Voi jalka

Eilinen meni päkiän kanssa melko pitkälti lepäillessä ja tänään päätin sitten kokeilla liikkumista. Epäilin, että kipu johtuu pehmeäpohjaisista kengistä, joten laitoin jalkaan vaelluskengät, otin kävelysauvat käsiin ja lähdin tunnustelemaan. Fiksuna olisin ehkä voinut valinta reitin, josta on helppo kääntyä kotia kohti, missä vaiheessa tahansa. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska jalka tuntui kestävän ihan hyvin ensimmäiset kaksi kilometriä.

Lähdin siis kiertämään ihanaa viiden kilometrin metsälenkkiä, jota ei voi mainittavasti lyhentää kuin kääntymällä alkumatkasta ympäri. Päkiä alkoi kuitenkin oireilla vasta lenkin puolessa välissä ja hyvin yllättäen. Ensimmäisestä tuntemuksesta kävelemistä haittaavaan kipuun oli matkaa korkeintaan sata askelta. Niinpä siis könkkäsin kotiin vajaan kolme kilometriä kipeällä päkiällä. Yllättäen päkiä ei kamalasti moisesta pitänyt.

Totesin, että huomenna pitää oikeasti ottaa tuon jalan kanssa rauhallisesti. Pikaisen googlettelun jälkeen havaitsin, että uudenvuodenpäivä on yksi niitä päiviä, jolloin uimahallit ovat kiinni. Siis huomisesta tulee väkipakolla lepopäivä. Joten eipä muuta kuin iltapäiväksi uimaan.

Muuten hyvä ratkaisu, mutta päätin lähteä itään päin, jotta voin samalla kertaa käydä katsomassa työkenkiä. Enpä tullut ajatelleeksi, että uusi vuosi on venäläisille iso juhla ja niitä riittää tuolla idän suunnalla. Uimahalliin ei meinannut sekaan mahtua. Sain kuitenkin uitua parikymmentä minuuttia ja perään vesijuostua vähän pidempään. Jännästi potkut tuntuivat tuossa jalassa, joten keskityin harjoittelemaan lähinnä käsivetoja.

Lahopää

Lähdin tänään naapurikuntaan uimaan. Muuten reissu meni ihan putkeen, mutta uimahallin parkkipaikalla totesin, etten muistanut ottaa lompakkoa mukaan, eikä mistään taskuistakaan löytynyt riittävästi rahaa, jotta olisi uimisen voinut maksaa. No autolla ajelu on aina yhtä mukavaa, joten rattaat ympäri ja kotia kohti. Kotona huomasin, että olin kaiken huipuksi ottanut mukaan väärän repun. Eli eipä olisi ollut uimavarusteitakaan, vaikka olisin halliin sisälle päässytkin.

Illalla tästä suivaantuneena jumppasin kotona selän huolella pitkästä aikaa. Yllättävän hyvin kroppa taipui eikä liikkuvuudessakaan ollut moitittavaa, vaikka jumppaaminen on viimeaikoina jäänyt. Mielenkiinnolla odotan, miten kipeäksi saan lihakseni, vaikka tietoisesti yritin tehdä kevyesti.

Eilen ja tänään on vasen päkiä ollut epäilyttävän tuntuinen. Pidemmästä kävelystä se kipeytyy ja on todella kipeä. Kipu on kuitenkin täysin eri paikassa ja erilaista kuin reumakipu. Tämä on päkiän alapuolella ja selkeästi pistemäistä. Reumakipu tuntuu päkiän yläpuolella vähän kuin tylpällä viivoittimella painasi kovaa. Lisäksi tätä kipua ei tunnu liikkeelle lähtiessä ja se helpottaa pienenkin lepotauon aikana. Nyt yritän keksittyä selittämään itselleni, että tämä voi olla normaalin ihmisen kipua ja mennä ohi ihan itsestään.

Reuma on tuonut mukanaan ihan uuden suhtautumisen kipuun. Kipu on liiankin tuttu ja arkipäiväinen kaveri. Toisaalta harvaan kipuun osaa suhtautua enää normaalina kipuna, vaan huolestuu turhastakin. Ihmistä silloin tällöin sattuu johonkin ja terve ihminen suhtautuu siihen huomattavasti rauhallisemmin kuin minä. Toisaalta kivuista löytyy jatkuvasti uusia vivahteita ja kyky kuvailla kipua kehittyy.

Kenkäkaupoissa

Tukipohjalliset tarjoavat loistavan tekosyyn hankkia uusia kenkiä. Valtaosa nykyisistä kengistäni on sellaisia, ettei niissä voi pohjallisia käyttää. Toistaiseksi olen kenkävarastostani löytänyt kahdet kengät, joiden kanssa pohjallisia voi käyttää. Toiset on ostettu hetkeä ennen pohjallisten hankintaa, joten silloin osasi jo huomioida pohjalliset. Toiset puolestaan ovat turvakengät.

Olenkin siis ostellut tänä syksynä useita pareja kenkiä. Ensimmäinen ostokseni oli täysin tuettomat lenkkitossut. Aikaisemmin olen aina käyttänyt vahvasti tuettuja tossuja, koska olen ne kokemuksen kautta havainnut hyviksi. Niiden kanssa ei pohjallisia voi käyttää, koska yhteisvaikutus on niin suuri, että askellus menee toiseen suuntaan pieleen ja pahasti. Jotain hyvää tässäkin - tuettomat kengät ovat huomattavasti edullisempia.

Seuraava ostokseni oli vuorelliset kävelykengät. Nämä eivät suoraan tulleet korvaamaan mitään olemassa olevia kenkiä, vaan siistien talvinilkkureiden suhteen kaapissani oli selkeä puute. Edelliset vastaavat kengät olivat korolliset ja ne eivät ole tuntuneet kovin hyviltä reumaan sairatumisen jälkeen, joten olenkin kulkenut muutaman talven joko lenkkareissa tai syyskengissä. Kolmannet olivat tuossa pari viestiä aiemmin mainitsemani vaelluskengät.

Tänään kiersin Helsingin kauppoja ajatuksella löytää mukavat sisäkengät töihin. Lähtökohtaisesti moisen ei olettaisi olevan kovin suuri ongelma. Totuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempi. Pääasiassa sisäkengät ovat jonkin sortin sandaaleita, joihin on melko turha kuvitellakaan saavansa pohjallisia siististi. Vaihtoehdoksi jääkin pääasiassa erilaiset avokastyyppiset kengät, joiden löytäminen vuodenvaihteessa on melko haastavaa etenkin, jos huomioi pohjallisen tuomat lisätarpeet - irrotettava pohjallinen ja riittävästi tilaa.

Kaupoista löytyikin puolen kymmentä varteenotettavaa vaihtoehtoa. Muutamasta terveyskengästä sai pohjallisen vaihdettua, mikä oli todella positiivinen yllätys. Eli muutamaan sandaalimalliseenkin kenkään saa tukipohjallisen. Näiden sandaalimallien osalta ongelmaksi muodostui tukipohjallisen väri ja materiaali. Kengät näyttivät huomattavasti kivemmilta ruskeissa sileissä pohjallisissa kuin omissa harmaissani.

Niinpä sandaalit jäivät pois laskuista ja jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli vähän puukenkä tyyppinen ja toinen umpikärkinen avokas. Valitettavasti kummastakaan kengästä ei ollut tarjolla sopivan kokoista kenkää. Pohjallinen vaatii sen verran reilusti tilaa, että molemmista olisi pitänyt päästä kokeilemaan koko 42. Avokkaan valmistajalla oli tarjolla sandaalimallisia kenkiä sopivassa koossa. Myös "puukengästä" valmistetaan kokoa 42, mutta täydellä hinnalla en niitä raaski ostaa, eikä sopivaa alennusta ole tullut vastaan.

Vielä on hankintalistalla ainakin sisäliikuntakengät ja kesäkengät. Näistä sisäliikuntakengät ovat muutenkin uusimisen tarpeessa, mutta vanhat saavat palvella, kunnes kotiudun jonnekin ja tiedän millaisia sisäharrastuksia alan harrastaa. Salille nuo nykyiset kengät ovat aivan riittävät, mutta johonkin liikkuvampaan jumppaan olisi hyvä saada pohjalliset jalan alle. Kesäkengät puolestaan hankin, kunhan kesä tulee, jos silloin vielä koen tarvitsevani sellaisia.

Uintitarvikkeita

Päätin tänään pitää kaupunkipäivän ja kävin hoitamassa asioita. Ajattelin tukea paikallista urheilukauppaa ja ostaa sieltä vähän apuvälineitä uintiin. Menin mielestäni ilmiselvän asian kanssa kauppaan ja sain vastaani pari hölmistynyttä myyjää. He eivät lainkaan tienneet, mistä puhuin. Eipä siinä sitten ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä naapurikaupungin liikkeeseen kyselemään samoja tuotteita - olivat lopussa. Eli olisin voinut hyvin toteuttaa ensimmäisen suunnitelman ja ostaa netistä.

Koska kuitenkin olin naapurikaupungissa, kävin uimassa. Tällä erää otin puolen tunnin vapaauintitreenin. Oikein keskityin uimaan matalilla sykkeillä ja sykkeet pysyivätkin hyvinä, kun muisti olla käyttämättä jalkojaan. Jos eilen suunnittelin viikon ruokalistaa uidessa, niin vapaauinnissa pitää ainakin toistaiseksi kiinnittää huomiota tekniikkaan niin paljon, että aika menee aivan erilaisten ajatusten parissa.

Iltapäivällä aurinko paistoi niin nätisti, että oli pakko lähteä lenkille. Tällä kertaa muistin ottaa kävelysauvat mukaan ja teinkin tunnin lenkin. Matkaa tuli vain viitisen kilometriä, mutta aamupäivän uintitreeni tuntui kropassa. Tuo sauvominen tekee ihmeitä niskoille, vaikka keppejä lähinnä raahaa perässään. Tuovat sauvat samalla rytmiä kävelyyn ihan eri tavalla.

Rauhallista uintia

Tänään kävin pyörähtämässä uima-altaassa. Päätin jo halliin ajellessani, että uin pitkän ja rauhallisen treenin rintaa. Aikoihin en ole uinut pitkää ja rauhallista treeniä, vaan olen pääsääntöisesti treenannut vapaauintia. Nyt kuitenkin sahasin uima-allasta kolme varttia kohtalaisen matalilla sykkeillä. Pitkästä aikaa se oli todella mukavaa, vaikka alkuun epäilin, että tylsistyn vartin jälkeen.

Uimareissun jälkeen kävin etsimässä itselleni uudet vaelluskenkätyyppiset ulkoilukengät. Edelliseni olivat aivan hyvässä kunnossa, mutta tukipohjalliset eivät sovi niihin, joten niitä ei tule käytettyä. Näillä vesikeleillä tavalliset lenkkarit ovat aika epämukavat jalkineet, koska vesi tulee todella herkästi läpi. Ajattelin moiset ostaa alesta - ja täysihintaisiin päädyin.

Kun pääsin uusien kenkien kanssa kotiin, iloitsin ajatuksesta, että koira on vielä lenkittämättä ja pääsen sen kanssa kävelylenkille. Valitettavasti äitini oli jo käynyt koiran kanssa tunnin lenkillä, joten pakottava tarve jäi puuttumaan ja kenkien kokeilu siirtyi jonnekin tulevaisuuteen.

Metsälenkki

Sisko oli sopinut kaverinsa kanssa, että lähtevät koirineen metsään lenkille. Vitsinä heitin, että mahdutaanko mekin mukaan ja yllättäen mahduttiin. Niinpä käveltiin melko reipas lenkki metsässä ja koirat saivat juoksennella vapaasti ympäristössään.

Pitkästä aikaa tuli tehtyä tunnin matalasykkeinen lenkki. Jostain syystä viimeaikoina kävelylenkkienkin sykkeet ovat olleet hurjan korkealla, joten matalan sykkeen liikuntaa on tullut harrastettua turhan vähän. Pitäisi vaan malttaa liikkua rauhallisestikin.

Joulun hyötyliikuntaa

Perinteisesti olemme tehneet isäni kanssa lumitöitä aattoaamuna. Tämäkään joulu ei tehnyt poikkeusta, vaikka lumesta ei täällä etelässä ollut vielä aatonaattona tietoa. Kolmisen varttia iltapäivällä kuitenkin lykittiin sohjoa pois pihatieltä. Raskaammaksi lumityöt olisi saanut, jos lumi olisi tarvinnut nostaa lumipenkan päälle.

Kävelylenkkejä on tullut heitettyä sekä aattona että tänään. Eilinen lenkki oli lähinnä sohjossa kahlaamista ja tänään liukastelua auratuilla ja jäätyneillä kävelyteillä. Kaiken kaikkiaan oman pään kestämisen kannalta on ollut hyödyllistä päästä pois joulutohinasta rääkkäämään kroppaa. Juoksulenkkikin kovasti houkuttaisi, mutta jostain syystä sykkeet ovat jo kävellessä niin korkealla, että juoksemisesta voi vain haaveilla.

Hyvää joulua

Joulurauha on julistettu ja tänään olen päättänyt unohtaa kaikki terveelliset elämäntavat tai ainakin olla stressaamatta niistä. Syön mitä mieli tekee ja liikun sen verran, mikä huvittaa.

Hyvää joulua blogin lukijoille

Keittiössä

Tänään aamulla lähdin käymään uimahallissa. Sain hallin henkilökunnalta joululahjan - ilmaisen uinnin. Uin puolisen tuntia. Tällä kertaa onnistuin uimaan vapaauintia niin rauhalliseen tahtiin, että jaksoin uida järkisykkeillä melkein koko puolituntisen. Alkuun uin 100 metriä rintaa alkuverryttelyksi ja samoin lopussa uin pätkän rintaa. Muuten menin vaparia ja treenailin samalla volttikäännöksiä. Vähitellen volttaus alkaa tuntua järkevältä tavalta vaihtaa suuntaa. Nyt sain tehtyä jopa useita käännöksiä putkeen siten, että uin 100 metrin pätkiä.

Uimasta päästyäni aloin vääntämään joululaatikoita. Vanhemmillani on mahdollisuus tehdä laatikot piharakennuksen leivinuunissa ja laatikot ovatkin oma projektinsa, jossa pitää yhdistää laatikontekijän ja uuninlämmittäjän aikataulut siten, että uunin ollessa lämmin on sinne myös laatikoita. Minä siis huhkin pitkän päivän keittiössä värkkäämässä laatikoita samalla, kun isäni lämmitti uunia.

Selkä ja kantapäät eivät seisomista hurjasti arvostaneet ja nyt onkin melko jäykkä olo. Jäykkyyteen varmasti osaltaan auttaisi kävely tai hölkkä, mutta kantapäät haluavat olla lähinnä irti maasta. Joten päätin tänään kärsiä selän ja lepuuttaa jalkoja. Toivottavasti selkä antaa nukkua yöllä.

Joulu tulee

Tänään siirryin joulun viettoon vanhemmilleni. Pääni olisi tarvinnut vielä yhden pohdiskelupäivän, mutta joulun ruokaostokset kaatuivat minun ja isäni kontolle. Joten oli pakko suorittaa siirtyminen joulun viettoon hieman aikaisemmin, kuin olisin halunnut.

Päivän liikunnatkin koostuivat pääasiassa hyötyliikunnasta. Kauppareissun ja koiran lenkityksen jälkeen askelmittari näytti ihan mukavia lukemia, vaikkei liikuntaminuutteja sykemittariin juuri kertynytkään. Aina ei vain ennätä liikkua sitä määrää kuin haluaisi.

Olen päättänyt, että en tee uuden vuoden lupauksia, mutta harkitsin sellaisen tekemistä kuitenkin. Ajattelin lähinnä sen tyyppistä lupausta, että etsin itselleni uuden kiinnostavan liikuntalajin ja kiinnitän oikeasti huomiota siihen, että liikun päivittäin reilusti. Aikaa liikkumiseen kuitenkin on, joten ajan puutetta ei voi liikkumattomuudesta syyttää.

Iso kirkko

Tänään oli Helsinki-päivä. Aamulla kävin tervehtimässä reumalääkäriäni ja lopun päivää keskityin lähinnä itseni hemmottelemiseen. Kävin elokuvissa ja ulkona syömässä. Lisäksi hankin viimeiset joululahjat, joten joulu voi hyvin tulla.

Reuma Excelissä

Koska olen insinööri ja minulla on reilusti ylimääräistä aikaa, yritän saada myös reumani numeeriseen muotoon. Käytännössä tämä tarkoittaa isohkoa Excel-taulukkoa, jota täytän päivittäin. Olen yrittänyt kerätä seurattaviksi asioiksi sellaisia muuttujia, joiden oletan vaikuttavan omaan oloon. Tällä hetkellä seuraan kipua, säätä, kuukautiskiertoa, yöunta, liikunnan määrää ja käytettyjä lääkkeitä. Toki tässä kipupäiväkirjassa on myös kohta avoimille vastauksille, mihin voi avata tuntemuksiaan.

Kipua arvoin monessa sairaalassakin käytössä olevalla asteikolla 0-10. Tässä skaalassa 0 tarkoittaa täyttä kivuttomuutta ja 10 pahinta mahdollista kuviteltavissa olevaa kipua. Täysin objektiivinen tämä menetelmä ei ole, mutta antaa vähän viitteitä siitä, miten kipeä on ja ainakin kertoo kivun muutoksen suunnan. Lisäksi pitkäaikaisen keskiarvon perusteella voi tarkastella esimerkiksi lääkkeiden tehoa.

Säästä kirjaan ylös päivän lämpötilan ja sanallisen arvion. Jossain kohti yritin kirjata ylös myös tuulen voimakkuutta, mutta se osoittautui turhan hankalaksi. Lämpötilasta osaa heittää arvion ihan viiden asteen tarkkuudella melko helposti, vaikkei lämpömittaria katsoisikaan, mutta tuulennopeutta en osaa samalla tavalla arvioida.

Yöunesta kirjaan ylös vain unen pituuden. Unen laatuun olisi syytä puuttua jollain tapaa, mutta en ole löytänyt itselleni sopivaa tapaa merkitä. Myös pirteyttä heräämisen jälkeen voisi arvioida. Yöunen pituuden ja kipujen riippuvuus on ollut taulukoinnin yllättävin tulos. Aikaisemmin ajattelin, että reuman aktivoituessa yöuni lyhenee, mutta totuus paljastui täysin päinvastaiseksi. Reuman ollessa aktiivisimmillaan nukun myös eniten, tosin unen laatuun tilasto ei ota kantaa.

Liikunnan määrää seuraan pelkästään liikuntaminuutteina. eli tämäkään ei huomioi esimerkiksi liikunnan rasittavuutta. Olen kuitenkin todennut, että myös liikunta korreloi jossain määrin kipujen kanssa. On toki selvää, että kipeimmässä vaiheessa liikunta jää väkisinkin vähemmälle. Myös liikunnan vähentyminen jostain muusta syystä selvästi aktivoi tautia.

Taulukon datasta olen sitten piirrellyt erilaisia kuvaajia, joissa lähinnä vertaan muiden muuttujien vaikutusta kipuun. Käytännössä käytän piirtämisessä yleensä viikon liukuvaa keskiarvoa, koska se vähentää selkeästi satunnaisuudesta aiheutuvaa vaihtelua, mutta reagoi melko herkästi isoihin muutoksiin. Kivusta lasken lisäksi pidemmänkin aikavälin keskiarvoja, jotta näen, mihin suuntaan kipu on menossa. En tiedä, onko näistä taulukkoleikeistä mitään todellista hyötyä, mutta Excelin käyttämisharjoitusta siitä ainakin on saanut.

Uimahallietiketti

Tänään sain itsestäni irti ja lähdin uimaan. Joko olin herkkä ärsyyntymään tai sitten ihmiset eivät vain osanneet käyttäytyä hallissa sanattomien sääntöjen mukaan. Jos uima-altaassa on 6 rataa, joista yksi on varattu vesijuoksijoille ja muut uimareille, niin miten jokaiselle radalle löytyy yksi hidas uimari, joka ei edes ymmärrä väistää nopeampia. On todella rasittavaa joutua kiertämään samaa uimaria esimerkiksi joka neljännellä altaanmitalla usein vielä melkein heti päädyn jälkeen.

Pienemmissä halleissa on usein vain pari rataa kuntouimareille, joista toinen on nimetty nopeille uimareille. Tällöin yleensä sieltä nopeiden uimareiden radoilta löytyy ratauinnin käytössäännöt osaavia ihmisiä ja ne hitaimmat uimarit ovat omalla radallaan. Tällöin pääsee uimaan omaa vauhtia ilman, että tarvitsee jatkuvasti varoa törmäämästä toiseen uimariin.

Tälläkin kertaa uin puolisen tuntia ja keskityin löytämään rentouden vapaauintiin. Yllättävän helposti tänään löytyikin sellainen rennon letkeä uintirytmi, jota olisi jaksanut pitkäänkin. Samaan syssyyn otin jonkun verran volttikäännöksiä. Vähitellen ne alkavat tuntumaan jo ihan järkevältä tavalta kääntyä. Olen edelleen erittäin yllättynyt siitä, miten nopeasti käännöksen olen oppinut.

Menin tänään uimaan kokeilemaan, mitä tuo selkä moisesta lajista tykkää. Ei se hurjasti tykännyt. Potkiminen tuntui todella ikävältä, joten keskityin lähinnä käsivetoihin. Silti altaasta noustessa selkä esitti vastalauseensa. Eli ilmeisesti kun selkä on todella äkäinen, ei kannata yrittääkään harrastaa liikuntaa. Nyt pitäisi oppia vielä määrittämään se raja, koska liikunta parantaa ja koska pahentaa.

Jäykkyys ja kipu

Tämä blogi on viime aikona mennyt valitukseksi kivuista. Tämäkään postaus ei tee poikkeusta.

Olen tähän saakka sanonut kaikille kyselijöille, että selkä on välillä jäykkä, hankala ja ikävän tuntuinen, muttei kuitenkaan kipeä. Lueskeltuani selkäreumaatikkojen kertomuksia olen alkanut miettimään, että ehkä minun kivun kokemukseni on jotenkin poikkeava ja selkäni on oikeasti kipeä, eikä vain häiritsevä. Tämän päivän jälkeen olen sitä mieltä, että selkäni on pääsääntöisesti ollut hankala ja jäykkä, muttei oikeasti kipeä. Tänään se on sitä ollut.

Yllättäviä vaikeuksia tulee ihan arjessa, kun selkä ei kestä kumartumista yhtään ja polvetkin ovat mieltä kyykistelystä. Esimerkiksi miten ruokitaan koira, kun selkää eikä polvia voi juuri taivuttaa. Koira on toistaiseksi ollut erittäin avulias nostelemaan tavaroita, mutta toistaiseksi olen saanut kyllä illalla ruokakupin annettua koiralle ihan lattiatasoon. No onpahan jotain pestävää ensi kesänä, kun onnistuin läväyttämään koiran ruuat pitkin mattoa.