Yöunia etsimässä

Tänään on ollut aamusta saakka sellainen olo, että haluan juoksemaan. Menohaluja hillitsi kovasti vesisade ja lääkärin kielto. En sitten lähtenyt juoksemaan, vaikka kovasti mieli teki. Pystyin hillitsemään mielihaluni melkein.

Illalla Helsinkiin päästyäni lähdin saman tien salille ja alkuverryttelyn jouduin tekemään juoksumatolla. Kovasti alkuun yritin väittää vain käveleväni reippaasti, mutta melko pian alkoi juokseminen houkuttaa liikaa. Niinpä pääasiassa hölkkäsin alkuverryttelyn. Hölkkääminen tuntui todella mukavalta. Tuskin maltan odottaa juoksulupaa.

Salilla rääkkäsin jalat ja sainkin hyvän tsempin päälle. Ihan viimeiseen terään olisin tarvinnut kaverin viereen kannustamaan, mutta pääsinpä salilta omin jaloin kotiin. Täytyy todeta, että hyvän ja perusteellisen salitreenin tekeminen ei vaadi kamalasti aikaa ja sen jälkeen on todella loistava olo. Pitää vaan muistaa pitää treenit riittävän lyhyinä ja vaativina, niin mielialakin paranee. Liian pitkä treeni vain latistaa niitä onnistumisen tunteita.

Treeni meni ajallisesti vähän turhan myöhäiseksi, mutta tätä kirjoittaessani on sellainen olo, että illalla tuskin tarvitsee kamalasti unta houkutella ja uni lienee virkistävää. Pitäisi vaan saada itsensä useammin liikkeelle. Se varmasti osaltaan parantaisi yöunia.

Positiivisia asioita

Jotta blogi ei menisi pelkäksi valittamiseksi, täytyy hehkuttaa, että tänään on ollut parempi päivä. Vatsa ei ole häirinnyt elämää hurjasti. On se vessassa käymistä vaatinut hieman tiheämpään, kuin optimaalista olisi, mutta ei se suoranaisesti ole juoksuttanut. Toisaalta ei se ole ollut kipeäkään. Kaikkien viimeaikaisten oireiden jälkeen sen on tuntunut jopa normaalilta.

Varsinaisesti liikkumaan en ole tänäänkään päässyt, mutta nautin kuitenkin kaverin ja kaverin koirien seurasta muutaman tunnin. Teki todella hyvää nauraa ja ajatella jotain ihan muuta. Todella paljon tuo koira piristää mieltä. Ei sen kanssa voi vaan vaipua synkkyyteen.

Toisenkin positiivisen asian olen tämän taudin kanssa huomannut. Nimittäin reuma on ollut melko rauhallinen jo jonkin tovin. Johtunee osin huonosta syömisestä ja ravintoaineiden imeytymättömyydestä. Syömiset ovat jääneet melko vähäisiksi pahimpina ripulipäivinä. Tutkitustihan paasto vähentää reuman aktiivisuutta.

Uusia hankaluuksia

Tänään olen sitten noudattanut lääkärin hoito-ohjeita ja syönyt ripulilääkettä. Lopputuloksena ripuli kyllä on helpottanut, mutta tilalle on tullut sekä vatsakivut että ilmavaivat. Pitänee seurailla pari päivää ja miettiä sitten. Ainakin nyt tuntuu, että mieluummin ripuloin kuin kärsin näistä kivuista.

Olen ollut koko viikon todella väsynyt ja olen sitä yhä. Koulupäivästä selviytyminen on jo riittävän haastavaa, joten energiaa ei ole kamalasti riittänyt liikkumiseen. Eikä olo ainakaan helpota huono omatunto liikkumattomuudesta ja selän mielipiteet moisesta. Selkä on ollut aamuisin hankalampi kuin aikoihin, minkä luulen johtuvan juuri vähäisestä liikkumisesta.

Vatsaa valittamassa

Tänään  oli kauan odotettu lääkäriaika. Pääsin pohtimaan lääkärin kanssa vatsan toimintaa ja jatkolinjoja sen hoitamisen kanssa. Sinällään lääkärireissusta jäi käteen vaan armoton keljutus: miksi minun piti matkustaa 150 km sivu lääkärille seitsemän minuutin ajan vuoksi. Puhelinaikaa en lääkärille saanut, koska lääkäri todennäköisesti haluaa tutkia. No ei koskenut pitkällä tikullakaan. Muutenkin asian olisi voinut hoitaa puhelimitse. No istuinpa 5 tuntia huvikseni linja-autossa.

Ainoa konkreettinen hyöty oli lupa ripulilääkkeiden käyttöön. Toivottavasti niiden avulla olo helpottuu edes hieman. Pidemmällä tähtäimellä edessä on suolen tähystys. Vein labraan ulostenäytteen ja otettiin verikokeita. Eli asiaa selvitellään, mutta kamalasti se ei tällä hetkellä mielialaa nosta.

Eilinen oli taas melkoisen rankka päivä: vessakäyntejä kertyi reilusti toistakymmentä. Tänään on päässyt vähemmällä ja ulostenäytteen antokin oli melko haastavaa. Kovasti toivon, että tämä on alku paremmasta.

Kootut selitykset

Tänään olisi ollut perinteinen tiistaisetti: joogaa ja venyttelyä. Olin kovasti lähdössä neljään saakka, mutta istuttuani tunnin pöntöllä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Suunnittelin vielä lähteväni salille, mutten lopulta uskaltanut lähetä sinnekään. Ajatuskin rehkimisestä jalkaprässissä, kun vessahätä iskee, riitti hävittämään viimeisetkin motivaation rippeet. Eli tästäkin päivästä tuli lepopäivä, kiitos vatsalle.

Kaakeleita laskemassa

Olin jälleen suunnitellut tälle päivälle vaikka mitä liikuntaa, mutta innostus lähtemiseen puuttui lähes tyystin. Olin jo alitajuisesti antanut itselleni luvan olla lähtemättä. Koulukaveri kuitenkin kyseli uimaseuraa ja sai minut innostumaan. Niinpä päädyin todella pitkästä aikaa uimahallille uimaan.

Pitkästä tauosta huolimatta uiminen tuntui mukavalta eikä näyttänyt kellossakaan pahalta. Uin kilometrin kahteenkymmeneenkuuteen minuuttiin ja vielä pitkässä altaassa. En tarkoituksella yrittänytkään uida mitään kovaa treeniä, vaan lähinnä tunnustelin, miltä uiminen tuntuu. Kilometriin mahtuu kuitenkin kolmesataa metriä leppoisaa verryttelyuintia ja loput rentoa matkauintia.

Altaasta noustessa oli todella hyvä ja mukava olo. Pitkästä aikaa olin tyytyväinen itseeni ja jäljelle jäi pieni kipinä lajiin. Tätä haluan lisää. Pitää yrittää hankkiutua altaaseen lähiaikoina toistamiseenkin.

Erilainen sunnuntai

Yöllä heräilin muutamaan otteeseen siihen, että hengittäminen tuntui hankalalta ja ikävältä. Kaivelin kaapista astmapiipunkin, mikä ehkä hieman helpotti oloa. Aamulla herätessäni vessaan käveleminen sai hengästymään ja matkalla aamiaiselle totesin kävelymatkan olevan mahdottoman pitkä. Ei siinä muuta kuin respasta selvittelemään, missä on päivystävä lääkäri ja nenä kohti päivystysjonoa.

Kuvio noudatteli aiemmin tutuksi tulleita linjoja. Ensin hoitajan haastattelu ja liuta verikokeita. Sitten lääkärin näkemys ja myöhemmin keuhkoröntgen. Tuloksetkin olivat lähes edellisten kaltaiset eikä selittävää syytä löytynyt. Hoito-ohjeetkin noudattelivat vanhaa linjaa: lepoa, astmalääkettä ja seurantaa. Reumalääkitykseen ei tällä erää koskettu. Herkästi kuulemma uudelleen näytille, jos ei helpota.

Illalla uskaltauduin lähtemään suosikkivenyttelyyni, vaikka hengitys olikin aika haastava. Haastava se oli venyttelyssäkin. Vaikkei venyttely varsinaisesti olekaan fyysistä, sai sekin hengästymään ja olon epämukavaksi. Voin todeta, että tällä hetkellä en tiedä olenko ärtyneempi tuosta vatsan oikuttelusta vai tästä hengityshässäkästä. Kumpaakaan en kaipaisi.

Turisti

Tänäänkään en ole varsinaisesti harkinnutkaan liikuntaa, vaikka olo on ollut parempi kuin koko viikolla. Nautin kuitenkin kauniista syyspäivästä ja leikin turistia pääkaupungissa. Kävin pyörähtämässä kauniilla kanavaristeilyllä, jolla pääsin ihmettelemään Helsingin saaristoa. Oli todella käymisen arvoinen reissu.

Parempi päivä

Tänään olen taas päässyt lähemmäs omaa itseäni. En toki vessaa ole kovin kauas arvannut jättää. Kuitenkin eilinen nukkuminen teki hyvää. En toki tänäänkään ole jaksanut liikkua, mutta en toisaalta ole päätynyt päiväunillekaan. Huomenna saatan jopa kokeilla urheilua, jos olo on kutakuinkin tällainen.

Nukkuen

Eilen illalla tuli kuumeinen olo ja kuumemittari vähän värähtikin. Koko yö meni kuumeisessa unessa ja aamullakin oli todella väsynyt olo. Kuumemittari kuitenkin heilahti vain aavistuksen ja päätin lähteä panadolin voimalla kouluun,  vaikka olo olikin kuin keitetyllä makaronilla. Päivän mittaan olo ehkä hieman parani.

Kotiin tullessani ensimmäinen tekoni oli päiväunille käyminen. Nukuinkin muutaman tunnin päiväunet ja heräsin kuvaamaan auringon laskua. Väsymys ei tuntunut päiväunista juuri helpottavan, joten aikainen nukkumaan käyminen on edessä.

Suunnitelmien muutos

Ajattelin illalla, että tänään aamulla lätisin salille ani varhain. No vatsa päätti yöllä olla erimieltä ja nuokuttuani pari tuntia pöntöllä päätin priorisoida kolme varttia pidemmät yöunet, joten siirsin suosiolla kellon soimaan normaaliin aikaan.

Aamulla vatsa jatkoi samaan malliin ja tämä päivä onkin taas menty vatsan ehdoilla. Kauas vessasta ei arvaa lähteä ja muutenkin olo on sangen epämiellyttävä. Alan olla melko kypsä tähän vatsan ehdoilla menemiseen. Ei kamalasti houkuta lähteä liikkumaankaan, kun pelkää, että ponnistuksesta tulee housuun.

Onnistumisen kokemuksia

Tänään tuli tehtyä todella pitkä päivä. Koulupäivä alkoi normaalia aikaisemmin ja oli normaalia pidempi. Tiesin tämän jo ennakolta ja otin liikuntarepun matkaan jo aamulla. Suunnitelmasta kuitenkin unohdin aivan totaalisesti syömisen. Päivällä syön kyllä yliopistolla, mutta päivällisen syön yleensä kotona. Nyt en ennättänyt ennen jumppia kotiin ja toisaalta tiedän kokemuksesta, että jos lounas on syöty puolilta päivin ja olen kotona yhdeksän jälkeen, syömiset eivät pysy kasassa.

Niinpä päädyin käymään uimahallin kahviossa ennen ensimmäistä jumppaa. Olen kerran syönyt siellä salaatin ja se oli todella herkullinen. Niin ajattelin syödä nytkin. Valitettavasti olin paikalla viisi minuuttia keittiön sulkeutumisen jälkeen, joten jouduin tyytymään vitriinin tuotteisiin. Sen sijaan, että olisin ottanut herkullisen näköisen lihapiirakan, päädyin ottamaan ruisleivän meetvurstilla. Leipä oli siihen väliin juuri passeli: ei liian raskas ennen jumppaa, mutta vei pahimman nälän.

Jumppien jälkeen oli edessä kotimatkan haaste. On liian helppoa painua keskustaan ja käydä hampurilaisella. Tällä erää kuitenkin kävelin viereisestä ovesta kauppaan ja ostin myöhäiseksi iltaruuaksi lohisalaatin ja juotavaa jogurttia. Niitä oman pöydän ääressä nauttiessa totesin, että tämän päivän syömiset onnistuivat hyvin, vaikka haasteita oli vähintäänkin riittävästi. Kyllä minä olen hyvä.

Niin kävin tänään joogaamassa ja venyttelemässä, perustiistain perus liikkuvuustreeni. Olin edelleen melko notkea. Joogassa tosin lonkka hieman vihoitteli tietyissä asennoissa. Muuta mainittavaa jumpista ei juuri jäänyt käteen.

Aamusali

Eilinen salirääkki tuntui niin kivalta, että tänään päädyin lähtemään salitreeniin ennen aamiaista. Päivän teemaksi olin ajatellut jalkojen rääkkäämistä ja jalat treenasinkin. Tsemppi ei riittänyt vetämään kaikkia jalkalihaksia piippuun, mutta pakarat ja etureidet sain kuitenkin treenattua hyvin. Seuraavaan treeniin sitten paino takareisille, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Ilta menikin sitten asioita hoidellessa. Toisaalta mukavaa tehdä illalla jotain muuta kuin hankkiutua liikkumaan, toisaalta ilta tuntuu kovin pitkältä ja tylsältä. Mukavaa vaihtelua kuitenkin.

Pitkästä aikaa salilla

Jo jonkin aikaa jumpat ovat tökkineet ja itsenäisempi treenaus houkutellut. Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja lähdin tekemään salitreenin. Viimeksi olen käynyt salilla joskus keväällä. Ensimmäiset treenin aiheeksi valitsin keskivartalon lihakset ja huolella niitä rääkkäsinkin. Ihan se viimeinen tsemppi puuttui, mutta siitä huolimatta oli mukavaa pitkästä aikaa. Kovasti ihmettelen, jos huomenna ei tiedä treenanneensa.

Illalla oli vielä vuorossa mukava venyttely, jossa tälläkin kertaa keskityttiin selän liikkuvuusliikkeisiin enemmän kuin pitkiin venytyksiin. Pitkästä aikaa venytellessä selkä tuntui hyvältä ja vetreältä. Tunsin oloni paikoitellen jopa notkeaksi, joten venyttelyn jälkeen oli hyvä ja rauhallinen mieli.

Ulkomailla

Päätettiin lähteä kaverin kanssa tekemään päivämatka Tallinnaan, kun se täältä pääkaupungista on helppoa. Moneen kertaan tuli pohdittua reissun järkevyyttä, mutta kotiin päästyä olo on hyvä, joskin väsynyt ja rääkätty. Teki todella hyvää tehdä jotain ihan muuta. Viimeaikoina ajatukset ovat pyörineet turhan tiiviisti oman navan ympärillä.

Nyt on kyllä todella väsynyt olo, jalat ja selkä huutavat apua ja pää on pyörällä. Ensiyöstä tulee joko erittäin hyvin nukuttu tai huonosti nukuttu. Riippuu pitkälti siitä riittääkö väsymys voittamaan reisien ja käsien arkuuden. Jos riittää nukkunen kuin tukki.

Yllättävä suhtautuminen

Eilen illalla blogitekstin jälkeen päätin, että soitan terveyskeskukseen kysyäkseni hoitajan mielipidettä noista toistuvista ripuleista, jos vatsa käyttäytyy eilisen tavoin. Näin teinkin ja olin henkisesti valmistautunut kommenttiin, jossa todetaan ihmisen suoliston oikuttelevan toisinaan ja kehotetaan etsimään ruuat, jotka sitä ärsyttävät. Lähestymistapa olikin täysin erilainen. Vartin puhelun aikana käytiin oireistoa aika tarkasti läpi ja sain melko jyrkän komennon lääkärille.

Sinällään vatsa on tänään ollut helpompi, osin varmasti siitä syystä, että suoli on tyhjentynyt huolella. Tänään on jo maistunut ruokakin jonkin verran, mutta vatsan väänteitä on siitä huolimatta ollut ja vessassa on saanut ravata vähintään riittävästi. Kovasti toivon, että tämäkin kerta noudattaa edellisten kaavaa ja pahin on jo takana päin.

Liikunta ei ole paljon mieleen mahtunut, kun jatkuvasti yrittää pitää mielessä, missä on lähin vessa. Jotenkin jo ajatus rankasta liikunnasta tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä, joten olen jättänyt ne ajatukset täysin taka-alalle. Huomenna ohjelmassa on muuta ajateltavaa ja sitten voikin sunnuntaiksi suunnitella jotain sähäkkää liikuntaa.

Juoksuttava vatsa

Eilinen jo vähän enteili tämän päivän uuvahdusta. Koko päivän olen ollut kuin sumussa ja keskittynyt vain pysymään hereillä. Tai oikeastaan olen keskittynyt hereillä pysymiseen sen ajan, mikä on jäänyt vatsan väänteiltä ja vessassa istumiselta. Vatsani on ollut tänään erittäin vilkas ja se on vienyt meikäläistä vessan suuntaan aivan liian usein.

En tiedä liittyykö tämä vatsa jotenkin reumaan vai onko liittymättä, mutta näin hankala se ei ole ollut aikoihin. En tiedä löytyykö siitä syy väsymykselle, mutta kaiken kaikkiaan se on todella ikävää. Aina silloin tällöin vatsa oireilee, mutta näin hankalia päiviä on todella harvoin. Oirejaksot ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei ohjeiden parin viikon aikavaade täyty, eli lääkärille ei ole tullut lähdettyä.

Vesijumppaa

Aloitin aamun lähtemällä kauan ennen auringonnousua kotipaikkakunnalleni tutkimuksiin. Kaiken kaikkiaan kulutin bussissa istumiseen noin 5 tuntia alle puolen tunnin tutkimusten takia. No nyt ne on tehty ja keskityn tulosten odotteluun.

Tälle päivälle olin tehnyt, vaikka minkä näköisiä liikuntasuunnitelmia, mutta käytännössä ne typistyivät puolen tunnin vesijumppaan ja sinnekin menin vastentahtoisesti. Jumpassa sinällään ei ollut mitään vikaa, vika oli liikkujassa.

Jäykkä mutta kivuton

Kunnon yöunien jälkeen maailma näyttää aivan erilaiselta. Niin tänäkin aamuna yhdentoista tunnin unien jälkeen. Kun käy ajoissa nukkumaan, herää ihan luonnostaan ennen aurinkoa. Niinpä aloittelin päivän valokuvaamalla auringon nousua. Ennen kouluun lähtöä. Koko aamupäivän oli todella virrakas olo, eikä eilisestä päänsärystä näkynyt jälkeäkään.

Selkä oli kyllä aamusta jäykkä ja jatkoi jäykistelyä koko päivän. Tänään oli taas jooga- ja venyttelypäivä, joten jäykän selän joutui kohtaamaan monessa otteessa. Joogatessa myös päkiät ja ranteet sanoivat mielipiteensä, mutta kokonaisuudessaan tunnista jäi kuitenkin positiivinen fiilis ja kunnon hiki. Viimeistään venytellessä kävi selväksi, että etenkin rintarangan kiertoliikkeet olivat tänään pahasti hakusessa.

Joogan pitäisi olla rauhallisia hengityksen tahtiin tehtäviä liikesarjoja. Kuitenkin tänään selkäjumi aiheutti sen, että jos joogaliikkeet olisi tehnyt hengityksen tahtiin, rauhallisuus olisi ollut kaukana. Keuhkojen täyteen vetäminen ei vaihteeksi onnistunut, joten hengitys nopeutui herkästi. Hengityksen suhteen on vaan pidettävä peukkuja, ettei tilanne pahene.

Huonon yön terveiset

Viime yön nukuin todella huonosti. Heräsin joka ainoan kerran, kun yritin kääntää kylkeä enkä nukkunut väliaikojakaan kovin sikeästi. Lopputuloksena olikin todella hankala aamu ja päivä. Osa hankaluudesta johtui siitä, että selkä ei taipunut mihinkään, aamulla jo polvien koskettaminen oli haaste. Loppu tuli niskajumin aiheuttamasta päänsärystä. Lähes koko päivän on ollut olo, etten jaksaisi kannatella päätäni lainkaan vaan mieluummin ripustaisin sen roikkumaan johonkin tukeen

Tänään olenkin sitten ottanut särkylääkettä päänsärkyyn. En edes muista, koska viimeksi ainoa syy kipulääkkeen ottoon on ollut päänsärky. Osasyynä se on toisinaan ollut, mutta nivelten takia en nyt olisi tarvinnut kipulääkettä. Selkäkään ei tunnu niin tulehduskipeältä, että sitä tarvitsisi lääkitä.

Tänään painun todella aikaisin nukkumaan ja toivon, että aamulla olo on parempi. Miksi sitä suotta itseään kiduttaa hereillä pysymisellä, jos olo on huono. Nukutaan, kun siihen on mahdollisuus ja jos ei ole, niin yritetään järjestää.

Jäykät venyttelee

Yksi opiskelukaverini hokee tuota yllä olevaa lausetta aina, kun venyttely tulee puheeksi. Tämän päiväsessä ohjatussa venyttelyssä totesin olevani aivan oikeassa paikassa, vaikka tuo määritelmä pitäisikin paikkansa. Tällä erää venyteltiin seinän avulla. Aika erilainen venyttelytunti, mutta sangen tehokas. Pääsin kerrankin käsiksi niihin jäykkiin lihaksiin.

Aamupäivällä kävin kesätauon jälkeen hydrospinningissä ja kyllä se on mukava laji. Valitettavasti kunto loppui kesken toisen tunnin puolessa välissä, joten tehot jäivät melko alhaisiksi. Jumpan jälkeen olin todella väsynyt ja vetämätön. Kävin uimahallin kahviossa syömässä salaatin. Kerrankin voin olla ylpeä itsestäni, kun en ottanut mitään lihapiirakkaa.

Väärin käyttäytyvä lonkka

Maanantaina lääkäri kehotti toisaalta huolehtimaan jalkojen lihaskunnosta ja toisaalta välttämään nivelille raskaita lajeja. Näitä ovat esimerkiksi kaikki lajit, joissa on hyppyjä tai vääntövoimia nivelille. Parempi olisi harrastaa rauhallisempia lajeja kuten uintia ja vesijumppaa. Kävely on kuulemma hyvästä, mutta juokseminen ei.

Tämän tyyppistä liikuntaa olenkin pääasiassa kesän harrastanut. Iso osa liikunnasta on ollut vedessä. Sinällään kovin aktiivista lihaskuntotreeniä en ole tehnyt, koska lähellä ei ollut hyvää salia. Tästä huolimatta lonkka on vihoitellut koko loppukesän.

Tällä viikolla totesin, että pää tarvitsee reippaampaa liikuntaa ja uimalla se ei onnistu, koska jalkapotkut sattuvat lonkkaan. Niinpä päädyin jumppasaliin ensin pumppiin ja sitten combattiin. Pumppihan on kyllä lihasvoimaa kasvattavaa, mutta useat kyykyt eivät todellakaan ole nivelystävällisin tapa treenata jalkalihaksia ja combatti on oikeastaan pelkkää hyppimistä.

Näistä täysin vääristä lajivalinnoista huolimatta lonkka on ollut tänään lähes huomaamaton. Tai olisi ehkä ollut huomaamaton, jos ei toistuvasti huomaisi, ettei se häiritse. En sitten tiedä, mitä raskaampi liikunta pidemmällä aikavälillä tekee, mutta nyt se ainakin tuntuu helpottavan lonkan oloa. Niinpä liikun reippaasti, kunnes saan täydellisen kiellon.

Kulttuuria

Eilisen ruumiinkulttuurin jälkeen, päätin tänään keskittyä henkisten kokemuksien hakemiseen. Ensin kävin opiskelukavereiden kanssa ulkona syömässä. Mukava olikin istua ja jutustella mukavia. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli ehdottomasti liikaa.

Illan pimentyessä lähdin sitten katsomaan ja valokuvaamaan ilotulitusnäytöstä, joka Ilotulituksen SM -kisoinakin tunnetaan. Matkaa parhaille katselupaikoille oli parisen kiven heittoa ja seuraakin löytyi samasta talosta, joten lähteminen oli helppoa. Reissulla tuli vastaan kaksi haastetta: selkä ei tykännyt pitkästä seisomisesta ja valokuvia tuli otettua aivan liikaa.

Toinen combat

Perjantain kunniaksi aloitin viikonlopun yllättäen liikkumalla. Tällä erää päivän teemana oli combat, jota ennätin viime keväänä kokeilemaan kerran ja josta jäi todella positiivinen mielikuva. Ennen combattia oli mahdollisuus ohjattuun venyttelyyn, joten taas meni hallilla pelkästään jumpissa parisen tuntia.

Venyttely ei ollut kovin hyvä. Tuli kyllä venyteltyä, mutta ohjaajan repertuaariin kuului aika liuta hirmuisen monimutkaisia venytyksiä, joista ei oikein löytynyt sopivaa variaatiota minulle. Laitan muistiin, että tämän ohjaajan venyttelyihin en enää lähde. Venyttelytunti on todella riippuvainen vetäjästä ja huonosta venyttelystä jää ikävä mieliala.

Combat sen sijaan oli hyvä veto ainakin mielialalle. Huomasi kyllä, että kuntoni on melko heikko ja tekniikassakin on toivomisen varaa, mutta hauskaa tuo huitominen silti on. Nyt osasin ottaa rauhallisemmin, joten en ollut ensimmäisen vartin jälkeen aivan kuollut. Toisaalta nyt en saanut samanlaista draivia päälle. Olin mukana ehkä 80 % teholla. Tunnin jälkeen oli kyllä voipunut olo ja yläselän lihakset huusivat armoa. Ihan yhtä vakuuttunut en ole kuin edellisellä kerralla, mutta laji ansaitsee kolmannen mahdollisuuden.

Rääkätään kerrankin kunnolla

Alkusyksy täällä isolla kirkolla on mennyt liikunnan osalta melko kevyesti. Olen keskittynyt melko rauhallisiin lajeihin. Liikunta on tuntunut jossain määrin pakkopullalta. Liikun kyllä, koska olen siitä maksanut, mutta hallille raahautuminen on tuntunut todella raskaalta.

Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut kahvakuulatreeniä, mutta huomisesta tuli vapaapäivä ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä pumppitunnille, päätin vaihtaa lajia. Kahvakuulailu on kuitenkin mukavaa ja liikuntakeskus tarjosi pumppitunnin jälkeen mahdollisuutta ohjattuun kahvakuulaan. Hetki piti miettiä idean järkevyyttä ja sitten päätin kokeilla. Pääsee niistä jumpista kesken pois.

Eipä tarvinnut lähteä kesken pois. Pumpissa jätin suosiolla lonkkaa rasittavat liikkeet vähemmälle teholle sekä painojen että kyykyn syvyyden suhteen. Tästä huolimatta lonkka hieman vihoitteli etenkin askelkyykyissä. Se lonkalle suotakoon, sen verran haastava oli treenikin pitkän kesätauon jälkeen. Muuten liikkeet menivät hyvin. Vähän säästelin, enkä ottanut liikkeisiin ihan maksimeita, koska ohjelmakin oli outo. En kuitenkaan päästänyt itseäni turhan helpolla.

Kahvakuulatunnilla sitten huomasi, miten ihmisestä vaan jossain kohti loppuu voimat. Oli pakko tehdä normaalia pienemmällä kuulalla ja pitää reilusti enemmän taukoja kuin ohjaaja neuvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että kerrankin sain tehtyä ainakin osan lihaksista ihan loppuun.

Ratikassa kotiin päin tullessa oli sellainen mukavan raukea olo. Näin sieluni silmin, miten syön iltapalarahkan ja sen jälkeen vaivun rentouttavaan uneen ilman mitään sängyssä pyörimistä. Suunnitelmaan tuli kupru, koska kerrostalossamme oli vaihteeksi palohälytys ja jouduin odottelemaan pihalla puolisen tuntia ennen sisälle pääsyä. Siinä välissä osa raukeudesta katosi. Ehkäpä uni kuitenkin tulee paremmin kuin aikoihin.

Venyttelypäivä

Yhden ylimääräisen vapaapäivän jälkeen tänään koitti paluu koulun penkille. Pitkä päivä tulikin tehtyä ja ehkä opinkin jotain. Istuminen meni yllättävän hyvin, vaikka lonkka välillä keljuilikin, en tarvinnut kipulääkettä.

Illalla päädyin jättämään joogan välistä ja keskityin pelkästään venyttelyyn. Pitkästä aikaa tein näin ja melko lyhyeltä ja helpolta se venyttely tuntuikin. Joogalla on selvästi paikkansa rauhallisen liikunnan päivässä. Pitää jatkossakin yrittää hankkiutua joogatunnille ennen tiistai-illan venyttelyä.

Kolmas reumapoliklinikka

Kävin tänään katsastamassa kolmannen eri sairaalan reumapoliklinikan. Tällä erää olin hieman epävarma, mitä minä edes reumapolilla teen, mutta kyllähän se on mukava aina saada ammattilaisen arvio hoidosta. Sinällään tauti oli rauhallinen, kuten tavallista, eikä iltapäiväaika ainakaan lisännyt oireita. Lääkityksestä olin pitkälti samaa mieltä lääkärin kanssa ja ainoa, mitä käynnistä jäi käteen oli röntgenlähete.

Puhuttiin alustavasti biologisista lääkkeistäkin, mutta todella alustavalla tasolla. Hän oli sitä mieltä, ettei vielä ole mitään selkeää syytä aloittaa ko lääkitystä. Kuitenkin jätti biologisen kortin avoimeksi ja antoi minulle muutaman esitteen biologisista lääkkeistä.

Vielä en oikein tiedä, mitä mieltä käynnistä kokonaisuutena olen. Itsehän aikaa kesällä pyysin, eikä käynnin jälkeen jäänyt mitenkään ikävä fiilis. Kuitenkin takaraivossa kolkuttelee turha terveyspalveluiden käyttö ja jonkun toisen  ajan viemisestä. No pitää nukkua yön yli ja muotoilla käsitystä käynnistä uudelleen.

Rappiolla

Joskus muinoin opiskeluaikoina tuli tasaisin välein vietettyä viikonloppuja, jotka menivät illan istumisen ja illoista toipumisen merkeissä. En edes kykene muistamaan, koska viimeksi olisin edes yrittänyt moista, saati kyennyt nauttimaan molemmista illoista.

Nyt kuitenkin kokeilin. Ensin isolla kirkolla entisten ja nykyisten opiskelukavereiden kanssa baareja kiertämässä ja seuraavana iltana opiskelukaverin valmistujaiset. Täytyy todeta, että kannatti, vaikka rankkaa olikin ja tällä hetkellä tietää kyllä rällänneensä.

Jotain hyvää hunningossakin oli. En nimittäin kahteen päivään juuri ajatellut reumaa, vaan pystyin kääntämään ajatukseni muualle. Toki reuma kulkee takaraivossa ja häiritseekin jonkin verran, mutta kun on muuta ajateltavaa, omat ongelmat tuntuvat paljon vähäisemmiltä.