En vain pysty lopettamaan oman olon
ihmettelyä. Olen useampaan otteeseen epäillyt omia oireitani ja
niiden todellisuutta. Nyt oireiden hävitessä kuin salaman iskusta,
huomaan, ettei kyse todellakaan ole ollut kuvittelusta. Väitän
jopa, että osa yliliikkuvuusoireiksi nimetyistä oireista ei ole
ollut pelkästään sitä, koska biologisen lääkityksen ei pitäisi
vaikuttaa kuin tulehdukseen.
Kivuttomuus on kiva olotila, mutta
enemmän olen innoissani hyvistä öistä. Olen nyt nukkunut 2 yötä
katsomatta kertaakaan kelloa. Vaikka kello näyttää minun nukkuneen
yhtä pitkään, aamulla olen paljon virkeämpi. Toki kaiken
väsymyksen poistumiseen menee aikaa, mutta vähitellen nuo yöunet
alkavat luoda uskoa siihenkin suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti