Lääkäreiden pakeilla

Viikonloppu meni sitten itsesäälissä rypiessä. Tänään aamulla jaksoin henkisesti paljon paremmin kuin muutamana edellisenä aamuna. Ei se olo silti liian hyvä ollut, mutta olin kuitenkin jollain tapaa tolpillani. En oikein osaa päättää, oliko tilanne kaikilta osin hyvä, koska tänään kävin kahdella lääkärillä.

Aamulla oli sairausloman jatkokäynti, jonka lopputuloksena lääkäri lupasi kirjoittaa jatkolausunnon ja toimittaa sen suoraan kelaan. Epäselväksi jäi, kuinka pitkän sairausloman hän minulle kirjoittaa, mutta eiköhän se selviä viimeistään kelan päätöksestä. Olin kuitenkin erittäin yllättynyt, ettei lääkäri kyseenalaistanut sairausloman tarvettani, vaikka olin varautunut selvittämään asioita pitkän kaavan mukaan. Tutki nivelet ja totesi asian tilan.

Iltapäivällä oli vuorossa selän piikitys ja reumalääkärin näkemyksen kuuntelu. Hänellä oli sinäänsä hyvät perustelut lääketauon jatkamiselle, eikä hänellä toisaalta ollut selkeitä keinoja lääkityksen nopeaan tehostamiseen. Päädyttiin yhteisymmärryksessä lopputulokseen, että toistaiseksi tehokkain hoitokeino on oireilevien nivelten kortisonipistokset. Niinpä varailin jo suosiolla useamman pistosajan ennen kuin poistuin polilta.

Ei vaan nyt onnistu

Eilisen aloitin käymällä röntgenkuvissa ja sen jälkeen olin ajatellut käyväni kuntosalilla, mutta unohdin ottaa sopivat vaatteet mukaan, joten tyydyin vesijuoksuun. Vesijuoksukaan ei onnistunut kovin hyvin, koska samassa altaassa oli bussilastillinen vesijumppaajia ja uimakouluryhmä. En siis viihtynyt altaassa kovin pitkään.

Päivän ohjelma jatkui paikallisella proteesipajalla, jossa kävin antamassa mitat uusiin tukipohjallisiin. Edelliset ovat palvelleet kaksi vuotta ja hyvät ovat olleetkin. Nämä vaan eivät ole ikuisia, joten uusiminen on välillä tarpeen. Toisaalta halusin tarkistaa nilkkamurtuman mahdolliset vaikutukset tukipohjallisen tarpeeseen.

Juuri, kun jalkamallit oli saatu otettua, soi puhelimeni ja terveyskeskuksen reumahoitaja soitti kertoakseen poskionteloröntgenkuvien näkymät. Sieltä löytyi kuulemma kysta, joka aiheuttaa nämä oireet. Hoito-ohjeeksi avaavia lääkkeitä ja lääkäri kirjoitti lähetteen korvalääkärille. Google kertoi sen jälkeen, että kyseessä on melko tavanomainen ja harmiton vaiva, jollainen löytyy todella monelta sattumalöydöksenä.

Sinällään ei mitään vakavaa, mutta reumalääkkeiden osalta asiaa piti jälleen kysyä reumalääkäriltä. En jaksanut eilen soittaa, koska jo kystalöydöksessä ja mahdollisessa uudessa operaatiossa oli sulattelemista. Soittelin siis tänään sairaalan sisätautipolille ja kysyin asiaa. Kolmas tavoittamani henkilö osasi tehdä asialle jotain, eli kysyä reumalääkäriltä ohjeita.

Reumalääkärin kanta oli juuri se pelätty: niin pitkään kun poskiontelossa on kysta, en saa aloittaa lääkityksiä. Käytännössä reumalääkitys on taas määrittelemättömän pitkällä tauolla eivätkä sairaalan tilastot lupaa asialle kovin nopeaa hoitumista. Ohjeeksi sain, että asioita pitää mahdollisuuksien mukaan kiirehtiä ja yrittää pitää hoitoviive mahdollisimman lyhyenä, mutta aika näyttää, miten asia lopulta hoituu.

Tänään olen sitten lähinnä vollottanut ja rypenyt itsesäälissä. Onneksi kaveri puoliksi pakotti lähtemään istumaan iltaa heille, joten en ihan tyystin voi jäädä neljän seinän sisälle asiaa murehtimaan. Osasin jo eilen aavistaa, ettei tämän tiedon saaminen tule olemaan helppoa, mutta en arvannut, että se olisi näin vaikeaa.

Palaute ja varmistelua

Eilen sain melko välittömän palautteen edellispäivän valinnoista. Iltaa kohti kortisonin vaikutukset pääsivät oikein vauhtiin ja kohtuullinen olo löytyi vain sikiöasennosta. Siinä tulikin sitten kärvisteltyä kipulääkkeiden kanssa lähes koko ilta.

Aamulla olo olikin sitten ihan eri maata SI-nivelet olivat paljon paremmat kuin koko kesänä. Liikkumisen vapaus on aina yhtä häkellyttävää, vaikka sitä tietyllä tapaa osaakin odottaa.

Uutta selkää ihmeteltiin fysioterapeutin kanssa ja samalla kokeiltiin saliliikkeitä tuolle jalalle. Yllättävän monta liikettä polvella onnistuikin ja kotiläksyksi tulikin niiden treenaamista kuten myös nilkan liikuttelua ja tasapainoharjoituksia. On ihana havaita, miten vähitellen pääsee tekemään enemmän tuolla jalalla ja yhä useammat asiat onnistuvat.

Otsikon varmistelua liittyy noihin poskionteloihin. En ole ollut täysin tyytyväinen tulehduksen paranemiseen ja pyysinkin varmuuden vuoksi aikaa kontrollille. Hoitajan suhtautuminen puhelimessa oli melkoisen nuiva, mutta ymmärsi kuitenkin tilanteeni lopulta ja sain ajan. Vaikka olo oli parantunut huomattavasti edellisestä kerrasta, poskiontelosta löytyi kuitenkin ultralla selkeä tulehdukseen sopiva kaiku.

Aika pitkän tovin lääkäri ja hoitaja asiasta puhuivat ja lopputuloksena lääkäri päätti ottaa poskionteloistani röntgenkuvat, joiden perusteella tehdään sitten hoitopäätökset. Kello oli kuitenkin niin paljon, etten päässyt kuviin tänään vaan lisätietoa asiaan saadaan vasta huomenna.

Tilannetta ei helpota mitenkään mahdollisuus googletella asioita. Olen löytänyt jo puolen kymmentä eri diagnoosia, jotka voisivat moisen aiheuttaa. Valitettavasti vain pieni osa niistä on harmittomia tai muuten helposti hoidettavia.

Elämä on valintoja

Eilen olin kovin väsähtänyt, mutta menin kuitenkin uimahallille ja poljin vartin verran. Sen jälkeen päätin äärimmäisen rauhallisesti ja keveillä painoilla vähän kiusailla jalkojen lihaksia. Treeni meni pitkälti staattisiin pitoihin, koska voiman kanssa liikuttaminen tuntui ikävältä. En tiedä oliko treenistä loppupeleissä mitään iloa, ainakin siitä jäi huono fiilis.

Tämän päivän ohjelma olikin sitten täysin järjetön. Ensin kävin reumalääkärillä hakemassa kortisonipiikkejä. Kaikkia paikkoja hän ei voinut pistää, mutta pahimmat paikat pisti kuitenkin ja kehotti tulemaan toistekin. Nyt on kuitenkin odotettavissa helpotusta toiseen käteen ja alaselkään. Tuli lääkäriltä myös komento lopettaa sairastaminen ja aloittaa reumalääkitys, tässä järjestyksessä.

Reumapolilta ajoin suoraan bussipysäkille ja lähdin köröttelemään kohti pääkaupunkia. Tiesin jo lähtiessäni, ettei selkä tästä kuviosta tule pitämään. Eikä se pitänytkään. Paluumatka oli melkoista tuskaa. Ainoa hyvä puoli asiassa oli, ettei tarvinnut itse ajaa.

