Lääkityksen paluu

Tällä kertaa flunssan aiheuttama lääketauko kesti hieman vajaat neljä viikkoa. Kyllä sinä aikana ehti todeta, että tarpeeseen se tiputus olisi. Tosi asia vaan on, että lääkettä ei voida antaa, jos on kipeänä. Etenkin kun noilla taudeilla tuntuu olevan tapana painua keuhkoihin.

Onneksi tänään koitti pitkään odotettu hetki ja sain tiputuksen. Oli oikeasti kiva mennä sinne istumaan ja viettämään parituntinen rauhassa istuen tiputuksessa. Seura oli tällä kertaa jopa poikkeuksellisen hyvää ja vähän jopa harmitti, että jouduin lähtemään kotiin. Kanyyli laitettiin tällä kertaa suoneen, jossa minulla ei ikinä ole ollut kanyyliä eikä sitä ole taidettu edes koskaan yrittää.

Reumalääkäri palasi maanantaina lomalta ja reumahoitaja kyseli tänään lääkitykseni jatkoista. Iltapäivällä sain hoitajalta puhelun, jossa kertoi väliaikatietoja, että reumalääkäri pohtii asiaa ja konsultoi infektiolääkäriä aiheesta. Eli ei ollut selvää pässinlihaa hoitoni hänellekään.

Jään jännittyneenä odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On jälleen olo, että hoidetaan ja ongelmani otetaan vakavasti.

Olen riittävän vammainen

Reumaatikkona on mahdollista saada monessa kunnassa alennusta liikuntaharrasteisiin, yleensä ainakin uimahallimaksuihin. Toiset kaupungit, kuten Helsinki, Espoo ja Vantaa, myöntävät alennuksen jo pelkän diagnoosin ja kelakortin numeron perusteella. Toisissa kunnissa siihen tarvitaan enemmän paperityötä ja ainakaan ulospäin ohjeet eivät ole yhtä selvät.

Minun kotikuntani kuuluu näihin jälkimmäisiin. Erityisryhmien uimakortista on maininta uimahallin hinnastossa, mutta kaupungin sivuilta ei löydy mitään informaatiota, miten sen saa tai mitä siihen vaaditaan. Selvitin asiaa uimahallin kassalta jo vajaa vuosi sitten, mutten sitten saanut vietyä asiaa eteenpäin.

Se minulle kerrottiin, että uimakortin saamiseen vaaditaan haittaluokka 11. Google kertoi, että "Haittaluokka 11-12: Sairauden vaatima hoito aiheuttaa suurta rasitusta ja toisen henkilön säännöllistä apua tai valvontaa." Esimerkkeinä on sitten kirjoitustaidottomuutta tai toisen henkilön apua arkisissa toiminnoissa, kuten kaupassa käynnissä.

Minä totesin tässä kohti, että eipä ole meikäläisellä mitään mahdollisuutta moiseen, mutta kannattaa sitä kuitenkin yrittää, kun yritys maksaa vain lausuntojen postituksen verran. Kuitenkin selviän arjesta pääsääntöisesti itsenäisesti, vaikka en olekaan työkykyinen.

Eilen tuli sitten yllättävä tekstiviesti. Minulle on myönnetty uimakortti ja saan sen uimahallin kassalta. Eli todellakin olen riittävän sairas, tai kaupungilla on myös muita perusteita uimakortin myöntämiselle. Oli niin tai näin, minua ei haittaa, että saan käyttää uimahallia seuraavan vuoden lähes ilmaiseksi.

Influenssa? jälkitauteineen

Uudenvuoden aattona selviteltiin maksa-arvoja ja niiden käyttäytymistä. Kun tämä kuvio oli saatu selvitettyä ja siirretty tiputusta viikolla, oli hyvä aika lentsulle tulla. Kerrankin olin fiksu ja ilmoitin, että en lähde uudenvuoden rientoihin vaan jään kotiin potemaan. Uudenvuoden päivänä yritin jo etsiä positiivisia asioita sänkyyn kaataneesta taudista ja totesin, että ainakin toisen päivän tippa on peruutettu, joten ei tarvitse aamulla enää perua sitä taudin takia.

Uudenvuoden päivän iltana tuli ensimmäisen kerran mieleen, että voisiko tämä olla influenssa, koska olin todella paljon kipeämpi kuin tavallisessa flunssassa. Illan googlettelun jälkeen totesin, että voi olla ja soitin heti perjantaiaamuna terveyskeskukseen, että haluaisin näytille ja keskustella influenssalääkityksestä. Minut otti vastaan hyvin ynseän oloinen hoitaja, joka suurin piirtein heti ovelta ilmoitti, että ei voi olla influenssaa. Perusteina käytti, että ei ole kuumetta eikä lihas- tai nivelkipuja ja kyllä potilas tietää, koska on influenssa, kun se on paljon voimakkaampi tauti kuin normaali flunssa.

Ei auttanut, että selitin sairastaneeni näillä lääkkeillä aika monta flunssaa eikä kuumetta ja muuta immuunivastetta alentavien lääkkeiden käyttö. Kun sanoin, että en varsinaisesti tunnista lihas- tai nivelkipuja, mutta yleisesti olen paljon herkempi kivulle. Esimerkiksi palmikko rinnan päällä herätti yöllä. Kuulemma influenssakivut ovat selviä nivelkipuja ja ihminen kyllä tunnistaa sen. Tunnistaako reumaatikko?

Sairastin sitten viikonlopun ja päätin mennä maanantaina turvakoelabroihin, kuten oli reumapolin kanssa sovittu. Iltapäivällä yritin soittaa tuloksia terveyskeskuksesta ja kun en päässyt läpi, soitin päivystykseen, jotta sain tulokset ennen loppiaista. Päivystyksen sairaanhoitaja katsoi tulokset ja komensi tulehdusarvon takia lääkärille. Eipä siinä ollut vaihtoehtoja kuin mennä päivystykseen istumaan ja odottamaan lääkärille pääsyä.

Kolmisen tuntia istuin sitten päivystyksen aulassa ja odottelin, että lääkäri pääsee kuuntelemaan keuhkot ja päättää hoitolinjoista. Lääkäri otti minut sisälle, kuunteli oireet ja kysyi ensimmäiseksi, miksi en ollut hakenut influenssalääkitystä. Pakkohan siihen oli todeta, että yritin, mutten päässyt lääkärille asti. No lopputuloksena hän kuunteli keuhkot, määräsi antibioottikuurin ja komensi takaisin parin päivän päästä, ellei kuume putoa.

Kuume onneksi putosi, mutta perjantaina yritin päästä tulehdusarvokontrolliin, mutta terveyskeskuksen takaisin soittopalvelu ei toiminut, joten en päässyt labroihin, enkä jaksanut ottaa aiheesta enempää paineita. Niinpä aloitin maanantaina taas uuden viikon soittelemalla terveyskeskukseen ja pyytämällä aikaa hoitajalle. Sain ajan ja crp oli hieman pudonnut edellisestä, muttei kuitenkaan tarpeeksi, joten komento tuli uudelleen lääkärille. Tällä erää oli edessä antibiootin vaihto ja tarkemmat labrat.

Onneksi tällä erää seurantalabrat järjestyivät ja ilokseni kuulin loppuviikosta, että tulehdusarvo oli vihdoin tullut alas. Eli tällä erää tauti ei kovasta yrityksestään huolimatta päässyt kunnon keuhkokuumeeksi asti, joten toivottavasti toipuminenkin on nopeampaa.

Käytännössähän tämä tarkoittaa jälleen taukoa biologisista lääkkeistä. Vielä ei ole selvää, kuinka pitkä tauosta tulee, mutta eiköhän se ole yli kolme viikkoa. Minua hieman arveluttaa ottaa uutta tiputusta samaa lääkettä ja haluankin asiasta lääkärin mielipiteen. Oma lääkärini tulee lomalta vasta ensi viikolla, joten eiköhän tässä sinne saakka odotella.

Kivun kokemus

Kipu ja kivun kokemus ovat asioita, jotka ovat todella yksilöllisiä. Sellainen kipu, joka ei toista hetkauta lainkaan, on toiselle lähes sietämätön. Sen lisäksi kokemus samalla ihmiselläkin riippuu monesta asiasta eikä ole välttämättä lainkaan vertailukelpoinen eri hetkinä.

Kun pidin aktiivisemmin kipupäiväkirjaa, huomasin selvästi, että sanallinen kuvailu pysyi samankaltaisena riippumatta siitä, kummalla puolella kipuhuippua oltiin, mutta numeerinen arvo oli ennen kipuhuipun saavuttamista korkeammalla kuin kipuhuipun jälkeen. Tämä minusta ainakin riittävä näyttö siitä, että kivun häiritsevyyden kokee eritavalla riippuen lähimenneisyyden kivuista.

Minä olen huomannut, että minun kipukynnykseni on järjettömän korkealla ja suhtaudun kaiken kaikkiaan kipuun hyvin vähättelevästi. Nilkkamurtuman jälkeen sanoin pitkään, että minua on koskenut vain yksi ainoa hoitotoimenpide - nilkan laittaminen paikalleen ja kipsiin. Nykyään lisään tähän listaan toisen tapahtuman: rannekanavan avarrusleikkauksen avausviillon tekeminen ilman puudutetta.

Reuma on kivulias sairaus, mutta minun arjessa se huonoinakin jaksoina vähemmän häiritsevänä kipuna, vaan enemmän tekemisiä rajoittavat jäykkyys ja voimattomuus. Esimerkiksi, jos käsi ei vain mene nyrkkiin, niin kädellä ei pidellä hiusharjaa. Tai vaihtoehtoisesti jos selkä ei taivu, se ei taivu. Samoin enemmän häiritsee esimerkiksi tavaroiden putoaminen käsistä, kuin varsinaisesti se kipu, joka pakottaa irrottamaan tavarasta.

Aivan varmasti minulla on ainakin toistuvasti kipuoireita, jotka ovat jollekin toiselle lähes sietämättömiä. Ero kokemuksessa ei kuitenkaan tee ihmisestä parempaa tai huonompaa. Se kertoo erilaisesta kipukynnyksestä, erilaisesta kipuhistoriasta ja erilaisesta suhtautumisesta kipuun. Minusta noista mitään ei voi arvottaa hyvä-huono-akselilla.