Ihmisten ilmoilla

Kaveri lupasi tarjota minulle ruokaa, joten pitihän sitä lähteä ilmaisen ruuan perään. Samalla piipahdin alennusmyynneissä ja ostin itselleni kaksi paitaa. Olisikohan nyt kesäpaidat kasassa.

Kaupunkiin lähtiessäni huomasin, miten vähän on tullut laittauduttua. En nytkään kamalasti aikaa ulkonäölleni uhrannut, mutta laitoin hiukset muutenkin kuin vain kampaamalla. Tuntui todella omituiselta ja hankalalta elämä hiusten kanssa. Töihin ei hirveästi viitsi laittaa hiuksiaan, koska viimeistään siinä kohdassa, kun laittaa kypärän päähän, hiukset ovat väkisinkin lytyssä.

Väsymys

Viime yön yöunet jäivät alle viiteen tuntiin ja sekin oli huonoa unta. Selkä oikutteli pitkästä aikaa ja herätteli useampaan otteeseen. Tänään olenkin sitten ollut todella väsynyt koko päivän. Ei paljoa kiinnostanut lenkkeilläkään, joten lepopäivää olen tänään viettänyt ja aion todellakin mennä ajoissa nukkumaan.

Selkä on keljuillut koko päivän. Se ei meinannut antaa istua paikallaan, muttei toisaalta tykännyt kävelemisestä ja kiipeilystäkään. Eli mikään ei ollut selän mielestä hyvä. Kovasti toivon, että tämä on taas väliaikaista.

Koiralenkki

Koirani on lähtöjään savolainen ja kun kerran olemme Savossa, pitihän sitä sukulaisia käydä katsastamassa. Lähdettiin kimppalenkille saman kasvattajan muiden kasvattien kanssa. Parisen tuntia käveltiin metsäteitä, naurettiin koirien toheloinnille. Mukavaa oli ja tuli harrastettua rauhallista liikuntaa. Rauhalliset ja pitkäkestoiset liikunnat ovat viime aikoina jääneet melko vähiin.

Pitkäksihän päivä tietysti venyi. Kävin mökillä sen verran, että hain koiran matkaan ja palasin takaisin kymmenen jälkeen. Rankkoja nämä tällaiset reissut ovat, mutta toisaalta antoisia ja tuovat vaihtelua.

Kahvakuularääkki

Tänään oli taas kahvakuulapäivä ja puolitoista tuntia heiluteltiinkin kuulaa oikein antaumuksella. Yllätyksekseni huomasin tekeväni lähinnä tuolla 12 kg kuulalla ja uudempi kahdeksan kiloinen oli lähinnä silmän lumeena mukana. Osassa tasapainoliikkeistä pikkukuulakin on liikaa, joten oikeastaan kuulavalikoimaa pitäisi laajentaa molemmista päistä. Isompaa etuheilautuksiin ja pienempää tasapainoliikkeisiin ja pikkulihaksille.

Tänään päätin jo lähtökohtaisesti tehdä treenit ihan loppuun saakka ja lopettaa vasta, kun en enää todellakaan jaksa. Ihan tähän en päässyt, mutta melko pitkälle tein kyllä hampaat irvessä. Päätin jatkaa noita etuheilautustreenejä ainakin toisinaan niin, että teen esimerkiksi kolme sarjaa niin pitkään kuin jaksaa. Ei tarvitse vahdata kelloa ja kuvittelisin kehityksen näkyvän.

Tänään aamulla tein ensimmäisen kortisonin pudotuksen. Kahvakuulassa huomasi, miten ranteet ovat voimattomat ja sormissakin olisi välillä kaivannut enemmän puristusvoimaa. En tiedä johtuuko se kortisonin pudotuksesta vai oliko se puhdasta sattumaa. No aika näyttää, miltä pudotus tuntuu. Voihan annoksen aina nostaa takaisin, vaikka se ikävästi turvottaa ja väsyttää,

Aavistus piristymistä

Tänään on ollut reuman suhteen hyvin kahtalainen olo. Toisaalta kortisoni on auttanut ja aamulla liikkeelle pääsy on ollut päivä päivältä helpompaa. Toisaalta en haluaisi moista myrkkyä syödä yhtään enempää kuin on pakko, joten koen huonoa omaatuntoa sen syömisestä. Tänään on rintarankakin jonkun verran oireillut, mutta se saattaa johtua eilisestä kahvakuulatreenistäkin.

Tänään käytiin koiran kanssa tekemässä rauhallinen kävelylenkki. Sinällään lenkistä ei ole mitään erityistä kerrottavaa, mutta oli kiva huomata, etteivät polvet tykänneet kyttyrää eilisestä juoksulenkistä.

Tänään ei ole väsyttänyt ihan niin paljoa kuin parina aikaisempana päivänä, mutten voi silti väittää olleeni erityisen pirteä. Väsymys on kuitenkin ollut aivan erilaista kuin eilen. Jotenkin terveemmän oloista.

Hölkäten ja kuulaillen

Tänään sain itsestäni pitkästä aikaa irti sen verran, että kävin hölkkäilemässä. Ajatus oli hölkkäillä rauhallinen lenkki ja sellaisen teinkin. Vaikka vauhtia ei juuri ollut, niin etenkin lenkin alussa tuntui, ettei niin hitaasti pysty juoksemaan, että se tuntuisi hyvältä. Vähitellen lenkin edetessä juokseminen helpottui ja loppumatkasta vauhti pyrkikin kiihtymään.

Kun pääsin lenkin jälkeen takaisin mökille päätin rääkätä itseäni kahvakuulalla. Valitettavasti hyttyset löysivät luokseni, joten jouduin jättämään kahvakuulailun kesken. Ajattelin tekeväni etuheilautuksia, tempauksia ja rinnallevetoja kolme kertaa niin paljon kuin jaksan. Tyydyin kuitenkin yhteen sarjaan, koska hyttyset meinasivat syödä elävältä.

Liikunnan jälkeen oli mukavan väsynyt olo. Koko päivän olen ollut todella väsynyt, mutta lenkin jälkeen olo oli aivan erilainen. Nyt väsymys on sellaista kokonaisvaltaista ja ainakin henkisesti hyväksyttävämpää kuin aiemmin päivällä vallinnut horros. Nyt vaan pitää päästä nukkumaan ajoissa, jotta saa hyvät yöunet.

Nukkuen

Tänään olen viettänyt enemmän puolen päivästä sängyn pohjalla. Päivään on mahtunut muutamat useamman tunnin mittaiset päiväunet ja siitä huolimatta hereillä ollessakin on vain väsyttänyt. Näitä päiviä toisinaan tulee vastaan, ja niiden kanssa on vain elettävä.

Tunteiden vuoristorataa

Ainakaan vielä en ole varsinaisesti huomannut eroa olossa, vaikka kortisonia onkin mennyt kaksi päivää. Ehkä aamujäykkyys oli hieman vähäisempää, mutta selkeää eroa ei ole ollut havaittavissa. Väsymyskin on entisellään. Annetaan kortisonille kuitenkin vielä aikaa. Toivottavasti se pian toisi helpotuksen.

Tänään minulle tarjoutui mahdollisuus laskea Vaikkojoessa olevia koskia veneellä. Mukavasti siinä pari tuntia menikin ja puolen kymmentä koskea tuli koettua. Oli mahtava kokemus, vaikka veneessä istuminen tuntuikin epämiellyttävältä sekä selässä että jalkojen nivelissä. Reissu oli kuitenkin kaikkien kipujen arvoinen.

Samalla reissulla selvisi, että minulle on varattu mökki heinäkuun puoleen väliin ja minun pitäisi olla Savossa elokuun puoleen väliin. Kovasti moinen kuvio nyt stressaa ja ahdistaa, vaikka asialle saattaa hyvinkin olla ihan luonnollinen selitys. En kuitenkaan pääse sitä kuulemaan ennen maanantaita, joten yritän tässä itselleni selittää, ettei siitä kannata vielä paiseita ottaa. Loppupeleissähän majoittumiseni ei ole minun ongelmani, koska firma on luvannut minut majoittaa.

Reseptin haku osa 2

Tänään kävin sitten tekemässä uuden yrityksen lääkkeiden hakuun. Tällä erää sain lääkkeen ongelmitta, tosin jouduin jonottamaan melko pitkään, koska kaikki muutkin olivat päättäneet tulla juhannusaattona apteekkiin. No lopputulemana elämäni toinen kortisonikuuri on aloitettu ja lopusta ei ole tietoa. Toivon kovasti, että kortisoni auttaa akuuttiin vaiheeseen ja sen jälkeen siitä pääsee eroon ongelmitta.

Tänään illalla käden sai nyrkkiin lähes ilman kipua ja jäykkyyden tunnetta. En tiedä, onko kyse sattumasta vai vaikuttaako kortisoni jo ensimmäisen annoksen jälkeen, koska en ole ennen moista koetta tehnyt. Huomisaamu näyttää osan totuutta, koska aamut ovat olleet pahimpia, kuten reumassa yleensä onkin.

Päivän liikunnat ovat koostuneet erinäisistä kävelylenkeistä ja koiran kanssa touhuamisesta. Hengitys on ollut melko ahtaalla, mutta kun liikkuu riittävän hitaasti, ei se haittaa. Juoksulenkeistä en ole edes haaveillut, mutta toivon, että pian pääsen hölkkäilemäänkin, hirmu vähiin on muutenkin liikunta jäänyt.

Vastoinkäymisiä

Tänään olen yrittänyt vetää rajaa sille, mistä kaikesta voin reumaa syyttää. Tänään se oli välillisesti osallinen moneen mielipahaan. Lääkärin soittoaika aloitti epäonnistumisten kierteen. Ammattikunnalleen tyypillisesti lääkäri soitti minulle ilmoitetun ajan jälkeen. Eli siirsin turhaan muutaman tunnin ajan yhtä työtehtävää, joka lopulta aiheutti työpäivän venymisen loppupäästä.

Jos olisin saanut työni tehtyä ajoissa, en olisi joutunut soittamaan esimiehelleni loman alkamisen kunniaksi kotiin ja kyselemään neuvoa. Samalla jouduin ikävään välikäteen, jossa koin painostusta etenkin alaisten puolelta. Kun tämä ongelma oli jollain tapaa selvitetty pääsin lähtemään kohti keskustaa ja apteekkia, josta en saanut lääkärin määräämiä lääkkeitä, koska määräys oli eksynyt jonnekin matkalle.

Niinpä ajelen huomenna uudelleen tuonne kirkolle ja pahimmillaan jatkan siitä vielä päivystykseen hakemaan uutta reseptiä lääkkeelle, jonka annostusta en tiedä eikä lääkärillä ole mitään tietoja minun sairaushistoriastani. Jotenkin ei suuresti innosta.

Olin vielä tuon omalääkärini kanssa hieman eri mieltä taudin hoidosta. Minä olisin ollut tyytyväinen lähinnä reumapolilähetteeseen ja ehkä kortisonikuuriin. Lääkäri päätyi tällä erää vain kortisonikuuriin, jonka kesto on toistaiseksi. Toivottavasti tämä toistaiseksi ei ole kovin pitkään, koska en halua syödä kortisonia yhtään pidempään kuin on pakko. Voisin asettaa tässä itselleni aikarajan, että jos vielä elokuunlopussa syön kortisonia, soittelen ja pyydän lähetettä (jos nyt jostain joskus saan ne lääkkeet).

Lihasväsymys

Eilinen kahvakuulailu oli sangen tehokasta ja tänään on tuntunut väsymystä lähes kaikissa isoissa lihaksissa. Etenkin pitkät selkälihakset ovat olleet todella väsyneen tuntuiset. Illalla kävelylenkillä kävely olisi kyllä maistunut, mutta selän tukilihakset tuntuivat olevan aivan puhki, eivätkä meinanneet jaksaa pitää kroppaa pystyssä.

Tänään kävin kiertämässä taas tuota läheistä perinnepolkua. Tälläkään erää en päässyt koko polkua läpi, mutta kuljin ainakin jonkin verran uusia reittejä. Puolessa välissä lenkkiä alkoi sataa vettä oikein raikkaasti eikä kiipeäminen korkealle mäelle tuntunut erityisen houkuttelevalta. Niinpä koko lenkki jäi jälleen haaveeksi, mutta löysin samalla mukavan oloisen kuivan kelin hölkkälenkin. Märällä ei ruohopohjalla ole kiva juosta, mutta muutaman kuivan päivän jälkeen tuo reitti olisi ainakin mukavaa vaihtelua.

Kahvakuulaa kaatosateessa

Täällä maalla on joko hurjan vähän harrasteita tai sitten en vain ole onnistunut löytämään niitä. Viime viikolla kuitenkin bongasin kaupan seinältä ilmoituksen keskikesätreeneistä. Ohjelmassa oli kahvakuulailua puistossa ja zumbaa. Jälkimmäiset jätän kokeilematta, mutta kahvakuulailemaan yritän päästä. Tänään oli ensimmäinen kerta ja puolitoista tuntia paiskottiin rautaa puistossa.

Treeni tuntui todella hyvältä ja kun ohjaaja on vieressä sanomassa, mitä tehdään, tulee tehtyä paljon tehokkaammin. Koko puolitoista tuntia tuli painettua täysillä eikä todellakaan tullut kylmä, vaikka välillä taivaasta tuli vettä kuin saavista kaataen.

Treenin jälkeen ennen suihkua päätin pulahtaa jokeen ja sen jälkeen kuumassa suihkussa olo oli todella mahtava ja liikkunut. En olekaan hetkeen moista oloa liikunnasta löytänyt. Ensi viikolla yritän kyllä ehdottomasti päätyä samalle jumpalle.

Lepo

Tänään on reuma kertonut olemassa olostaan ihan riittävästi. Koko päivän olen ollut todella jäykkä, enkä ole saanut toista kättä oikein nyrkkiin. Viimeinen veto oli iltapäivällä kipeytynyt päkiä ja päädyinkin pitämään lähes lepopäivän. Koira oli pakko ulkoiluttaa, mutta muuten liikunnat jäivät kyllä ihan nollaan.

Jäykistelyä auton ratissa

Tänään oli taas vuorossa autoilu päivä ja ajaminen oli todella hankalaa. Ensimmäistä kertaa taudin historiassa piti pysähtyä vähintään tunnin välein jaloittelemaan, että pystyi ajamaan. Lisäksi väsyttikin sen verran, että 400 kilometrin matkalla joutui ottamaan muutaman minitorkutkin. Väsymyksen takia ei kamalasti huvittanut kipulääkettäkään ottaa.

Tänä viikonloppuna on vahvistunut päätös siitä, että minä soittelen lääkärille jo ennen elokuuta ja juttelen taudin jatkohoidosta. Taidan joutua antamaan periksi ja painua pyytää lähetettä reumapolille, jos sieltä löytyisi uusia keinoja. Nykyisessä elämäntilanteessa niiden reumapolikäyntien järjestäminen on vaan kohtalaisen haastavaa. Savosta reissuun tarvitsee kaksi päivää, Espoosta riittää yksi.

Viimeinen kahvakuula

Tänään jatkoin kahvakuulien metsästysprojektia ja tällä erää löysin pienemmän kuulan. Eli nyt on kotosalla kahvakuulasetti, jolla pystyy itsensä rääkkäämään tehokkaasti, eikä moista voi käyttää enää tekosyynä lihaskuntoliikkeiden tekemättä jättämiselle.

Lisäksi kävin nauttimassa eteläsuomalaisista metsistä, joissa hyttyset loistivat poissaolollaan. Päkiät ovat kipuilleet jonkin verran, eikä kävelylenkki ollut erityisen nautittava, mutta tuli kuitenkin tehtyä.

Jäykkäselkä

Aamulla herätessä oli jälleen todella mielenkiintoinen olo selässä. Kaikki kiertoliikkeet tuntuivat todella jäykiltä, mutta muuten selässä ei juuri ollut kipua, eikä toisaalta esimerkiksi eteentaivutuksessa ollut mitään ongelmaa. Päivän mittaan selkä kipuili jonkin verran, muttei ollut käsittämättömän hankala kuitenkaan. Ei se toki pitkästä ajomatkasta erityisesti pitänyt.

Yöunet

Olen taas päässyt selkäni kanssa sellaiseen tilanteeseen, että hyviä yöunia ei ole ollut tarjolla viikkoon. Olen kyllä väsynyt ja saan unen päästä kiinni nopeasti, mutta uni on todella katkonaista. Näistä huonoista öistä on kaksi seurausta. Toisaalta yöunen pituudesta riippumatta olo on päivällä väsynyt ja toisaalta nukkumaan käyminen pelottaa, koska heräily ei ole mukavaa.

Apteekissa

Muutin tosiaan keväällä ja uudessa kotikunnassa lääkäri kirjoitti reumalääkkeet sähköisellä reseptillä. Tänään kävin ensimmäistä kertaa Savossa hakemassa lääkkeitä ja apteekissa meni aikaa kolmisen varttia, että osasivat käyttää reseptitietokantaa ja saivat minulle annettua tarvittavat lääkkeet. Vähän samaan ongelmaan törmäsin Helsingissä ensimmäisen e-reseptini kanssa.

Sanovat sähköistä reseptiä kätevämmäksi kuin perinteinen paperiresepti, mutta oman rajallisen kokemukseni mukaan, asia tuntuu olevan toisin päin. Toisaalta osa ongelmista on varmasti alkukankeutta, koska olen asioinut lähinnä paikkakunnilla, joissa sähköistä reseptiä ei ole käytössä. 

Hupaisan apteekkireissun jälkeen päädyin lähtemään intervallilenkille. Tänään juokseminen ei oikein kulkenut, joten lenkki jäi melkoiseksi torsoksi, mutta tuli kuitenkin käytyä. Pitäisi vähitellen löytää syitä, miksi lenkkeily on viime aikoina tuntunut jaloissa kovin raskaana. Yksi vaihtoehto olisi parin viikon lepotauko, jonka aikana jalat saisivat palautua kunnolla. Tosin en nytkään ole tehnyt mitään erityisen rankkoja lenkkejä.

Rauhallinen päivä

Tänään ei oikein jäänyt mitään raportoituvaa blogiin. Reuma ilmeisesti on päättänyt rauhoittua taas hetkiseksi. Aamuisin ei tarvitse vartin sormijumppaa suihkussa, että saa kädet yhteistyöhaluisiksi ja tavaroita saa lattialta ilman koiraa, joten pääsääntöisesti menee ihan hyvin. En tiedä, paljonko vaikutusta on lähes jatkuvalla tulehduskipulääkkeiden syömisellä, mutta joka tapauksessa on ollut mukava nousta aamuisin.

Koirakisat

Tänään olen ihastellut Suomen paraiden tottelevia koirakoita tokon SM-kisoissa. Päivä meni siis pitkälti paikallaan istuen ja selällä oli asiasta vahva mielipide. Ei voinut muuta kuin ihastella kehän laidalla tapahtumia. Voi kun joskus pystyisi itsekin kouluttamaan koiransa tuolle tasolle.

Talviturkki

Tästä päivästä ajattelin tehdä löhöilypäivän. Olen kaivannut tällaista päivää jo viikkoja, joten vapaapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Aloitinkin päivän nukkumalla kellon ympäri ja heräsin pitkästä aikaa melkein pirteänä. Aamujäykkyys ei ollut ainakaan vähäisempää pitkien yöunien jälkeen, mutta siitäkin selvittiin, kun nautin aamuteestä ulkona.

Päätin jatkaa samalla linjalla ja painuin torkkumaan sänkyyn. Tällä erää kuitenkin tuntui, ettei pötköttely tuntunut enää kivalta ja päätin lähteä hölkkäämään viikon pitkän lenkin. Alku lenkillä tuntui askel suorastaan lentävän ja muutenkin juokseminen oli todella vaivatonta.

En mielestäni mennyt kovaa, mutta jostain syystä voimat tuntuivat loppuvan ihan tyystin reilun viiden kilometrin jälkeen. Sinällään missään vaiheessa en hengästynyt tai vastaavaa, mutta juokseminen vaati hetki hetkeltä enemmän fyysistä ja henkistä työtä. Piti oikein keskittyä, etten ruvennut kävelemään ja silti yllätin itseni muutamaan otteeseen kävelemästä. Niinpä päätin kävellä loppumatkan.

Lenkin jälkeen päätin ennen suihkua kokeilla, miten kylmää tuo jokivesi on. Ei sitä liian lämpimäksi voinut haukkua, mutta tuli siinä kuitenkin muutama veto uitua. Sinällään sangen mukavalta pulikointi tuntui ja ajattelinkin, että voisi yrittää käydä ainakin muutamana aamuna viikossa pulahtamassa ennen töihin menoa, niin paljon se virkisti.

Itikat

Tänään päätin lähteä seuraamaan mökin ohitse kulkevaa perinne polkua. Kovinkaan pitkälle ei tarvinnut talsia kun vastaan tuli hakkuuaukea. Aukean läpi meni kyllä polun viitoitus ja seurasinkin sitä. Valitettavasti aukean toisessa päässä maa oli melkoisen kosteaa, joten koko alueella riitti hyttysiä. Lenkin jälkeen varovasti laskin paukamia, toistakymmentä puremajälkeä löytyi pelkästään päästä.

Tänään on ollut reuman suhteen rauhallisempi päivä. En tiedä paljonko eilinen tulehduskipulääke vaikutti vai onko oireisto helpottamassa. Voimattomuutta on edelleen ollut ja selkä on jäykistellyt, mutta kuitenkin kokonaisuutena olo on parempi kuin hetkeen.

Väsymystä

Olen nyt nukkunut useamman yön hyvin, vaikka aamulla herätessä selkä onkin ollut todella jäykkä. Olen nukkunut kellon mukaan riittävästi, mutta silti tunnen itseni väsyneeksi. Osittain syytän fyysistä työtä, mutta se ei millään pysty selittämään koko väsymystä, koska liikunnan määräkin on vähentynyt melkoisesti.

Tänään tuli kuitenkin pidettyä hauskaa koiran kanssa. Tottelevaisuutta treenailtiin ja vaihteeksi onnistuin palkkaamaan koiran taisteluleikillä, vaikka se käsiin sattuikin. Koirasta näkee selvästi, miten paljon paremmin se palkkautuu leikistä kuin namista. Tämä omalta osaltaan lisää reuman ärsyttävyyttä, koska sekä käsien että selän pitää olla kohtalaisessa kunnossa ennen kuin koiran pystyy palkitsemaan.

Intervallilenkki

Tänään oli sellainen olo, etten erityisesti olisi halunnut hölkkäillä, mutta olin jo aamusta päättänyt, että tänään on juoksupäivä, joten jotain juoksemista oli keksittävä. Päädyin juoksemaan intervallilenkin, jossa juoksin muutaman sadan metrin pätkiä reippaasti ja kävelin välit.

Alkuun reippaasti juokseminen tuntui todella vaikealta, mutta muutaman pätkän jälkeen jalat alkoivat toimia. Kävelypätkät olivat melkoisen rauhallisia, mutta palauttivat huomattavasti paremmin kuin hitaat hölkkäpätkät. Oli todella nautittava juoksulenkki. Taidan ottaa tällaiset intervallit mukaan juoksuohjelmaan, koska niillä tuntuu saavan ainakin onnistumisen kokemuksia ja kehittävät ne omalta osaltaan kuntoa.

Aiheettomuus

Tänään on ollut niin tavanomainen päivä, että blogitekstin kirjoittaminen tuntuu kovin vaikealta. Liikunnasta voisin kirjoittaa, kuinka kävin koiran kanssa tekemässä kävelylenkin ja vähän treenailtiinkin siinä sivussa. Kaiken kaikkiaan siis sangen tavanomainen lenkki.

Toinen blogin aiheeseen sopiva aihe olisi reuma. Voisin kirjoittaa tekstin, jossa valitan oireista, joita on viime aikoina riittänyt. Voisin esimerkiksi luetella kipeät nivelet tai kertoa, miten paljon ne häiritsevät päivittäistä elämää. Voisin kertoa, miten hengenahdistus alkaa ärsyttää tai miten haastavaa tämä on henkisesti.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, ettei minulla ole blogille mitään uutta annettavaa. Toivon hartaasti, että tämä on vain väliaikaista ja runosuoni pulppuaa jälleen huomenna.

Pakkohölkkä

Minulla oli jalo ajatus käydä aamulenkillä, mutta aamulla liikkeelle pääseminen oli sen verran haastavaa, että päätin unohtaa lenkin. Selkä oli jälleen todella jäykkä ja kumartuminen sattui melkoisesti. Onneksi selkä kuitenkin vertyi melko nopeasti.

Hölkkäilin lenkin työpäivän jälkeen. Olin katsellut kartasta jo etukäteen, että ympäristön teistä saisi muutamankin mukavan lenkin. Vaikka juokseminen ei tänään tuntunut kovin hyvältä päädyin kuitenkin kokeilemaan yhtä lenkkiä. Löysinkin tiet melko vaivattomasti ja onnittelin itseäni onnistuneesta lenkistä puolisen kilometriä ennen mökkiä. Nuolaisin ennen kuin tipahti, metsäautotie päättyi kosteikkoon, joka läpi kyllä kulki viitoitus, mutta ainakin tähän aikaan vuodesta viittojen seuraaminen tarkoitti pahemmanlaatuista kenkien kastelua.

Kaiken kaikkiaan reilun viiden kilometrin lenkki ei ollut millään tavalla nautittava. Vettä tuli taivaasta koko lenkin ja hengitys tuntui raskaalta. Kropassa lenkki tuntui kevyehköltä, mutta hengityksestä päätellen olen tehnyt raskaan lenkin.

Seuraneiti

Tänään ajelin takaisin Savoon ja otin samalla reissulla koiran mukaani. Pitkään olenkin elellyt ilman sitä, mutta nyt se sai tulla toimittamaan seura- ja vahtikoiran virkaa mökille. Saan siitä kuitenkin lenkkiseuraa, joten ihan turhan panttina se ei täällä tule olemaan.


Lenkillä hengitys tuntui taas melkoisen ahtaalta. Kovasti toivon, ettei hengitys päätä alkaa hankalaksi vaan tämä olisi jotain ohimenevää. Reuma on ollut viime aikoina ihan riittävän hankala muutenkin, joten en kaipaisi lääkityksen vähentämistä.

Kaveri

Kaverini on jossain kohti elämäänsä hankkinut elantonsa kouluttamalla koirakoita ja kaipailin ratkaisua erään toisen kaverini koiraongelmaan. Kävin sitten koirankouluttajakaverin kanssa lenkillä opettelemassa käytännössä ongelman ratkaisua. Tosin taisivat harjoitusvastustajakoirat olla helpompia tapauksia. Joka tapauksessa oli todella kiva nähdä kaveria ja kaverin pentua.

Samainen kaveri houkutteli illalla huonoille teille oluttuopin ääreen. Täytyy todeta, että vaikka alkuun en ollut kovin innostunut pubireissusta, kannatti ehdottomasti lähteä. Juttua piisasi ja naurunkyyneleitäkin vuodatettiin. Jos ei muuta, niin onpa päätä taas nollattu.

Vuosi blogia

Kun vuosi sitten aloitin tämän blogiprojektin, en tehnyt mitään suuria suunnitelmia. Alitajuisesti olin lähes varma, että homma kaatuu viimeistään syksyn tuloon. Kuitenkin juttua on riittänyt ainakin vuodeksi, eikä blogin kirjoittaminen ole tuntunut kohtuuttomalta rasitteelta. Ilmeisesti joku lukeekin näitä lätinöitä tai niin ainakin kävijälaskuri väittää. Tunnustakaa toki.

Vuoteen on mahtunut paljon. Pääasiassa kuitenkin positiivisia asioita. Osasyynä blogin perustamiseen oli reuman aktivoituminen edeltävänä talvena. Jälkeenpäin olen useaan otteeseen harmitellut, ettei silloin tullut pidettyä mitään kirjaa oireista ja tuntemuksista. Aika kultaa muistot. No tulevaisuudessa ehkä tätä blogia voi käyttää hyödyksi menneen muisteluun.

Lähtökohtaisesti olen kirjoittanut blogia lähinnä liikkumisen näkökulmasta, mutta reumankin kulku on osaltaan tullut ilmi. Nyt viime kesän tekstejä katsellessa voi todeta, miten paljon kunto on kohonnut, vaikka välillä tuntuukin, ettei liikkumiselle jää aikaa eikä kehitystä tapahdu.

Vuoden kuluessa myös reumarintamalla on tapahtunut. Tauti ei ole saanut selkeämpää nimeä, mutta diagnoosi on kuitenkin varmistunut, ei tämä itsestään parane. Muutenkin opin vähitellen elämään taudin kanssa. Sinällään reumalääkärini mielestä lääkitys on niin kohdallaan, että siirryin jo vuoden alussa terveyskeskuksen vastuulle. Tosin viimeksi terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä, ettei lääkitys ole riittävä. Seuraillaan kesä ja tehdään syksyllä päätöksiä hoidon jatkosta.