Tylsistymistä

Eilen kävin tekemässä ihan fysioterapeutin ohjeen mukaisen harjoituksen, vaikkei juuri olisi huvittanut. Vesijuoksussa olisi voinut olla tehoja huomattavasti enemmän, mutta ei vaan yksinkertaisesti viitsinyt ja toisaalta luulen, että edellispäiväinen ohjattu vesijuoksukin hieman väsytti.  Pysyin kuitenkin altaassa koko tunnin ja yritin olla itselleni armollinen.

Tänään ei sitten huvittanut sitäkään vähää lähteä hallille. Keskusteltuani itseni kanssa puoli päivää, päätin tehdä kompromissin ja menin vaan vesijuoksemaan hetkeksi aikaa. Hetkeksi se vesijuoksu jäikin. Reilun vartin jälkeen iski kyllästys ja sen lisäksi selkä alkoi kertoa asiasta mielipidettään, joten jätin homman kesken.

Saunalauteilla jälkikäteen mietin, että selkähän oli tuossa välillä jo ihan hyvä, mutta on nyt tämän fysioterapeuttikäynnin jälkeen ollut taas hankalampi. Saunassa en ole käynyt kuin tänään, joten sillä ei voi selittää selän äksyilyä. Jos on huomennakin äkäinen, kokeilen hetken aikaa vain pyöräilyä, jos se helpottaisi. Ainakaan pyöräillessä selkä ei ole kertaakaan vihlaissut.

Ohjatusti juoksemassa

Tänään jatkoin vesiliikuntaa, kun kerran niin käskettiin. Tänään tosin jätin pyöräilyn alusta pois ja menin suosiolla ohjattuun vesijuoksuun, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Tunnin verran kierrettiin hotellin uima-allasta ja tehtiin erinäisiä jumppaliikkeitä. Vieläkään en suunnattomasti ihastunut, mutta onhan tuo ohjattuna kuitenkin ainakin osin miellyttävämpää ja vähemmän tylsää.

Selkä onkin sitten kiusaillut riittävästi. Se kipuili pitkin päivää ja vielä vesijuoksuun lähtiessä selkä jäykisteli oikein huolella. Osaa liikkeistäkin joutui hieman rajoittamaan, koska sattuivat tuonne selkään oikein huolella.

Ohjeilla liikkumassa

Kun fysioterapeutti käskee, pitäähän sitä totella. Niinpä aamiaisen jälkeen suuntasin uimahallille polkemaan ja vesijuoksemaan. Poljin vartin ja sain mukavasti hien pintaan. Suurin ongelma oli, että salille pitää kävellä monet kapeat portaat alas. Polkeminen tuntui melko hyvältä, vaikka kevyelläkin vastuksella jalan lihakset väsyivät.

Pyöräilyn jälkeen pulahdin saunan kautta uima-altaaseen. Ihan sitä määrättyä tuntia en altaassa viihtynyt, mutta reilun kolme varttia silti juoksin. Olen edelleen sitä mieltä, että laji on tylsä, mutta ehkä tässä vielä oppii nauttimaan ko lajista. 

Sitten oli pakko tulla pois altaasta, että ennätin syömään ennen terveyskeskuskäyntiä. Syömisen osalta olen erittäin ylpeä itsestäni. Aikataulullisesti olisin voinut hyvin juosta tunnin ja käydä sen jälkeen syömässä jossakin ihmisten ilmoilla ennen kuin menen terveydenhoitajalle. Olin kuitenkin fiksu ja tulin kotiin syömään. Kerrankin söin hyvin ja terveellisesti, hampurilaisaterian sijaan.

Terveyskeskuksessa terveydenhoitaja ultrasi poskiontelot ja löysi toisesta tulehduksen. Lääkärin kanssa sitten pohdittiin, mitä sille tulehdukselle tehdään seuraavaksi. Lopputuloksena oli melkoisen tymäkkä antibioottikuuri ja sitä myöten myös reumalääkityksen aloittamisen siirtyminen taas jonnekin tulevaisuuteen. 

Terapiapäivä

Tuntuu, että pääasiassa päivien täyttäminen vaatii aktiivista työtä ja silti luppoaikaa on vähintään riittävästi. Tänään pääsinkin sitten ihmettelemään muiden minulle järjestämiä aikatauluja. Kummallisesti viikon ainoat menot sattuivat kaikki samalle päivälle. Fysioterapia ja ravitsemusterapia olivat vielä jopa turhan lähekkäin.

Vihdoinkin aloitettiin todenteolla tuon jalan kuntouttaminen ja sainkin tutkimuksen jälkeen heti kotiläksyjä. Tiesin jo ennakolta, että polvi liikkuu hyvin, mutta nilkka on jäykkä ja turvoksissa. Yllätyksekseni jo melko lyhyen pyöräilyn jälkeen turvotus väheni nilkasta melko paljon ja kävelin melkein ontumatta. Tuli komento jatkaa kuntopyöräilyä. Lisäksi selän kannalta vesijuoksu on kuulemma kokeilemisen arvoinen laji. Pitää siis hankkiutua taas uimahallille.

Päivän toinen terapia olikin sitten ravitsemusterapeutin tapaaminen. Siltä suunnalta tuli melko paljon pureskeltavaa. Niistä asioista ehkä jonain toisena päivänä.

Salilla pitkästä aikaa

Olen luullut, että reuma on kaikki metkunsa näyttänyt, mutta tänään se kaivoi varastosta ihan uusia. Ennenkin rintaranka on kipuillut, mutta nyt kipu oli sellaisessa paikassa, että käsien nostaminen oli melko mahdotonta. Erikseen käden sai ylös, mutta yhtä aikaa ei. Kun kuvioon vielä lisättiin käsien normaali aamujäykkyys lopputuloksena imuroin kilon kaurahiutaleita keittiön lattialta.

Tästä suivaantuneena päätin lähteä kokeilemaan, miltä polkeminen tuntuu. Se sujui yllättävän hyvin, mitä nyt vamma jalka yritti lintsata tehtävistään. Kun kerran salilla olin, päätin treenata samaa rytinää yläselän. Yllätyin, miten vähän voima lihaksista on kadonnut, vaikka edellisestä salitreenistä onkin aikaa. Toinen yllätyksen aihe oli, että vahvempi puoleni on tämän jalkavamman vuoksi ilmiselvästi ollut vähemmällä käytöllä, koska lihaskunto oli huomattavasti heikompi kuin toisella puolella.

Välttämättä salitreeni ei ollut hyvä idea. Ainakin sekä ylä- että alaselkä kertoivat asiasta vahvan mielipiteensä melko pian kotiin pääsemisen jälkeen. Toivottavasti eivät nyt kohtuuttomasti äidy, koska salitreeni oli oikeasti mukavaa ja pääsin kiinni siitä hyvästä fiiliksestä, joka sinne salille todellakin vetää.

Salitreeni kertoi myös sen karun tosiasian, että flunssa ei vielä ole täysin parantunut. Vaikka normaalioloissa sitä ei juuri huomaa, sai kevyt polkeminen liman liikkeelle ja yskimisestä ei meinannut tulla loppua. Annetaan siis lentsulle vielä muutama hetki aikaa parantua.

Kärvistellen

Olen monena aamuna kärvistellyt, kun selkä ei tunnu taipuvan mihinkään. Tänään aamulla selkä pääsi ihan uusiin ulottuvuuksiin. Asialla oli varmasti tekemistä huonosti nukutun yön kanssa. Muutaman tunnin pötköttelyn jälkeen nousin ylös tekemään käsitöitä. Nukahdin sitten sujuvasti nojatuoliin ja heräsin siitä kymmenen tunnin yöunien jälkeen.

No tänään aamulla ei sitten ollut ongelmia saada käsiä polven korkeudelle, koska selkä päätti jumahtaa nimenomaan etukenoon. Suoraksi en sitten meinannutkaan päästä ja kun kuvioon lisätään vielä kipuileva vammajalka oli liikkuminen todella vaikeaa. Onneksi selkä jälleen kerran vertyi päivän mittaan ja illalla se olikin jopa hyvän tuntuinen.

Alkaa vähitellen oleman hermo aika loppu tämän jatkuvan ongelmavyyhdin kanssa. Tuntuu, että tulevaisuuden suunnittelu on melkoisen haastavaa, kun en tiedä, miten helppo tai vaikea aamu seuraava aamu on. Tiedän, että tämä on väliaikaista ja tiedän, että jääkaapissa odottaa piikki, joka tuo melko nopeasti helpotuksen tähän tilanteeseen. En vain tiedä, koska uskallan sen pistää.

Vapaus liikkua

Kahden viikon autojen lainailu on onneksi historiaa ja oma pirssi on korjattuna pihalla. Nyt on poistunut sekin tekosyy uimahallikäynneiltä. Flunssa toki vielä hieman vaivaa, mutta vähitellen pitää kyllä hankkiutua liikkumaan, jos se helpottaisi tuon selänkin kanssa elämistä.

Yllättäen selkä päätti pelästyä tuota pistosaikaa ja on ollut tänään melko siedettävä. Ei se kunnossa ole vieläkään, mutta tällaisena sen kanssa pärjäisi. Siinä missä selkä oli aamulla helpompi tuo vammajalka päätti kiukutella senkin edestä. Sekä polvi että nilkka olivat melkoisen kipeät ja ylösnoustessa piti useampi hetki tunnustella kestääkö jalka alla vai ei.

Mokoma selkä

Selkä on taas kiusaillut vähintään riittävästi. Yöunet tuntuvat loistavan poissaolollaan ja niistä vähistä unista, jotka öisin tulee nukuttua, tuntuu tulevan vain äkäiseksi. Muutaman huonon yön jälkeen alkaa jo pelätä nukkumaan menoa. Tänään aamulla otin sitten härkää sarvista ja soitin reumapolille piikkiaikaa. Nyt on sentään tiedossa helpotusta puolentoista viikon päästä.

Tänään tuli myös viesti, että minut on otettu erään kännykkäapsin koekäyttäjäryhmään. Hieman hirvittää, mitä moinen tuo tullessaan, mutta yritän lähteä mukaan avoimin mielin. Toivon todella, että minusta on iloa sovelluksen kehittäjille.

Kiitoksia

Juhannuksen jälkeen on tullut hoideltua asioita useamman tahon kanssa ja toisissa paikoissa asiat hoituvat hyvin ja toisessa paikassa ne tuntuvat olevan tervan juontia. Kun on kokenut monenlaista kohtelua ja kuullut, miten eri tavalla asiat voi ilmaista, osaa arvostaa myös toimivaa palvelua. Suomalaisessa kulttuurissa kiitosta annetaan liian harvoin, joten päätin kiittää ihmisiä, jotka ovat kiitoksen ansainneet.

Tästä syystä ostin eilen kaksi rasiaa suklaata ja marssin tänään Kelan toimistolle viemään kiitoksia hyvästä palvelusta. Virkailijan ilme näytti aidosti yllättyneeltä, kun ilmaisin asiani. Hän lupasi myös välittää terveiseni puhelinpalvelun henkilökunnalle. Valitettavasti suklaani eivät sinne saakka pääse, vaikka sitä toivoinkin.

Vuosikatsastus

Vuositarkastus suoritettu. En tiedä, onko tämä vain oman terveyskeskukseni tapa käyttää reumaatikot kerran vuodessa perussyynissä. Otetaan normaalia laajemmat verikokeet - lähinnä kolesteroli, sokerit ja kilpirauhanen - ja sitten terveydenhoitajan vastaanotolla painot ja paineet. Samalla tulee sitten käytyä mm. apuvälineiden tila ja uusimistarve jne. Varmaan jatkuisi sitten lääkärikäynnillä ja reseptien uusimisella, jos tarve olisi. Minulla ei ole moiseen tarvetta, kun olen reumapolin hoidossa.

Tänään kyselin lisäksi lupaa jatkaa flunssan potemista. No eipä lupaa suoraan hellinnytkään, kun poskionteloista löytyi taas tulehdus.´Tuli komento lääkärille, joka löysi myös keuhkoputkentulehduksen. Eipä jäänyt paljon vaihtoehtoja antibioottikuurille. Taas siirtyy reumalääkealoitus jonnekin antibioottikuurin jälkeiseen aikaan.

Varailin jo kuun loppuun lääkäriaikaa, että jatketaan sairauslomaa, tällä erää selän takia. Omalle lääkärilleni en tietenkään saanut aikaa, vaan joudun jollekin vieraalle. En edes muista, koska olisin hänelle saanut vastaanottoaikaa muuten kuin vahingossa tai pöydän alta. Välillä mietin, että olisikohan hyötyä vaihtaa lääkäri toiseen, kun tälle en kuitenkaan saa aikaa, vaikka miten terveyskeskus hehkuttaa keskittävänsä kroonisesti sairaiden hoidon yhdelle lääkärille.

Arkkitehtuurikävelyllä

Asuntoni sijaitsee eräässä arkkitehtoonisesti merkittävässä lähiössä ja kauniin lauantain kunniaksi kaupunginosayhdistys järjesti tilaisuuden, jossa ihailtiin taloja ja kuultiin niiden arkkitehtuurista. Kävelymatka ei ollut erityisen paha, mutta reilun kahden tunnin jalkojen päällä olemisen kyllä tunsi. Flunssa ei helpottanut asiaa millään tavalla, vaan hiki lensi.

Jalan kanssa huomasi selvästi, miten eri laiset ärsykkeet käyvät eri paikkoihin. Nilkka kipeytyi etenkin epätasaisesta tai kaltevasta alustasta. Polvi ei taas arvostanut äkkinäisiä liikkeitä kuten koiran nykimistä. Lopussa nilkka myös oireili reippaassa kävelyssä.

Reissun jälkeen illalla jalkaa särki ihan huolella. Tuntui kuin kaikki jalan lihakset olisivat kipuilleet yhtäaikaa. Kipuilu oli hyvin fibrotyyppistä, mutta rauhottui kuitenkin kipulääkkeellä. Selkeästi jalan lihakset ovat päässeet aivan liian helpolla.

Tauti kehittyy

Flunssa on äärettömän hankalan äkäinen. Sen verran sillä on voimia, että jo pienikin touhuilu saa hien virtaamaan ja kuumeen nousemaan. Toisaalta pelkkä löhöily ja sängyssä makoilu käy pian tylsäksi eikä selkäkään pidä siitä. Välillä sitä toivoo, että nostaisi nyt edes sen verran kuumetta, että saisi nukuttua. Nyt vaan pitää keskittyä aktiivisesti malttamaan ja jättää kaikki turhat touhuilut tekemättä.

Uutisia flunssan keskelle

Kyllä se kuumekin löytyi, kun vaihtoi kuumemittaria samoin flunssaan oleellisesti kuuluva räkä löysi tiensä päähäni. Poskiontelot ovat vielä pysyneet kohtalaisesti auki, mutta eiköhän tämäkin ole korjautuva asian tila. Hain jo valmiiksi nenää avaavan suihkeen, jos onnistuisin sen avulla välttämään poskionteloiden tulehtumisen.

Flunssassahan pitäisi levätä, mutta aina se ei ole mahdollista. Niinpä jouduin lähtemään aamulla viemään koiraa eläinlääkärille hampaan poiston jälkitarkastukseen. Reissu venyikin koiran iho-ongelmien vuoksi. Kun puolen päivän jälkeen pääsin palauttamaan koiraa hoitopaikkaansa olin paitsi aivan poikki myös yltä päältä hiessä. Kuumemittarikin kertoi karua tarinaansa levon tarpeellisuudesta.

No nyt on  tämän viikon osalta pakolliset menot hoidettu ja pääsen parantelemaan itseäni rauhassa loppuviikon. Tosiaan toivottavasti tauti helpottaa pian, koska estää reumalääkkeiden aloittamisen.

Mahtui päivään hyvääkin. Eilen selvittelin fysioterapiakuvioita ja julkiselta puolelta ne jäivät pahasti vaiheeseen. Vakuutusyhtiö ei tapansa mukaan osannut sanoa mitään, asia on lääkärin pöydällä. Tänään fysioterapian osastonhoitaja soitti ja kertoi selvittelyiden jälkeen päätyneensä siihen, että minut otetaan julkiselle puolelle jonoon. Kun saan vakuutusyhtiön päätöksen, siirryn tarvittaessa yksityiselle puolelle. Huojentavaa, että tämäkin asia otti askeleen eteenpäin.

Toinen positiivinen yllätys löytyi Kelan asiointipalvelusta. Kävin piruuttani katsomassa, onko sairauspäiväraha-anomukseeni tehty mitään lisämuutoksia. Yllätys oli melkoinen, kun asiasta olikin jo päätös. Sairauspäivärahaa maksetaan, kuten olen hakenutkin. Hieman toki iloa hälventää tieto, että sairauspäiväraha pitää maksaa takaisin, kunhan vakuutusyhtiö saa viimein päätöksiä tehtyä.

Flunssa tulee

Eilinen kaktus oli todellakin alkava flunssa. Kaktus kasvoi yön aikana niin reippaasti, että herätti kesken unien kurkkukipuun. Kipulääkettä naamariin ja lisää unta. Vahvimmat talosta löytyvät kipulääkkeet tarjosivat vielä 4 tuntia lisäunta. Aikaisesta aamuherätyksestä vastasi jälleen kurkku.

Aamulla suuntasin turvakoelabrojen kautta apteekkiin hakemaan kurkkutabletteja. Auton palautuksen jälkeen pääsin omaan sänkyyn potemaan. Päivän mittaan tauti alkoi päästä vauhtiin. Kuumeisesta olosta huolimatta kuumetta ei tauti ilmeisesti nosta. Kuitenkin flunssa alkaa vähitellen jyllätä täydellä voimalla ja pitää keskittyä lepäilemään ja välttelemään jälkitauteja.

Viimeiset tikit

Vihdoin koitti päivä, jolloin sain poistattaa jalasta tikit. Päätinkin olla hurja ja kävelin terveyskeskukseen. Olin kuitenkin pyytänyt kyydin kotiin, joten järjettömän urheilulliseksi en kuitenkaan ruvennut.

Haavat tuomittiin siisteiksi ja hyvin parantuneiksi. Niiden puolesta sain siis aloitusluvan reumalääkkeille. Valitettavasti jo hoitajalle pääsyä odotellessa kurkkuun alkoi kasvaa kaktus kuten flunssan edellä. Onneksi oli kyyti kotiin.

Samalla käynnillä sain hoidettua myös muita asioita. Nilkkamurtuman jatkoselvittelyt sain potkaistua alulle tai ainakin siirrettyä ongelmani jonkun muun murheeksi. Samalla sovittiin myös vuositarkastuksesta ensiviikolle. Ihana kun edes joku pitää huolta.

Öitä laidasta toiseen

Lääkityksen tehostaminen auttoi tasan yhdeksi yöksi. Sen yön nukuinkin hyvin ja heräsin aamulla melko virkeänä vaikkakin kankeana. Päivä menikin sitten liikkuvuutta lisäävien harrasteiden parissa ja selkää lepuuttamalla. Illalla selkä olikin melko vetreä. Tosin vertymisen myötä tulivat myös kivut ja illalla jouduin ottamaan ylimääräistäkin kipulääkettä.

Kipulääkkeen jälkeen väsymys iski vauhdilla ja otinkin iltalääkkeet lähes samaa rytinää. En kuitenkaan mennyt saman tien nukkumaan vaan ajattelin lukea hetken, mikä osoittautui virheeksi. En sitten löytänyt hyvää asentoa ja yö menikin sitten pyöriessä. Joskus kolmen jälkeen otin lisää kipulääkettä ja viimeisen lihasrelaksantin. Niiden avulla sain nukuttua muutaman tunnin.

Päivä onkin mennyt hieman väsyneenä. En kuitenkaan ole kärsinyt samanlaisesta totaalisesta uupumuksesta kuin aiempien huonojen yöunien jälkeen tällä nykyisellä lääkityksellä. Tänään olen kuitenkin pystynyt jossain määrin säilyttämään toimintakyvyn.