Flunssa jatkuu aina vaan

Aloitin jälleen viikon käymällä reumahoitajan vastaanotolla mittauttamassa tulehdusarvoja, koska flunssa ei ole ohi vieläkään. Tälläkin erää tulehdusarvot olivat priimaa ja historiaa tarkastellessa todettiin, että normaaleita tulehdusarvoja minulta ei ole mitattu kertaakaan reumaan sairastumisen jälkeen. Nyt niitä on mitattu tämän flunssan aikana kolmesti. Tällä erää selvisin pelkällä hoitajan vastaanotolla enkä joutunut tapaamaan lääkäriä.

Olisin halunnut apua myös tapaninpäivästä kiusanneeseen niskaan, mutta sitä ei ollut terveyskeskuksesta saatavissa. Reumahoitaja komensi soittamaan reumapolille, koska sanoi suoraan, ettei heillä ole ketään lääkäriä, joka varmasti osaisi pistää kortisonia niskaan. Sen lisäksi minä olin todella vahvasti sitä mieltä, että en suostu kaularangan kanssa harjoituskappaleeksi.

Kun soitin reumapolille, sieltä reumahoitaja valitteli kovasti tilannetta ja antoi pistosajan tammikuun puoleen väliin. Kehotti kyllä tarvittaessa tulemaan päivystykseen, jos en niskani kanssa pärjää. Muutamaa tuntia myöhemmin hän soitti ja kertoi toisen lääkärin ehdottaneen, että tulisin vastaanotolle jo perjantaina. Otin tämän tarjouksen vastaan erittäin kiitollisena. Nyt siis pääsen tutustumaan jälleen uuteen lääkäriin.

Flunssa jatkuu

Kolme viikkoa flunssaa tuli täyteen eilen ja tauti vaan jatkuu. Vähän tuntuu, että taudin niska voisi olla taittunut, mutta en nyt vielä kamalasti suostu tuulettamaan. Olo on vieläkin sangen voimaton ja viikonloppu on mennyt neljän seinän sisällä. Niin hyvin tauti on vienyt voimat, että kolmio nojatuolin, vessan ja sängyn välillä on tullut melkoisen tutuksi.

Tänään kävin näin pyhäviikon kunniaksi kääntymässä terveyskeskuksessa tarkastuttamassa tulehdusarvoni. Ne olivat onneksi kunnossa ja sain taas luvan sairastaa viikon lisää. Lääkäri sanoi toivovansa, että vähitellen hiipuva biologisen lääkkeen vaikutus, auttaa kehoa taistelussa tautia vastaan ja flunssa ymmärtää nujertua. Siihen saakka hoitona on lepoa, kipulääkkeitä ja pitkää pinnaa.

En enää edes osaa laskea, monesko flunssa tämä tänä vuonna on. Niitä on kuitenkin ollut enemmän kuin riittävästi ja kovasti toivon, että ensi vuosi on tällä saralla parempaa aikaa. Kovasti tekisi mieli syyttää tuota biologista lääkitystä, mutta voihan tämä tietysti olla sattumaakin. Rehellisesti täytyy todeta, että hirvittää pistää seuraavaa annosta, jos lopputulos on jälleen tämä.

Voi lentsu

Vajaat kolme viikkoa sitten flunssa alkoi kiusailla. Alkuun se tosiaan oireili lähinnä sykkeiden nousuina ja siitä se on hitaasti, mutta varmasti kehittynyt. Tuntuu, että tauti on käynyt koko flunssan oirekirjon läpi todella verkkaiseen tahtiin. Tällä tahdilla saan potea tätä tautia jonnekin helmikuulle saakka, jos se aikoo samaan tahtiin kehittyä.

Taudin kehittymistä on nyt seurattu verikokein ja olen kerran viikossa käynyt ammattilaisen arviossa. Viime viikon arvion teki reumalääkäri, tällä viikolla kävin hakemassa avun terveyskeskuksesta. Vielä ei ole mitään bakteeritulehdukseen viittaavaa, mikä on erittäin positiivista, mutta lääketaukojahan tämä taudin pitkittyminen kuitenkin tietää.

Viime yönä tauti hyökkäsi keuhkoihin, mutta sieltä ei onneksi löytynyt mitään huolestuttavaa, joten taas sain luvan sairastaa viikon, kunhan kuume ei nouse. Nyt vaan ankaraa lepoa ja isosti peukaloita pystyyn, että tauti vähitellen alkaa helpottaa, eikä reuma pääse aktivoitumaan lääketauoilla.

Mielenterveys?

Mielenterveyskuvioita on tullut selviteltyä koko joulukuu. Kuun alussa käydystä terveydenhoitajakäynnistä jäi todella paha maku. Tuntui, että hoitaja vain väheksyi apuni tarvetta ja keskittyi selittelemään, miten terveyskeskuksella ei ole resursseja hoitaa asioita. Kaiken kaikkiaan suhtautuminen oli juuri sellainen, jota pahimmillaan pelkäsin.

Yllätyksekseni hän kuitenkin hoiti asioitani eteenpäin juuri kuten oli luvannut. Lääkäri oli luvannut kirjottaa uuden lähetteen, kunhan toimitan lisätietoja. Tämän lisäksi hän oli selvitellyt työvoimaviranomaisten kautta saatavaa apua. Eli vaikka käynnistä jäi huono maku, asiat kuitenkin etenivät ainakin lähes toivotusti.

Purkauduin asiasta ravitsemusterapeutilleni ja hän selvitti samantien, miten sairaalan psykiatriselle sairaanhoitajalle pääsee. Ainakin minulle aika järjestyi ihan yhdellä puhelinsoitolla. Sain ajan loppiaisen jälkeen, mikä on toki kaukana, mutta ensimmäinen konkreettinen asia, joka tällä saralla on edennyt.

Vein kuitenkin kuntoutuksesta saamani paperit terveyskeskukseen ja nyt odottelen kauhun sekaisin tuntein, mitä mielenterveystoimisto tällä erää päättää. En tiedä, miten reagoin, jos saan sieltä toisen kielteisen päätöksen. Jo ensimmäinen päätös oli riittävän kamala.

Vuositarkastus

Aloitin perjantain kolmannentoista päivän reumalääkärin vastaanotolta. Pääsin viimeinkin Simponin vastearvioon, joka olisi pitänyt tehdä alunperin jo loppukesästä, mutta venyneen lääketauon takia sitä siirrettiin kunnes lääke on ollut käytössä kolmesta neljään kuukauteen. Kuitenkin totuus on tarua ihmeellisempää ja tarkastus tehtiin kolme viikkoa lääkkeen aloituksesta.

Huolellisen tutkimisen jälkeen lääkäri päätyi lopputulokseen, että tämä nykyinen lääkitykseni näyttäisi olevan riittävä, kunhan vain sivuvaikutukset pysyvät kurissa. Hän ei ollut kovin luottavainen, että tämä nykyinenkään biologinen olisi sopiva, vaan näyttää ajavan minua flunssakierteeseen.

Yhteisymmärryksessä päädyttiin kuitenkin siihen, että näillä lääkkeillä mennään tämä talvi ja tarvittaessa poskionteloleikkauksen jälkeen palataan asiaan. Sitten on edessä tyystin vaikutustavan vaihto ja siirtyminen tiputettaviin lääkkeisiin. Toivon kuitenkin, että pystyttäisiin jatkamaan näillä nykyisillä lääkityksillä.

Apua henkiseen jaksamiseen?

Posti toi tullessaan tiedon, että mielenterveystoimisto ei ota minua potilaakseen. Kirje tuntui pudottavan minut täysin tyhjän päälle. Kuntoutuksessa useamman ammattilaisen toteama tuen tarve pyyhkäistiin pois muutamalla rivillä tekstiä. En ole riittävän sairas mieleltäni, että minun mielenterveyteeni pitäisi panostaa.

Purnasin tätä asiaa kaverille, joka ymmärsi voimattomuuteni tilanteen edessä täysin. Kynnys ylipäätään hakea apua pään kanssa, on ainakin minulla korkea ja jos sen jälkeen todetaan, etten tarvitse apua, se tuntuu kuin iskulta päin kasvoja.

Kaveri esittikin useamman hyvän idean, kuinka hoitaa asiaa eteenpäin. Ideoissa tärkeintä oli se, että ne eivät olisi juuri vaatineet minulta aktiivisuutta, vaan lähtökohtaisesti hän oli siirtämässä ongelmaa jollekin muulle. En vain keksinyt, mitään tahoa, jolta voisin asiaa kysyä ja jolta löytyisi niitä vaihtoehtoisia avun tarjoajia. Ympärilläni on melkoinen verkko terveydenhoidon ammattilaisia, mutta yhtään sopivaa tähän ongelmaan ei tuntunut löytyvän.

Viimeisenä oljenkortena päätin ainakin yrittää siirtää ongelman terveyskeskukselle. Tartuin heti puhelimeen, että saan kaiken loan niskaani samalla rytinällä. Yllätyin positiivisesti, kun puhelimeen vastannut hoitaja oli melkoisen yllättynyt lähetteen palautumisesta ja harmitteli, ettei pystynyt antamaan minulle lääkäriaikaa täksi päiväksi vaan se menee maanantaille.

Oli vielä kysynyt kollegoidensa mielipidettä järkevästä etenemistavasta ja soitti perään, että vaihdetaan aika hoitajalle, jotta saadaan minulle pidempi aika ja pystytään kartoittamaan tilannetta paremmin. Maanantaina menen siis keskustelemaan hoitajan kanssa, mitä apua tähän kuormitukseen on saatavilla ja miten asiassa edetään. Keskustelu ei taatusti ole helppo, mutta ainakin se vie asioita vähän eteenpäin.

Flunssa?

Jostain syystä blogiin kirjoittaminen on taas ollut kohtuuttoman vaikeaa. Ensin ei muka ollut mitään sanottavaa ja sen jälkeen on ollut tietoteknisiä ongelmia. Toivottavasti ainakin tietotekniset murheet ovat jääneet taakse.

Viime viikon sunnuntaina soudussa sykkeet olivat todella korkealla ja muutenkaan liikunta ei tuntunut hyvältä. Maanantaina oli muutenkin kipeä olo ja viikon alku onkin mennyt arpoessa, olenko flunssassa vai enkö ole. Kaiken kaikkiaan olo on ollut kuin flunssassa, mutta ilman flunssan selkeitä oireita. Siis samalla tavalla olen ollut väsynyt ja voimaton, mutta esimerkiksi räkää ei ole mailla eikä halmeilla.

Se hyvä puoli tästä pidempi vaikutteisesta biologisesta lääkkeestä on, että ei tarvitse viikoittain miettiä, uskallanko pistää vai en. Tämä pohdinta on edessä vain kuukausittain. Toisaalta tämäkin tuntuu vievän flunssan oireet melko huolella pois, joten näistä kummallisista voipumuskausista ei osaa sanoa, onko se flunssaa vai ei.

Lääkitys on flunssien suhteen myös veitsen terällä, joten olen ehkä myös yliherkkä. Toisaalta edellinen kokeilu oli melkoisen vaikea juuri tästä syytä, joten siltä kannalta herkkyys asialle on ymmärrettävää. En kuitenkaan jaksaisi huolehtia jatkuvasti olemattomista flunssista ja muista lähes oireettomista tulehduksista.