Tapaninpäiväänhän perinteisesti
kuuluu tapaninajelu ja suuntasimme tänään Turkuun. Eli käytännössä
tarjolla oli tuntien autossa istuminen. Tällä erää ei tarvinnut
itse ajaa ja matkassa olimme hyväpenkkisellä autolla. Kaikesta
huolimatta autossa selkä ei todellakaan arvostanut moista istumista.
Perillä kävimme sitten
isovanhemmillani. Minulle isoäitini tapaaminen tuntuu tulevan kerta
kerralta vaikeammaksi. Suurin syy lienee reuma, jonka olen häneltä
perinyt. Tiedän, että reuman hoito on kehittynyt hurjasti ja minun
ennusteeni on melko erilainen kuin isoäitini ennuste on koskaan
ollut. Silti totuus iskee vasten kasvoja aina, kun tapaan isoäitini.
Häntä on myös kiittäminen omasta
kyvyttömyydestäni valittaa kipua. Lapsena vietin useita kesiä
heidän luonaan ja olen jo silloin päättänyt, etten rasita
läheisiäni valittamalla kivusta. Niin hyvin päätökseni on
pitänyt, että olen reumaan sairastumiseni jälkeen joutunut
tietoisesti opettelemaan puhumaan kivustani. Vieläkään en
mielelläni turhan päiväisesti valita, mikä on osiltaan ehkä
vaikeuttanut kommunikointiani lääkäreiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti