Tänään olen saanut sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset tulivat lonkkakuvista - lonkka on terve. Siis reuma ei ole ehtinyt tekemään tuhoja siellä, vaan oireet johtuvat pääasiassa yliliikkuvuudesta ja ylipainosta. Kokonaisuudessa nämä ovat erittäin helpottavia uutisia, ensimmäisestä selviää lihaskuntoharjoittelulla ja jälkimmäisestä vai laihduttamalla. Eli lonkan kunto on nyt omissa käsissä.
Samaan rytinään sain sitten juoksuluvan, juuri viime hetkellä osallistuakseni koulukavereiden kanssa Cooperin testiin. Testistä ei jää jälkipolville juuri kerrottavaa. Kykenin juoksemaan 400 metriä melko hitaasti. Sitten alkoi tuntumaan liikaa lonkassa ja hengästyinkin melko rankasti. Toki taustalla oli parin kuukauden juoksutauko, mutta ei se kaikkea pysty selittämään. Hölkkäsin 1800 metrin vauhtia, mutta en taatusti olisi pystynyt ylläpitämään sitä kahtatoista minuuttia.
Tosin ihan kaikki kropassa ei taida muutenkaan olla kunnossa. Joogatunnin lopulla olin niin poikki, että pystyssä seisominen tuntui turhan haastavalta. Samoin venyttelytunnin alkuverryttely tuntui liian rankalta. Sekään ei ollut mitenkään erityisen rankka. Onneksi oli kaveri mukana, niin selvisin kotiin, muuten kävely olisi voinut käydä ylivoimaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti