Rauhassa eteenpäin

Kävin sitten hengittelemässä lääkärin vastaanotolla. Lopputuloksena kotiin lähti PEF-mittari ja komento puhkua siihen pari kertaa päivässä ja ottaa rauhallisesti. Liikkua kuulemma saa ja pitää etenkin, jos se helpottaa oloa, mutta oman jaksamisen mukaan kuitenkin. Luultavasti tälläkin viikolla jää juoksematta sekä nopea ja lyhyt lenkki että intervallilenkki. Toisaalta kyllähän se hitaampikin liike nostaa kuntoa ja polttaa kaloreita.

Illalla piti taas päivän istumisen jälkeen lähteä liikkeelle ja huitaisin uima-altaaseen. Hölkkäilin puolisen tuntia ilman juoksuvyötä ja kummasti jumitukset selästä vähenivät huomattavasti. Altaasta noustessa oli todella hyvä olo. Hengitys hieman tuntui altaassakin ja kovassa vauhdissa hengittäminen oli tavanomaista raskaampaan. Liikunnan jälkeen myös hengittäminen oli helpomman tuntuista.

Yläkroppa treenissä

Koska en koe olevani sairas - mitä nyt henki ei kulje - päätin lähteä salille. Kävellessäni salille mietin moneen otteeseen reissun mielekkyyttä. Kävelyvauhti oli lähinnä matelua. Salilla olo kuitenkin parani ja sain treenattua vuorossa olleen yläkropan kohtalaisen tehokkaasti. Kerrankin maltoin pitää reilut tauot sarjojen välillä ja kotiin kävellessä olo oli huomattavasti parempi.

Iltaa kohti olo helpottui ja tätä kirjoittaessani mietin, olivatko aamun hengitysoireet kuviteltua. Tosiasia lienee, että hengenahdistus johtuu pääasiassa aamujäykkyydestä, jonka kuuluukin helpottaa liikunnan ja valveilla olon myötä. Se, että onko liikkuminen tässä kunnossa järkevää, hiukan arveluttaa. Fysioterapeutin mukaan ei saisi liikkua, jos sattuu, mutta näihin oireisiin ei kipu liity millään tapaa.

Erittäin rauhallinen lenkki

Tälle päivälle olin suunnitellut viikon pitkän hölkkälenkin. Kun olo on ollut muutaman päivän vähän toisaikainen, päätin että käyn tekemässä juuri sen mittaisen lenkin kuin tuntuu hyvältä. Lopputuloksena oli vajaan tunnin lenkki, josta hölkkäilin hissukseen noin puolet. Loppuaika meni kävellen. Sykemittari asetti sykerajat kohtuullisen korkealle, mutta toisaalta sykkeet nousivat myös todella herkästi. Sykkeiden perusteella tuli tehtyä ihan kohtalaisen raskas lenkki, vaikka etenemisvauhti olikin hidas. Toisaalta lenkki teki sen, mitä siltä halusinkin - hätisti aamujäykkyyden lenkkireitin varteen.

Loppupäivä sitten lepäillään ja tehdään liikkuvuusharjoituksia. Jos niillä saisi tämän jumittelun voitettua, niin ei tarvitsisi kajota lääkepurkkiin.

Lepoa

Tästä päivästä tuli sitten lepopäivä. Aamulla selkä jäykisteli siihen malliin, että pannan laittaminen koiralle oli todella vaikeaa. Hengitys on ollut raskasta ja pienenkin ponnistuksen jälkeen olosta tulee todella epämiellyttävä. Tänään pidän täydellisen lepopäivän ja liikun vain pakolliset liikunnat. Huomisaamuna kokeilen rauhallista lenkkiä. Ainakin edellisellä kerralla se teki ihmeitä ololle - toivottavasti toimii myös tällä kertaa.

Tänään on taas niitä päiviä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja hautautua tuonne sängynpohjalle. Mikään ei tunnu hyvältä ja olen niin väsynyt olemaan puolikuntoinen. Järki sanoo, että täältä taas noustaan ja nyt ollaan vain hetkellisessä aallonpohjassa. Eli oman rajallisuutensa ja voimattomuuden myöntäminen jopa itselleen on kovin vaikeaa.

Voi selkä

Tänään aamulla tuntui, että selkä on jäykkä kuin ratakisko ja hengitys oli todella pinnallista. Koiran pissilenkiltä palatessani jouduin pysähtymään puolessa välissä portaita tasaamaan hengitystä. Muutenkin koko aamupäivän keuhkojen täyttäminen tuntui todella raskaalta. Lisäksi syvään hengittäminen sattui lapaluiden väliin. Toivottavasti tämä ei ole menoa taas.

Päivällä lähdin kuitenkin käymään salilla. Ajattelin, että rauhallinen liikunta voisi helpottaa oloa. Olo oli kauttaaltaan sellainen nuutunut, mutta erityisesti selkä ei enää jäykistellyt. Sykemittari päätteli palautumiseni kuitenkin olevan hyvää. Lopputuloksena salimatkojen sykkeet jäivät hyvin alhaiseksi. Salitreeni puolestaan meni hyvin. Ollenkaan ei huomannut, että kroppa olisi toiminut jotenkin epänormaalisti. Eli lihasvoimissa ei tänään ollut puutetta, mutta aerobinen liikunta oli todella hankalan tuntuista.

Hölkkää vedessä ja maalla

Eilen jouduin tutkimusten takia ajelemaan tuonne naapurikuntaan ja päätin samalla reissulla käydä uimahallissa. Unohdin sujuvasti uimalasit kotiin, joten tyydyin vesijuoksuun. Paria päivää aikaisemmin luin netistä, että vesijuoksu ilman juoksuvyötä olisi huomattavasti tehokkaampaa liikuntaa ja kehittäisi myös vartaloa tukevia lihaksia. Tietysti tätä piti kokeilla, etenkin kun altaassa oli tilaa vähän räpeltääkin. Täytyy myöntää, että yllätyin oikeasti tehokkuudesta ja siitä, miten hyvin selkä liikkui. Eikä treeni ollut ollenkaan niin tylsää kuin vyön kanssa. Tätä pitää saada ehdottomasti lisää.

Tälle päivälle olin sitten sijoittanut juoksuohjelmaan intervallilenkin. Aamulla oli kuitenkin taas todella jähmeä olo ja sykemittarikin asetti sykerajat todella alas. Lenkistä tuli sitten sellainen hidas hölköttely. Aikaa meni puolisen tuntia ja matkaa tuli taitettua arviolta alle kaksi kilometriä. Helpotti se vähän jähmeyttä, muttei mainittavasti. Kävi taas mielessä ylikunnon mahdollisuus, etenkin koko päivän olen tuntenut oloni tosi vetämättömäksi.

Pitää seurailla oloa ja tarvittaessa ottaa huomisesta lepopäivä. Suunnitelmissa on jalkatreeni salilla, mutta jos olo ei tästä piristy pidän huomenna vapaa päivän ja treenailen jalat myöhemmin. Kummasti tältäkin viikolta lepopäivät ovat jääneet hurjan vähiin - eilinen oli sellaiseksi suunniteltu, mutta uimahalli veti liikaa puoleensa. Loppuviikolle on suunnitteilla vielä yksi juoksulenkki ja jalkatreeni salilla - mutta oikeasti omaa oloa on kuunneltava ja tarvittaessa luovuttava jo suunnitelluista lenkeistä.

Painon ilmoittamisen vaikeus

Jouduin tänään hankalan paikan eteen. Jouduin täyttämään esitietolomakkeen, jossa kysyttiin painoa. Vaikea paikka ei sinällään ollut niiden painolukemien kirjoittaminen - vaa'an näyttämän kanssa olen kyllä sinut. Ongelma oli, että minkä luvun minä siihen kohtaa kirjoitan. Jos laitan siihen tämän viikon virallisen punnituksen tuloksen, se ei vastaa todellisuutta siinä tutkimustilanteessa, koska punnitus on tehty aamulla ennen aamupalaa ja tutkimus on illalla ruokailuiden jälkeen. Olisin voinut laittaa siihen myös tämän päivän punnituksen tuloksen, joka on nestevaihteluiden takia suurempi kuin maanantain tulos, mutta edellinen ongelma edelleen on olemassa.

Kaveri ehdotti keskiarvon laskemista. Jäin vaan miettimään, että mistä tuloksista sen keskiarvon lasken. Kokovuoden tulos antaa taatusti aivan liian suuren tuloksen, eli tarkasteluvälin pitäisi olla huomattavasti lyhyempi. Mikä on sitten sopiva tarkasteluväli? Viikko on liian lyhyt ja arviointi tarkkuudeltaan yksittäisen arvon luokkaa. Kuukausi taas puolestaan taas vääristää todellista painoa ylöspäin.

Se yleisesti ihmisten käyttämä tapa, jossa paino pyöristetään lähimpään viiteen kiloon, lienee se järkevin vaihtoehto. Kuitenkin painoni pyöristyisi alaspäin ja minusta tuntuu itseni huijaamiselta, jos kirjoitan todellista painoani pienemmän lukeman johonkin viralliseen lomakkeeseen. Yleisesti tiedettyähän on, että etenkin naiset ilmoittavat painonsa mieluummin alakanttiin.

Lisäksi pitää tietenkin huomioida punnituksen virhelähteet. Ihmisten punnitsemiseen tarkoitettu vaaka harvoin on mittaustarkkuudeltaan kiloa tarkempi, vaikka nykyiset digitaalivaa'at antavatkin yhden lukeman. Lisäksi vaa'an kalibrointi on syytä kyseenalaistaa. Mitä minun vaakani näyttää suhteessa johonkin toiseen vaakaan ja onko se toinen vaaka yhtään sen oikeammassa? Miten paljon tulokseen vaikuttaa esimerkiksi mittausympäristö ja alusta? Entä se, miten punnittava seisoo vaa'alla?

Olisikohan elämä paljonkin helpompaa, jos ei olisi (melkein) insinööri?

Kunto kohoaa vähitellen

Tänään olisi juoksuohjelman mukaan ollut vuorossa vähän vauhdikkaampi lenkki. Siis mittaa olisi joku parisen kilsaa, mutta vauhti melko kova. Aamulla oli kuitenkin sen verran jumahtanut ja väsähtänyt olo, että päätin uskoa sykemittariani ja hölkkäillä matalilla sykkeillä lyhyehkön lenkin. Siispä lopputuloksena vajaan kolmen kilometrin lenkki 5,5 km/h keskinopeudella - siis todella hiljaa.

Jotain hyödyllistä tuo sykemittarikin on saanut aikaan. Maltan sen kanssa juosta hitaita lenkkejä. Kun joku selkeästi laskee sykerajat ja seuraa niitä, on helpompi pysyä niissä eikä antaa sykkeiden hissukseen nousta ylemmäs. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että haaveet juoksunopeuden kasvattamisesta saa tällä erää heittää romukoppaan. Toisaalta haluan uskoa, että kunto nousee vähitellen myös noilla matalammilla sykkeillä ja sitä kautta vauhtikin kasvaa vähitellen. Intervallilenkit ja kovempi vauhtiset lenkit toki pidän ohjelmassa, mutta pitkät lenkit pyrin juoksemaan sykemittarin ohjaamaan tahtiin.

Sellainen jännä havainto tuli tänään alkuverryttelykävelyllä, että vielä kesän alussa reipas kävely riitti helposti pitämään sykkeet keskialueella. Nyt pitää oikeasti keskittyä kävelemään reippaasti ja pitkin askelein, että sykkeet nousevat pysyvästi kunnonkohotusalueelle. Eli selkeästi kehittymistä tapahtuu, vaikka päivittäisessä elämässä ja lenkeissä sitä ei huomaa.

Alussa juoksukunnon kohoamisen huomasi selvästi juostujen matkojen pidentymisenä. Nyt kuitenkin matkat ovat jo niin pitkiä, ettei niiden pidentäminen ole samalla tavalla palkitsevaa. Pitkään juoksulenkkiin saa uhrattua alku- ja loppukävelyineen puolisen toista tuntia, ei juoksuajan pidentäminen enää kovasti houkuttele. Uskallan väittää, että jaksaisin hölkätä 10 kilometriä, mutta aikaa siihen menee niin paljon, ettei kiinnosta ottaa moista lenkkiä säännölliseen ohjelmistoon.

Käsitreeni

Olin päättänyt, että tänään menen salille, jos moinen innostaa, muttei minun ole pakko. Sitten aamulla katselin viikon treenisuunnitelmaa ja totesin, että jos en mene tänään salille, niin menen sinne huomenna, jolloin on ohjelmassa myös juoksulenkki eli taas kävisin sekä juoksulenkillä että salilla samana päivänä. Niinpä päätin raahata luuni salille tänään, vaikkei suurta hinkua sinne lähtemiseen ollut.

Rääkin kohteena olivat käsien lihakset sekä selkä- ja vatsalihakset. Luulen, että nuo selän tukilihakset istuvat tähän päivään parhaiten. Alun perinhän ne olivat jalkapäivän jatkona, mutta kun on treenannut huolella jalkansa, ei enää jaksa panostaa selkälihasliikkeisiin, joten treeni tuli tehtyä usein vähän sinne päin. Varsinaiseen yläkropan päivään ne eivät puolestaan sovi, koska silloin ei yksinkertaisesti jaksa. Pitää muutama kerta kokeilla niitä tässä käsipäivän yhteydessä.

Ensimmäinen viikko sykemittarin kanssa

Tänään sain sitten ensimmäisen viikon palautteen sykemittarilta. Kuten alkuun epäilinkin, niin liikun huomattavasti enemmän kuin sykemittari olettaa. Viime viikon liikunnat olivat 9 tuntia ja 9 minuuttia, kun ohjelman mukainen tavoite oli 3:10. Ohjelma oli tehnyt tästä asiasta havainnon, mutta muuttaa itseään vasta kuuden viikon kohdalla, joten siihen saakka likimain kolminkertaistaa ohjelman liikunnan.

Lisäksi ohjelma esittää suositukset siitä, miten paljon pitäisi milläkin tehoalueella liikkua. Korkeimmalla tehoalueella pitäisi ohjelman mukaan liikkua 10 minuuttia ja minä liikuin huimat 35 minuuttia - mikä huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Siitä huolimatta ohjelma varoittaa ylikunnon mahdollisuudesta ja kehottaa harjoittelemaan alueella vähemmän. Millä minä vähennän harjoittelua korkeilla sykkeillä, kun nuokin minuutit ovat isolta osin kertyneet salitreeneistä ja kotiin kiipeämisestä. Toki juoksulenkilläkin on joskus käyty ko alueella, mutta mielestäni en sillä alueella ole harjoitellut lainkaan. Tämän viikon osalta ko tehoalueen treeniminuutit on jo ylitetty.

Tänään aamulla kävin hölkkäilemässä rauhallisesti 4,5 km. Eilinen lenkki tosiaan jäi juoksematta ja viikon pitkän lenkin olin suunnitellut tiistaille, joten tämän päivän lenkin pituus määräytyi ihan oman fiiliksen mukaan. Käytännössä olisin varmasti jaksanut juosta pidemmälle, mutta kiva lenkki kun päättyi tuohon 4,5 kilometrin kohdalle, päätin kävellä siitä kotiin. Kiva joskus juosta nautittava lenkkikin, eikä suorittaa mitään.

Iltapäivällä raahauduin sitten salille ja rääkkäsin lähinnä yläselän lihaksia. Salille mennessä epäilin, että viitsinkö treenata kunnolla, mutta kyllä niissä hommissa hiki virtasi ja lihakset joutuivat töihin. Sinällään mitään hienoa voittajafiilistä en treenistä saanut, mutta ei siihen pettynytkään voi olla - sellainen perustreeni.

Lepopäivä

Tälle päivälle olin suunnitellut lyhyen hölkkälenkin, mutta aamulla olo oli niin väsynyt ja tukkoinen, ettei huvittanut lähteä mihinkään. Käveltiin koiran kanssa puolisen tuntia ja se saa riittää tämän päivän liikunnaksi. Toivottavasti huomenna on erilainen ääni kellossa ja saan hölkkäiltyä edes kevyen lenkin.

Huomisen aamulenkin voi tehdä melko vapaasti. Olin alunperin ajatellut juoksevani pitkän lenkin tiistaiaamuna, mutta huomenna juoksen niin pitkälle kuin huvittaa. Toisaalta pitkä rauhallinen juoksulenkki tekisi varmasti hyvää kropalle, mutta keskityn kuitenkin kuuntelemaan kropan viestejä. Liikkumisen pitää ehdottomasti tuntua hyvältä, koska muuten se jää.

Vesihölkkää ja kävelylenkki

Eilen ilmeni pakottava tarve lähteä vaateostoksille ja ajattelin samalla reissulla iskeä toisenkin kärpäsen eli käydä uimassa. Yllättäen huolimatta kaunista päivästä uimahallissa oli todella paljon väkeä, eivätkä uimaseuran varaamat kaksi rataa ainakaan lisänneet uimatilaa. Kaikilla vapailla radoilla oli puolenkymmentä uimaria, joten päätin vaihtaa uintitreenin vesijuoksuun. Hölkkäilin altaassa puolisen tuntia kunnes kyllästyin. Paljon mielenkiintoisempaa olisi, jos vedessä olisi ylä- ja alamäkiä. Vähän sama kuin kävelisi pitkän kävelylenkin urheilukentällä - todella tylsää hommaa.

Iltasella sitten piti lenkittää koira ja käytiin tekemässä kolmen vartin kävelylenkki, jonka jälkeen tein selkäjumpan oikein huolella. Kerrankin oli kiva tehdä ja motivaatiota riitti oikein perusteelliseen venyttelyyn. Liian usein viimeaikoina on tullut venyteltyä vain ne pakolliset lihasryhmät ja jätettyä muut oman onnensa nojaan.

Salitreeni ja tavaroiden kantamista

Tälle päivälle olin suunnitellut jalkatreenin salille. Sinne nenä osoittikin heti aamupalan jälkeen ja sain tehtyä jalat hyvällä tsempillä. Virtaa riitti vielä jalkatreenin lopussa, joten tein selän liikkuvuusharjoitukset jo salilla. Sahausliike oli huomattavasti helpompi tehdä pienellä painolla kuin kuminauhalla. Kuminauhassa tökkii kasvava vastus liikkeen lopussa, irtopainolla vastus pysyy samanlaisena, joten rintakehän saa helpommin avattua loppuun saakka.

Lisäksi innostuin tekemään vatsa- ja selkälihasrääkkiä. Eräs toinen salilla kävijä neuvoi hyvän ja yksinkertaisen selkälihasliikkeen, jota päätin kokeilla. Sain varoituksia, että on sitten pirusti kevyemmän tuntuinen kuin oikeasti on. No helpolta se tuntuikin, joten odotan huomisia lihaskipuja selässä.

Illalla saatiin vihdoin osumaan isäni ja minun aikataulut yhteen ja sain asuntooni kolme uutta pöytää. Niiden kantaminen kolmanteen kerrokseen nosti kyllä hien pintaan. Mutta kyllä siinä hommassa huomasi kunnon parantumisen. Vaikka hiki virtasi ja välillä hengästytti, niin ei tullut kertaakaan totaalisen väsynyttä oloa, vaan hyvin jaksoi tehdä sen puolen kymmentä reissua, minkä tavaroiden siirtäminen sisälle vaati.

Aamulaiskuus

Tänään iski aamulla laiskuus, enkä lähtenyt lenkille, vaikka olisi pitänyt. Kävin jolkottelemassa intervallilenkin sitten iltapäivällä. Jotenkin olo oli tosi tukkoinen ja lenkki meni lähinnä vähän sinne päin hölkätessä. Edelleen kävelin juoksupätkien välit, mutten siitä huolimatta viitsinyt juosta kovia juoksupätkiä. Olo oli kuin hidastetussa filmissä. Jälkeenpäin ajatellen tänään olisi ehdottomasti pitänyt juosta yksi pidempi juoksupätkä, eikä intervallilenkkiä. Alusta saakka olo oli sellainen, ettei revittely ole hyvä juttu, mieluummin rauhallista ja tasaista tahtia. Tätä se on Teräs-Kaislan rakentaminen - ennen kaikkea itseensä tutustumista.

Illalla ikään kuin korvatakseni epäonnistuneen juoksulenkin tein selkäjumpan erityisellä huolellisuudella. Nuo fysioterapeutin antamat uudet liikkeet ovat siitä todella hyviä, että eron liikkuvuudessa huomaa todella helposti. Tänään oli huonomman liikkuvuuden päivä selkeästi. Tuntui, ettei ranka käänny tai taivu mihinkään suuntaan ja rautakankikin olisi notkeampi. Tästä saattaa löytyä osaselitys siihen, miksei lenkkikään tuntunut hyvältä.

Ensimmäinen painonpudotuskehu

Kävin näyttämässä vähän kipuillutta silmääni ensin terveydenhoitajalle ja sitten lääkärille ja tuttu terveydenhoitaja kysyi lähtiessäni, että olenko laihtunut ja siitä seurasi mielenkiintoinen keskustelu niistä menetelmistä, joilla olen painon saanut putoamaan. Kovin kannustavasti hän suhtautui ja oli aidosti iloinen siitä, että olin löytänyt itselleni sopivan menetelmän. Ihaili myös asennettani, että ihan sama paljonko putoaa ja millä vauhdilla, kunhan suunta on oikea. Keskustelu sai oikeasti hyvälle mielelle.

Illalla selkä jäykisteli sen verran, että päätin käydä pienellä vesihölkällä, vaikka varsinaisesti olin suunnitellut eiliselle lepopäivän. Totesin taas, että kyllä vesijuokseminen on tylsää, mutta selälle se taas teki hyvää. Sellaisena kivana palautteluliikuntana sillä on minunkin liikuntaohjelmassani selkeä paikka. Lisäksi altaassa killuessa on helppo tehdä erilaisia selän liikkuvuutta parantavia kiertoliikkeitä. Kun selkä on akuutissa vaiheessa, vesijuoksu on oikeasti hyvä liikuntamuoto.

Erittäin rauhallinen hölkkälenkki

Tälle päivälle olin suunnitellut viikon pitkän juoksulenkin. Eli ajatuksena hölkkäillä noin 5 km sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Aamulla olo oli niin jäykkä ja hidas, että epäilin jo ennen juoksuun pyrähtämistä, mitä lenkistä tulee. Mutta periaatteesta päätin hölkkäillä ainakin vartin, jos mihinkään ei satu. No aloitin tarkoituksella korostetun hitaasti, jos se helpottaisi oloa. Hölkkäilin kunnes viitsiminen loppui. Tuloksena elämäni pisin hölkkä 6,8 km ja aikaa meni noin tunti ja vartti. Eli vauhti ei todellakaan päätä huimannut, mutta olisin jaksanut vielä hurjasti pidemmälle. Jäykkyyskin hävisi ensimmäisen kilometrin aikana ja sen jälkeen juoksu oli lähinnä nautittavaa.

Iltapäivällä kävelin salille tekemään käsitreenin. Koska viime viikolla lintsasin vatsalihasten rääkkäämisestä, päätin tehdä ne tänään käsipäivän yhteydessä, koska käsitreeni muuten on yleensä kevyt. Nyt oli salilla sen verran reilusti mukavaa porukkaa, että aika tuntui menevän kuin siivillä ja sain tehtyä loistavan treenin. Pienen ikävän sivumaun treeniin teki selkä, joka oikkuili vatsalihastreenissä ja melkein esti koko istumaan nousut. Mutta kokonaisuudessaan mukava käsitreeni, ehkä minä tästäkin päivästä alan vähitellen pitämään.

Sykemittarin paluu

Tänään sain uuden sykemittarini huollosta. Epäilin, että kyseessä olisi ollut 'user error', mutta oli siitä huollossa löytynyt ihan selkeä vika, joka korjattiin. Mittari osaa tehdä treeniohjelmia ja seurata niiden toteutumista. Pohdin pitkään, että otanko kunnonkohotusohjelman vai painonpudotusohjelman ja päädyin kunnonkohotukseen, koska liikkumiseni tavoitteena on ensisijaisesti parantaa fyysistä kuntoa ja pitää huolta selästä, eikä niinkään laihtua. Laihtuminen tulee sitten "sivutuotteena". Jälkeenpäin lueskelin liikuntalajien kuvauksia ja painonpudotusohjelmassa olisi ainakin tuntimääräisesti enemmän liikuntaa.

Joka tapauksessa ajattelin ainakin ensimmäiset viikot mennä aiempien liikuntatottumusteni mukaan ja sitten katsella, mitä sanottavaa mittarilla on treeniin. Jossain kohti varmaan kokeilen sitä painonpudotusohjelmaakin. Toisaalta se on luultavasti melko matalasykkeistä liikuntaa, mikä voittopuolisesti minusta on tosi tylsää. Nyt kun olen oppinut pitämään hengästymisestä ja hikoilusta, haluan myös liikkua kovilla sykkeillä. Pitkiä treenejähän niin ei jaksa kovilla sykkeillä tehdä, mutta kyllä niitäkin pitää mahtua liikunnan joukkoon. Eli jatkan juoksemista, sanoi sykemittari mitä tahansa.

Tämän päivän liikunnat koostuivat hyötyliikunnasta ja salitreenistä. Kävelin salille keskustan kautta. Salilla treenasin yläkropan ja pieni mielipaha tuli taas muutettua lihasenergiaksi tehokkaasti. Eilisestä vetämättömyydestä ja tsempin puutteesta ei ollut tietoakaan. Paukkuja riitti kaikkiin liikkeisiin ja hiki virtasi. Kotiin kävellessä olo oli mitä mainioin.

Tänään illalla sain tehtyä ensimmäistä kertaa fysioterapeutin neuvomat liikkuvuusharjoitukset ja venyttelyt osana normaalia iltavenyttelyäni. Hyviltä liikkeiltä tuntuivat ja paneutuivat juuri sinne ongelmakohtiini, kuten rintarangan liikkuvuuteen. Toivottavasti vaikutus pysyy jatkossakin ja pidemmällä aikavälillä liikkuvuus lisääntyy - tai ei ainakaan vähene.

Liikunan sekametelisoppa

Tänään oli sellainen päivä, että tuli harrastettua hyvin monenlaista liikuntaa. Aamun aloitin juoksulenkillä, koska selkä oli sen verran jäykkä ja toisaalta viikon viimeinen juoksulenkki oli vielä tekemättä. Tälläkin kertaa viikon viimeiseksi lenkiksi jäi nopean lenkin juokseminen. Tällä kertaa se tarkoitti vajaan vartin juoksupätkää, jonka aikana matkaa taittui reilut puolitoista kilometriä. Keskivauhdiksi sain näillä eväin 7,7 min/km ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Pidemmälle en olisi jaksanut, mutta sain kerrankin juostua loppua kohti kiihtyvän lenkin. Yleensä kun lenkit tuppaavat hidastumaan.

Iltapäivällä jatkoin sitten nautiskelua ilmaisista uinneista ja kävin ensin salilla rääkkäämässä vähän jalkoja ja sen jälkeen vesijumpassa. Salitreeni jäi todella torsoksi. Uusilla laitteilla en vaan saanut tehtyä saman tehoista treeniä kuin normaalisti, eikä muutenkaan löytynyt jalkatsemppiä. Aikaa meni vartin verran, mikä on naurettavan lyhyt aika jalkatreeniin. No tulipa kuitenkin edes jotain tehtyä.

Lopuksi painuin uima-altaaseen vesijumpalle. Aerobinen ja liikkuvuutta edistävä jumppa oli tällä kertaa tarjolla. Lihaskuntoa tehtiin huomattavasti vähemmän ja enemmän hyppimisen rinnalla. Toisaalta todella paljon tehtiin erilaisia kiertoliikkeitä. Selkäni tuntui tykkäävän tämän tyyppisestä treenistä ihan hurjasti ja oli todella vetreä olo, kun nousin altaasta.

Vesiliikuntaa ja osa talven marjoista

Nyt viikonloppuna maauimala on auki viimeistä kertaa ja perinteisesti silloin vietetään lämpimän veden viikonloppua. Paikallinen sähkölaitos kustantaa veden lämmityksen ja uimalaan on vapaa pääsy. Lisäksi ainakin tänä vuonna ohjelmaan kuului jokunen ilmainen vesijumppa. Pitihän sitä sitten lähteä jumpalle, kun kerrankin siihen on mahdollisuus ja muuten tämän päivän liikunnat olisivat luultavasti jääneet melko vähiin.

Kiva jumppa oli ja aika raskaskin tai sitten minä vaan jaksoin tsempata. Usein etenkin kaupungin järjestämissä jumpissa tahti on melko rauhallinen eikä tekemiseen tunnu saavan tehoa millään. Nyt tehot tulivat mukavasti ilman suurta henkistä ponnistelua ja muutenkin tuli tosi kivan liikuttunut olo. Venyttelyitä aina näihin jumppiin kaipaan enemmän, mutta ne on sitten tehtävä illalla kotona ihan itsenäisesti.

Aamupäivä käytettiin perkaamalla erivärisiä herukoita talven iltapirtelöitä varten. Taitaa huomenna pakastimeen mennä noin kuukauden marjat. Eivät ne koko talvea riitä, mutta tuovatpa vaihteluita kaupan pakastealtaan valikoimiin ja ehkäpä muutama eurokin säästyy. Puolukat ovat vielä pakastamatta, mutta muuten talveksi löytyy erilaisia makuja iänikuisen mansikan rinnalle. Varmasti tammikuun pimeällä mustaherukkapurkin avaaminen tuo muiston kivasta elokuisesta päivästä patiolla.

Tämä pirtelö on yksi painonpudotukseni kulmakiviä. Marjojen lisäksi siihen kuuluu piimää tai jogurttia, tuoremehua ja satunnaisia siemeniä. Hurautan moisen tehosekoittimessa sekaisin ja nautin hissukseen iltasella television ääressä. Pirtelössä on monta hyvää puolta. Ensiksikin sen nauttimiseen saa usein kulutettua tunnin ja sinä aikana on helppo jättää kaikki television katselu napostelut syömättä. Lisäksi se on melko täyttävä, muttei kuitenkaan liian raskas iltapalaksi. Yhtenä ehdottoman hyvänä puolena on mainittava, että sisällön voi muokata muiden päivän syömisten mukaan - proteiinijauhe menee joukossa sangen mainiosti, samoin muutama ruokalusikallinen öljyä - jos tarve vaatii. Keveimmillään pirtelö on jokusen sata kilokaloria, mutta on sitä tuhannen kilokalorin pirtelökin joskus tullut värkättyä.

Jumppaneuvontaa

Vietin sitten miellyttävän päivän Helsingissä. Tällä kertaa vierailun kohteena oli fysioterapeutti, jonka kanssa käytiin läpi lähinnä, mitä reumaatikon pitää huomioida liikunnassaan ja toisaalta katseltiin rintarangan liikkuvuusharjoituksia ja muutama minulle ongelmallinen venytys.

Käynti oli hyvä ja opettavainen. Kerrankin käytiin läpi niitä asioita, joita olen netistä reumasairauksista lukenut. Millaiset liikuntalajit sopivat reumaatikolle ja miten omaa kroppaa pitää kuunnella? Lisäksi liikunnan säännöllisyyttä fysioterapeutti painotti. Kehotti valitsemaan lajin, josta itse nauttii ja joka ei satu tai muuten ärsytä niveliä. Mitään rajoituksia liikuntaan reuma ei aseta, kunhan muistaa kuunnella omaa kroppaa ja sen reaktioita.

Eli oikealla asenteella olen tätä liikkumista opetellut. Liikutaan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja sovelletaan lajeja tarvittaessa sen mukaan, mikä tuntuu pahalta. Muutama uusi lajikin tuli esille. Esimerkiksi melonta on (selkäranka)reumaatikolle hyvä laji, koska siinä tulee luonnostaan kiertoliikettä selkärankaan. Oikeasti kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta lajilta. Toinen suositeltu laji oli dementiahiihto, josta ajattelinkin, että siinä voisi olla hyvä talvilaji, koska epäilen, että juokseminen ainakin liukkailla keleillä tulee jäämään.

Hyvä mieli jäi ja sovittiin seuraavakin käyntikerta, jossa käydään läpi lisää tietoa ja jumppaharjoitteita. Sen lisäksi lupasin miettiä kysymyksiä, joita haluan hänelle esittää. Nyt jo on tullut monta juttua mieleen, joista voisi hänen mielipidettään kysyä.

Salia ja iltalenkki

Tänään tuli sitten taas päivä, jollaisia olen yrittänyt välttää: aamupäivällä kävin punttisalilla ja illalla kävin juoksulenkillä. Salilla tein kropan lihakset ja oivalsin, miksi selkä- ja vatsatreeni on ollut sijoitettuna jalkapäivän eikä yläkropan yhteyteen. Kun oli huolella tehnyt selän, rinnan ja olkapäät ei enää kauheasti riittänyt paukkuja ja intoa selkä- ja vatsalihasten rääkkäämiseen. Jalkapäivänä ne onnistuvat huomattavasti helpommin.

Iltasella kävin sitten koiran kanssa juoksemassa intervallilenkin. Kovin oli raskasta meno - liekö syy epänormaalilla ajankohdalla vai aamun salitreenillä. Alusta saakka juoksupätkät tuntuivat tosi raskailta. Loppua kohti kroppa ikään kuin heräsi ja viimeisimmät pätkät menivät kaikista helpoiten, vaikka vauhti pysyi ilmeisesti melko samoissa. No toisaalta oli siinä mielessä opettavainen kokemus, että pystyn juoksemaan myös iltaisin, vaikka se olisikin vähän tahmeampaa kuin aamuisin.

Lepäillen endurokilpailussa

Tänään tuli tutustuttua jälleen uuteen urheilulajiin. Tällä kertaa laji löytyi moottoriurheilun puolelta - endurosta. Lähiseudulla ajellaan kuuden päivän endurokisa ja pitihän sitä lähteä yhden pätkän varteen katsomaan, millaisesta hommasta on kyse. Sään herra ei erityisemmin suosinut laskettelurinteessä seisomista - välillä tuli vettä ihan oikeasti, mutta piipahti aurinkokin näyttäytymässä.

Lajina enduro on varmasti ihan omanlaisensa ja viehätystäkin löytyy. Minulle ei vaan auennut, miksi joku haluaa ajella pitkin pieniä metsäpolkuja prätkällä ja sen lisäksi käydä vielä ajamassa kovaa mutarännissä. No ainakin illalla suihkussa näkee veden puhdistavan vaikutuksen, kun päivän aikana hankittu "rusketus" valuu viemäriin.

Päivän liikuntaharrasteet koostuivat venyttelyn lisäksi kävelystä laskettelurinteeseen ja takaisin. Lisäksi palloiltiin tovi huollossa ja maalipäässä. Rinteessä seisoskelu kävi selän päälle ja vahvisti käsitystäni siitä, mistä tuo selkä tykkää ja mistä ei. Selkeästi sille on ihan sama, missä asennossa kroppaansa pitää, jos asento pysyy pitkään samana eikä liikkumista juuri tule. Toisaalta jo melko lyhyt käveleskely helpottaa kipua ja jäykkyyttä.

Salitreeniä

Tämä viikko on taas pitkästä aikaa alkanut järkevällä treenisijoittelulla. Eilen kävin juoksemassa, tänään oli salipäivä ja huomenna pidän lepopäivän rauhallisen kävelyn merkeissä.

Tänään treenasin salilla jalat. Sellainen puolivillainen treeni tuli tehtyä - painot edellisten treenien luokaa ja toistojakin saman verran. Enemmän olisi ehkä mennyt, jos olisi löytynyt se oikea tsemppi. Kuitenkin tsemppi löytyi vain pohjelihasten treeniin. Tosin hyvä niin, siihen ei oikein koko kesänä ole hyvää tsemppiä löytynytkään. Hyvin huomasi, että kun intoa ja motivaatiota löytyy, niin nousevat ne painotkin melko helposti. Nyt sai joka sarjaan laittaa lisää painoja ja silti viimeinenkin meni suuremmin pusertamatta täyteen. Ensikerralla pitää siis lisätä vielä vähän enemmän painoa.

Rankka juoksulenkki

Sattumalta osui silmiini kiinnostavan oloinen lenkki valtatien pohjoispuolelta. Sen suuremmin karttaa tarkastelematta päätin lähteä juoksemaan viikon pitkän lenkin uusille reiteille, kun kerrankin keksin reitin, jossa pääsee juoksemaan hiekkapohjalla ilman, että tarvitsee juosta samaa tietä edestakaisin. Jotain olisi tietysti voinut päätellä siitä, että samoissa maisemissa kulkevat pururadat ovat melko rankkoja ja mäkisiä.

Alkulenkistä juoksu kulki kuin itsestään. Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi vähän tuntua penikoissa epätavallinen alusta, mutta kipu meni ohi todella nopeasti. Noin kahden kilometrin kohdalla alkoi askel painaa ja mietinkin, että totta puhuivat ne viisaat, jotka sanoivat asfaltin olevan kevyin ja nopein alusta juosta. Sykkeetkin olivat niin taivaissa, että päätin kävellä loput ylämäet ja juoksupätkillä keskityin pitämään vauhdin melko rauhallisena. 4,5 kilometrin lenkin loppuun tuli vielä otettua loppukiri, kun tuntui, että jalat haluavat ripeämpää liikettä.

Jälkeenpäin tarkastelin lenkiltä kertynyttä dataa, enkä enää yhtään ihmettele, miksi alkulenkki tuntui kovin raskaalta - koko lenkin keskivauhti oli 8,12 min/km ja lenkin loppupuoli tuli mentyä 9,3 min/km vauhdilla. Eli alku on oikeasti tullut mentyä todella kovaa. Kokonaisuutena tuli tehtyä hyvä lenkki ja ennen kaikkea opettavainen.

Kotiin kävellessä olo oli hyvinkin väsynyt, mutta hetken istuskelu ennen aamupalaa palautti voimat melko hyvin. Kyllä rankka aamulenkki tuntui vielä, kun kävelin verikokeisiin terveyskeskukseen, mutta palauduin kuitenkin sen verran aamupalan voimalla, etten enää lähteissäni harkinnutkaan kilometrin matkan taittamista autolla. Hyötyliikuntaa se hidaskin kävely on.

Käsitreeniä pitkästä aikaa

Tänään oli salilla vuorossa käsien lihasten rääkkääminen. Edellinen treeni oli treenipäiväkirjassa melkein kuukauden takaa. Minusta käsitreeni on kokonaisuutena tylsä ja melko kevyt, joten käsitreeni on helppo jättää tekemättä, jos viikosta jää joku treeni uupumaan.

Kyllä sitä huomasi, että lihas kasvaa levossa. Sain kaikki harjoitteet tehtyä isommilla painoilla kuin edellisellä kerralla. Treenin jälkeen kädet olivat aika lopussa ja pyykkien ripustaminen narulle oli jo haaste. Iltasella teen vielä kunnon venyttelyt ja sen jälkeen keskityn toivomaan, etteivät lihakset kipeydy hurjasti.

Liian kova aloitus

Tänään oli tarkoitus juosta lyhyehkö lenkki reippaalla vauhdilla. Kävi kuitenkin lenkin alussa vanhanaikaisesti ja lähdin juoksemaan liian kovaa. Jo ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen totesin, että tästä taitaa tulla intervallilenkki, koska voimat loppuivat aika totaalisesti. Lenkin jälkeen tarkasteltuna vauhti ensimmäisellä pätkällä oli 7,5 min/km, mikä on minulle oikeasti kova vauhti.

Lenkistä tulikin sitten 2 kilometrin intervallityyppinen, tosin juoksupätkiä tuli aikaisempia lenkkejä enemmän ja ne olivat pidempiä. Sykkeet olivat välillä todella korkealla ja hätyyttelin laskennallisia maksimisykkeitä, mutta rankkuus ei tällä kertaa tuntunut pahalta. Kotiin kävellessä jalat olivat väsähtäneen tuntuiset ja suihkun jälkeen oli mukavan raukea olo. Tämän tyyppisiä kovavauhtisia lenkkejä tahdon lisää.

Kävellen

Tänään olin suunnitellut meneväni salille treenaamaan käsilihakset. Kuitenkin keskisormi on kipuillut koko alkuviikon ja kävin eilen hakemassa siihen kortisonipistoksen. Piikin jälkeen nivel kipeytyi kuten tavallista ja tänään käden laittaminen nyrkkiin oli sen verran ikävän tuntuista, että päätin siirtää treeniä. Käsitreenissä kuitenkin joutuu sen verran niitä painoja käsittelemään, että nivel taatusti rasittuu.

Tänään olen sitten keskittynyt kävelemään. Ensin kävelin postiin viemään uuden sykemittarin Kempeleen matkalle - sykelähetin ei kaikesta yrittämisestä huolimatta suostunut toimimaan, joten takuuhuoltoon joutui uusi lelu ennen kun sen kanssa pääsi edes kunnolla leikkimään. Illalla jatkoin kävelyn merkeissä ja käytiin koiran kanssa kolmen vartin kävelyllä.

Lepoa Lappeenrannassa

Tänään oli merkittävä askel opiskelu-urallani. Näytin osaamiseni suomen kielessä - eli kirjoitin kypsyysnäytteen. Nyt vaan odotellaan, miten kypsäksi minut todetaan. Olo kokeeseen mennessä oli erittäin epäkypsä, mutta yllättävän hyvin se meni. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui paikallaan istuminen. Kolmen tunnin tenttiajasta käytin puolet ja silti istuminen viimeisen vartin ajan tuntui todella vaikealta. Selkä ei vaan kestä staattista paikallaan pysymistä.

Tämän päivän liikkumiset tapahtuvat pääasiassa autolla, jonka mittariin kilometrejä kyllä kertyy. Kuitenkin liikunta jäänee tänään pieneen koiran pissityslenkkiin, joten lepopäivä tästä päivästä tulee. Tarvitaan näitäkin, lihashan kehittyy vain levossa.

Liikkeellä koko päivän

Tänään on ollut sellainen päivä, että kotona olen piipahtanut vain syömässä. Aamulla ensimmäiseksi lähdin tekemään intervallilenkin. Tällä erää jopa pysyin kohtuudessa ja juoksin viisi kovaa pätkää ja kävelin välit. Kyllä oli mukava tunne juosta kovaa, kun ei tarvinnut samalla miettiä, että miten selviää palautumispätkästä. Ja muutenkin päätin, että juoksen sen mikä tuntuu hyvältä ja viisi askelta päälle. Ei tullut sitten vedettyä ihan piippuun.

Aamupalan jälkeen lähdin salille rääkkäämään jalkoja. Alun perin minun piti tehdä tänään käsitreeni, mutta huomisesta tuli puoliväkisin lepopäivä, koska minulle tuli Lappeenrantapäivä ja niinä päivinä ei tule juurikaan liikuttua. Sen takia päädyin tänään tekemään jalat salilla, niin voivat vapaasti olla huomenna kipeätkin. Treeni meni todella hyvällä tsempillä. Taas tuli lisättyä painoja melkein jokaiseen liikkeeseen ja silti kotiin kävellessä askel oli vielä hyvin kevyt.

Lounaan jälkeen jatkoin liikkumista tällä erää hyötyliikunnan merkeissä. Kävin kaupungilla asioilla ja siinä samassa tuli sitten tehtyä vajaan tunnin rauhallinen kävelylenkki. Tosin tähän aikaan mahtuu ainakin vartti apteekissa istuskelua, mutta koska sykemittari jäi päälle, niin lasken sen mukaan hyötyliikuntasuoritukseen.

Hyötyliikuntareissulla hain postista myös uuden sykemittarin. Ainakin esitutustumalta vaikuttaa ihan kelpo peliltä, paitsi ettei sykevyön anturi toimi. Onneksi on samaa mallia kuin edeltäjänsä, niin pääsin pikaisesti kuitenkin leikkimään. Vaihtoonhan se lähetin menee. Harmittaa mokoma vaiva, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Paluu altaaseen

Porvoon uimahalli avattiin maanantaina huoltotauon jälkeen ja tänään päätin mennä vaihteeksi uimaan ihan vain vaihdellakseni liikuntamuotoja. Uin rauhallisen kilometrin. Aikaa meni vajaa puolituntia, eli treeninä kyseessä ei ollut mikään erityinen, mutta fiilis oli todella hyvä. Huomasin, että kesän juoksut ovat kaikkiaan parantaneet etenkin jalkalihasten kuntoa. Vielä kun altaassakin oli reilusti tilaa, joten ihan omassa rauhassa ja omaan tahtiin sai uiskennella.

Iltasella käytiin sitten koiran kanssa kävelemässä rauhallinen kolmen vartin lenkki. Vähän tuntui jaloissa eilinen juoksu ja tämän päivän uinti, mutta mukava lenkki sekin. Ei siitä oikein ole enempää kerrottavaa

Kylläpä kotona on kivaa

Reilun viikon jälkeen on kiva kotiutua ja päästä elämään omaa normaalia ja tuttua elämää. Kaappien sisällöt tuntee melko tarkasti ja lenkkireitit ovat tuttuja eikä tarpeellisia paikkoja juurikaan tarvitse etsiskellä.

Aloitin aamun rauhallisella juoksulenkillä. Hölkkäilin rauhakseen vitosen. Lenkin jälkeen oli sellainen olo, että hyvin olisi voinut jatkaa pidemmälle voimien puolesta. Ei vaan huvittanut. Kokonaisuudessaan lenkki oli todella nautittava, mitä nyt sykemittari kenkkuili ja näytti puolet lenkistä ihan käsittämättömiä lukemia. Toisaalta se pakotti kuuntelemaan kroppaa ehkä vielä tarkemmin kuin mittarin kanssa juokseminen.

Iltapäivällä jatkoin liikunnallista kurinpalautusta punttitreenin merkeissä. Yläkropan treeni jäi vähän torsoksi, koska sormissa ei juuri ollut puristusvoimia ja painojen pitäminen tuntui välillä todella vaikealta. Paha siinä on yrittää keskittyä varsinaiseen suoritukseen, kun rystyset huutavat hoosiannaa. No tuli kuitenkin kiusattua se vähä, mitä kädet antoivat periksi. Toivottavasti seuraava treeni on parempi.