Tänään aloitin aamun käymällä reumapolia varten labrassa. Tällä kertaa oli
vuorossa kaikista vaikein näyte - pissinäyte. Jostain syystä minulla on kammo
moisen antamista kohtaan. Tänään oli vielä labran odotustilassa harvinaisen
ärsyttäviä ihmisiä. Siis ihmisiä, jotka eivät pysty ymmärtämään erilaisia
kiireisyysluokkia ja sitä, miten juuri heidän pitää odottaa. Yleensä siedän
näitä ihmisiä kohtalaisesti, mutta tänään hihat meinasivat palaa ihan
totaalisesti.
Kun pääsin labrasta puolen tunnin odotuksen jälkeen pois, totesin, että en
jaksa lähteä etsimään neuletakkiin uusia nappeja ja tulin suoraan kotiin.
Kotiin päästyäni meinasin nukahtaa aamupuuron ääreen ja päätin kokeilla
näyttääkö maailma yhtään paremmalta päiväunien jälkeen. Ei päivä varsinaisesti
päiväunista parantunut, joten päätin siirtää ostosreissun myöhemmäksi.
Illan pimentyessä sain kuitenkin itseni lenkille vesisateeseen ja tunnin
lenkille mahtui muutama hölkkäpätkäkin. Lenkin piristyksestä kuitenkin vastasi
nuorehko mies kyynärsauvojen kanssa. Koirani päätti, että mies on hurjan
pelottava ja minua pitää puolustaa. Muuten hyvä, mutta loppui koiran
itseluottamus kesken ja itselleen tyypillisesti se suoritti tyylipuhtaan
väistöliikkeen suoraan sääreeni. Hetken sadattelun jälkeen tilanteelle oli
pakko nauraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti