Tästä päivästä tuli sitten lepopäivä. Aamulla selkä jäykisteli siihen malliin, että pannan laittaminen koiralle oli todella vaikeaa. Hengitys on ollut raskasta ja pienenkin ponnistuksen jälkeen olosta tulee todella epämiellyttävä. Tänään pidän täydellisen lepopäivän ja liikun vain pakolliset liikunnat. Huomisaamuna kokeilen rauhallista lenkkiä. Ainakin edellisellä kerralla se teki ihmeitä ololle - toivottavasti toimii myös tällä kertaa.
Tänään on taas niitä päiviä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja hautautua tuonne sängynpohjalle. Mikään ei tunnu hyvältä ja olen niin väsynyt olemaan puolikuntoinen. Järki sanoo, että täältä taas noustaan ja nyt ollaan vain hetkellisessä aallonpohjassa. Eli oman rajallisuutensa ja voimattomuuden myöntäminen jopa itselleen on kovin vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti