Sairaus on mieliala

Keskustelin tuossa päivänä muutamana puolitutun kanssa, joka oli sitä mieltä, että sairauden oireet häiritsevät juuri niin paljon kuin niiden antaa häiritä. Osin voin allekirjoittaa tuon näkemyksen. Yleensä en sitä itseeni sovella, mutta tänään päätin, että selkäni saisi olla jo terve ja päätin elää kuten se olisikin sitä.

Käytännössähän tämä tarkoitti mukavia loskalumitöitä ja melkoista määrää lumen siirtoa paikasta toiseen. Aura-autokin oli käynyt piristämässä päivää, joten tekeminen ei ihan ensiksi loppunut kesken. Kun olin lappanut lumet lähdin vielä lenkittämään koiran liukkaille kävelyteille kuin uhmatakseni selkää. Illalla viimeistelin kuvion vielä saunanlauteilla. Jos pääsen huomenna ongelmitta ylös sängystä, selkä todellakin on toipumaan päin.

Vuoden viimeisessä viestissä pitäisi tehdä jonkin näköistä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja suunnata katsetta tulevaan. Katsotaan innostunko huomenna, tänään keskityn iloitsemaan tuosta selästä.

Asunnoton

Yksi vaihe elämässä on takana ja tänään palautin edellisen asuntoni avaimet. Nyt olen siis lähes virallisesti asunnoton. Kirjoilla olen vanhemmillani, mutta omaa asuntoa minulla ei tällä hetkellä ole. Asun satunnaisissa paikoissa Savossa ja pääkaupungissa. No toisaalta eipä ole paljoa asumiskustannuksiakaan.

Selän osalta voin todeta, että piikin aiheuttama kipu alkaa olla mennyttä, mutta selkä alkaa palata siihen jouluiseen olotilaan eli välttämättä piikistä ei ollut mitään hyötyä. Seurailen tuota selkää nyt loppuvuoden. Olisihan se kuitenkin syytä saada kuntoon, kun viikon päästä alkaa koulukin ja silloin pitäisi olla istumiskunnossa.

Huomenna on biologisen lääkkeen pistopäivä ja sen luulisi auttavan, jos tämä on tulehduksellista. Minusta tämä ei vaan missään vaiheessa ole tuntunut reumaselältä, mutta lääkärille reumaattisuus tuntui olevan itsestään selvä enkä jaksanut ruveta asiasta vääntämään.

Valoa tunnelin päässä

Tänään selkä tuntui taas paremmalta kuin koko viikolla. Ei se kunnossa ole ja istumista se ei pitkään kestä. Kuitenkin voinen sanoa, että se on paranemassa piikin vuoksi tai siitä huolimatta. Nyt on sitten vuorostaan oireillut lonkan seutu. Luulen, että lonkan oireilu joutuu muuttuneesta rasituksesta ja toivon, että oireilu poistuu piakkoin.

Tänään olen harrastanut liikuntaakin. Kävelin koiran kanssa vajaan tunnin lenkin. Pidemmällekin olisin kävellyt, mutta selkä alkoi tuntua sen verran aralta, että totesin paremmaksi kääntyä kotiin. Ilmeisesti selkä ei kamalasti ottanut nokkiinsa, mutta kyllä se selvästi väsyi.

Erilainen selkä

Tänään olen vastannut monesti kysymykseen selkäni kunnosta. On ollut aika hankala vastata selkeästi. Selkä on erilainen, mutten osaa sanoa, onko se parempi. Jossain määrin sen on kivuttomampi, mutta toisaalta paljon jäykempi.

Tänään olen jo liikkunut jonkin verran. Aamulla kävin kaupassa ja apteekissa tilaamassa lääkkeitä ensiviikolle. Iltapäivästä sosiaalistuin koirapuistossa. Molempien reissujen jälkeen piti pötkötellä jokunen hetki.

Piikki ja lepoa

Aloitin aamun lähes toivottomalta tuntuvalla projektilla. Soitin pitkien pyhien jälkeen terveyskeskukseen tuosta selästä. Yllättävän nopeasti pääsin läpi ja hoitaja ei kyseenalaistanut yhtään hoidon tarvetta. Alkuun pohdittiin fysioterapeutilla käymistä, mutta päädyin kuitenkin lääkärin vastaanotolle.

Lääkäri ei paljoa tutkinut, hyvä kun pääsin ovesta sisään ennen kuin lääkäri tökkäsi sormellaan SI-nivelen seutuun ja kysyi sattuuko tämä. No sattui ja ihan vietävästi. Hoidoksi sain sitten kortisonipiikin nivelen seudulle ja ohjeen levätä tämän päivän. Ehdoton istumiskielto tuli ja seisomisestakaan selkä ei juuri välittänyt, joten olen sitten viettänyt päivän melko tehokkaasti sohvalla elokuvia katsellen.

Selkä käyttäytyi kortisonipiikin jälkeen kuten valtaosa aiemmin pistetyistä nivelistä. Alkuun selkä tuntui todella hyvältä, koska piikin joukossa oli puudutetta. Kun puudutus haihtui, selkä oli huomattavasti kipeämpi kuin aamulla lääkärille mennessä. Voisin tehdä taas katteettomia lupauksia, ettei enää ikinä kortisonia, mutta toisaalta se helpottaa alun jälkeen todella nopeasti.

Kävin samalla reissulla myös verikokeissa. Nyt biologisten lääkkeiden aloittamisen yhteydessä otetaan verikokeita tihennetysti muutamaan kertaan. Verikokeet toivat tullessaan melko yllättävän tuloksen. Tulehdusarvoni olivat ensimmäistä kertaa neljään vuoteen normaalit ja siitä voisikin päätellä, että pieniä ihmeitä biologiset lääkkeet tekevät.

Isoäidin tapaaminen

Tapaninpäiväänhän perinteisesti kuuluu tapaninajelu ja suuntasimme tänään Turkuun. Eli käytännössä tarjolla oli tuntien autossa istuminen. Tällä erää ei tarvinnut itse ajaa ja matkassa olimme hyväpenkkisellä autolla. Kaikesta huolimatta autossa selkä ei todellakaan arvostanut moista istumista.

Perillä kävimme sitten isovanhemmillani. Minulle isoäitini tapaaminen tuntuu tulevan kerta kerralta vaikeammaksi. Suurin syy lienee reuma, jonka olen häneltä perinyt. Tiedän, että reuman hoito on kehittynyt hurjasti ja minun ennusteeni on melko erilainen kuin isoäitini ennuste on koskaan ollut. Silti totuus iskee vasten kasvoja aina, kun tapaan isoäitini.

Häntä on myös kiittäminen omasta kyvyttömyydestäni valittaa kipua. Lapsena vietin useita kesiä heidän luonaan ja olen jo silloin päättänyt, etten rasita läheisiäni valittamalla kivusta. Niin hyvin päätökseni on pitänyt, että olen reumaan sairastumiseni jälkeen joutunut tietoisesti opettelemaan puhumaan kivustani. Vieläkään en mielelläni turhan päiväisesti valita, mikä on osiltaan ehkä vaikeuttanut kommunikointiani lääkäreiden kanssa.

Selän hoitokeinot

Selkä yllättäen parani yönaikana, vaikkei se nukkua antanutkaan kovin hyvin. Mutta oli se aamullakin sen verran jäykän oloinen, että hankkiuduin lenkille lähes heti herättyäni. Selkä ei oikeastaan parantunut tai huonontunut parin tunnin kävelylenkistä. Epätasaisella alustalla selkä vähän ilmoitteli itsestään, mutta pääasiassa ei lenkillä juuri haitannut.

Lenkin jälkeen tein todellisen erheen ja kävin vatsalleni lattialle surffailemaan. Hyvä ja kivuton asento selälle, mutta ylösnouseminen oli todella hankalaa. Selkä jumati melko pahasti paikallaolosta ja oikeastaan kaikki liikkeet vihloivat selkään todella pahasti. Jouduin todella kokoamaan kaiken tahtoni ja hammasta purren pääsin hitaasti vääntäytymään pystyyn.

Otin suosiolla vahvempia kipulääkkeitä ja loppupäivän olen pitänyt huolen, etten ole lattian tasossa. Ei se selkää ole juuri helpottanut, mutta pääseepähän liikkeelle vähän helpommin. Enemmän ovat helpottaneet kipulääkkeet, joita olenkin ottanut maksimiannoksen. Alkaa olla aika vähissä omat keinot tuon selän kanssa.

Rauhallista joulua

Jouluna kuuluu toivottaa hyvää joulua, joten hyvä joulua. Minun jouluni viettoa on häirinnyt melkoisesti selkä, joka on vaihteeksi kipuillut oikein huolella. Kun pysyn paikallani yhdessä asennossa selkä on melko kivuton, mutta kivun ja jäykkyyden huomaa, kun olisi tarve liikuttaa selkää. Suoristaminen on tosi vaikeaa, mutta ei se liian helposti taivukaan.

Toivoa paremmasta kuitenkin on, tänään pistin biologisen lääkkeen flunssatauon jälkeen. Toivon kovasti, että se aiheuttaa taas yöllä ihmeparanemisen ja huomenna olo on paljon parempi. Kävelykin on sellaista töpöttelyä. Huomenna on pakko hankkiutua ainakin kävelylenkille, jos se helpottaisi selän oloa.

Jouluvalmisteluita

Joulumme hakee tänä vuonna uusia perinteitä. Vanhoista perinteistä on pakko luopua vähitellen ja vietämme aattoa vanhempieni kanssa kolmisin. Viime vuonna joulupöydän ääressä istui seitsemän ihmistä, joten muutos on melkoinen. Toisaalta tunnelma aatonaattona on ollut paljon rennompi ja rauhallisempi, kun tekemistä on vähemmän.

Selkä olisi tänään kaivannut lenkkeilyä, mutta lenkkeilyn sijaan lähdin käymään kaupassa. Annoin äitini valita koiralenkin ja kaupan väliltä, eikä ollut kovin vaikea arvata, kumman hän valitsi. Toivotaan, ettei selkä kamalasti suutu moisesta.

Voi selkä

Nyt alkaa selkeästi tuntua reumalääkkeiden tauot. Tänään oli ohjelmassa pakkaaminen ja ajelu pois Savosta. Aamulla olo oli sen verran hyvä, että otin vahvemmat reumalääkkeet. Tästä huolimatta ajaminen tuntui todella ikävältä selässä ja tauolle noustessa selkä oli todella jäykkä. Eikä se perilläkään notkeimmillaan ollut. Olen pitkästä aikaa joutunut ottamaan kipulääkettäkin.

Nyt olen kuitenkin jättänyt Savon taakse muutamaksi hetkeksi ja pysyttelen täällä merellisessä ilmastossa parisen kuukautta. Aamuinen vessareissu oli melkoinen kokemus – mittarin mukaan pakkasta 32 astetta ja käynti vessaan ulkokautta. Herättää ainakin tehokkaasti. Lähtiessäni pakkasta oli 28 astetta ja rannikon -15 tuntui todella lämpimältä.

Töiden loppu

Tämän vuoden viimeinen työpäivä on takana päin ja lähtemisestä tuli oikeastaan hyvä fiilis. Tällä erää ei tullut sellaista haikeaa lähdön tunnelmaa, vaan toteamus, että olen pari kuukautta poissa ja tulen taas. Varmana kesälomalle lähtijöillä on vastaava tunne. Tähän saakka töiden lopettamiseen liittynyt lopullisuuden tunnetta.

Huomenna on edessä jälleen muutto. Savo jää taakse ja suuntaan kohti etelää. Tänään olen sulatellut autoa, jotta saisin takapaksin auki. Aukesihan se viimein, mutta yritti kovasti jäätyä vielä kotimatkalla. Sain vielä auki ja ajattelin, että se saa jäätyä rauhassa ennen kuin laitan sen kiinni, jotta pääsen pakkaamaan huomenna sinne tavaroita.

Tekisi melkein mieli sanoa, että flunssa on voitettu kanta. Aamulla oli vielä sen verran tukkoinen olo, etten ottanut reumalääkettä. Huomenna yritän uudelleen. Yllättävän vähän nivelet ovat oireilleet, vaikka tehokkaat lääkkeet ovatkin tauolla. Selkä vähän jäykistelee, mutta perifeeriset nivelet ovat kunnossa.

Voitto lentsusta?

Viime yö meni hengityksen kanssa painiessa, mutta periksi antamisen eli ylös nousemisen jälkeen kaikki flunssan oireet tuntuivat hävinneen. Yritin aamulla soitella terveyskeskukseen, mutten saanut ketään kiinni. Kun olo vain parani päivän mittaan, päätin olla soittamatta. Nyt olo on jo niin hyvä, että luulen aloittavani lääkityksen taas huomenna. Katson kuitenkin, miten yö menee ennen lopullisia päätöksiä.

Illalla jaksoin ajella isompaan kaupunkiin jouluostoksille. Ostoksia en millään olisi jaksanut tehdä, mutta väkipakolla ostin viimeiset joululahjat ja nyt saa joulu tulla. Huomisillan voi käyttää pakkaamiseen ja auton takakontin sulattamiseen. Lauantaina pitäisi kuitenkin lähteä ajelemaan etelään.

Väsynyttä meininkiä

Eilinen meni sujuvasti nukkuessa. Töistä tultuani käytin pikaisesti koiran ja painuin hetkeksi pötköttelemään. Heräsin sitten joskus yöllä hengenahdistukseen ja riisuin vaatteeni. Lyhyen pystyssä olon jälkeen nukuin taas jokusen hetken. Yö menikin välillä nukkuessa ja välillä hengenahdistuksen takia pystyssä. Ei ollut aamulla mikään pirteä olo.

Päätin kuitenkin hankkiutua töihin ja töissä jouduin heti näytteenottotöihin, joten terveyskeskukseen soittaminen jäi aamupäivällä ja päivän mittaan olo ei tuntunut pahenevan, joten en soittanut iltapäivälläkään. Kotiin lähtiessä olo tuntui jopa hieman paremmalta, mutta illan tultua olo taas hankaloitui. Seurailen ensi yön ja katselen soitanko huomenna.

Lupa sairastaa

Tänään kävin terveyskeskuksessa sairaanhoitajalla tämän flunssan takia. Ei löytynyt mitään selkeää bakteerin aiheuttamaa tautia, vaan eletään uskossa, että on virustauti. Labratkin näyttivät hyvältä, tulehdusarvot huomattavasti alempana kuin kertaakaan aiemmin tämän reuman historiassa. Hoitaja oli sitä mieltä, että takaisin, jos olo menee todella kurjaksi tai nousee kuume. Eli lepäillään.

Tauti

Flunssa ei nyt ota parantuakseen, eikä eilinen pikkujoulureissu taatusti parantanut tilannetta. Kyllä tämä pahasti näyttää siltä, että huomenna on hankkiuduttava lääkärille kysymään, mitä nyt tehtäisiin. Reumapolin ohjehan oli, että maanantaihin saakka voi seurata, eipä parane huomiseksi.

Tänään on huomannut olosta, että torstaina jäi trexan ottamatta ja biologisestakin on viikko aikaa. Ei nyt vielä mitään erityisen pahaa oiretta, mutta nivelet ovat kuitenkin arat ja vähän jäykistelevät. Kokemuksen mukaan olo ei tästä ainakaan helpota ennen lääkitysten aloittamista.

Flunssan poikanen

Flunssa on tässä yrittänyt tunkea päälle jo jonkin aikaa. Vieläkään ei ole kunnon oireita, mutta eilen soittelin reumapolilta suhtautumisohjeita oloon. Ohje oli, että maanantaihin saakka saa seurata ja jos ei helpota, niin lääkäriin varmuuden vuoksi. Samoin pari terveen tuntuista päivää pitää olla taustalla, ennen kuin pistää biologisen lääkkeen.

Sinällään tämä lupa ei helpottanut oloa. No varmisti se sen, että on joku takaraja lääkärille lähtemiseen. Samoin sain ensimmäistä kertaa selkeät ohjeet reumalääkityksen suhteen tässä tilanteessa. Ensimmäisenä oireettomana päivänä voi ottaa Trexanin ja biologisen sitten parin päivän kuluttua. Nyt vaan keskitytään lepäämiseen ja paranemiseen.

Tänään käytin koiraa lenkillä sen verran, että se sai tarpeensa tehtyä. 100 metrin rauhallinen kävelykin tuntui turhan raskaalta. Nyt siis ainakin tänään ja huomenna ei juuri lenkkeillä, vaan keskitytään pysymään lämpimässä teekupin ääressä. Huomenna olisi firman pikkujoulut, katsotaan kuinka akan käy.

Hyvä päivä

Aamulla herätessä oloni oli huomattavasti parempi kuin eilen. Työpäivän jälkeen minua odotti erittäin positiivinen yllätys, autopaikan lumityöt oli tehty, vaikka muille mökeille meneviä teitä ei ollut aurattu. Kauhulla ajattelin kotimatkalla, miten pienellä lumilapiollani lapan autoon paikkaa tyhjäksi, että pääsen huomenna töihin.

Koska olo oli edelleen työpäivän jälkeen hyvä ja lumityötkin oli tehty eikä pakkanen paukkunut, päätin lähteä hölkkälenkille. Ajattelin hölkätä rauhallisesti, mutta en arvannut, että hölkästä kuitenkaan tulisi ihan niin hidas kuin siitä lopulta tuli. Vaikka tie oli aurattu, oli se alustana kuitenkin pehmeä ja raskas. Lisäksi hengitys ei kulkenut kuitenkaan täysin vapaasti, joten sekin osin hidasti. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että sain lähdettyä hölkälle.

Hölkän jälkeen loppuillan oli todella rentoutunut ja raukea olo. Oikein odotan innolla jälleen yhtä hyvää yötä. Yöunieni laatu on parantunut oleellisesti biologisen lääkkeen aloituksen jälkeen. Vaikka toisinaan heräilenkin öisin, eivät heräilyt vie samalla tavalla energiaa kuin aiemmin.

Hassu olo

Enpä kokenut uudestisyntymää viime yönä. Reuma on melko oireeton, mutta olen silti ollut todella väsynyt. Hengityskin on ollut ahtaalla ja päätin, että jos huomennakin olo on tämänkaltainen, soitan reumapolille varmuuden vuoksi.

Uupelo

Tänään on ollut koko päivän olo, etten ole herännyt ollenkaan. Tai vaihtoehtoisesti kuten olisi flunssa ilman kuumetta ja räkää. Kokonaisuudessa on ollut tyhjäpäinen olo. Osa syystä voi olla ihan väsymys, koska viikonlopun reissu oli kuitenkin kohtalaisen raskas.

Tänään oli sitten piikkipäivä ja pistos kirpaisi enemmän kuin hoitajan vastaanotolla. Kävi mielessä, että oliko lääke vielä kylmää, koska se oli pöydällä vain aamutoimieni ajan ja olin niissä poikkeuksellisen nopea. Saattoi se pistos osua jotenkin kipeämpäänkin paikkaan. Kaiken kaikkiaan sai oikein keskittyä, ettei olisi vetänyt kynää pois tunteen tieltä.

Vielä ei vaikutus tunnu, mutta kovasti toivon, että huomisaamuna olo on erilainen, kuten viime kerrallakin. Nyt vaan pääsääntöisesti väsyttää ja mennenkin melko pian nukkumaan.

Etelän reissu

Viikonloppu on mennyt sujuvasti koiranäyttelyreissulla. Viikonlopun ohjelma on koostunut autossa istumisesta ja hallissa seisoskelusta. Selkä ei ihan järjettömästi arvostanut ja tänään aamulla oli olo muutenkin melko kankea. Onneksi huomenna on piikkipäivä, joten jaksan uskoa, että kankeus taas helpottaa parissa päivässä.

Pakkaspäivä

Tämän päivän suunnitelmat menivät uusiksi, kun aamulla katsoin lämpömittaria. Olin ajatellut käyväni tekemässä pitkähkön hölkkälenkin, mutta keuhkoni eivät millään kestä juoksemista -25 asteessa. Niinpä päivän liikkumissuoritukset vaihtuivat melko rauhalliseen kävelyyn ja valokuvaamiseen.

Kunnon unet

En vain pysty lopettamaan oman olon ihmettelyä. Olen useampaan otteeseen epäillyt omia oireitani ja niiden todellisuutta. Nyt oireiden hävitessä kuin salaman iskusta, huomaan, ettei kyse todellakaan ole ollut kuvittelusta. Väitän jopa, että osa yliliikkuvuusoireiksi nimetyistä oireista ei ole ollut pelkästään sitä, koska biologisen lääkityksen ei pitäisi vaikuttaa kuin tulehdukseen.

Kivuttomuus on kiva olotila, mutta enemmän olen innoissani hyvistä öistä. Olen nyt nukkunut 2 yötä katsomatta kertaakaan kelloa. Vaikka kello näyttää minun nukkuneen yhtä pitkään, aamulla olen paljon virkeämpi. Toki kaiken väsymyksen poistumiseen menee aikaa, mutta vähitellen nuo yöunet alkavat luoda uskoa siihenkin suuntaan.

Ihmeparantuminen

Täytyy todeta, että nämä biologiset lääkkeet ovat yllättäneet todella positiivisesti. Nukuin yöni hyvin ja heräsin aamulla reilusti ennen kelloa pirteänä. Liikkeelle lähtiessäni piti nipistää itseäni varmistaakseni, että olen hereillä. Epäuskoisuus johtui täydellisestä kivuttomuudesta. Kun oikein etsimällä etsin oireita, totesin pitkään vaivanneen keskisormen olevan ehkä aavistuksen jäykkä.

Innostuneena loistavasta aamusta, päätin uhmata pakkasta ja kokeilla hölkkäämistä. Hyvinhän hölkkä kulki ja puolen tunnin aamulenkin jälkeen oli ihana mennä suihkuun. Kaiken tämän jälkeen, oli vielä reilusti aikaa aamiaiselle. Sama tehokkuus jatkui koko työpäivän ja vielä illalla jaksoin tehdä ruokaa ja siivoilla.

Oli kyse henkisistä tai fyysisistä vaikutuksista, olen erittäin positiivisesti yllättynyt. En ole neljään vuoteen uskonut kokevani näin helppoa aamua. Keskitynkin nyt toivomaan, että tämä olo on pysyvä.

Piikkikoulussa

Tänään oli sitten suuripäivä ja opettelin pistämään itseäni. Piikitettäviä lääkkeitä en ole pitänyt minään ongelmana, mutta totuuden ääreen joutuminen hieman hirvitti silti. Loppujen lopuksi yllätyin, miten yksinkertaista pistäminen oli. Rauhassa ja ajatuksella kun tekee, niin helpostihan se onnistuu.

En tiedä kuvittelinko vai vaikuttiko lääke oikeasti todella nopeasti. Vajaan kuuden tunnin ajomatka Savoon ei saanut kroppaa juuri jäykistelemään. Mökin pihalla autosta noustessani olin yhtä jäykkä kuin työmatkan jälkeen eli oikeasti notkea. Aika näyttää, onko tämä vain uuden lääkityksen aloittamiseen liittyvää lumevaikutusta vai onko vaikutus todella näin nopea.

Pakkasesta huolimatta

Aiempina vuosina talventulo ja pakkanen ovat olleet riittäviä syitä reuman suuttumiseen. Tällä kertaa reuma on ottanut ne yllättävän hyvin vastaan ja olo ei ole erityisesti muuttunut. Perjantaina pistetty nivelkin tuntuu vain parantuneen.

Toinen positiivinen havainto on vatsaoireiden vähentyminen. Ilmeisesti veikkaus lääkityksestä ainakin osasyyllisenä vatsaoireissa on ollut oikea. Pitkän puoliintumisajan takia lääkkeen lopettaminen ei ainakaan vielä tunnu olossa. Aika näyttää tuntuuko se koskaan, koska kyseinen lääke on kuitenkin käytössäni olevista se miedoin.

Sosiaalistuminen

Sosiaalinen elämä tuntuu nykyään jäävän turhan vähiin, mutta tänään ennätin tapaamaan erästä ystävääni. Ensin leikitettiin koirat koirapuistossa ja puistoilun jälkeen painuttiin kahville. Oli todella mukava vaihteeksi turista ja hämmästellä maailmaa. Katselemme sitä kuitenkin aika eri lähtökohdista. 

Hoitoa

Kauan odotettu reumapoliaika koitti tänään. Ensimmäistä kertaa sain kortisonipiikin reumalääkäriltä ja oikeastaan pyytämättä. Totesin vain, että sormeen sattuu ja se on jäykkä. Lääkäri ei kauaa uhrannut aikaa tutkimiseen ja päätti piikittää. Samaa rytinää kirjoitti reseptin biologisiin reumalääkkeisiin ja päätti tauottaa yhden pitkään käytössä olleen lääkkeen, jos se olisi vatsaoireiden taustalla.

Seuraava haaste oli löytää kyseinen lääke maanantaiksi. Kulutus on sen verran vähäistä, että harva apteekki pitää tuon hintaluokan lääkettä varastossa. Tilaamalla sen olisi saanut tiistaiksi kaikkiin apteekkeihin. Onneksi piikkejä kuitenkin löytyi kolmannesta apteekista ja pääsen aloittamaan lääkityksen maanantaina.

Olin ajatellut uintireissua reumapolin jälkeen, mutta koska sain piikin sivujuonteena kiellon kastella kättä muutamaan tuntiin, jäi uintireissu suunnitteluasteelle. Ehkä tänä viikonloppuna kuitenkin selviydyn uimahallillekin.

Hyviä uutisia

Eilen kela sitten teki päätöksensä biologisista lääkkeitä ja päätös oli myönteinen. Päätös ei vaan näkynyt vielä eilen, vaikka väittivät sen näkyvän välittömästi. No pääasia on, että päätös tuli ja sen sai ennen reumalääkärikäyntiä.

Myös tähystyksen yhteydessä otettujen koepalojen tulokset kuulin terveyskeskuslääkäriltä ja ihan normaalilta näytti. Vatsaoireet johtuvat siis ärtyvästä suolesta ja sen kanssa on vain opittava elämään. Vähän sekavin tuntein otin tiedon vastaan. Parempi näin kuitenkin.

Turhauttavaa odotusta

Viimeksi kotipuolessa käydessäni minua odotti lääkärinlausunto biologisia lääkkeitä varten. Kiikutin sen heti seuraavan aamuna kelaan, jotta korvauksista saataisiin päätös. Kela lupaa sivuillaan käsittelyajaksi 3 tai 4 viikkoa. Epävarmuus johtuu siitä, etten tiedä, onko kyseinen hakemus ylipäätään lääkekorvaus vai lisäkorvaus.

No hakemuksen viemisestä tuli tänään kuluneeksi 3 viikkoa, joten päätös pitäisi vähitellen tehdä. Kuviota ei tietenkään helpota, että olen menossa perjantaina reumalääkärille ja silloin päätös olisi hyvä olla tiedossa, koska muuten lääkitysmuutospäätökset siirtyvät taas eteenpäin.

Soittelin hakemuksen perään jo maanantaina, mutten saanut yhtään tarkempaa tietoa kuin netistä on luettavissa. Lupasi asiakaspalvelija kiirehtiä päätöstä, mutta auttaneekohan se lainkaan. Ei ainakaan tänään näkynyt päätöstä.

Hyvästä aamusta

Aamulla päivä avautui vaihteeksi positiivisissa tunnelmissa. Hyvin nukutun yön jälkeen vain toinen keskisormi oireili ja sekin vertyi vähitellen. Mietinkin, että tällaisiin aamuihin voisi hyvin tottua.

Ikäväkseni loppupäivä ei mennytkään yhtä hyvin. Jostain syystä toinen kyynärpää kipeytyi iltapäivällä siihen kuntoon, että käden suoristaminen on lähes mahdotonta. Käsi on myös muuten melko hyödytön, koska kantaminen ja puristaminen sattuu reippaasti. Kipu ei ole nivelnastan tuntumassa, joten omatekoinen tenniskyynärpäädiagnoosi ei ole aivan varma.

Eikä tässä vielä kaikki. Illan kunniaksi migreeni päätti vielä tulla päivän piristykseksi. Tätä kirjoittaessani odotan kipulääkkeiden vaikutusta, jotta pääsen nukkumaan särkyä pois.

Sunnuntaihölkkä

Näköjään tavaksi muodostuu, että selviän hölkkälenkille vain sunnuntaisin. Maanantaina edellisen sunnuntain lenkki oli liian lähellä, tiistaina lähdin messureissulle ja loppuviikosta en vain saanut aikaiseksi. Eilinen meni kauppa-asioilla. No tänään hölkkäsin kuitenkin.

Täytyy todeta, että olin todella yllättynyt, miten helppoa hölkkääminen oli, vaikka koko syksyn olen hölkkäillyt todella satunnaisesti. Tokihan juoksemattomuus näkyy vauhdissa, mutta olen silti erittäin positiivisesti yllättynyt, että jaksoin juosta koko lenkin ja lenkin jälkeen olisin voinut jatkaa vielä pidemmälle. Tulin kuitenkin kotiin.

Ennen suihkua päätin pulahtaa joessa. Voin kertoa, että marraskuinen jokivesi ei ole kovin lämmintä, mutta hyvältä se silti tuntui. Lämmin suihku ja sen jälkeen mönkiminen sohvan nurkkaan teekupin kanssa viimeisteli hyvä olon.

Illalla maltoin vielä tehdä pitkät venyttelyt ja nyt onkin hyvä painua untenmaille. Toivottavasti tuo juoksulenkki mahdollistaisi häiriöttömän unen ja heräisin aamulla pirteänä.

Työtä ja väsymystä

Eilinen päivä meni melko pitkälti työpaikalla. Tuli tehtyä huomattavasti pidempi päivä kuin alun perin oli tarkoitus. Illalla painuin pehkuihin lähes välittömästi kotiin tulemisen jälkeen. Edellinen yö meni pitkästi vessassa vatsan kanssa, mikä ei ainakaan helpottanut jaksamista.

Viime yö menikin paremmin ja nukuinkin pitkälle aamupäivään. Kahdeksan jälkeen uni oli enemmänkin torkkumista, mutta nopeasti siinäkin meni aika. Koko päivän olo on ollut melkoisen väsynyt. Päätin kuitenkin lähteä etsimään puurokulhoa, koska aamupuuroni levisi taas mikroon. Kulhoa ei löytynyt kovin läheltä, joten etsintäreissu vei koko iltapäivän. Nyt olisinkin taas valmis nukkumaan.

Tylsä elämä

Messujen jälkeen on koittanut jälleen paluu arkeen ja työn touhuun. Alkuun kuvittelin, että tästä päivästä tulee pitkä työpäivä, mutta erinäisten sattumusten vuoksi päivästä tulikin normaalipituinen.

Muuta erityistä mainittavaa ei päivästä jäänyt käteen. Elämä syksyllä metsän keskellä on sen verran yksitoikkoista, ettei juuri tule kirjoittamisen aiheita. Märille ja pimeille teille ei tee mieli lähteä lenkille ja sisälläkään ei ole mitään erityistä tekemistä, kun kädet ovat sen verran kipeät, että käsitöiden tekeminen ei ole miellyttävää.

Verkostoitumassa

Taas on opinnot ja työ vieneet akkaa siihen malliin, ettei blogille ole ennättänyt edes ajatusta uhrata. Alalla on tällä hetkellä käynnissä suuret messut, joihin mekin uusina alan vaikuttajina otimme osaa. Eilinen ilta meni avajaisjuhlallisuuksissa ja tänään istuttiin sitten seminaarissa ja jatkettiin verkostoitumista.

Sinällään olen positiivisesti yllättynyt tapahtuman lämminhenkisyydestä. Oletin, että henki olisi reilusti asiallisempi ja virallisempi. Käytännössä kuitenkin näin reilusti alan tuttuja ja pääsin tervehtimään heitä. Vaikka en kovin paljoa ihmisiä alalta vielä tunne, yllätyin kuinka paljon tuttuja tuli vastaan.

Sinällään hankalassa vaiheessa oleva selkäni ei erityisesti arvostanut kaikkea istumista. Ilmeisesti uuden autoni penkki ei ole optimaalisin. Se on kipeyttänyt selkäni kaikilla pidemmillä ajomatkoilla, jotka olen sillä ajanut. Pitänee selvitellä, miten siitä saisi selkäystävällisemmän. Eipä seminaarissa istuminenkaan parantanut selkää, joten odotan, että yöstä tulee jälleen hankala.

Reumapäivä

Tänään aamulla olo oli poikkeuksellisen hankala. Kovasti tekisi mieli syyttää eilistä lenkkiä, mutta sen suhteen pitää jatkaa tutkimuksia. Yönkin nukuin todella huonosti. Jostain syystä en tuntunut pääsevän syvään uneen lainkaan, mikä osaltaan hankaloitti aamua. Onneksi näin vaikeat aamut ovat harvassa.

Päivän mittaan olo on hieman parantunut. Selkä on oireillut poikkeuksellisen paljon ja lonkkakipu on hypännyt vaihteeksi toiseen lonkkaan. Kuitenkaan oireilu ei suuresti vaikuttanut työkykyyn, koska työni on melko joustavaa oman olon suhteen. Työpäivän jälkeen ei kuitenkaan mikään lenkkeily juuri houkuttanut.

Pitkästä aikaa lenkillä

Tänään aamulla olin todella tyytyväinen, että on sunnuntai. Aamulla tuntuivat kaikki mahdolliset nivelet ja jänteiden kiinnityskohdat kipuilevan ja kävinkin pitkän henkisen taistelun, että pääsin ylös. Toisaalta nousemisen jälkeen oli voittaja olo, koska en jäänyt sängyn pohjalle vaan pakotin itseni ylös. Vähitellen olokin helpottui ja päädyin ulkoilemaan.

Kävin vähän juoksentelemassa ja perään kahvakuulailin. Saisi vaan tulla lunta ja pakkasta, niin tiet olisivat paljon mukavammat juosta. Nyt nuo vähän ajetut ja auraamattomat tiet ovat paikoitellen aivan tappoliukkaat ja metsäautotiet taas niin liejuisia, ettei niitäkään tee mieli juosta. Isommalle tielle on 1,5 kilometriä matkaa. Se olisi kyllä sula, muttei paljon huvita juoksennella, kun vierestä paahtavat autot kahdeksaakymppiä. Pakkanen kuivaisi nuo metsätiet ja lumi helpottaisi liukkauteen. Eipä vaan ole näkyvissä.

Juokseminen tuntui todella mukavalta, vaikka vähän joutuikin kiertelemään jäätiköitä. Kovaa en mennyt, mutta puolen tunnin lenkin silti hölkkäilin. Mökille palattuani treenailin vielä kahvakuulalla puolisen tuntia. Suihkussa liikkumisen jälkeen oli todella hyvä olo.

Kaupunkipäivä

Tänään ajelin tuonne isompaan kaupunkiin ostoksille. En saanut kaikkia tuotteita, joita tarvitsin, mutta sain ainakin hyvää palvelua. Useita tuotteita etsittiin ympäri Suomea ja teinkin treffejä moneen itselleni vieraaseen liikkeeseen. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, vaikka kaupoilla käyminen olikin kohtalaisen raskasta.

Yhteysongelmia

Metsän keskellä asumisessa on paljon hyviä puolia, mutta mukaan mahtuu myös niitä huonoja. Näihin huonoihin puoliin luen ehdottomasti yhteydet ulkomaailmaan. Televisio toimii pääsääntöisesti, mutta on niitäkin päiviä, kun kaikki kanavat ovat pikselimössöä. Puhelin toimii pääsääntöisesti ulkona, sisällä mökissä pitää osata valita paikkansa hyvin, jotta puhelut eivät katkeilisi.

Ei varmasti hurjasti yllätä, että näihin heikosti toimiviin yhteyksiin kuuluu myös internet. Kovin nopeaa yhteyttä tänne ei saa missään tilanteessa, mutta viimepäivinä se heikkokin yhteys on ollut enemmän epäkäytettävä kuin käytettävä. Netin puuttuminen ei ainakaan helpota blogin päivittämistä, joten ennustan, etten jatkossakaan pysty julkaisemaan kokemuksiani kerran päivässä.

Kuten olen aiemminkin todennut, tauti on taas ollut pahenemaan päin. Tänään aamulla jouduin ottamaan kipulääkettä ennen kuin pystyin edes harkitsemaan nousemista. Puolen tunnin odottelu sotki koko aamun aikataulut, mutta ennätin silti työmaalle likimain aikataulussa. Koko päivä on mennyt tautia kuulostellessa. Liikkeelle pääsemisen jälkeen olen pysynyt liikkeessä melko hyvin, mutten missään nimessä ole ollut oireeton.

Hölkkähinku

Tänään oli todella kova hinku juoksemaan, mutta nuo lähitiet ovat niin jäisiä, etten oikeastaan edes halua kokeilla, miten herkästi ihminen liukastuu. Niinpä jäi tänään juoksut juoksematta ja muutenkin liikkumatta.

Reuma on taas aktivoitumaan päin. Aamulla liikkeelle pääseminen tuntuu olevan kohtuuttoman vaikeaa ja päivän mittaankin oireet vaivaavat.

Huonompi päivä

Voisin jälleen keksiä syitä, miksei minulla ole varsinaista liikuntapäivitettävää. Syyt ovat kuitenkin niin perinteiset, etten jaksa niitä toistaa. Aamulla en herännyt riittävän aikaisin ja illalla työpäivän jälkeen ei jaksanut.

Toinen asia, joka on tänään hallinnut elämää, on ollut selkä. Jostain syystä selkä on ollut tänään melkoisen äkäinen, enkä oikein ole päässyt sen kanssa yhteisymmärrykseen hyvästä olosta. En keksi parista edellisestä päivästä mitään syytä, mistä selkä olisi voinut suuttua.

Paluu töihin

Terveydenhoitoon liittyvät vapaat on nyt pidetty ja tänään palasin sorvin ääreen, tai ainakin työpaikalle. Aamun aloitin melkoisen sähäkästi tekemällä useamman rästissä olleen jutun. Tehokkuus hieman kärsi päivän mittaan, mutten huono työntekijä kuitenkaan ollut.

Äitini lähti viettämään lomaansa luokseni Savoon ja tänään ei ole ollut pakko lähteä lenkille. Kovasti suunnittelin hölkkälenkkiä työpäivän jälkeen, mutta ei tullut kuitenkaan lähdettyä, mutta tein kuitenkin pitkät ja huolelliset venyttelyt.

Istuen

Tänään olen vaihteeksi ajellut. Tällä erää alla oli uusi auto, jonka penkin säädöt ovat vielä hakussa. Selkä kipuili pitkästä aikaa melkoisen ikävästi ja autosta nouseminen matkan jälkeen oli jäykkää. Pitänee perehtyä noihin penkin säätöihin, jotta selälle saa paremman tuen ajaessa.

Suunnanmuutos

Tänään olen taas autoillut paikasta toiseen ja siinä lomassa on ollut aikaa miettiä mennyttä ja tulevaa. Kuten tästäkin blogista huomaa alkuperäinen blogiaihe on jäänyt elämässäni taka-alalle ja olen vähitellen palannut kohti edellisiä elämäntapojani. Vuosi sitten liikuin melko aktiivisesti ja painon suuntakin oli vahvasti alaspäin. Tällä hetkellä energiaa liikkumiseen ei tunnu olevan ja painokin on hitaassa nousussa.

Tänään pohdin, mitä tässä kohden pitäisi elintavoissaan muuttaa, jotta muutos olisi riittävä suunnan muutokselle, muttei kuitenkaan liian suuri, jotta sen muutoksen saaminen rutiiniksi ei olisi ylitsepääsemätöntä.

Pari selkeää asiaa huomasin, mikä on lipsunut taas huonompaa suuntaan. Ensiksikin en ole juuri jaksanut tehdä ruokaa. Se on kuitenkin se edullisin tapa ruokkia itsensä ja usein tulee tehtyä melko terveellistäkin ruokaa. Toinen selkeä muutos on, että en ole pitänyt helmikuun alun jälkeen juuri ruokapäiväkirjaa. Tämän lisäksi en ole liikkunut millään tavalla tavoitteellisesti.

Tämän pohdinnan jälkeen olisi kovin helppo tehdä suuria päätöksiä tyyliin "nyt alan tehdä kaikki ruokani itse ja treenaan x matkan kilpailuun". Käytännössä tiedän, että nuo ovat liian suuria muutoksia ja niihin ei löydy riittävää tahtotilaa etenkään syksyn pimetessä. Jotain tilanteelle pitää kuitenkin tehdä. Nyt se muutos on paljon helpompi tehdä kuin pidemmän ajan kuluttua.

Tämän herätyksen jälkeen jään pohtimaan, mitkä ovat niitä pieniä muutoksia, joihin koen olevani valmis. Aivan varmasti niitä löytyy. Pienin askelin tämänkin asian kanssa edetään. Nyt herätys on koettu, kokemus sanoo, että toteutus alkaa parin viikon kuluessa.

Kolonoskopia

Tänään oli sitten kauan odotettu päivä eli paksusuolen tähystys. Tutkimus pelotti melkoisesti, mutta avoimin mielin painuin silti tutkimukseen. Tutkimus meni todella joutuisasti. Muutamaan kertaan tuntui melko ikävästi kipua, mutta sekin helpotti nopeasti. Aikaa meni vartin verran ja suolisto näytti hyvältä. Nyt odotellaan muutama viikko koepalojen tuloksia.

Suoliston tyhjennys

Tämä päivä on mennyt mehupaastolla ja vessassa ravaten. Syyllinen tähän olotilaan on huominen suoliston tähystys, joka vaatii suoliston tyhjennyksen. Aamulla kävin hoitelemassa asioita ja iltapäivän olen pysytellyt vessan lähistöllä.

Tyhjennys on ainakin toistaiseksi ollut kokemuksena melko paljon helpompi kuin mitä alun perin oletin. En vielä tiedä, mitä yöstä tulee, mutta nyt tuntuisi suoli rauhoittuneen sen verran, että uskallan harkita yöunia. Viime yö jäi kuitenkin muutamaan tuntiin.

Ajokeli

Vaihteeksi ajelin Savosta kotipaikkakunnalle. Säänhaltija ei minua suosinut ja melkein kaksi kolmannesta matkasta sain ajaa lumipyryssä. Loppumatkallekin riitti lumisohjoa vähintäänkin riittävästi. Jäin miettimään, onko lumisateessa ajaminen raskasta koko talven vai vaan tottumattomana alkutalvesta.

Selkä ei vaihteeksi pitänyt pitkästä ajelusta ja osin sen takia pidinkin reilusti taukoja. Toinen syy taukoihin oli raskas ajokeli. Mieluummin pidin taukoja vähän turhan usein.

Tylsä työpäivä

Tästäkin päivästä on tullut liikuntamielessä lepopäivä. Koko päivä on mennyt melko pitkälti töissä toimistotöissä. Vähän vaihtelua päivään toi koiran reissu. Ajelin siis pientä hiekkatietä edestakaisin, jotta sain koiran kyydin matkaan ja reissun jälkeen kotiin. Koiralla on siis ollut paljon mielenkiintoisempi päivä kuin minulla.

Juoksulenkin jälkihuminoita

Eilinen juoksulenkki tuntui selkä jaloissa että yöunessa. Jalat olivat aamulla mukavan liikkuneen oloiset. Eilinen venyttely olisi voinut olla huolellisempi. Aamulla jatkoin venyttelylinjalla. Tämän olon haluan uudelleenkin.

Juoksemisen vaikutus yöuneen oli puolestaan erittäin positiivinen. Nukuin kuin tukki koko yön ja aamulla heräsin virkeänä riittävien yöunien jälkeen. Helposti huomaa yöunessa, miten reipas liikunta parantaa unen laatua.

Tänään käytiin koiran kanssa vain ulkoiluttamassa kameraa ja vähän treenailemassa. Yhteensä pyörittiin tunti pihalla, mutta kovin reipasta liikuntaa se ei ollut. Näitä rauhallisempiakin päiviä kuitenkin tarvitsee reippailuiden lisäksi.

Työnarkomaanin lauantai

Koska maanantai meni viisurin poistossa ja ensiviikollakin on vapaan tarvetta, päätin tänään mennä tekemään töitä, joita en viikolla yksinkertaisesti ennättänyt tehdä. Niinpä vietin sitten pyhäpäivää työpaikalla. Kerrankin sai rauhassa keskittyä tehtäviin, joita oli tekemässä.

Työpäivän jälkeen oli melkoisen virkeä olo ja päätin lähteä vesisateessa reippaalle lenkille. Kävelylenkkeily vesisateessa ei useinkaan houkuttele, joten päädyin kokeilemaan miltä hölkkääminen tuntuu. Paljon on hölkkäkunnosta hävinnyt syksyn aikana, mutta kuitenkin hölkästä löytyi paljon positiivisia kokemuksia.

Hölkkäilin nelisen rauhallista pätkää ja välit kävelin. Olisin ehkä jaksanut juosta enemmänkin, mutta päätin mieluummin ottaa rauhallisesti ja tehdä ensisijaisesti todella positiivisen lenkin. Toivottavasti liukkaat loistavat poissaolollaan, jotta pääsee juoksemaan useamman kerran.

Tämä on muuten tämän blogin 500 viesti. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä kovin pitkään. Kuitenkin blogimerkinnästä on tullut lähes jokailtainen tapa. Harvassa ovat ne illat, kun tekstiä ei kirjoita, vaikka siihen olisi aikaakin. Itselleen pitää olla armollinen ja tämä blogi on kuitenkin vain harrastus ja tapa purkaa mietteitään.

Jäykistelypäivä

Eilinen kiipeily tuntui yöllä selässä ja tänään jaloissa. Tänään olenkin sitten käyttänyt päivän pitkälti toimistotöissä. Alkuviikko on mennyt paikasta toiseen liikkumiseen, enkä ole koneella ehtinyt juuri istumaan. Tälle päivälle istumatyö oli varsin hyvä veto, tosin selkä ei tuntunut arvostavan sitäkään. Mistäköhän selkä pitäisi?

Illalla tämä metsän keskellä asuminen näytti liikunnan kannalta negatiivisen puolensa. Vettä tuli lähes kaatamalla ja siitä huolimatta koiran kanssa piti lähteä lenkille. Kovin nautittavalta ei tunnu kävellä pilkkopimeässä peilijäisellä tiellä, kun taskulampullakin näkee useita metrejä eteensä. Tehtiin koiran kanssa melkoisen lyhyt lenkki, mikä ei haitannut koiraakaan.

Työliikuntaa

Tämän päivän liikunnoista on vastannut pääasiassa työnantaja. Työmaalla on käytännössä käytössä yksi auto, joten sen saaminen käyttöön saattaa olla melko haasteellista. Tällä erää työkaverit lähtivät sillä pidemmälle reissulle, joten minun olisi joko pitänyt odottaa autoa tunteja tai lähteä hoitamaan asiat kävellen. Päädyin jälkimmäiseen ja tein rauhallisen kolmen tunnin kävelylenkin lumihangessa. Tämä lienee sitä hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Illalla päädyin sitten potemaan huonoa omaa tuntoa koiran liikutuksesta. Ei vaan työpäivän jälkeen innostanut lähteä rämpimään pimeään sohjoiseen metsään. Niinpä koiran lenkki jäi melko lyhyeksi.

Luminen päivä

Talvi yllätti jälleen. Tosin tällä erää syy oli lumen tulo ja lumihullu koira. Ihmettelin, kun ensimmäiset lumet eivät aiheuttaneet minkään asteista hepulointia. Selkeästi lunta tuli liian vähän. Tänään aamulla lunta oli tullut vähintäänkin reippaasti ja se oli riittävästi partakoiralle. Puolituntia hullua pukkilaukkaa ja lumessa möyrimistä sotki kätevästi koko aamun aikataulun.

Illalla työpäivän jälkeen pakkasin koiran autoon ja lähdimme ajelemaan lumisia teitä kohti kasvattajaa. Mukava ilta reissussa vietettiinkin. Kotiin tuomisina siisti koira ja rutkasti kuulumisia.

Työpaikka

Tänään oli vuorossa ensimmäinen työpäivä tätä rytinää. Oli todella mukava taas päästä savolaisten luokse. Vastaanotto oli melkoisen lämmin ja tunsin itseni todellakin tervetulleeksi. Tekemistäkin on meikäläiselle vähintään riittävästi, joten tuskin loppuvuodesta tulee liian tylsä.

Selkä suuttui tänään jostain ja nyt arvonkin, miten vahvoilla lääkkeillä arvaan yrittää nukkumista. Osin tämä on varmasti tottumuksen puutetta, mutta läheskään kaikki oireet eivät selity sillä. Selkä onkin ollut jo pitkään rauhallinen.

Viimeinen viisaus

Tänään aamupäivällä poistettiin viimeinen viisaudenhammas. Poisto oli hankalin, mikä minulle on tehty. Sinällään se ei ollut loppupeleissä kovinkaan hankala, mutta muut ovat olleet todella helppoja. Tällä erää hammas ei ollut halukas lähtemään, joten sen kanssa jouduttiin hetki jos toinenkin taistelemaan. Nyt on kuitenkin kaikki viisurit poistettu.

Poiston jälkeen lähdin ajelemaan Savoon. Matkan pituus yllätti jälleen kerran. No eipä tarvinnut käydä pyörähtämässä työpaikalla, koska olin perillä vasta niin myöhään. Huomenna sitten aloittelemaan uutta työrupeamaan.

Vaalipäivä

Tänään olen sitten vaihteeksi pakannut. Huomenna on lähtö Savoon ja loppuvuoden tavarat piti taas miettiä. Pakkaaminen on äärettömän tylsää ja rasittavaa. Asiaa ei tietenkään helpota, etten ole kovin järjestelmällinen ihminen. Jotain tarpeellista jää kuitenkin matkasta.

Kävin myös ensimmäistä kertaa eläissäni äänestämässä varsinaisena äänestyspäivänä. Tähän saakka olen äänestänyt aina ennakkoon, koska en ole yleensä päässyt äänestämään oikeana äänestyspäivänä. Tänään siihen kuitenkin tarjoutui mahdollisuus ja päätin antaa itselleni pari päivää lisää miettimisaikaa.

Rappiolla

Kaveri valmistui ja sehän on loistava syy juhlia. Niinpä aamupäivän metsälenkin jälkeen laittaudun ihmisen näköiseksi ja lähden juhlimaan kotikuntani yöhön. Tällä erää ajattelin ottaa auton matkaan, joten melko kiltti ilta lienee tiedossa.

Vaihteeksi ratissa

Aamulla mietin toisenkin kerran elämän tärkeysjärjestystä. Kun kömmin ylös sängystä, jaloilla oli erittäin vahva mielipide. Tuntui kuin jokaiseen niveleen olisi asetettu puukko, joka tuntui erittäin epämiellyttävältä aina, kun niveltä hieman liikautti. Harkitsin vakavasti sänkyyn palaamista, mutta kokemus on opettanut, ettei herääminen yleensä helpotu. Niinpä päätin kuitenkin vääntäytyä väkisin liikkeelle.

Laitosjakso on nyt jälleen takana ja ensiviikolla alkaa työt Savossa. Rankka pari kuukautta on takana ja osin odotan, että pääsen taas oikeisiin töihin. Tämä on taas niitä hetkiä elämässä, kun matkalaukkuelämä rasittaa. Olisi niin mukava päästä rakentamaan rutiineja elämään ja kotiutua jonnekin. Toisaalta eipä käy elämä liian tylsäksi.

Huh, hulinata

Nämä laitosviikot ovat aina melkoisen raskaita ja tapahtumien täyteisiä. Niinpä tahtoo blogin päivitykseenkin jäädä turhan vähän aikaa, niin eilenkin. Olimme erään paikallisen firman vieraina. Ensin kuulimme esittelyitä firman tuotteista ja kiersimme kokoonpanohallissa. Virallisen osuuden jälkeen lähdimme firman edustussaunalle istumaan iltaa.

Iltaa tulikin istuttua, osa porukasta kosteammin osa kuivemmin. Tutustuttiin toisiimme ja nautittiin aitokiukaan mukavista löylyistä. Tuli pulahdettua pariinkin kertaan lokakuiseen järviveteen. Jostain syystä vesi tuntui viikko sitten huomattavasti kylmemmältä.

Tänään on sitten jatkettu taas ahkeraa ahertamista ja pitkä päivä onkin saatu tehdä, että huomenna saadaan viimein valmista ja päästään lähtemään kotia kohti. Illalla kävin vielä syömässä ystävän kanssa, joten liikunnat ovat taas jääneet turhan vähiin.

Kosken kuohut

Koska koko syksyn on satanut paljon, joutuvat sähköyhtiöt juoksuttamaan vettä myös patojen ohi. Tämän vuoksi päädyimme muutaman opiskelukaverin kanssa katsomaan, miltä Imatran koski näyttää. Hienoltahan se näytti, vaikkei koski täyteen pauhuun päässytkään. Kuitenkin vettä virtasi. Valitettavasti vaan ilta pimeni melko varhain ja valokuvaaminen oli haastavaa.

Kylässä

Tähän päivään on mahtunut hyviä ja huonoja hetkiä. Ehdottomasti hyviin hetkiin kuuluu kahvittelu kaverilla, jonka luokse kutsuin itseni kylään. Pitäisi vaan useammin ehtiä tervehtimään vanhoja ystäviä. Valitettavasti Suomi on iso maa ja matkustamiseenkin menee aikaa. En yritäkään luvata näkeväni ihmisiä enempää, mutta nautin näistä hetkistä.

Taas reissussa

Jotta elämä ei pääsisi jumittumaan uriinsa, olen taas muuttamassa elämääni. Eilen annoin tavarat isäni matkaan ja jäin vielä päiväksi nauttimaan pääkaupungin hienouksista. Illalla kävin katsomassa siskoni kanssa maailman huippuhevosia HIHS:ssä. Päivä oli pitkä ja päästiin siskon kämpille yhden jälkeen yöllä.

Nukuin sitten muutaman tunnin ja lähdin hankkiutumaan kotikuntaani kohti. Alkuiltapäivästä pääsin perille, jotta saatoin purkaa edelliset kassit ja pakata seuraavan viikon tavarat. Tällä erää suunta oli entiselle opiskelupaikkakunnalleni ja sainkin matkaseuraksi kaverin, jota en ole nähnyt vuosiin.

Iso kiitos hammashoidolle

Kerroin jo aikaisemmin, miten hammaslääkärikuvio on mennyt aivan väärässä järjestyksessä ja sen lisäksi aivan liian tiukalla aikataululla. Jo tarkastuksen yhteydessä pääsin ihastelemaan kotikuntani hammashoidon joustavuutta. Seuraava positiivinen yllätys tuli vastaan eilen ja tänään. Nimittäin tuon täysin oireettoman viisaudenhampaan poisto.

Viisuri jätettiin poistamatta muiden poiston yhteydessä, koska sen ei uskottu aiheuttavan mitään ongelmia myöhemminkään. Ei se tähän päivään mennessä ole niitä ongelmia aiheuttanut, mutta poistetaan nyt varmuuden vuoksi, ettei sitä tarvitse poistaa biologisten lääkkeiden aikana.

Kovin usein netistä saa lukea negatiivista kommenttia etenkin julkisesta terveyden huollosta. Hyviä asioita korostetaan huomattavasti vähemmän. Tämä on yksi merkittävä syy, miksi tämän kirjoitan. Koen saaneeni todella hyvää palvelua. Iso kiitos kotikuntani hammashoidolle.

Savusauna

Koko eilisen päivän vietin vierailulla erään alan laitevalmistajan luona. Päivä meni virallisen asian äärellä ja ilta sitten saunalla. En ole vuosiin päässyt savusaunaan, joten moinen mahdollisuus piti ehdottomasti hyödyntää. Mukavaa olikin nautiskella perinteisistä ja pehmeistä löylyistä. Alkuun sauna oli turhan kuuma, mutta jäähtyi melko pian loistavaksi rentoutumispaikaksi.

Koko eilisen ja tämän päivän nivelet ovat kipuilleet ja olleet jopa harvinaisen hankalat. Eilinen sauna ei taatusti helpottanut tämän aamun oloa. Poikkeuksellisesti en ollut jäykkä kuin rautakanki, mutta senkin edestä nivelet olivat kipeät. Melkein kaipasin niitä todella jäykkiä aamuja. Silloinkaan ei jokainen liike satu, vaan jäykkyys rajoittaa liikettä ennen kovaa kipua.

Mukavaa joogaa

Sain pitkästä aikaa tänään toteutettua perinteisen tiistaiohjelman eli joogaa ja venyttelyä. Joogaaminen tuntui poikkeuksellisen hyvältä. Viime aikoina jostain syystä se on tuntunut väkisin vääntämiseltä, mutta tänään kaikki tuntui onnistuvan poikkeuksellisen hyvin. Olin notkea ja lähes kaikki liikkeet tuntuivat pelkästään hyvältä. Tältä se tuntui keväälläkin.

Olen tänään järjestellyt myös terveydenhoitoasioita. Kävin tänään kaksi hyvin erilaista puhelinkeskustelua. Ensimmäisessä koin itseni palvelluksi ja kuulluksi. Tämän puhelun lopputulosta en tosin vielä tiedä, mutta uskoisin asioiden järjestyvän. Toinen puhelu puolestaan oli aivan toista maata. Puhelusta jäi todella ikävä fiilis, enkä saanut yhtään vastausta esittämiini kysymyksiin. Toisaalta vastaustenantajakaan ei selvinnyt.

Terveydenhoitomatkailua

Olen taas vaihteeksi istunut bussissa enemmän kuin on kenellekään terveellistä. Kävin näyttämässä hampaistoani hammaslääkärille, jotta hän voisi antaa luvan biologisten lääkkeiden käytölle. Ihan vielä en lupaa saanut, mutta lupauksen luvasta kuitenkin.

Koko tämä hammaslääkärikuvio on mennyt aivan väärässä järjestyksessä. Heinäkuussa tavallinen lääkäri laittoi lähetteen hammaskuvaan, joka otettiinkin aikanaan. Kun kuva oli otettu, alkoi ihmettely siitä, kuka kuvan katsoo ja kuvan perusteella antaa luvan lääkkeille. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tultiin lopputulokseen, että minun on syytä mennä hammaslääkärille.

Tässä kohti täytyy nostaa hattua kotikuntani hammashuollolle, aika järjestyi alle viikossa. Tämä siitä huolimatta, että sekä hammashoitolan ajanvaraus että hammaslääkäri olivat sitä mieltä, että oikea toimintajärjestys olisi ollut täysin toinen. Minun olisi pitänyt ensin mennä hammaslääkäriin, joka olisi arvioinut esimerkiksi kuvaustarpeen. No kaikesta huolimatta tämäkin prosessi on nyt potkaistu käyntiin.

Notkea päivä

Viime yön nukuin jotenkin huonossa asennossa ja koko päivän olenkin kärsinyt päänsärystä. Kokemuksesta tiedän, että olo helpottuu vasta pitkien unien jälkeen, eli käytännössä seuraavana aamuna. Tämä päivä on siis pyöritty ja kärsitty päänsärystä.

Sain itseni kuitenkin illalla raahattua venyttelyyn ja totesin olevani poikkeuksellisen notkea. Monet venytykset vain menivät hurjan paljon pidemmälle kuin normaalisti. Lisäksi löytyi liuta venytyksiä, jotka eivät tuntuneet missään, vaikka tein ne teknisesti oikein. Harvoin ihan näin notkea tunnen olevani.

Sängyn pohjalla

Tämä päivä on mennyt melko pitkälti sängyn pohjalla. Olo on ollut todella vetelä ja väsynyt. En olisi yhtään yllättynyt pienestä kuumeesta, mutta mittari näytti ihan normaaleita lukemia. Oloa ei missään nimessä helpottaneet kuukautiskivut, jotka ovat tehneet elämän melko haastavaksi. Paikalla olo on ollut ikävää, mutta liikkuminen vielä ikävämpää. Vatsakaan ei ole päästänyt liian helpolla.

Mieliala ja oireet

Tänään on taas harvinaisen vaikea keksiä mitään blogattavaa. En jaksa valittaa väsymyksestä, vatsan toiminnasta tai kipeistä nivelistä. Kaikkia niitä on tässä blogissa viimeaikoina riittänyt huomattavasti enemmän kuin positiivisia asioita. Kuitenkin tuntuu, ettei kamalasti ole sellaisia positiivisia asioita, joita haluaisi hehkuttaa.

Tuota yllä olevaa kirjoittaessani tuli mieleeni, että voisin pohtia mielialan ja taudin yhteyttä. Nimittäin tuntuu, että mieliala ja oireet kulkevat samassa oravanpyörässä. Riippuu monesta asiasta, onko pyörä negatiivinen vai positiivinen.

Kun taudin kanssa elämiseen mahtuu jonkin verran positiivisia asioita, ne lähtevät pyörittämään pyörää positiiviseen suuntaa. Pienikin onnistuminen luo uskoa omiin kykyihin ja luottoa siihen, että ollaan menossa parempaan. Kun mieliala ja usko paranevat, pienet vastoinkäymiset ja kivut eivät tunnu mitenkään erityisen suurilta. Kun pystyy toimimaan oireista huolimatta, se tuo lisää positiivisia kokemuksia. Tätä rataa kuvio jatkuu, kunnes vastaan tulee seinä, joka kääntää pyörän liikkeen.

Vastaava ketju on löydettävissä myös toiseen suuntaan. Kun oireet, kipu tai joku muu seikka vastustaa riittävästi, ei jaksa enää yrittää taistella sitä vastaan ja tuntee epäonnistuvansa jossakin, missä vielä hetki sitten onnistui. Seuraavan ongelman kohdalla ei jaksa enää yrittää samalla intensiteetillä. Mitä vähemmän jaksaa yrittää, sitä todennäköisemmin päätyy negatiiviseen kokemukseen.

Mikä sitten kääntää pyörän suunnan? Positiivisessa päässä se on yleensä joku itsestä riippumaton tekijä. Se voi olla esimerkiksi voimakkaan negatiivinen palaute tai vaikka tosissaan aktivoituva tauti. Negatiivisessa päässä seinä luultavasti löytyy taudin aaltoliikkeen kääntymisestä positiivisempaan suuntaan, jostain erityisen suuresta onnistumisen kokemuksesta tai tehoavasta hoidosta.

Aina kuvio ei mene näin yksinkertaisesti ja tilanteeseen vaikuttaa moni asia. Kuitenkin jo omasta kokemuksesta voin todeta, että mieliala vaikuttaa todella paljon oireiden kokemukseen ja henkisellä tilalla on hurjasti vaikutusta kipujen rajoittavuuteen. Vaikka tämän tietää, aina ei vain yksinkertaisesti jaksa suhtautua positiivisesti.

Esimerkiksi joulun alla reumalääkärin siirtäessä hoitoni terveyskeskukseen oloni oli melkoisen karmea, mutta lääkärin näkemyksen jälkeen olo helpottui aivan päivissä ja koin olevani hyvässä kunnossa lähes koko kevään. Kuitenkin terveyskeskuslääkärin huolestuessa lonkastani löysin myös muita reumaoireita, joiden vuoksi päädyin uudelleen reumapolille. Mikä osuus on reuman aaltomaisella luonteella, mikä henkisillä tekijöillä, sitä ei varmasti pysty kukaan määrittämään. Kumman paljon vaan lupa sairastaa vaikuttaa omiin tuntemuksiin.

Loppuhuomautuksena voin todeta, että en millään tavalla halua tällä vähätellä muiden reumaatikkojen oireita ja tuntemuksia. Olen vain itseäni seuraamalla tullut tähän lopputulokseen. Aina ei mielialaa tosiaan pysty pitämään korkealla, mutta ainakin osaltaan tämä helpottaa suhtautumistani sekä reumaan että vaihtelevaan mielialaani.

Taas matkapäivä

Tänään aloitin aamun lenkittämällä koiran. Teimme vajaan kahden tunnin kävelylenkin mukavan syksyisessä säässä. Lenkille lähteissä mietin, miten päkiät kestävät, mutta lenkin kuluessa lonkka osoittautui suuremmaksi haasteeksi. Se selvästi rasittui kävelemisestä.

Iltapäivän käytin sitten työhaastattelureissulla. Auton ajaminen tuntui olevan tuolle lonkalle lähes myrkkyä. Autosta nouseminen oli melkoisen haastavaa, mutta onneksi nivel vertyi pian. Muuta mainittavaa reissusta ei jälkipolville jääne.

Hankaluudet jatkuvat

Viime yön nukuin hieman paremmin kuin edellisen. Aamulla olo olikin sitten aivan eri kaliiberia. Selkä oli melko hyvässä kunnossa, mutta kaikki pienet nivelet oireilivat senkin edestä. Onneksi matka vessaan ei ollut yhtään pidempi. Suihkussakin jouduin keksimään uusia innovaatioita, että sain pesuaineet ulos pullosta. Pullon puristaminen sai näkemään tähtiä.

Yllättäen nivelet vertyivät kuitenkin melko nopeasti ja päivä on ollut melko siedettävä nivelten osalta. Vatsa on sitten korvannut olon hankaluuden ja olen juossut vessassa vähintäänkin riittävästi. Huomenna on tilaisuus, jossa on pakko pystyä olemaan vessan ulottumattomissa, joten kokeilen, mihin nuo lääkärin määräämät ripulilääkkeet pystyvät.

Mieltä lämmitti kuitenkin hurjasti kaverin tekemät villasukat. Sukkaprojekti otti aikansa ja minun erittäin liikkuvat elämäntapani eivät ole helpottaneet sukkien päätymistä minulle, mutta tänään sain ne jalkaani. Ihanan pehmeät ja lämpimät sukat, jotka lämmittävät sekä jalkoja että mieltä. Lähetän näin puolijulkiset kiitokset tekijälle.

Hankala päivä

Viime yö meni todella levottomasti. Olin hereillä useampaan otteeseen ja lopunkin aikaa nukuin huonosti. Aamulla herätyskello taas pelasti ja antoi luvan nousta ylös. Todennäköisesti vilkkaan yön vuoksi olo ei aamulla ollut aivan niin väsynyt, kuin olisi voinut olla. Missään nimessä en kuitenkaan sanoisi aamua helpoksi.

Loppupäivän sitten taistelinkin väsymyksen kanssa. Eikä tilannetta helpottanut pienten nivelten jäykistyminen pitkin päivää. Viimeiset pari tuntia ennen kipulääkettä menivät kelloa vilkuillen ja lääkkeen ottoa odottaen. Kaiken kaikkiaan illalla olo oli hyvin vastaava kuin Trexan tauolla on ollut. Tällä kertaa lääkkeet vaan on otettu ohjeiden mukaan.

Illalla käytiin opiskelukavereiden kanssa tutustumassa eduskuntaan ja keskusteltiin meitä kiinnostavista aiheista. Oli todella mukavan erilainen ilta ja aika menikin nopeasti, vaikka ranteet vähän oikuttelivatkin ja paikallaan istuminen tuntui jostain syystä lähes mahdottomalta.

Ystävä

Näin tänään pitkästä aikaa erästä lapsuuden ystävääni ja oli todella mukava tavata. Viimeksi tapasimme keväällä edellisen Helsinki-jaksoni aikana. Oli todella mukavaa istua ja jutustella kuulumisista. Mukavan erilainen päivä tähän kaikkeen ankeuteen.

Zumban toinen mahdollisuus

Päätin viime keväänä edellisen zumbakokemuksen jälkeen, että jätän sen niille, jotka nauttivat tanssimisesta. Tiedän luvanneeni joskus aikanaan kaverille, että kokeilen uutta lajia kolmesti ennen kuin tuomitsen, mutta zumba tuntui niin järjettömältä, että tuomitsin sen ensitapaamisella.

Aamulla katselin tarjolla olevia jumppia, eikä mikään oikein innostanut. Tarjolla oli kuitenkin mukavan vetäjän zumba, jonka jälkeen oli hyvää aikaa käydä pesulla ja vaihtaa vaatteet venyttelyä varten. Niin ajattelin antaa toisen mahdollisuuden.

Tällä erää zumbatunti oli isossa palloiluhallissa, johon olisi mahtunut 80 tanssijaa. Ryhmä ei ollut täynnä ja takaosassa oli hyvin tilaa säheltää väärään suuntaan ja ihan pihalla. Kun tilanne oli mokaamisvapaampi, pääsin paremmin kiinni ajatukseen. Yllättäen homma tuntuikin melko mukavalta ja ymmärrän, miksi ihmiset jäävät siihen koukkuun.

Vajaan tunnin rehkimisen jälkeen oli jäljellä vielä venyttely. Yllättäen olin vaihteeksi melko jäykkä ja venyttely tuli todellakin tarpeeseen. Tunnin jälkeen huomasi, miten paljon vetreämpi olo tuli. Nyt pitää vaan keksiä keinot, millä muistan venytellä myös Savossa.

Vaatekaupoilla

Tänään tein hyvien yöunien jälkeen päätöksen uimisen ja vaateostosten välillä. Päädyin välttämättömään pahaan eli vaatekauppaan. Yllätyksekseni löysin melko vähällä vaivalla mukavan oloiset farkut ja vähän muutakin tarpeellista.

Muuten tämä päivä onkin sitten mennyt tekemättä mitään. Olen istunut koneella ja yrittänyt hankkiutua nukkumaan. Olen ollut aivan järjettömän voipunut, vaikka mieliala onkin ollut eilistä parempi. Siitä huolimatta väsymys piinaa eikä mitään saa aikaiseksi.

Aika on suhteellinen käsite

Viikko sitten lääkäri veikkasi, että tähystysjono on muutaman viikon mittainen. No totuus on toisenlainen, pääsen tähystykseen kuuden viikon kuluttua lähetteestä. Aikaisemmin ei ollut vapaita aikoja, joten ajelen moiseen tutkimukseen Savosta.

Jotta keljutus olisi täydellinen, tiistaina sovimme reumalääkärin kanssa, että minä menen käymään hänen luonaan tähystyksen jälkeen ja silloin päätetään pohdinta biologisista reumalääkkeistä. Sen pohdinnan lopputuloksena pitäisi olla lopullinen päätös haetaanko kyseisille lääkkeille korvattavuutta. Nyt tämäkin käynti siirtyy todennäköisesti reilusti kauemmas.

Liikkumaan lähtöä suunnittelin, mutta näiden uutisten jälkeen ei enää mainittavasti huvita. Niinpä päätin antaa itselleni taas luvan olla liikkumatta ja haen ehkä jotain lohtusyömistäkin illaksi. Alkaa vaan väsyttää tämä jatkuva epävarmuus hoidon suhteen.

Mystinen väsymys

Eilinen päivä meni pitkälti nukkuessa. Kävin viiden maissa päiväunille, havahduin ottamaan iltalääkkeet ja heräsin kunnolla kuudelta aamulla. Yhtään ei väsymys helpottanut. Aamulla olo oli vähintään yhtä väsynyt.

Tämäkin päivä on mennyt pitkälti väsymyksen kourissa. Liikkumaan lähtemistä en ole oikeastaan jaksanut edes ajatella. Eli toinen lepopäivä on tulossa putkeen.

Kaksijakoinen päivä

Tänään olen saanut sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset tulivat lonkkakuvista - lonkka on terve. Siis reuma ei ole ehtinyt tekemään tuhoja siellä, vaan oireet johtuvat pääasiassa yliliikkuvuudesta ja ylipainosta. Kokonaisuudessa nämä ovat erittäin helpottavia uutisia, ensimmäisestä selviää lihaskuntoharjoittelulla ja jälkimmäisestä vai laihduttamalla. Eli lonkan kunto on nyt omissa käsissä.

Samaan rytinään sain sitten juoksuluvan, juuri viime hetkellä osallistuakseni koulukavereiden kanssa Cooperin testiin. Testistä ei jää jälkipolville juuri kerrottavaa. Kykenin juoksemaan 400 metriä melko hitaasti. Sitten alkoi tuntumaan liikaa lonkassa ja hengästyinkin melko rankasti. Toki taustalla oli parin kuukauden juoksutauko, mutta ei se kaikkea pysty selittämään. Hölkkäsin 1800 metrin vauhtia, mutta en taatusti olisi pystynyt ylläpitämään sitä kahtatoista minuuttia.

Tosin ihan kaikki kropassa ei taida muutenkaan olla kunnossa. Joogatunnin lopulla olin niin poikki, että pystyssä seisominen tuntui turhan haastavalta. Samoin venyttelytunnin alkuverryttely tuntui liian rankalta. Sekään ei ollut mitenkään erityisen rankka. Onneksi oli kaveri mukana, niin selvisin kotiin, muuten kävely olisi voinut käydä ylivoimaiseksi.

Kahdesti liikkumassa

Laitoin eilen illalla kellon soimaan puolituntia normaalia aikaisemmaksi, jotta kävisin aamulla liikkumassa. Tällä erää jopa lähdin liikkeelle suunnitelmien mukaan suuntana kuntosali. Salilla tein yläselän lihakset. Paras tsemppi oli aivan hukassa, mutta tulipa vähän kiusattua kuitenkin.

Koulupäivän jälkeen kaverit houkuttelivat lähtemään vielä uimahallille. Niinpä päädyin tekemään palauttavana liikuntana kolmen vartin vesijuoksun. Yllättävän äkkiä aika meni, kun jutusteli kaverin kanssa. Hyvänä palauttavana treeninä tuo vesijuoksu menee, mutta ei sitä kunnon kohottamiseen viitsi harkitakaan.

Yöunia etsimässä

Tänään on ollut aamusta saakka sellainen olo, että haluan juoksemaan. Menohaluja hillitsi kovasti vesisade ja lääkärin kielto. En sitten lähtenyt juoksemaan, vaikka kovasti mieli teki. Pystyin hillitsemään mielihaluni melkein.

Illalla Helsinkiin päästyäni lähdin saman tien salille ja alkuverryttelyn jouduin tekemään juoksumatolla. Kovasti alkuun yritin väittää vain käveleväni reippaasti, mutta melko pian alkoi juokseminen houkuttaa liikaa. Niinpä pääasiassa hölkkäsin alkuverryttelyn. Hölkkääminen tuntui todella mukavalta. Tuskin maltan odottaa juoksulupaa.

Salilla rääkkäsin jalat ja sainkin hyvän tsempin päälle. Ihan viimeiseen terään olisin tarvinnut kaverin viereen kannustamaan, mutta pääsinpä salilta omin jaloin kotiin. Täytyy todeta, että hyvän ja perusteellisen salitreenin tekeminen ei vaadi kamalasti aikaa ja sen jälkeen on todella loistava olo. Pitää vaan muistaa pitää treenit riittävän lyhyinä ja vaativina, niin mielialakin paranee. Liian pitkä treeni vain latistaa niitä onnistumisen tunteita.

Treeni meni ajallisesti vähän turhan myöhäiseksi, mutta tätä kirjoittaessani on sellainen olo, että illalla tuskin tarvitsee kamalasti unta houkutella ja uni lienee virkistävää. Pitäisi vaan saada itsensä useammin liikkeelle. Se varmasti osaltaan parantaisi yöunia.

Positiivisia asioita

Jotta blogi ei menisi pelkäksi valittamiseksi, täytyy hehkuttaa, että tänään on ollut parempi päivä. Vatsa ei ole häirinnyt elämää hurjasti. On se vessassa käymistä vaatinut hieman tiheämpään, kuin optimaalista olisi, mutta ei se suoranaisesti ole juoksuttanut. Toisaalta ei se ole ollut kipeäkään. Kaikkien viimeaikaisten oireiden jälkeen sen on tuntunut jopa normaalilta.

Varsinaisesti liikkumaan en ole tänäänkään päässyt, mutta nautin kuitenkin kaverin ja kaverin koirien seurasta muutaman tunnin. Teki todella hyvää nauraa ja ajatella jotain ihan muuta. Todella paljon tuo koira piristää mieltä. Ei sen kanssa voi vaan vaipua synkkyyteen.

Toisenkin positiivisen asian olen tämän taudin kanssa huomannut. Nimittäin reuma on ollut melko rauhallinen jo jonkin tovin. Johtunee osin huonosta syömisestä ja ravintoaineiden imeytymättömyydestä. Syömiset ovat jääneet melko vähäisiksi pahimpina ripulipäivinä. Tutkitustihan paasto vähentää reuman aktiivisuutta.

Uusia hankaluuksia

Tänään olen sitten noudattanut lääkärin hoito-ohjeita ja syönyt ripulilääkettä. Lopputuloksena ripuli kyllä on helpottanut, mutta tilalle on tullut sekä vatsakivut että ilmavaivat. Pitänee seurailla pari päivää ja miettiä sitten. Ainakin nyt tuntuu, että mieluummin ripuloin kuin kärsin näistä kivuista.

Olen ollut koko viikon todella väsynyt ja olen sitä yhä. Koulupäivästä selviytyminen on jo riittävän haastavaa, joten energiaa ei ole kamalasti riittänyt liikkumiseen. Eikä olo ainakaan helpota huono omatunto liikkumattomuudesta ja selän mielipiteet moisesta. Selkä on ollut aamuisin hankalampi kuin aikoihin, minkä luulen johtuvan juuri vähäisestä liikkumisesta.

Vatsaa valittamassa

Tänään  oli kauan odotettu lääkäriaika. Pääsin pohtimaan lääkärin kanssa vatsan toimintaa ja jatkolinjoja sen hoitamisen kanssa. Sinällään lääkärireissusta jäi käteen vaan armoton keljutus: miksi minun piti matkustaa 150 km sivu lääkärille seitsemän minuutin ajan vuoksi. Puhelinaikaa en lääkärille saanut, koska lääkäri todennäköisesti haluaa tutkia. No ei koskenut pitkällä tikullakaan. Muutenkin asian olisi voinut hoitaa puhelimitse. No istuinpa 5 tuntia huvikseni linja-autossa.

Ainoa konkreettinen hyöty oli lupa ripulilääkkeiden käyttöön. Toivottavasti niiden avulla olo helpottuu edes hieman. Pidemmällä tähtäimellä edessä on suolen tähystys. Vein labraan ulostenäytteen ja otettiin verikokeita. Eli asiaa selvitellään, mutta kamalasti se ei tällä hetkellä mielialaa nosta.

Eilinen oli taas melkoisen rankka päivä: vessakäyntejä kertyi reilusti toistakymmentä. Tänään on päässyt vähemmällä ja ulostenäytteen antokin oli melko haastavaa. Kovasti toivon, että tämä on alku paremmasta.

Kootut selitykset

Tänään olisi ollut perinteinen tiistaisetti: joogaa ja venyttelyä. Olin kovasti lähdössä neljään saakka, mutta istuttuani tunnin pöntöllä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Suunnittelin vielä lähteväni salille, mutten lopulta uskaltanut lähetä sinnekään. Ajatuskin rehkimisestä jalkaprässissä, kun vessahätä iskee, riitti hävittämään viimeisetkin motivaation rippeet. Eli tästäkin päivästä tuli lepopäivä, kiitos vatsalle.

Kaakeleita laskemassa

Olin jälleen suunnitellut tälle päivälle vaikka mitä liikuntaa, mutta innostus lähtemiseen puuttui lähes tyystin. Olin jo alitajuisesti antanut itselleni luvan olla lähtemättä. Koulukaveri kuitenkin kyseli uimaseuraa ja sai minut innostumaan. Niinpä päädyin todella pitkästä aikaa uimahallille uimaan.

Pitkästä tauosta huolimatta uiminen tuntui mukavalta eikä näyttänyt kellossakaan pahalta. Uin kilometrin kahteenkymmeneenkuuteen minuuttiin ja vielä pitkässä altaassa. En tarkoituksella yrittänytkään uida mitään kovaa treeniä, vaan lähinnä tunnustelin, miltä uiminen tuntuu. Kilometriin mahtuu kuitenkin kolmesataa metriä leppoisaa verryttelyuintia ja loput rentoa matkauintia.

Altaasta noustessa oli todella hyvä ja mukava olo. Pitkästä aikaa olin tyytyväinen itseeni ja jäljelle jäi pieni kipinä lajiin. Tätä haluan lisää. Pitää yrittää hankkiutua altaaseen lähiaikoina toistamiseenkin.

Erilainen sunnuntai

Yöllä heräilin muutamaan otteeseen siihen, että hengittäminen tuntui hankalalta ja ikävältä. Kaivelin kaapista astmapiipunkin, mikä ehkä hieman helpotti oloa. Aamulla herätessäni vessaan käveleminen sai hengästymään ja matkalla aamiaiselle totesin kävelymatkan olevan mahdottoman pitkä. Ei siinä muuta kuin respasta selvittelemään, missä on päivystävä lääkäri ja nenä kohti päivystysjonoa.

Kuvio noudatteli aiemmin tutuksi tulleita linjoja. Ensin hoitajan haastattelu ja liuta verikokeita. Sitten lääkärin näkemys ja myöhemmin keuhkoröntgen. Tuloksetkin olivat lähes edellisten kaltaiset eikä selittävää syytä löytynyt. Hoito-ohjeetkin noudattelivat vanhaa linjaa: lepoa, astmalääkettä ja seurantaa. Reumalääkitykseen ei tällä erää koskettu. Herkästi kuulemma uudelleen näytille, jos ei helpota.

Illalla uskaltauduin lähtemään suosikkivenyttelyyni, vaikka hengitys olikin aika haastava. Haastava se oli venyttelyssäkin. Vaikkei venyttely varsinaisesti olekaan fyysistä, sai sekin hengästymään ja olon epämukavaksi. Voin todeta, että tällä hetkellä en tiedä olenko ärtyneempi tuosta vatsan oikuttelusta vai tästä hengityshässäkästä. Kumpaakaan en kaipaisi.

Turisti

Tänäänkään en ole varsinaisesti harkinnutkaan liikuntaa, vaikka olo on ollut parempi kuin koko viikolla. Nautin kuitenkin kauniista syyspäivästä ja leikin turistia pääkaupungissa. Kävin pyörähtämässä kauniilla kanavaristeilyllä, jolla pääsin ihmettelemään Helsingin saaristoa. Oli todella käymisen arvoinen reissu.

Parempi päivä

Tänään olen taas päässyt lähemmäs omaa itseäni. En toki vessaa ole kovin kauas arvannut jättää. Kuitenkin eilinen nukkuminen teki hyvää. En toki tänäänkään ole jaksanut liikkua, mutta en toisaalta ole päätynyt päiväunillekaan. Huomenna saatan jopa kokeilla urheilua, jos olo on kutakuinkin tällainen.

Nukkuen

Eilen illalla tuli kuumeinen olo ja kuumemittari vähän värähtikin. Koko yö meni kuumeisessa unessa ja aamullakin oli todella väsynyt olo. Kuumemittari kuitenkin heilahti vain aavistuksen ja päätin lähteä panadolin voimalla kouluun,  vaikka olo olikin kuin keitetyllä makaronilla. Päivän mittaan olo ehkä hieman parani.

Kotiin tullessani ensimmäinen tekoni oli päiväunille käyminen. Nukuinkin muutaman tunnin päiväunet ja heräsin kuvaamaan auringon laskua. Väsymys ei tuntunut päiväunista juuri helpottavan, joten aikainen nukkumaan käyminen on edessä.

Suunnitelmien muutos

Ajattelin illalla, että tänään aamulla lätisin salille ani varhain. No vatsa päätti yöllä olla erimieltä ja nuokuttuani pari tuntia pöntöllä päätin priorisoida kolme varttia pidemmät yöunet, joten siirsin suosiolla kellon soimaan normaaliin aikaan.

Aamulla vatsa jatkoi samaan malliin ja tämä päivä onkin taas menty vatsan ehdoilla. Kauas vessasta ei arvaa lähteä ja muutenkin olo on sangen epämiellyttävä. Alan olla melko kypsä tähän vatsan ehdoilla menemiseen. Ei kamalasti houkuta lähteä liikkumaankaan, kun pelkää, että ponnistuksesta tulee housuun.

Onnistumisen kokemuksia

Tänään tuli tehtyä todella pitkä päivä. Koulupäivä alkoi normaalia aikaisemmin ja oli normaalia pidempi. Tiesin tämän jo ennakolta ja otin liikuntarepun matkaan jo aamulla. Suunnitelmasta kuitenkin unohdin aivan totaalisesti syömisen. Päivällä syön kyllä yliopistolla, mutta päivällisen syön yleensä kotona. Nyt en ennättänyt ennen jumppia kotiin ja toisaalta tiedän kokemuksesta, että jos lounas on syöty puolilta päivin ja olen kotona yhdeksän jälkeen, syömiset eivät pysy kasassa.

Niinpä päädyin käymään uimahallin kahviossa ennen ensimmäistä jumppaa. Olen kerran syönyt siellä salaatin ja se oli todella herkullinen. Niin ajattelin syödä nytkin. Valitettavasti olin paikalla viisi minuuttia keittiön sulkeutumisen jälkeen, joten jouduin tyytymään vitriinin tuotteisiin. Sen sijaan, että olisin ottanut herkullisen näköisen lihapiirakan, päädyin ottamaan ruisleivän meetvurstilla. Leipä oli siihen väliin juuri passeli: ei liian raskas ennen jumppaa, mutta vei pahimman nälän.

Jumppien jälkeen oli edessä kotimatkan haaste. On liian helppoa painua keskustaan ja käydä hampurilaisella. Tällä erää kuitenkin kävelin viereisestä ovesta kauppaan ja ostin myöhäiseksi iltaruuaksi lohisalaatin ja juotavaa jogurttia. Niitä oman pöydän ääressä nauttiessa totesin, että tämän päivän syömiset onnistuivat hyvin, vaikka haasteita oli vähintäänkin riittävästi. Kyllä minä olen hyvä.

Niin kävin tänään joogaamassa ja venyttelemässä, perustiistain perus liikkuvuustreeni. Olin edelleen melko notkea. Joogassa tosin lonkka hieman vihoitteli tietyissä asennoissa. Muuta mainittavaa jumpista ei juuri jäänyt käteen.

Aamusali

Eilinen salirääkki tuntui niin kivalta, että tänään päädyin lähtemään salitreeniin ennen aamiaista. Päivän teemaksi olin ajatellut jalkojen rääkkäämistä ja jalat treenasinkin. Tsemppi ei riittänyt vetämään kaikkia jalkalihaksia piippuun, mutta pakarat ja etureidet sain kuitenkin treenattua hyvin. Seuraavaan treeniin sitten paino takareisille, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Ilta menikin sitten asioita hoidellessa. Toisaalta mukavaa tehdä illalla jotain muuta kuin hankkiutua liikkumaan, toisaalta ilta tuntuu kovin pitkältä ja tylsältä. Mukavaa vaihtelua kuitenkin.

Pitkästä aikaa salilla

Jo jonkin aikaa jumpat ovat tökkineet ja itsenäisempi treenaus houkutellut. Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja lähdin tekemään salitreenin. Viimeksi olen käynyt salilla joskus keväällä. Ensimmäiset treenin aiheeksi valitsin keskivartalon lihakset ja huolella niitä rääkkäsinkin. Ihan se viimeinen tsemppi puuttui, mutta siitä huolimatta oli mukavaa pitkästä aikaa. Kovasti ihmettelen, jos huomenna ei tiedä treenanneensa.

Illalla oli vielä vuorossa mukava venyttely, jossa tälläkin kertaa keskityttiin selän liikkuvuusliikkeisiin enemmän kuin pitkiin venytyksiin. Pitkästä aikaa venytellessä selkä tuntui hyvältä ja vetreältä. Tunsin oloni paikoitellen jopa notkeaksi, joten venyttelyn jälkeen oli hyvä ja rauhallinen mieli.

Ulkomailla

Päätettiin lähteä kaverin kanssa tekemään päivämatka Tallinnaan, kun se täältä pääkaupungista on helppoa. Moneen kertaan tuli pohdittua reissun järkevyyttä, mutta kotiin päästyä olo on hyvä, joskin väsynyt ja rääkätty. Teki todella hyvää tehdä jotain ihan muuta. Viimeaikoina ajatukset ovat pyörineet turhan tiiviisti oman navan ympärillä.

Nyt on kyllä todella väsynyt olo, jalat ja selkä huutavat apua ja pää on pyörällä. Ensiyöstä tulee joko erittäin hyvin nukuttu tai huonosti nukuttu. Riippuu pitkälti siitä riittääkö väsymys voittamaan reisien ja käsien arkuuden. Jos riittää nukkunen kuin tukki.

Yllättävä suhtautuminen

Eilen illalla blogitekstin jälkeen päätin, että soitan terveyskeskukseen kysyäkseni hoitajan mielipidettä noista toistuvista ripuleista, jos vatsa käyttäytyy eilisen tavoin. Näin teinkin ja olin henkisesti valmistautunut kommenttiin, jossa todetaan ihmisen suoliston oikuttelevan toisinaan ja kehotetaan etsimään ruuat, jotka sitä ärsyttävät. Lähestymistapa olikin täysin erilainen. Vartin puhelun aikana käytiin oireistoa aika tarkasti läpi ja sain melko jyrkän komennon lääkärille.

Sinällään vatsa on tänään ollut helpompi, osin varmasti siitä syystä, että suoli on tyhjentynyt huolella. Tänään on jo maistunut ruokakin jonkin verran, mutta vatsan väänteitä on siitä huolimatta ollut ja vessassa on saanut ravata vähintään riittävästi. Kovasti toivon, että tämäkin kerta noudattaa edellisten kaavaa ja pahin on jo takana päin.

Liikunta ei ole paljon mieleen mahtunut, kun jatkuvasti yrittää pitää mielessä, missä on lähin vessa. Jotenkin jo ajatus rankasta liikunnasta tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä, joten olen jättänyt ne ajatukset täysin taka-alalle. Huomenna ohjelmassa on muuta ajateltavaa ja sitten voikin sunnuntaiksi suunnitella jotain sähäkkää liikuntaa.

Juoksuttava vatsa

Eilinen jo vähän enteili tämän päivän uuvahdusta. Koko päivän olen ollut kuin sumussa ja keskittynyt vain pysymään hereillä. Tai oikeastaan olen keskittynyt hereillä pysymiseen sen ajan, mikä on jäänyt vatsan väänteiltä ja vessassa istumiselta. Vatsani on ollut tänään erittäin vilkas ja se on vienyt meikäläistä vessan suuntaan aivan liian usein.

En tiedä liittyykö tämä vatsa jotenkin reumaan vai onko liittymättä, mutta näin hankala se ei ole ollut aikoihin. En tiedä löytyykö siitä syy väsymykselle, mutta kaiken kaikkiaan se on todella ikävää. Aina silloin tällöin vatsa oireilee, mutta näin hankalia päiviä on todella harvoin. Oirejaksot ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei ohjeiden parin viikon aikavaade täyty, eli lääkärille ei ole tullut lähdettyä.

Vesijumppaa

Aloitin aamun lähtemällä kauan ennen auringonnousua kotipaikkakunnalleni tutkimuksiin. Kaiken kaikkiaan kulutin bussissa istumiseen noin 5 tuntia alle puolen tunnin tutkimusten takia. No nyt ne on tehty ja keskityn tulosten odotteluun.

Tälle päivälle olin tehnyt, vaikka minkä näköisiä liikuntasuunnitelmia, mutta käytännössä ne typistyivät puolen tunnin vesijumppaan ja sinnekin menin vastentahtoisesti. Jumpassa sinällään ei ollut mitään vikaa, vika oli liikkujassa.

Jäykkä mutta kivuton

Kunnon yöunien jälkeen maailma näyttää aivan erilaiselta. Niin tänäkin aamuna yhdentoista tunnin unien jälkeen. Kun käy ajoissa nukkumaan, herää ihan luonnostaan ennen aurinkoa. Niinpä aloittelin päivän valokuvaamalla auringon nousua. Ennen kouluun lähtöä. Koko aamupäivän oli todella virrakas olo, eikä eilisestä päänsärystä näkynyt jälkeäkään.

Selkä oli kyllä aamusta jäykkä ja jatkoi jäykistelyä koko päivän. Tänään oli taas jooga- ja venyttelypäivä, joten jäykän selän joutui kohtaamaan monessa otteessa. Joogatessa myös päkiät ja ranteet sanoivat mielipiteensä, mutta kokonaisuudessaan tunnista jäi kuitenkin positiivinen fiilis ja kunnon hiki. Viimeistään venytellessä kävi selväksi, että etenkin rintarangan kiertoliikkeet olivat tänään pahasti hakusessa.

Joogan pitäisi olla rauhallisia hengityksen tahtiin tehtäviä liikesarjoja. Kuitenkin tänään selkäjumi aiheutti sen, että jos joogaliikkeet olisi tehnyt hengityksen tahtiin, rauhallisuus olisi ollut kaukana. Keuhkojen täyteen vetäminen ei vaihteeksi onnistunut, joten hengitys nopeutui herkästi. Hengityksen suhteen on vaan pidettävä peukkuja, ettei tilanne pahene.

Huonon yön terveiset

Viime yön nukuin todella huonosti. Heräsin joka ainoan kerran, kun yritin kääntää kylkeä enkä nukkunut väliaikojakaan kovin sikeästi. Lopputuloksena olikin todella hankala aamu ja päivä. Osa hankaluudesta johtui siitä, että selkä ei taipunut mihinkään, aamulla jo polvien koskettaminen oli haaste. Loppu tuli niskajumin aiheuttamasta päänsärystä. Lähes koko päivän on ollut olo, etten jaksaisi kannatella päätäni lainkaan vaan mieluummin ripustaisin sen roikkumaan johonkin tukeen

Tänään olenkin sitten ottanut särkylääkettä päänsärkyyn. En edes muista, koska viimeksi ainoa syy kipulääkkeen ottoon on ollut päänsärky. Osasyynä se on toisinaan ollut, mutta nivelten takia en nyt olisi tarvinnut kipulääkettä. Selkäkään ei tunnu niin tulehduskipeältä, että sitä tarvitsisi lääkitä.

Tänään painun todella aikaisin nukkumaan ja toivon, että aamulla olo on parempi. Miksi sitä suotta itseään kiduttaa hereillä pysymisellä, jos olo on huono. Nukutaan, kun siihen on mahdollisuus ja jos ei ole, niin yritetään järjestää.

Jäykät venyttelee

Yksi opiskelukaverini hokee tuota yllä olevaa lausetta aina, kun venyttely tulee puheeksi. Tämän päiväsessä ohjatussa venyttelyssä totesin olevani aivan oikeassa paikassa, vaikka tuo määritelmä pitäisikin paikkansa. Tällä erää venyteltiin seinän avulla. Aika erilainen venyttelytunti, mutta sangen tehokas. Pääsin kerrankin käsiksi niihin jäykkiin lihaksiin.

Aamupäivällä kävin kesätauon jälkeen hydrospinningissä ja kyllä se on mukava laji. Valitettavasti kunto loppui kesken toisen tunnin puolessa välissä, joten tehot jäivät melko alhaisiksi. Jumpan jälkeen olin todella väsynyt ja vetämätön. Kävin uimahallin kahviossa syömässä salaatin. Kerrankin voin olla ylpeä itsestäni, kun en ottanut mitään lihapiirakkaa.

Väärin käyttäytyvä lonkka

Maanantaina lääkäri kehotti toisaalta huolehtimaan jalkojen lihaskunnosta ja toisaalta välttämään nivelille raskaita lajeja. Näitä ovat esimerkiksi kaikki lajit, joissa on hyppyjä tai vääntövoimia nivelille. Parempi olisi harrastaa rauhallisempia lajeja kuten uintia ja vesijumppaa. Kävely on kuulemma hyvästä, mutta juokseminen ei.

Tämän tyyppistä liikuntaa olenkin pääasiassa kesän harrastanut. Iso osa liikunnasta on ollut vedessä. Sinällään kovin aktiivista lihaskuntotreeniä en ole tehnyt, koska lähellä ei ollut hyvää salia. Tästä huolimatta lonkka on vihoitellut koko loppukesän.

Tällä viikolla totesin, että pää tarvitsee reippaampaa liikuntaa ja uimalla se ei onnistu, koska jalkapotkut sattuvat lonkkaan. Niinpä päädyin jumppasaliin ensin pumppiin ja sitten combattiin. Pumppihan on kyllä lihasvoimaa kasvattavaa, mutta useat kyykyt eivät todellakaan ole nivelystävällisin tapa treenata jalkalihaksia ja combatti on oikeastaan pelkkää hyppimistä.

Näistä täysin vääristä lajivalinnoista huolimatta lonkka on ollut tänään lähes huomaamaton. Tai olisi ehkä ollut huomaamaton, jos ei toistuvasti huomaisi, ettei se häiritse. En sitten tiedä, mitä raskaampi liikunta pidemmällä aikavälillä tekee, mutta nyt se ainakin tuntuu helpottavan lonkan oloa. Niinpä liikun reippaasti, kunnes saan täydellisen kiellon.

Kulttuuria

Eilisen ruumiinkulttuurin jälkeen, päätin tänään keskittyä henkisten kokemuksien hakemiseen. Ensin kävin opiskelukavereiden kanssa ulkona syömässä. Mukava olikin istua ja jutustella mukavia. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli ehdottomasti liikaa.

Illan pimentyessä lähdin sitten katsomaan ja valokuvaamaan ilotulitusnäytöstä, joka Ilotulituksen SM -kisoinakin tunnetaan. Matkaa parhaille katselupaikoille oli parisen kiven heittoa ja seuraakin löytyi samasta talosta, joten lähteminen oli helppoa. Reissulla tuli vastaan kaksi haastetta: selkä ei tykännyt pitkästä seisomisesta ja valokuvia tuli otettua aivan liikaa.

Toinen combat

Perjantain kunniaksi aloitin viikonlopun yllättäen liikkumalla. Tällä erää päivän teemana oli combat, jota ennätin viime keväänä kokeilemaan kerran ja josta jäi todella positiivinen mielikuva. Ennen combattia oli mahdollisuus ohjattuun venyttelyyn, joten taas meni hallilla pelkästään jumpissa parisen tuntia.

Venyttely ei ollut kovin hyvä. Tuli kyllä venyteltyä, mutta ohjaajan repertuaariin kuului aika liuta hirmuisen monimutkaisia venytyksiä, joista ei oikein löytynyt sopivaa variaatiota minulle. Laitan muistiin, että tämän ohjaajan venyttelyihin en enää lähde. Venyttelytunti on todella riippuvainen vetäjästä ja huonosta venyttelystä jää ikävä mieliala.

Combat sen sijaan oli hyvä veto ainakin mielialalle. Huomasi kyllä, että kuntoni on melko heikko ja tekniikassakin on toivomisen varaa, mutta hauskaa tuo huitominen silti on. Nyt osasin ottaa rauhallisemmin, joten en ollut ensimmäisen vartin jälkeen aivan kuollut. Toisaalta nyt en saanut samanlaista draivia päälle. Olin mukana ehkä 80 % teholla. Tunnin jälkeen oli kyllä voipunut olo ja yläselän lihakset huusivat armoa. Ihan yhtä vakuuttunut en ole kuin edellisellä kerralla, mutta laji ansaitsee kolmannen mahdollisuuden.

Rääkätään kerrankin kunnolla

Alkusyksy täällä isolla kirkolla on mennyt liikunnan osalta melko kevyesti. Olen keskittynyt melko rauhallisiin lajeihin. Liikunta on tuntunut jossain määrin pakkopullalta. Liikun kyllä, koska olen siitä maksanut, mutta hallille raahautuminen on tuntunut todella raskaalta.

Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut kahvakuulatreeniä, mutta huomisesta tuli vapaapäivä ja minulle tarjoutui mahdollisuus mennä pumppitunnille, päätin vaihtaa lajia. Kahvakuulailu on kuitenkin mukavaa ja liikuntakeskus tarjosi pumppitunnin jälkeen mahdollisuutta ohjattuun kahvakuulaan. Hetki piti miettiä idean järkevyyttä ja sitten päätin kokeilla. Pääsee niistä jumpista kesken pois.

Eipä tarvinnut lähteä kesken pois. Pumpissa jätin suosiolla lonkkaa rasittavat liikkeet vähemmälle teholle sekä painojen että kyykyn syvyyden suhteen. Tästä huolimatta lonkka hieman vihoitteli etenkin askelkyykyissä. Se lonkalle suotakoon, sen verran haastava oli treenikin pitkän kesätauon jälkeen. Muuten liikkeet menivät hyvin. Vähän säästelin, enkä ottanut liikkeisiin ihan maksimeita, koska ohjelmakin oli outo. En kuitenkaan päästänyt itseäni turhan helpolla.

Kahvakuulatunnilla sitten huomasi, miten ihmisestä vaan jossain kohti loppuu voimat. Oli pakko tehdä normaalia pienemmällä kuulalla ja pitää reilusti enemmän taukoja kuin ohjaaja neuvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että kerrankin sain tehtyä ainakin osan lihaksista ihan loppuun.

Ratikassa kotiin päin tullessa oli sellainen mukavan raukea olo. Näin sieluni silmin, miten syön iltapalarahkan ja sen jälkeen vaivun rentouttavaan uneen ilman mitään sängyssä pyörimistä. Suunnitelmaan tuli kupru, koska kerrostalossamme oli vaihteeksi palohälytys ja jouduin odottelemaan pihalla puolisen tuntia ennen sisälle pääsyä. Siinä välissä osa raukeudesta katosi. Ehkäpä uni kuitenkin tulee paremmin kuin aikoihin.

Venyttelypäivä

Yhden ylimääräisen vapaapäivän jälkeen tänään koitti paluu koulun penkille. Pitkä päivä tulikin tehtyä ja ehkä opinkin jotain. Istuminen meni yllättävän hyvin, vaikka lonkka välillä keljuilikin, en tarvinnut kipulääkettä.

Illalla päädyin jättämään joogan välistä ja keskityin pelkästään venyttelyyn. Pitkästä aikaa tein näin ja melko lyhyeltä ja helpolta se venyttely tuntuikin. Joogalla on selvästi paikkansa rauhallisen liikunnan päivässä. Pitää jatkossakin yrittää hankkiutua joogatunnille ennen tiistai-illan venyttelyä.

Kolmas reumapoliklinikka

Kävin tänään katsastamassa kolmannen eri sairaalan reumapoliklinikan. Tällä erää olin hieman epävarma, mitä minä edes reumapolilla teen, mutta kyllähän se on mukava aina saada ammattilaisen arvio hoidosta. Sinällään tauti oli rauhallinen, kuten tavallista, eikä iltapäiväaika ainakaan lisännyt oireita. Lääkityksestä olin pitkälti samaa mieltä lääkärin kanssa ja ainoa, mitä käynnistä jäi käteen oli röntgenlähete.

Puhuttiin alustavasti biologisista lääkkeistäkin, mutta todella alustavalla tasolla. Hän oli sitä mieltä, ettei vielä ole mitään selkeää syytä aloittaa ko lääkitystä. Kuitenkin jätti biologisen kortin avoimeksi ja antoi minulle muutaman esitteen biologisista lääkkeistä.

Vielä en oikein tiedä, mitä mieltä käynnistä kokonaisuutena olen. Itsehän aikaa kesällä pyysin, eikä käynnin jälkeen jäänyt mitenkään ikävä fiilis. Kuitenkin takaraivossa kolkuttelee turha terveyspalveluiden käyttö ja jonkun toisen  ajan viemisestä. No pitää nukkua yön yli ja muotoilla käsitystä käynnistä uudelleen.

Rappiolla

Joskus muinoin opiskeluaikoina tuli tasaisin välein vietettyä viikonloppuja, jotka menivät illan istumisen ja illoista toipumisen merkeissä. En edes kykene muistamaan, koska viimeksi olisin edes yrittänyt moista, saati kyennyt nauttimaan molemmista illoista.

Nyt kuitenkin kokeilin. Ensin isolla kirkolla entisten ja nykyisten opiskelukavereiden kanssa baareja kiertämässä ja seuraavana iltana opiskelukaverin valmistujaiset. Täytyy todeta, että kannatti, vaikka rankkaa olikin ja tällä hetkellä tietää kyllä rällänneensä.

Jotain hyvää hunningossakin oli. En nimittäin kahteen päivään juuri ajatellut reumaa, vaan pystyin kääntämään ajatukseni muualle. Toki reuma kulkee takaraivossa ja häiritseekin jonkin verran, mutta kun on muuta ajateltavaa, omat ongelmat tuntuvat paljon vähäisemmiltä.

Vauhdikasta vesijumppaa

Olin ajatellut meneväni tänään combattiin, mutta koska lonkka jatkoi eilisen tyyppistä oireiluaan, päätin vaihtaa kuntonyrkkeilyn nivelystävällisempään vesijumppaan. Kokemus on opettanut, että vesijumpat ovat yleensä kevyitä, joten otin niitä samoin tein kaksi peräkkäin. Ensin hydrobiciä matalassa ja sitten syvässä vedessä.

Tällä kertaa molemmat jumpat olivatkin melkoisia tehopakkauksia. Musiikki oli mukaansa tempaavaa ja vetäjä positiivinen piiskuri. Jo ensimmäisen viiden minuutin aikana nousi väkisin hymy huulille ja hymy pysyi koko puolen tunnin jumpan. Helpolla ei päässyt missään kohti, hiki virtasi ja lihakset huusivat armoa. Tunnin jälkeen jäi todella hyvä fiilis. Kerrankin räväkkää vesijumppaa.

Kun kerran olin ilmoittautunut toiseenkin jumppaan, niin sinnehän se oli mentävä. Sama vetäjä rääkkäsi meitä tällä erää uimasyvyisessä vedessä. Helpolla ei päässyt tälläkään tunnilla, vaikka itselleni välillä armoa annoinkin. Tunnin jälkeen altaasta noustessa jalat tuntuivat keitetyltä makaronilta ja saunan lauteilla palautusjuoma hupeni huomaamatta. Ohjaajan nimi on mielessä, tähän rääkkiin haluan uudelleenkin.

Lusmu olo

Aamulla herätessäni ihmettelin, miten hyvä aamu olikaan. Pitkään aikaan yksikään aamu ei ole ollut näin helppo. No aamun ilo oli melko turhan aikaista. Jo aamiaispöydässä lonkkaa alkoi pakottaa melkoisesti ja bussipysäkille kävely oli todella tuskaista. Sellaisia töpöttäviä askeleita pystyi ottamaan.

Koko päivä meni vähän vastaavissa merkeissä. Istuminen oli välillä melko ikävää ja liikkeelle lähteminen vielä ikävämpää. Päivän mittaan lonkka hieman vertyi, mutta ei se kunnossa ollut koulupäivän jälkeenkään. Kipulääkkeillä kivun sai kyllä piiloon, mutta jäykkyys jäi.

Otsikon lusmu olo puolestaan johtui siitä, että peruutin viimetipassa kahvakuulajumpan tältä illalta. En tiedä, mitä kahvakuulailu olisi tehnyt lonkalle. Se olisi joko pitänyt siitä tai suuttunut lisää. Ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen olo, että haluaisin harrastaa mitään hikiliikuntaa. Nyt illalla sitten miettii, että olisiko sittenkin pitänyt. Jos ei olisi käynyt kahvakuulailemassa, olisi voinut käydä salilla tekemässä käsitreenin tai uida matkaa. No päätös on kuitenkin tehnyt ja tänään lepäsin.

Positiivinen yllätys

Tänään pääsin taas nauttimaan tiistain vääntelyistä, eli peräkanaa 50 minuuttia joogaa ja venyttelyä. Sellainen kankean unelma, melkein kaksituntia kropan vääntelyä höystettynä tukilihasharjoitteilla. Hieman pelotti mennä kesän venyttelemättömyyden jälkeen tunneille, mutta yllätyin todella positiivisesti. Hiukan nivelet vaivasivat, mutta eivät haitanneet kokonaisuuden positiivisuutta.

Vesijumppapäivä

Eilen illalla selvisin Helsinkiin ja muuttoruljanssi loppui. Päätin juhlistaa asiaa aamuvesijumpalla. Niinpä jumppailin tunnin verran ennen aamupalaa. Onneksi valitsin tällaisen pehmeän laskun. Jo kevyessä jumpassa tuntui muutamaan otteeseen nivelissä ikävältä.

Joko nämä oireet voivat johtua liikkumattomuudesta tai liikkumattomuus on oireiden syytä. Koko kesä on tullut lepäiltyä enemmän tai vähemmän, joten nyt lienee aika siirtyä liikunnan kokeiluun. Ei kamalasti kyllä motivoi liikkumaan, jos jatkuvasti tuntuu kipua, mutta toisaalta ainakin ennen liikunta on hävittänyt fibro-oireet.

Ruokavaliohoidoista

Kun reumasairauksista etsii tietoa netistä, ei yleensä kovinkaan kauaa mene, ennen kuin löytää jonkun kokemuspohjaisen kertomuksen reumasta ja ruokavaliosta. Tämän hetken trendi tuntuu olevan, että lähteestä riippuen vähähiilihydraattinen, gluteeniton tai tärkkelyksetön ruokavalio parantaa kaikki reuman oireet. Kun vielä rajoittavaan ruokavalioon lisätään liuta erilaisia lisäravinteita ja super foodeja, reuman paraneminen on lähes varmaa.

Kaikista reumalääkkeistä pääsee eroon erittäin nopeasti ja samalla sivuvaikutukset lakkaavat. Esimerkiksi sosiaaliset rajoitteet eivät ole sivuvaikutuksia. Onhan ihan normaalia, ettei esimerkiksi kahvireissulla pysty syömään mitään tarjottavaa.

Nettiin voi kirjoittaa kuka vaan ja oikeastaan juuri sitä, mistä haluaa kirjoittaa. Niinpä netti tuntuu olevan pullollaan niitä ihmisiä, jotka ovat parantuneet uuden ruokavalion myötä. Toisaalta ne, jotka ovat ruokavaliota kokeilleet ja todenneet sen toimimattomaksi, eivät yleensä jaksa osallistua aiheesta käytävään keskusteluun ainakaan kovin pitkään kokeilun jälkeen.

Reumani puhkeamisen aikoihin koin karppauksen hyväksi tavaksi pudottaa painoa ja olin useampaan otteeseen melko vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Sairastumisen myötä ote ruokavaliosta lipsui pahemman kerran ja jaksoin panostaa syömisiini seuraavan kerran ehkä puolen vuoden kuluttua. Silloin aloitin aiemmin hyväksi havaitulla karppauksella. Jo kolmantena päivänä oireilevien nivelten määrä lisääntyi huomattavasti ja kokeilu jäi siihen.

Olen myöhemminkin muutamaan otteeseen kokeillut erilaisia vähähiilihydraattisia tai -tärkkelyksisiä ruokavalioita samalla tuloksella. Kun syön ravitsemussuositusten mukaista ruokaa, olo pysyy kohtalaisena. Kun ruokavalioon lisää enemmän joko hiilihydraatteja tai rasvaa, niin reuma aktivoituu. Tilannetta ei tietenkään helpota ruokavaliomuutoksesta seuraava henkinen stressi. Asia pitää omaksua ja se kuluttaa melko paljon henkisiä voimavaroja.

Lisäksi koen erittäin epämiellyttävinä elämääni rajoittavat asiat. Jos ruokavaliosta jättää pois jonkin merkittävän osan, se yleensä tuottaa tilanteita, joissa ei voi ottaa haluamaansa herkkua. Vaikken päivittäin käykään kahvilla kavereiden kanssa, haluan niillä kerroilla syödä sitä, mitä tekee mieli, enkä vain tyytyä mustaan kahviin.

Jos joku saa avun ruokavaliosta reuman hoidossa, niin ei se minulta ole pois. Minä kuitenkin mieluummin syön lääkkeeni ja nautin ruuan mukanaan tuomista pienistä iloista, kuin elän kovin rajoittavalla ruokavaliolla. Oli tässä kyse medikalisoitumisesta tai lääketehtaiden edun puolustamisesta, luotan mieluummin hoitoihin, joista on tieteellisesti todistettua näyttöä.

Autoilun loppu

Viikon saldo on noin 1500 kilometriä autossa. On kyllä pitkälti sellainen olo, että moisen suorituksen huomaa. Tänään ajelin vain 160 kilometriä ja olin ihan ihmisten aikoihin perillä. Ennätin jopa hoitaa asioita iltapäivästä. Ei muuttaminen toki tähän lopu, mutta viimeinen 140 kilometriä on niin tuttua reittiä, ettei sitä lasketa.

Tänään selvisin metsälenkillekin. Käveleskeltiin tunnin verran tattien perässä. Saaliiksi saatiin 3 tattia, mutta tulipa käveltyä. Selkäkin piti moisesta. Valitettavasti lonkka ei erityisesti pitänyt ja se onkin keljuillut lähes koko illan.

Kauas on pitkä matka

Koska sunnuntaina ajelin pohjoiseen, piti tänään ajella sieltä pois. Lähes täyden työpäivän jälkeinen viiden tunnin ajorupeama ei koskaan ole erityisen helppo. Ajamista ei ainakaan helpottanut kipuillut selkä ja viikon huonot yöunet. Onneksi sain kuitenkin mukavaa matkaseuraa, ettei tarvinnut yksin ajella.

Ajomatkan jälkeen sain nähdä koiran viikon tauon jälkeen. Olisin odottanut hieman riehakkaampaa vastaanottoa kuin paria hännän heilautusta ja kainaloon pyrkimistä. Onkohan tuosta koirasta tullut viimein sivistynyt ja aikuinen.

Tänään tein myös tämän viikon toistaiseksi suurimman urheilusuorituksen. Kävelin koirien kanssa noin kolmen vartin lenkin, mikä teki todella hyvää jäykistyneelle selälle. Vielä parit kunnon yöunet ja sen jälkeen maailma näyttäytynee melko erilaisena.

Jäykkä

Tänään koko päivä on ollut yhtä taistelua. Olisi tehnyt mieli käpertyä sikiöasentoon peiton alle, muttei siihen ollut mahdollisuutta, koska piti opiskella aktiivisesti ja toisaalta paikalla oleminen tuntui olevan myrkkyä selälle. Aamulla olo oli todella kankea. En taipunut juuri mihinkään ja muutamakin opiskelukaveri kommentoi kävelemistäni. Näytin kuulemma lähinnä ankalta, enkä yhtään ihmettele.

Päivä ei juuri parantanut oloa. Vähitellen aamujäykkyys perifeerisissä nivelissä helpotti, mutta tilalle tuli rintarangan mielipide ergonomisesti onnettomasta työasennosta. Illalla oli siis koko selkä kuin teräslevystä tehty.

Tämä jatkuva kipuilu ja huonoista yöunista johtuva väsymys kiristävät pinnaa. Eikä varsinaisesti stressikään helpota tilannetta, joten olen varmasti ollut turhan äkkipikainen ja inhottava opiskelutovereille. Itselleen asiaa voi selittää väsymyksellä ja kivuilla, mutta minusta se ei silti oikeuta huonoon käytökseen puolituttuja kohtaan.

Huono patja

Olen aina pitänyt periaatteenani, että en valita turhasta, ja olenkin melko vähään tyytyväinen. Nytkin majoitun siistissä ja mukavassa paikassa, josta en juuri keksi muuta valittamista kuin sängyt. Sängyistä sen sijaan löytyykin reippaasti kerrottavaa. Ovat allekirjoittaneen massalle ja selälle aivan liian pehmeitä.

Aamut eivät ole viimeaikoina olleet erityisen helppoja, mutta tältä patjalta herätessä olo on vielä karmeampi. Tuntuu, että koko aamupäivän kroppa on ihan umpijuntturassa eikä taivuttelusta tule mitään. Juuri kropan vertyessä pitää painua uudelleen nukkumaan.

Huonolla patjalla nukkuminenkaan ei ole erityisen virkistävää. Yöllä tulee heräiltyä noin kerran tunnissa. Kipulääkkeillä voi tilannetta hieman helpottaa, mutta silti uni on katkonaista ja aamulla on fyysisen jäykkyyden lisäksi myös henkisesti hidas.

Onneksi edessä on enää kaksi yötä näissä sängyissä ja sen jälkeen voi painua toisaalle kauhistelemaan huonoja sänkyjä.

Lääkärikäytös

Huonetoverillani oli matkalukemisena joku terveysaiheinen naistenlehti, jossa oli artikkeli siitä, miten saada lääkäriltä hyvää hoitoa. Ohjeista muutama jäi kaivelemaan. Yhdessä kehotettiin huolehtimaan hoitosuhteen jatkuvuudesta. Tämä koski erityisesti kroonisesti sairaita.

Totesin, että jos muuttaa vuoden tai parin välein, on aika vaikea luoda pitkää hoitosuhdetta lääkäriin. Ratkaisuksi jatkuvasti vaihtuvien lääkäreiden ongelmaan ehdotettiin yksityislääkäriä, joka seuraa kroonista sairautta. Ainakaan minulla moiseen ei oikein ole varaa, koska turvakokeita on otettava kuitenkin säännöllisesti.

Toinen tunteita herättänyt ohje koski hoitotietojen tarkistusta. Siinä oli erikseen mainittu, että korjausta voi pyytää, mutta hoito-ohjeita ei korjata. Ainoa korjaus, joka koskaan on minun hoitotietoihini korjattu, oli juuri muutos hoito-ohjeeseen. Lääkäri sanoi vastaanotolla minulle yhtä ja oli kirjoittanut toista.

Muutoin ohjeet olivat melko selkeitä ja voin niihin yhtyä. Tosin olen osannut moisia ohjeita noudattaa, vaikken olekaan niihin aikaisemmin törmännyt. Osaa asioista pidin jopa itsestään selvyyksinä. Tottahan toki lääkärille kerrotaan kaikki lääkitykset ja kysytään, jos jokin asia on epäselvä. Oman hoidon toteutumista seurataan ja tarvittaessa asioita selvitellään itsenäisesti. Ihmisiä terveydenhuollossakin on töissä ja usein jopa melko kiireisiä ihmisiä.

En tiedä, kuinka paljon omaan asiointiini lääkäreiden kanssa vaikuttaa minun akateeminen koulutukseni. Osaan osin puhua lääkäreiden kanssa ja uskallan kysyä itselleni vieraita termejä. En sinällään osaa nähdä lääkäriä kovin suurena auktoriteettina. Ennemmin näen, että meillä on yhteinen päämäärä, jossa lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja minä omien tuntemuksieni ja oireideni. Yhteistyöllä päästään parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun.

Koulutuspäivä

Hyvä oli eilinen ennustus lyhyiksi jäävistä yöunista. Nukkumaan käydessäni, siinä kahden maissa, en uskaltanut enää ottaa vahvoja kipulääkkeitä, koska en olisin ollut aamulla todella väsynyt. Lopputuloksena olikin sitten todella huonosti nukuttu yö. Aikaa nukkumiselle olisi ollut viitisen tuntia, mutta heräilin vajaan tunnin välein. En taaskaan tiennyt syytä, mutta olettaisin selän keljuilleen ja kyljen kääntämisen auttaneen.

Kuten arvata saattaa aamulla olo ei ollut kovin hyvä ja muutenkin olo oli kuin katujyrän alle jääneellä. Tilannetta ei tietenkään helpottanut, että koko päivä meni neuvotteluhuoneessa istuessa. Välillä tuntui, että haluan oikeasti käyttäytyä kuin häirikköoppilas - pyörimällä kuin väkkärä ja mahdollisesti ravaamalla edestakaisin. Ruokatauolla totesin vielä, että en ollut ottanut mukaan yhtään kipulääkkeitä, joten iltapäiväkin oli samaa piinaa.

Selän kanssa olisi pitänyt lähteä harrastamaan liikuntaa, mutta päädyin opiskelukavereiden kanssa syömään ulos ja sen jälkeen parantamaan maailmaa. Oli kyllä hyödyllistä päälle, mutta ei taatusti ainakaan helpota ensi yötä. No nyt pääsin kuitenkin ottamaan kovempia kipulääkkeitä ja toivon, että saan nukuttua paremmin.