Sattumalta osui silmiini kiinnostavan oloinen lenkki valtatien pohjoispuolelta. Sen suuremmin karttaa tarkastelematta päätin lähteä juoksemaan viikon pitkän lenkin uusille reiteille, kun kerrankin keksin reitin, jossa pääsee juoksemaan hiekkapohjalla ilman, että tarvitsee juosta samaa tietä edestakaisin. Jotain olisi tietysti voinut päätellä siitä, että samoissa maisemissa kulkevat pururadat ovat melko rankkoja ja mäkisiä.
Alkulenkistä juoksu kulki kuin itsestään. Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi vähän tuntua penikoissa epätavallinen alusta, mutta kipu meni ohi todella nopeasti. Noin kahden kilometrin kohdalla alkoi askel painaa ja mietinkin, että totta puhuivat ne viisaat, jotka sanoivat asfaltin olevan kevyin ja nopein alusta juosta. Sykkeetkin olivat niin taivaissa, että päätin kävellä loput ylämäet ja juoksupätkillä keskityin pitämään vauhdin melko rauhallisena. 4,5 kilometrin lenkin loppuun tuli vielä otettua loppukiri, kun tuntui, että jalat haluavat ripeämpää liikettä.
Jälkeenpäin tarkastelin lenkiltä kertynyttä dataa, enkä enää yhtään ihmettele, miksi alkulenkki tuntui kovin raskaalta - koko lenkin keskivauhti oli 8,12 min/km ja lenkin loppupuoli tuli mentyä 9,3 min/km vauhdilla. Eli alku on oikeasti tullut mentyä todella kovaa. Kokonaisuutena tuli tehtyä hyvä lenkki ja ennen kaikkea opettavainen.
Kotiin kävellessä olo oli hyvinkin väsynyt, mutta hetken istuskelu ennen aamupalaa palautti voimat melko hyvin. Kyllä rankka aamulenkki tuntui vielä, kun kävelin verikokeisiin terveyskeskukseen, mutta palauduin kuitenkin sen verran aamupalan voimalla, etten enää lähteissäni harkinnutkaan kilometrin matkan taittamista autolla. Hyötyliikuntaa se hidaskin kävely on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti