Luminen päivä

Talvi yllätti jälleen. Tosin tällä erää syy oli lumen tulo ja lumihullu koira. Ihmettelin, kun ensimmäiset lumet eivät aiheuttaneet minkään asteista hepulointia. Selkeästi lunta tuli liian vähän. Tänään aamulla lunta oli tullut vähintäänkin reippaasti ja se oli riittävästi partakoiralle. Puolituntia hullua pukkilaukkaa ja lumessa möyrimistä sotki kätevästi koko aamun aikataulun.

Illalla työpäivän jälkeen pakkasin koiran autoon ja lähdimme ajelemaan lumisia teitä kohti kasvattajaa. Mukava ilta reissussa vietettiinkin. Kotiin tuomisina siisti koira ja rutkasti kuulumisia.

Työpaikka

Tänään oli vuorossa ensimmäinen työpäivä tätä rytinää. Oli todella mukava taas päästä savolaisten luokse. Vastaanotto oli melkoisen lämmin ja tunsin itseni todellakin tervetulleeksi. Tekemistäkin on meikäläiselle vähintään riittävästi, joten tuskin loppuvuodesta tulee liian tylsä.

Selkä suuttui tänään jostain ja nyt arvonkin, miten vahvoilla lääkkeillä arvaan yrittää nukkumista. Osin tämä on varmasti tottumuksen puutetta, mutta läheskään kaikki oireet eivät selity sillä. Selkä onkin ollut jo pitkään rauhallinen.

Viimeinen viisaus

Tänään aamupäivällä poistettiin viimeinen viisaudenhammas. Poisto oli hankalin, mikä minulle on tehty. Sinällään se ei ollut loppupeleissä kovinkaan hankala, mutta muut ovat olleet todella helppoja. Tällä erää hammas ei ollut halukas lähtemään, joten sen kanssa jouduttiin hetki jos toinenkin taistelemaan. Nyt on kuitenkin kaikki viisurit poistettu.

Poiston jälkeen lähdin ajelemaan Savoon. Matkan pituus yllätti jälleen kerran. No eipä tarvinnut käydä pyörähtämässä työpaikalla, koska olin perillä vasta niin myöhään. Huomenna sitten aloittelemaan uutta työrupeamaan.

Vaalipäivä

Tänään olen sitten vaihteeksi pakannut. Huomenna on lähtö Savoon ja loppuvuoden tavarat piti taas miettiä. Pakkaaminen on äärettömän tylsää ja rasittavaa. Asiaa ei tietenkään helpota, etten ole kovin järjestelmällinen ihminen. Jotain tarpeellista jää kuitenkin matkasta.

Kävin myös ensimmäistä kertaa eläissäni äänestämässä varsinaisena äänestyspäivänä. Tähän saakka olen äänestänyt aina ennakkoon, koska en ole yleensä päässyt äänestämään oikeana äänestyspäivänä. Tänään siihen kuitenkin tarjoutui mahdollisuus ja päätin antaa itselleni pari päivää lisää miettimisaikaa.

Rappiolla

Kaveri valmistui ja sehän on loistava syy juhlia. Niinpä aamupäivän metsälenkin jälkeen laittaudun ihmisen näköiseksi ja lähden juhlimaan kotikuntani yöhön. Tällä erää ajattelin ottaa auton matkaan, joten melko kiltti ilta lienee tiedossa.

Vaihteeksi ratissa

Aamulla mietin toisenkin kerran elämän tärkeysjärjestystä. Kun kömmin ylös sängystä, jaloilla oli erittäin vahva mielipide. Tuntui kuin jokaiseen niveleen olisi asetettu puukko, joka tuntui erittäin epämiellyttävältä aina, kun niveltä hieman liikautti. Harkitsin vakavasti sänkyyn palaamista, mutta kokemus on opettanut, ettei herääminen yleensä helpotu. Niinpä päätin kuitenkin vääntäytyä väkisin liikkeelle.

Laitosjakso on nyt jälleen takana ja ensiviikolla alkaa työt Savossa. Rankka pari kuukautta on takana ja osin odotan, että pääsen taas oikeisiin töihin. Tämä on taas niitä hetkiä elämässä, kun matkalaukkuelämä rasittaa. Olisi niin mukava päästä rakentamaan rutiineja elämään ja kotiutua jonnekin. Toisaalta eipä käy elämä liian tylsäksi.

Huh, hulinata

Nämä laitosviikot ovat aina melkoisen raskaita ja tapahtumien täyteisiä. Niinpä tahtoo blogin päivitykseenkin jäädä turhan vähän aikaa, niin eilenkin. Olimme erään paikallisen firman vieraina. Ensin kuulimme esittelyitä firman tuotteista ja kiersimme kokoonpanohallissa. Virallisen osuuden jälkeen lähdimme firman edustussaunalle istumaan iltaa.

Iltaa tulikin istuttua, osa porukasta kosteammin osa kuivemmin. Tutustuttiin toisiimme ja nautittiin aitokiukaan mukavista löylyistä. Tuli pulahdettua pariinkin kertaan lokakuiseen järviveteen. Jostain syystä vesi tuntui viikko sitten huomattavasti kylmemmältä.

Tänään on sitten jatkettu taas ahkeraa ahertamista ja pitkä päivä onkin saatu tehdä, että huomenna saadaan viimein valmista ja päästään lähtemään kotia kohti. Illalla kävin vielä syömässä ystävän kanssa, joten liikunnat ovat taas jääneet turhan vähiin.

Kosken kuohut

Koska koko syksyn on satanut paljon, joutuvat sähköyhtiöt juoksuttamaan vettä myös patojen ohi. Tämän vuoksi päädyimme muutaman opiskelukaverin kanssa katsomaan, miltä Imatran koski näyttää. Hienoltahan se näytti, vaikkei koski täyteen pauhuun päässytkään. Kuitenkin vettä virtasi. Valitettavasti vaan ilta pimeni melko varhain ja valokuvaaminen oli haastavaa.

Kylässä

Tähän päivään on mahtunut hyviä ja huonoja hetkiä. Ehdottomasti hyviin hetkiin kuuluu kahvittelu kaverilla, jonka luokse kutsuin itseni kylään. Pitäisi vaan useammin ehtiä tervehtimään vanhoja ystäviä. Valitettavasti Suomi on iso maa ja matkustamiseenkin menee aikaa. En yritäkään luvata näkeväni ihmisiä enempää, mutta nautin näistä hetkistä.

Taas reissussa

Jotta elämä ei pääsisi jumittumaan uriinsa, olen taas muuttamassa elämääni. Eilen annoin tavarat isäni matkaan ja jäin vielä päiväksi nauttimaan pääkaupungin hienouksista. Illalla kävin katsomassa siskoni kanssa maailman huippuhevosia HIHS:ssä. Päivä oli pitkä ja päästiin siskon kämpille yhden jälkeen yöllä.

Nukuin sitten muutaman tunnin ja lähdin hankkiutumaan kotikuntaani kohti. Alkuiltapäivästä pääsin perille, jotta saatoin purkaa edelliset kassit ja pakata seuraavan viikon tavarat. Tällä erää suunta oli entiselle opiskelupaikkakunnalleni ja sainkin matkaseuraksi kaverin, jota en ole nähnyt vuosiin.

Iso kiitos hammashoidolle

Kerroin jo aikaisemmin, miten hammaslääkärikuvio on mennyt aivan väärässä järjestyksessä ja sen lisäksi aivan liian tiukalla aikataululla. Jo tarkastuksen yhteydessä pääsin ihastelemaan kotikuntani hammashoidon joustavuutta. Seuraava positiivinen yllätys tuli vastaan eilen ja tänään. Nimittäin tuon täysin oireettoman viisaudenhampaan poisto.

Viisuri jätettiin poistamatta muiden poiston yhteydessä, koska sen ei uskottu aiheuttavan mitään ongelmia myöhemminkään. Ei se tähän päivään mennessä ole niitä ongelmia aiheuttanut, mutta poistetaan nyt varmuuden vuoksi, ettei sitä tarvitse poistaa biologisten lääkkeiden aikana.

Kovin usein netistä saa lukea negatiivista kommenttia etenkin julkisesta terveyden huollosta. Hyviä asioita korostetaan huomattavasti vähemmän. Tämä on yksi merkittävä syy, miksi tämän kirjoitan. Koen saaneeni todella hyvää palvelua. Iso kiitos kotikuntani hammashoidolle.

Savusauna

Koko eilisen päivän vietin vierailulla erään alan laitevalmistajan luona. Päivä meni virallisen asian äärellä ja ilta sitten saunalla. En ole vuosiin päässyt savusaunaan, joten moinen mahdollisuus piti ehdottomasti hyödyntää. Mukavaa olikin nautiskella perinteisistä ja pehmeistä löylyistä. Alkuun sauna oli turhan kuuma, mutta jäähtyi melko pian loistavaksi rentoutumispaikaksi.

Koko eilisen ja tämän päivän nivelet ovat kipuilleet ja olleet jopa harvinaisen hankalat. Eilinen sauna ei taatusti helpottanut tämän aamun oloa. Poikkeuksellisesti en ollut jäykkä kuin rautakanki, mutta senkin edestä nivelet olivat kipeät. Melkein kaipasin niitä todella jäykkiä aamuja. Silloinkaan ei jokainen liike satu, vaan jäykkyys rajoittaa liikettä ennen kovaa kipua.

Mukavaa joogaa

Sain pitkästä aikaa tänään toteutettua perinteisen tiistaiohjelman eli joogaa ja venyttelyä. Joogaaminen tuntui poikkeuksellisen hyvältä. Viime aikoina jostain syystä se on tuntunut väkisin vääntämiseltä, mutta tänään kaikki tuntui onnistuvan poikkeuksellisen hyvin. Olin notkea ja lähes kaikki liikkeet tuntuivat pelkästään hyvältä. Tältä se tuntui keväälläkin.

Olen tänään järjestellyt myös terveydenhoitoasioita. Kävin tänään kaksi hyvin erilaista puhelinkeskustelua. Ensimmäisessä koin itseni palvelluksi ja kuulluksi. Tämän puhelun lopputulosta en tosin vielä tiedä, mutta uskoisin asioiden järjestyvän. Toinen puhelu puolestaan oli aivan toista maata. Puhelusta jäi todella ikävä fiilis, enkä saanut yhtään vastausta esittämiini kysymyksiin. Toisaalta vastaustenantajakaan ei selvinnyt.

Terveydenhoitomatkailua

Olen taas vaihteeksi istunut bussissa enemmän kuin on kenellekään terveellistä. Kävin näyttämässä hampaistoani hammaslääkärille, jotta hän voisi antaa luvan biologisten lääkkeiden käytölle. Ihan vielä en lupaa saanut, mutta lupauksen luvasta kuitenkin.

Koko tämä hammaslääkärikuvio on mennyt aivan väärässä järjestyksessä. Heinäkuussa tavallinen lääkäri laittoi lähetteen hammaskuvaan, joka otettiinkin aikanaan. Kun kuva oli otettu, alkoi ihmettely siitä, kuka kuvan katsoo ja kuvan perusteella antaa luvan lääkkeille. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tultiin lopputulokseen, että minun on syytä mennä hammaslääkärille.

Tässä kohti täytyy nostaa hattua kotikuntani hammashuollolle, aika järjestyi alle viikossa. Tämä siitä huolimatta, että sekä hammashoitolan ajanvaraus että hammaslääkäri olivat sitä mieltä, että oikea toimintajärjestys olisi ollut täysin toinen. Minun olisi pitänyt ensin mennä hammaslääkäriin, joka olisi arvioinut esimerkiksi kuvaustarpeen. No kaikesta huolimatta tämäkin prosessi on nyt potkaistu käyntiin.

Notkea päivä

Viime yön nukuin jotenkin huonossa asennossa ja koko päivän olenkin kärsinyt päänsärystä. Kokemuksesta tiedän, että olo helpottuu vasta pitkien unien jälkeen, eli käytännössä seuraavana aamuna. Tämä päivä on siis pyöritty ja kärsitty päänsärystä.

Sain itseni kuitenkin illalla raahattua venyttelyyn ja totesin olevani poikkeuksellisen notkea. Monet venytykset vain menivät hurjan paljon pidemmälle kuin normaalisti. Lisäksi löytyi liuta venytyksiä, jotka eivät tuntuneet missään, vaikka tein ne teknisesti oikein. Harvoin ihan näin notkea tunnen olevani.

Sängyn pohjalla

Tämä päivä on mennyt melko pitkälti sängyn pohjalla. Olo on ollut todella vetelä ja väsynyt. En olisi yhtään yllättynyt pienestä kuumeesta, mutta mittari näytti ihan normaaleita lukemia. Oloa ei missään nimessä helpottaneet kuukautiskivut, jotka ovat tehneet elämän melko haastavaksi. Paikalla olo on ollut ikävää, mutta liikkuminen vielä ikävämpää. Vatsakaan ei ole päästänyt liian helpolla.

Mieliala ja oireet

Tänään on taas harvinaisen vaikea keksiä mitään blogattavaa. En jaksa valittaa väsymyksestä, vatsan toiminnasta tai kipeistä nivelistä. Kaikkia niitä on tässä blogissa viimeaikoina riittänyt huomattavasti enemmän kuin positiivisia asioita. Kuitenkin tuntuu, ettei kamalasti ole sellaisia positiivisia asioita, joita haluaisi hehkuttaa.

Tuota yllä olevaa kirjoittaessani tuli mieleeni, että voisin pohtia mielialan ja taudin yhteyttä. Nimittäin tuntuu, että mieliala ja oireet kulkevat samassa oravanpyörässä. Riippuu monesta asiasta, onko pyörä negatiivinen vai positiivinen.

Kun taudin kanssa elämiseen mahtuu jonkin verran positiivisia asioita, ne lähtevät pyörittämään pyörää positiiviseen suuntaa. Pienikin onnistuminen luo uskoa omiin kykyihin ja luottoa siihen, että ollaan menossa parempaan. Kun mieliala ja usko paranevat, pienet vastoinkäymiset ja kivut eivät tunnu mitenkään erityisen suurilta. Kun pystyy toimimaan oireista huolimatta, se tuo lisää positiivisia kokemuksia. Tätä rataa kuvio jatkuu, kunnes vastaan tulee seinä, joka kääntää pyörän liikkeen.

Vastaava ketju on löydettävissä myös toiseen suuntaan. Kun oireet, kipu tai joku muu seikka vastustaa riittävästi, ei jaksa enää yrittää taistella sitä vastaan ja tuntee epäonnistuvansa jossakin, missä vielä hetki sitten onnistui. Seuraavan ongelman kohdalla ei jaksa enää yrittää samalla intensiteetillä. Mitä vähemmän jaksaa yrittää, sitä todennäköisemmin päätyy negatiiviseen kokemukseen.

Mikä sitten kääntää pyörän suunnan? Positiivisessa päässä se on yleensä joku itsestä riippumaton tekijä. Se voi olla esimerkiksi voimakkaan negatiivinen palaute tai vaikka tosissaan aktivoituva tauti. Negatiivisessa päässä seinä luultavasti löytyy taudin aaltoliikkeen kääntymisestä positiivisempaan suuntaan, jostain erityisen suuresta onnistumisen kokemuksesta tai tehoavasta hoidosta.

Aina kuvio ei mene näin yksinkertaisesti ja tilanteeseen vaikuttaa moni asia. Kuitenkin jo omasta kokemuksesta voin todeta, että mieliala vaikuttaa todella paljon oireiden kokemukseen ja henkisellä tilalla on hurjasti vaikutusta kipujen rajoittavuuteen. Vaikka tämän tietää, aina ei vain yksinkertaisesti jaksa suhtautua positiivisesti.

Esimerkiksi joulun alla reumalääkärin siirtäessä hoitoni terveyskeskukseen oloni oli melkoisen karmea, mutta lääkärin näkemyksen jälkeen olo helpottui aivan päivissä ja koin olevani hyvässä kunnossa lähes koko kevään. Kuitenkin terveyskeskuslääkärin huolestuessa lonkastani löysin myös muita reumaoireita, joiden vuoksi päädyin uudelleen reumapolille. Mikä osuus on reuman aaltomaisella luonteella, mikä henkisillä tekijöillä, sitä ei varmasti pysty kukaan määrittämään. Kumman paljon vaan lupa sairastaa vaikuttaa omiin tuntemuksiin.

Loppuhuomautuksena voin todeta, että en millään tavalla halua tällä vähätellä muiden reumaatikkojen oireita ja tuntemuksia. Olen vain itseäni seuraamalla tullut tähän lopputulokseen. Aina ei mielialaa tosiaan pysty pitämään korkealla, mutta ainakin osaltaan tämä helpottaa suhtautumistani sekä reumaan että vaihtelevaan mielialaani.

Taas matkapäivä

Tänään aloitin aamun lenkittämällä koiran. Teimme vajaan kahden tunnin kävelylenkin mukavan syksyisessä säässä. Lenkille lähteissä mietin, miten päkiät kestävät, mutta lenkin kuluessa lonkka osoittautui suuremmaksi haasteeksi. Se selvästi rasittui kävelemisestä.

Iltapäivän käytin sitten työhaastattelureissulla. Auton ajaminen tuntui olevan tuolle lonkalle lähes myrkkyä. Autosta nouseminen oli melkoisen haastavaa, mutta onneksi nivel vertyi pian. Muuta mainittavaa reissusta ei jälkipolville jääne.

Hankaluudet jatkuvat

Viime yön nukuin hieman paremmin kuin edellisen. Aamulla olo olikin sitten aivan eri kaliiberia. Selkä oli melko hyvässä kunnossa, mutta kaikki pienet nivelet oireilivat senkin edestä. Onneksi matka vessaan ei ollut yhtään pidempi. Suihkussakin jouduin keksimään uusia innovaatioita, että sain pesuaineet ulos pullosta. Pullon puristaminen sai näkemään tähtiä.

Yllättäen nivelet vertyivät kuitenkin melko nopeasti ja päivä on ollut melko siedettävä nivelten osalta. Vatsa on sitten korvannut olon hankaluuden ja olen juossut vessassa vähintäänkin riittävästi. Huomenna on tilaisuus, jossa on pakko pystyä olemaan vessan ulottumattomissa, joten kokeilen, mihin nuo lääkärin määräämät ripulilääkkeet pystyvät.

Mieltä lämmitti kuitenkin hurjasti kaverin tekemät villasukat. Sukkaprojekti otti aikansa ja minun erittäin liikkuvat elämäntapani eivät ole helpottaneet sukkien päätymistä minulle, mutta tänään sain ne jalkaani. Ihanan pehmeät ja lämpimät sukat, jotka lämmittävät sekä jalkoja että mieltä. Lähetän näin puolijulkiset kiitokset tekijälle.

Hankala päivä

Viime yö meni todella levottomasti. Olin hereillä useampaan otteeseen ja lopunkin aikaa nukuin huonosti. Aamulla herätyskello taas pelasti ja antoi luvan nousta ylös. Todennäköisesti vilkkaan yön vuoksi olo ei aamulla ollut aivan niin väsynyt, kuin olisi voinut olla. Missään nimessä en kuitenkaan sanoisi aamua helpoksi.

Loppupäivän sitten taistelinkin väsymyksen kanssa. Eikä tilannetta helpottanut pienten nivelten jäykistyminen pitkin päivää. Viimeiset pari tuntia ennen kipulääkettä menivät kelloa vilkuillen ja lääkkeen ottoa odottaen. Kaiken kaikkiaan illalla olo oli hyvin vastaava kuin Trexan tauolla on ollut. Tällä kertaa lääkkeet vaan on otettu ohjeiden mukaan.

Illalla käytiin opiskelukavereiden kanssa tutustumassa eduskuntaan ja keskusteltiin meitä kiinnostavista aiheista. Oli todella mukavan erilainen ilta ja aika menikin nopeasti, vaikka ranteet vähän oikuttelivatkin ja paikallaan istuminen tuntui jostain syystä lähes mahdottomalta.

Ystävä

Näin tänään pitkästä aikaa erästä lapsuuden ystävääni ja oli todella mukava tavata. Viimeksi tapasimme keväällä edellisen Helsinki-jaksoni aikana. Oli todella mukavaa istua ja jutustella kuulumisista. Mukavan erilainen päivä tähän kaikkeen ankeuteen.

Zumban toinen mahdollisuus

Päätin viime keväänä edellisen zumbakokemuksen jälkeen, että jätän sen niille, jotka nauttivat tanssimisesta. Tiedän luvanneeni joskus aikanaan kaverille, että kokeilen uutta lajia kolmesti ennen kuin tuomitsen, mutta zumba tuntui niin järjettömältä, että tuomitsin sen ensitapaamisella.

Aamulla katselin tarjolla olevia jumppia, eikä mikään oikein innostanut. Tarjolla oli kuitenkin mukavan vetäjän zumba, jonka jälkeen oli hyvää aikaa käydä pesulla ja vaihtaa vaatteet venyttelyä varten. Niin ajattelin antaa toisen mahdollisuuden.

Tällä erää zumbatunti oli isossa palloiluhallissa, johon olisi mahtunut 80 tanssijaa. Ryhmä ei ollut täynnä ja takaosassa oli hyvin tilaa säheltää väärään suuntaan ja ihan pihalla. Kun tilanne oli mokaamisvapaampi, pääsin paremmin kiinni ajatukseen. Yllättäen homma tuntuikin melko mukavalta ja ymmärrän, miksi ihmiset jäävät siihen koukkuun.

Vajaan tunnin rehkimisen jälkeen oli jäljellä vielä venyttely. Yllättäen olin vaihteeksi melko jäykkä ja venyttely tuli todellakin tarpeeseen. Tunnin jälkeen huomasi, miten paljon vetreämpi olo tuli. Nyt pitää vaan keksiä keinot, millä muistan venytellä myös Savossa.

Vaatekaupoilla

Tänään tein hyvien yöunien jälkeen päätöksen uimisen ja vaateostosten välillä. Päädyin välttämättömään pahaan eli vaatekauppaan. Yllätyksekseni löysin melko vähällä vaivalla mukavan oloiset farkut ja vähän muutakin tarpeellista.

Muuten tämä päivä onkin sitten mennyt tekemättä mitään. Olen istunut koneella ja yrittänyt hankkiutua nukkumaan. Olen ollut aivan järjettömän voipunut, vaikka mieliala onkin ollut eilistä parempi. Siitä huolimatta väsymys piinaa eikä mitään saa aikaiseksi.

Aika on suhteellinen käsite

Viikko sitten lääkäri veikkasi, että tähystysjono on muutaman viikon mittainen. No totuus on toisenlainen, pääsen tähystykseen kuuden viikon kuluttua lähetteestä. Aikaisemmin ei ollut vapaita aikoja, joten ajelen moiseen tutkimukseen Savosta.

Jotta keljutus olisi täydellinen, tiistaina sovimme reumalääkärin kanssa, että minä menen käymään hänen luonaan tähystyksen jälkeen ja silloin päätetään pohdinta biologisista reumalääkkeistä. Sen pohdinnan lopputuloksena pitäisi olla lopullinen päätös haetaanko kyseisille lääkkeille korvattavuutta. Nyt tämäkin käynti siirtyy todennäköisesti reilusti kauemmas.

Liikkumaan lähtöä suunnittelin, mutta näiden uutisten jälkeen ei enää mainittavasti huvita. Niinpä päätin antaa itselleni taas luvan olla liikkumatta ja haen ehkä jotain lohtusyömistäkin illaksi. Alkaa vaan väsyttää tämä jatkuva epävarmuus hoidon suhteen.

Mystinen väsymys

Eilinen päivä meni pitkälti nukkuessa. Kävin viiden maissa päiväunille, havahduin ottamaan iltalääkkeet ja heräsin kunnolla kuudelta aamulla. Yhtään ei väsymys helpottanut. Aamulla olo oli vähintään yhtä väsynyt.

Tämäkin päivä on mennyt pitkälti väsymyksen kourissa. Liikkumaan lähtemistä en ole oikeastaan jaksanut edes ajatella. Eli toinen lepopäivä on tulossa putkeen.

Kaksijakoinen päivä

Tänään olen saanut sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset tulivat lonkkakuvista - lonkka on terve. Siis reuma ei ole ehtinyt tekemään tuhoja siellä, vaan oireet johtuvat pääasiassa yliliikkuvuudesta ja ylipainosta. Kokonaisuudessa nämä ovat erittäin helpottavia uutisia, ensimmäisestä selviää lihaskuntoharjoittelulla ja jälkimmäisestä vai laihduttamalla. Eli lonkan kunto on nyt omissa käsissä.

Samaan rytinään sain sitten juoksuluvan, juuri viime hetkellä osallistuakseni koulukavereiden kanssa Cooperin testiin. Testistä ei jää jälkipolville juuri kerrottavaa. Kykenin juoksemaan 400 metriä melko hitaasti. Sitten alkoi tuntumaan liikaa lonkassa ja hengästyinkin melko rankasti. Toki taustalla oli parin kuukauden juoksutauko, mutta ei se kaikkea pysty selittämään. Hölkkäsin 1800 metrin vauhtia, mutta en taatusti olisi pystynyt ylläpitämään sitä kahtatoista minuuttia.

Tosin ihan kaikki kropassa ei taida muutenkaan olla kunnossa. Joogatunnin lopulla olin niin poikki, että pystyssä seisominen tuntui turhan haastavalta. Samoin venyttelytunnin alkuverryttely tuntui liian rankalta. Sekään ei ollut mitenkään erityisen rankka. Onneksi oli kaveri mukana, niin selvisin kotiin, muuten kävely olisi voinut käydä ylivoimaiseksi.

Kahdesti liikkumassa

Laitoin eilen illalla kellon soimaan puolituntia normaalia aikaisemmaksi, jotta kävisin aamulla liikkumassa. Tällä erää jopa lähdin liikkeelle suunnitelmien mukaan suuntana kuntosali. Salilla tein yläselän lihakset. Paras tsemppi oli aivan hukassa, mutta tulipa vähän kiusattua kuitenkin.

Koulupäivän jälkeen kaverit houkuttelivat lähtemään vielä uimahallille. Niinpä päädyin tekemään palauttavana liikuntana kolmen vartin vesijuoksun. Yllättävän äkkiä aika meni, kun jutusteli kaverin kanssa. Hyvänä palauttavana treeninä tuo vesijuoksu menee, mutta ei sitä kunnon kohottamiseen viitsi harkitakaan.