Tänään kävin sitten tekemässä uuden yrityksen lääkkeiden hakuun. Tällä erää sain lääkkeen ongelmitta, tosin jouduin jonottamaan melko pitkään, koska kaikki muutkin olivat päättäneet tulla juhannusaattona apteekkiin. No lopputulemana elämäni toinen kortisonikuuri on aloitettu ja lopusta ei ole tietoa. Toivon kovasti, että kortisoni auttaa akuuttiin vaiheeseen ja sen jälkeen siitä pääsee eroon ongelmitta.
Tänään illalla käden sai nyrkkiin lähes ilman kipua ja jäykkyyden tunnetta. En tiedä, onko kyse sattumasta vai vaikuttaako kortisoni jo ensimmäisen annoksen jälkeen, koska en ole ennen moista koetta tehnyt. Huomisaamu näyttää osan totuutta, koska aamut ovat olleet pahimpia, kuten reumassa yleensä onkin.
Päivän liikunnat ovat koostuneet erinäisistä kävelylenkeistä ja koiran kanssa touhuamisesta. Hengitys on ollut melko ahtaalla, mutta kun liikkuu riittävän hitaasti, ei se haittaa. Juoksulenkeistä en ole edes haaveillut, mutta toivon, että pian pääsen hölkkäilemäänkin, hirmu vähiin on muutenkin liikunta jäänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti