Positiivisia tapahtumia

Aamulla heräsin virkeänä loistavien yöunien jälkeen. En muista, milloin olen nukkunut yön näin hyvin. Ensimmäisen kerran katsoin kelloa viiden aikaan ja nukuin sen jälkeen vielä pari tuntia. Liekö reumalääkkeen annosmuutoksella tekemistä asian kanssa vai oliko hyvät yöunet täysin sattumaa. Joka tapauksessa toivottavasti tällaisia öitä tulee lisää.

Aamulla nousin vaa'alle parin päivän tauon jälkeen. Vaaka näyttikin mukavia pyöreitä lukemia. Kaiken kaikkiaan vuoden alusta on painoa lähtenyt 12,5 kg. Muutos kaikkiaan on niin hidasta, ettei sitä säännöllisillä punnituksilla juuri huomaa. Sitten kun yllättäen paino ylittää jonkun mukavan tasaluvun, yllättyy siitä, miten paljon on oikeasti tapahtunut lähes huomaamatta. Tällainen painonpudotustapa todella motivoi, koska ruokavalion koossapitäminen ei ole erityisen vaikeaa eikä vaadi jatkuvia taisteluita mielitekojen kanssa.

Näiden hienojen tapahtumien ja kandin papereiden saamisen kunniaksi päätin lähteä naapurikaupunkiin uimaan. Juhlistamistapa se sekin on. Uin puolen tunnin rauhallisen pätkän. Uintilajina oli vapaauinti ja tosissaan sai taas keskittyä riittävän rauhalliseen uimatahtiin. Keskittyminen kannatti ja sain kuin sainkin uitua järkisykkeisen treenin. Vähitellen huomaan myös tekniikan hioutuvan paremmaksi, kun malttaa uida rauhakseen ja jaksaa jatkaa pidempiäkin pätkiä.

Illalla kävin sitten juoksukoulun mukaisella lenkillä ja hölkkäilin kaksi neljän minuutin juoksupätkää. Hiljaa edetään edelleen tällä saralla, mutta usko siihen, että rauhassa ja alhaisilla sykkeillä saan toivomani tuloksen, on vahva. Tänään sai jo lenkillä selvästi hölkätä eivätkä sykkeet nousseet taivaisiin. Tähän saakka nuo pätkät ovat olleet lähinnä laahustelua. Ehkä kroppakin vähitellen oppii suhtautumaan juoksuun rauhallisemmin.

Lepopäivä salilla

Tänään oli juoksuohjelman mukainen lepopäivä, jonka alun perin olin suunnitellut lepopäiväksi myös salitreenien osalta. Kuitenkin jätin eilen käymättä salilla. Aamulla olo oli todella energinen ja päätinkin lähteä aamupalan jälkeen salille. Treenivuorossa oli ylävartalo ja keskityin lähinnä tekemään yläselän lihaksia. Kokeilin jälkeen fysioterapeutin antamia liikkeitä, ja totesin ne edelleen yhtä vaikeiksi kuin ennenkin. Toisaalta fyssari totesi, että hän antaa useita liikkeitä, että voin kokeilla, mitkä sopivat minulle parhaiten ja tehdä niitä. Ne liikkeet olen luultavasti tuosta joukosta jo löytänyt, joten siltä osin ei kannata kauheaa stressiä ottaa.

Illalla käytin koiran lenkillä. Teimme reilun puolen tunnin reippaan kävelyn. Sitten oli pakko tulla kotiin, koska molempiin päkiöihin alkoi sattua melkoisesti. Toivottavasti päkiät ymmärtävät parantua pikaisesti. En kaipaisi niitä rajoittamaan kävelyä ja juoksemista.

Maanantaina sain lääkäriltä luvan nostaa toisen reumalääkkeen annosta ja tänään otin ensimmäisen kerran isomman annoksen. Kovasti toivon, että annosmuutos helpottaisi oireita, vaikka säiden viileneminen yleensä on heikentänyt oloa.

Rauhallista menoa

Tänään pidin lähestulkoon lepopäivän. Keskityin vaan lepäilemiseen ja voimien palauttamiseen. Päivään mahtui pitkästä aikaa parit päiväunet enkä todellakaan yrittänyt saada mitään aikaan. Aamulla olo oli edelleen erittäin väsynyt. Jo aamupalan tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta. Päivän mittaan väsymys hitaasti väheni ja alkuillasta olo oli huomattavasti vähemmän väsynyt.

Ihan tyystin liikkumatta en tänäänkään malttanut olla. Kävin juoksukoulun mukaisella lenkillä - kaksi neljän minuutin hölkkäpätkää. Kaiken kaikkiaan hölkkiin voi olla erittäin tyytyväinen. Saavutin lähes kaikki tavoitteeni. Sykkeet pysyivät alhaalla ja maltoin hölkätä erittäin hitaasti ja rennosti. Ilmeisesti pitäisi keksittyä hölkkäämään lähinnä tällaisina vetelyspäivinä, niin tulee hölkkäiltyä riittävän kevyesti.

Lisää lihaskuntoharjoittelua

Tänään aamulla ihmettelin taas pienen ihmisen järkevyyttä. Tuntui kuin joku olisi asentanut jalkojen paikalle puupökkelöt ja viritellyt pökkelöiden väliin huonosti toimivat saranat. No toisaalta, voiko jotain muuta olettaa, jos ensin tekee tauon jälkeen jalkatreenin täysillä ja seuraavana päivänä jatkaa pumpissa jalkalihasten rääkkäämistä. Lihakset kertoivat ansaitusti mielipiteensä asiasta. Toivottavasti opin jotain ainakin venyttelyn ja palautusravinnon tärkeydestä.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa suosikkivesijumppa. Tällä erää jumppa ei ollut niin hyvä kuin parina edellisenä kertana. Keskityttiin ylävartalon lihaksien rääkkäämiseen ja käytettiin kellukkeita apuna. "Painot" rasittivat sormien niveliä ja muutenkin olisin kaivannut parin päivän lihastreenin jälkeen aerobisempaa jumppaa. Tällä erää jumppa oli todella matalasykkeinen ja oikeastaan jopa tylsä. Kauheasti ei harmita, etten ensi viikolla pääse tähän jumppaan.

Jumpan jälkeen kotiin ajellessani mietin, että oikeasti olisi aiheellista pitää lepopäivä. Oli rehellisesti todella väsynyt olo. Väsymys ei ollut samalla tavalla sairasta väsymystä kuin reuman aiheuttama väsymys, vaan sellaista rehellistä rasituksen jälkeistä väsymystä. Torstaille olen suunnitellut lepopäivän - tällä hetkellä suunnitelmassa on vain vartin venyttely. Katsotaan, miltä olo huomenna tuntuu. Jos voipumusta on edelleen ilmassa, lienee syytä ottaa lepo huomiselle, vaikka se tarkoittaakin loppuviikoksi turhan tiheitä salikäyntejä.

Reipasta liikuntaa

Tänään oli taas päivä, jolloin liikunnan määrä lähti käsistä. Alun perin olin suunnitellut tälle päivälle vain juoksukoulun mukaisen lyhyen juoksulenkin, jota pidennän jonkin verran kävelyllä. Tämän lenkin tein päivällä koiran kanssa. Sää oli todella ihana, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Oikein harmitti, etten ottanut mukaan kameraa, olisi niin houkutellut ottaa luontokuvia. Tyydyin sitten räpsimään kuvia puhelimella. Juoksupätkistä ei sinällään ole sanottavaa. Hitaasti mennään ja töitä saa tehdä, että sykkeet pysyvät kurissa.

Sitten tuli se liikunnan lähteminen lapasesta. Katselin naapurikunnan jumppatarjontaa ja totesin, että tämän päivän pumppiin oli vapaita paikkoja toisin kuin torstaiseen, johon olin suunnitellut meneväni. Ilmoittauduin siis jumpalle, vaikka pohjalla oli kaksi salitreenipäivää. Tässä kohden jalat eivät vielä kertoneet eilisestä treenistä - iltapäivän mittaan lihakset kipeytyivät.

Koska jumpalle oli ilmoittauduttu, pitihän sinne mennä. Sinällään jumppa ei ollut mikään järkyttävän raskas, vaikka olin useammaltakin ihmiseltä kuullut varoituksia. Selvästi huomasi, että en ole kamalasti tehnyt painoilla pitkäkestoisia harjoitteita. Monessa liikkeessä tuntuivat voimat loppuvan, vaikka tein oikeasti pienillä painoilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivalta tuo pumppi tuntui, mutta ei se samalla tavalla sytyttänyt kuin esimerkiksi keskiviikon venyttelyjumppa. Tuskin ihan heti toista kertaa tarvitsee osallistua - ainakaan ihan heti.

Kun kerran ajelin toisaalle, päätin samalla pyörähtää uima-altaassa. Aluksi ajattelin, että vesijuoksen loppuverryttelyn, mutta vesijuoksijoita oli altaassa niin paljon, ettei sekaan meinannut mahtua. Ei se tilanne uimaradoilla paljon parempi ollut, mutta päätin kuitenkin uida muutaman altaanmitan. Ensimmäistä kertaa vuosiin uin koko treenin vapaauintia. Ilmeisesti pohjalla olleet liikunnat hieman rauhoittivat menoa ja oikeasti maltoin uida rauhallisesti. Tuntui todella hyvältä pystyä uimaan vaparia rauhallisesti ja rennosti. Sykkeetkin pysyivät kurissa, joten lisää tällaisia uintiharjoituksia.

Sykemittari päivitti tänään ohjelmansa. Sen pitikin seurailla ensin kuusi viikkoa liikuntatottumuksiani ja sen jälkeen muuttaa ohjelmaa liikuntatottumuksiini sopivammaksi. Tänään se siis teki ensimmäisen ohjelman muokkauksen ja minulle hyvin mieluisaan suuntaan. Viikoittaisen liikuntatavoitteen se nosti reilusta kolmesta tunnista neljään tuntiin ja tuplasi samalla korkeasykkeisen treenin osuuden. Nyt saan treenata niillä sykkeillä 20 minuuttia viikossa. Tähän rajaan saattaa jopa olla jotain mahdollisuuksia. Tosin ehkä tuo vajaan neljänneksen tavoitteen nosto ei tarkoita, että olisi suotavaa tehdä usein tällaisia 2,5 tunnin ja 1200 kcal päiviä.

Jalkapäivä

Tänään tein sitten jalkatreenin. Salille kävellessäni mietin, että mitähän siellä saan edes tehtyä, kun ei olisi yhtään huvittanut. Salille päästyäni kuitenkin into löytyi jostain ja sain tehtyä tehokkaan tuntuisen jalkatreenin. Muutaman uuden liikkeen otin ohjelmaan. Sinällään tuntuu, että jalkatreeniin on paljon vaikeampi löytää hyviä liikkeitä kuin muille lihasryhmille. Toisaalta jostain syystä jalkapäivinä ei ole ollut samanlaisia motivaatio-ongelmia kuin muina päivinä.

Päivän aerobisena liikuntana kävin koiran kanssa kävelylenkillä ja vähän treenailemassa tottelevaisuutta. Koiran kanssa harrastaminen on jäänyt viime aikoina aika vähiin, koska palkkaan koiraani lähinnä taisteluleikillä ja siinä tarvitsee sekä liikkuvaa selkää, että toimivia käsiä. Viimeisen kuukauden aikana olen muutamaan otteeseen pystynyt leikkimään taisteluleikkejä ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kipuja. Koira kuitenkin aistii minun kipuni ja se laskee virettä. Joten mieluummin olen sitten jättänyt treenaamatta, kuin tehnyt treenejä huonolla palkalla. Ehkä tämä kertoo omalta osaltaan siitä, että kivuista huolimatta minulla on parempi ote taudista kuin aikoihin.

Loistava liikuntapäivä

Tälle päivälle olin suunnitellut viikon raskaimman liikuntapäivän. Alkuperäisen suunnitelman mukaan päivään kuului jalkatreeni, hyötyliikuntaa ruokakauppareissun muodossa ja juoksukoulun juoksulenkki. Suunnitelma oli hyvä, toteutus muotoutui hieman erilaiseksi.

Salille kävellessäni tunnustelin tuota nilkkaa ja totesin, ettei sille yksi lisälepopäivä tekisi hallaa. Niinpä päädyin tekemään jalkatreenin sijaan käsitreenin. Tällä kertaa tuntui paukkuja olevan vietinkin salilla aikaa tunnin verran. Hauikset jäivät ojentajia vähemmälle huomiolle. Jostain syystä olen löytänyt hyvän fiiliksen ojentajien treenaamiseen ja samaa tahtia se fiilis häviää hauisten treenaamiselta. Kultainen keskitie näidenkin suhteen olisi löydettävä.

Kaiken kaikkiaan salilta lähtiessä oli todella hyvä olo ja hymy huulilla. Oli sellainen hyvä liikuttunut olo.  Todellakin tunsi tehneensä hyvän treenin. Juuri tämän olon takia kävin koko kesän salilla. Toisaalta tämän olon vähittäinen häviäminen laski motivaatiota treeniin. Uskon vakaasti, että parin viikon salitauko teki vain hyvää etenkin, jos se palauttaa salitreenin jälkeisen hyvän olon.

Illalla käytiin koiran kanssa tekemässä vajaan tunnin lenkki, jonka aikana suoritin päivän juoksukoulun - juoksin 2-3 minuuttia putkeen. Jälleen kerran oli vaikea juosta riittävän hiljaa, tosin taustalla oli rankahko salitreeni, joten kroppa ei taatusti ollut parhaassa iskussa. Edellisellä kerralla juoksin ihan järjestään nämä lenkit ennen aamupalaa aamulenkkeinä. Nyt olen selvästi siirtynyt enemmän iltalenkkeilijäksi. Kaiken kaikkiaan huomaan, miten juoksujalkaa polttelee ja kova hinku olisi hölkkäillä pidemmälle kuin ohjelman sallimat minuutit. Uskon kuitenkin, että hitaasti hyvä tulee ja sinnittelen lyhyiden hölkkäpätkien seurassa.

Se päivän kolmas suunniteltu liikuntasuoritus, hyötyliikunta, jäi suorittamatta. Osin sen takia, että aamulla nukuin pitkään ja nautiskelin aamupalastakin rauhassa. Osin sen takia, että salilla meni pidempään kuin suunnittelin. Ja osin olin vain laiska. Kävin siis kaupassa, mutta tein sen autolla. Pohdiskelin kyllä vaihtoehtoa, että olisin hakenut koiran kanssa välttämättömät lähikaupasta ja siirtänyt hyötyliikunnan huomiselle. Päädyin kuitenkin tekemään tänään kaikki ruokaostokset.

Selkeästi huomaan, että hyötyliikunta on se osa-alue, josta olen liikunnan saralla pahiten lipsunut. Harvemmin olen kuitenkaan lähtenyt autolla vain kauppaan, vaan kauppareissut olen yhdistänyt muihin tilanteisiin, joissa olen liikkunut autolla, esimerkiksi uimareissuihin. Kuitenkin huomaan, ettei askelmittarin askeltavoite täyty enää läheskään päivittäin - tosin liikunta tavoitteet sekä ajallisesti että kalorikulutuksen suhteen täyttyvät kyllä, joten ihan laakereilleni en ole jäänyt makaamaan, vaikka kävely onkin vähentynyt kesästä.

Kävelylenkki

Eilisestä kortisonipiikistä oli se hyöty, että tänään kävin tekemässä tunnin kävelylenkin, jonka aikana ei nilkassa tuntunut kipua lainkaan. Muutaman askeleen kokeilin juoksua ja hyvin nilkka senkin tuntui kestävän. Kuitenkaan en uskaltanut kovin pitkästi tai kovaa juosta. Kivuton lenkki oli juuri sitä, mitä olen jo tovin kaivannut. Oli oikeasti mukava kävellä ja nauttia liikunnasta. Toivottavasti tämä olotila jatkuu.

Sain tänään myös soitettua magneettikuvien tulosten perään. Vastaus luvattiin minulle jo viimeviikolla, mutta eipä ole postilaatikossa kirjettä näkynyt. No oli lääkäri ne katsonut ja sanonut sanottavansa. Hoitaja luki puhelimessa sen ääneen. Terve selkä oli kuvattu eli ei mitään muutoksia. Taas ollaan taudin määrityksen kanssa lähtöpisteessä. Nyt vaan odotellaan ja ihmetellään.

Maltti on valttia

Tänään sain vihdoin soitettua lääkäriajan tuolle nilkalle. Johan se on muistutellut olemassa olostaan parisen viikkoa. Lopputuloksena oli piikki kortisonia ja komento olla rasittamatta jalkaa loppuviikolla. Nilkka olikin piikin jälkeen ollut melko ärjy ja ainakaan vielä ei pienessä mielessäkään ole rasittaa sitä. Jo tavallinen käveleminen on aika haasteellista, joten saa nähdä, miten käy huomisen juoksulenkin. Tämä on niitä keljuimpia asioita, mitä tauti tuo tullessaan - kivun kanssa tulee toimeen ja sitä sietää, mutta nämä pakkolevot ärsyttävät välillä aivan suunnattomasti.

Purkaakseni levon tuomaa keljutusta menin terveyskeskuksesta suoraan salille ja treenasin ylävartalon. Puolentoista viikon salitauko teki osaltaan tehtävänsä ja lihakset tuntuivat hyviltä. Kuitenkin nilkka ilmoitteli olemassa olostaan melko ikävästi puudutteesta huolimatta, joten treeni jäi vajaatehoiseksi, kun yritin välttää jalan rasitusta. Joka tapauksessa hien sain pintaan ja vähän rääkkiä kropalle. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ylihuomenna matkaan salille uudelleen ja herättelen loppua kroppaa - vähän nilkasta riippuen.

Kokeilin salilla myös fysioterapeutin ohjeistamia yläselän lihasten harjoituksia. Mikään niistä ei tuntunut erityisen omalta. Osa liikkeistä oli sellaisia, jotka kuuluvat yläkropan treeniin ja siellä ne aion pitää jatkossakin. Muita harjoituksia kokeilin sekä irtopainoilla että kuminauhalla. Salin irtopainot olivat muutamaan treeniin liian painavat ja toisaalta kuminauhalla en saanut liikkeitä tuntumaan oikeassa paikassa. Pitää jatkaa kokeiluita liikkeiden suhteen.

Jäykistelyä jumppasalissa

Tänään oli taas voima&venytyspäivä. Tällä kertaa koko treeni tuntui kovin tukkoiselta ja liikkuvuus oli huonohko. Koko päivän on ollut väsy olo, mutta ennen tuota jumppatuntia en tajunnut olevani tänään erityisen jäykkä. Olo oli keskiverto. Kuitenkin jumpassa huomasi, ettei oikein mihinkään taivu ja kaikki liikkeet tuntuivat melko vaikeilta ja jotain liikkeitä piti jopa jättää tekemättä, kun tuntui pahalta. Kokonaisuudessaan tunnista tuli kuitenkin hyvä olo ja kroppa vähitellen vertyi jumpan edetessä.

Iltapäivällä käytiin koiran kanssa tekemässä juoksuohjelman mukainen puolen tunnin kävelylenkki. Mietin siinä lenkkiä kävellessäni, että hirmuisesti kunto on kohonnut kesän aikana. Ensimmäisellä kerralla juoksukoulua nuo kävelylenkit olivat jopa rasittavia. Kyllä nytkin hiki virtasi, mutta lenkki oli ainakin tuplasti pidempi. Eli kävelyvauhti on kasvanut ja samalla sykkeet pudonneet. Kehitystä siis on tapahtunut, sitä ei vaan huomaa, koska muutos on niin hidasta. Tällaiset pienet asiat ovat yllättävän iso osa motivaatiota. Niitä vaan pitää muistaa tasaisin välein kaivaa esiin.

Juoksukoulun uusi alku

Päivällä menin taas naapurikuntaan nautiskelemaan hyvästä vesijumpasta. Odotukset täyttyivät tälläkin kertaa loistavasti. Tänään oli alavartaloteema ja saattaa hyvinkin olla, että huomenna jaloissa tuntuu, että jotain on tehty. Jos jotain tuosta jumpasta muuttaisin, ottaisin loppuun vähän venytyksiä. Tämän ohjaajan tyyliin ilmeisesti venyttelyharjoitukset eivät kuulu. 

Viikko sitten pohdiskelin pitäisikö juoksukoulu aloittaa alusta. Tänään päätin tarttua härkää sarvista ja jätin pohdinnat tähän ja ryhdyin toimeen. Tänään illalla juoksin ensimmäisen lenkin ja se oli aivan erilainen kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla olin aivan puhki parin juoksupätkän jälkeen. Nyt juoksut menivät todella kevyesti. Tosin pohjalla ollut vesijumppa varmasti vaikutti osaltaan sykkeisiin. Tosissaan sai keskittyä, että pysyi sallitulla sykealueella. Toivottavasti sykkeiden alhaalla pitäminen helpottuu vähitellen.

Lisää jumppaa

Tänään oli taas fysioterapeuttikäynnin aika. Tällä erää lähinnä käytiin läpi, miten on kuukausi kotona mennyt ja miten olen jumppaillut. Fyssari oli ihan tyytyväinen siihen, kun sanoin jumpanneeni selkää ainakin viisi kertaa viikossa. Ymmärsi täysin, miksi en halua pyrkiäkään täydellisyyteen - eli seitsemään treeniin viikossa. Viisi on aivan riittävästi ja mahdollistaa parin päivän jättämisen välistä ilman omantunnon tuskia. Kaiken kaikkiaan, minulla on tässä elämäntapamuutoksessa periaatteena, että yritän välttää turhia syyllisyyden tunteita. Jos tavoittelisi jokapäiväistä jumppaa, niin siitä saisi liian helposti syyn syyllistyä. Joten tavoitteeksi saa riittää tuo viisi kertaa.

Jotta pieni ihminen ei pääsisi liian helpolla, edellisten liikkeiden kontrolloimisen lisäksi sain lisää liikkeitä. Tällä erää liikkeet olivat yläselän ryhtiä parantavia. Lähinnä siis lapaluiden välin lihaksia, joiden avulla ryhti pysyy hyvänä, eikä kyyristy sinne etukumaraan. Osa liikkeistä oli ihan tuttuja ja osa salitreenejäni, mutta mukaan mahtui myös useita uusia liikkeitä. Tälläkin kertaa vastuksena käytettiin kuminauhaa ja toisaalta samat liikkeet voi tehdä myös käsipainoilla.

Noita liikkeitä pitää kokeilla ja pohtia, miten niitä kannattaisi treenailla. Osa soveltuu paremmin salille kroppapäivän yhteyteen, osaa voisi ajatella tekevänsä kotona. Salitreenin yhteyteen menevät liikkeet tulevat varmasti tehdyksi, mutta miten motivoin itseni tekemään myös lihaskuntoliikkeitä kotona. Varmasti kokeilemalla löytää sen itselle sopivan tavan. Välttämättä huono lähestyminen ei olisi, että tekisi aina salilla käydessään jotain kevyitä liikkeitä ja kroppapäivän yhteydessä sitten rankemmin. Tulisi kuitenkin kolme treeniä viikossa.

Illalla kotiin palatessani päätin käydä vesijumpalla kaiken liikuntaohjeiston jälkeen. Vesijumppa oli ihan mukava, joskin liikevalikoima oli melko suppea ja keskittyi lähinnä käsilihaksiin. Kovasti noihin jumppiin kaipaisi myös keskivartalorääkkiä. Toisaalta nämä vanhempien kotikunnan vesijumpat ovat jossain määrin mummojumppia, eli ainakin minusta turhan kevyitä ja yksinkertaisia. Minusta nyt vaan on tylsää hölkätä rinnan syvyisessä vedessä paikallaan - ja sitä nuo jumpat tuntuvat hyvin pitkälti olevan.