Reilun viikon jälkeen on kiva kotiutua ja päästä elämään omaa normaalia ja tuttua elämää. Kaappien sisällöt tuntee melko tarkasti ja lenkkireitit ovat tuttuja eikä tarpeellisia paikkoja juurikaan tarvitse etsiskellä.
Aloitin aamun rauhallisella juoksulenkillä. Hölkkäilin rauhakseen vitosen. Lenkin jälkeen oli sellainen olo, että hyvin olisi voinut jatkaa pidemmälle voimien puolesta. Ei vaan huvittanut. Kokonaisuudessaan lenkki oli todella nautittava, mitä nyt sykemittari kenkkuili ja näytti puolet lenkistä ihan käsittämättömiä lukemia. Toisaalta se pakotti kuuntelemaan kroppaa ehkä vielä tarkemmin kuin mittarin kanssa juokseminen.
Iltapäivällä jatkoin liikunnallista kurinpalautusta punttitreenin merkeissä. Yläkropan treeni jäi vähän torsoksi, koska sormissa ei juuri ollut puristusvoimia ja painojen pitäminen tuntui välillä todella vaikealta. Paha siinä on yrittää keskittyä varsinaiseen suoritukseen, kun rystyset huutavat hoosiannaa. No tuli kuitenkin kiusattua se vähä, mitä kädet antoivat periksi. Toivottavasti seuraava treeni on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti