Päivän valoisat tunnit menivät koiran kanssa tottelevaisuuskokeessa. Hiukan arvelutti lähteä ilman treeniä, mutta kannatti. Saatiin alokasluokan kolmas ykkönen ja samalla koulutustunnus. Eli kannatti lähteä kylmään halliin jännittämään. Seisoskelu kyllä jumitti selän aika totaalisesti. Ei se ollut lähtiessäkään hyvässä hapessa, mutta kotiutuessa kenkien ottaminen jalasta oli aika projekti.
Illalla selkä pakotti lenkille. Mitenkään päin ei ollut hyvä olla, joten pakko oli ottaa koira ja lähteä pimeään pakkaseen lenkille. Ajattelin kävellä tunnin lenkin, mutta jalka oli kovin kevyt. Päätin kokeilla, miltä juoksu tuntuisi. Juoksuhan tuntui hyvältä ja juoksin melkein koko lenkin eli vajaan viisi kilometriä. Sykemittaria ei sattunut mukaan, joten sykkeistä ei ole mitään havaintoa, mutta veikkaan, että juoksin turhan korkeilla sykkeillä.
Kotiin tullessa selkä oli vielä jäykähkö, mutta kaikki kipu loisti poissaolollaan. Etenkin kiertoliikkeet palautuivat lähes normaalille tasolle. Eivät tutkijat, jotka väittävät liikuntaa tärkeäksi hoitomuodoksi selkäreumaan, voi olla aivan hakoteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti