Totuus mielenterveyslähetteestä paljastui onneksi toisenlaiseksi. Lääkäri soitti perään ja kertoi laittaneensa lähetteen jo ennen vuodenvaihdetta ja kehotti soittamaan perään, jos mitään ei ole kuulunut. Hän laittoi minulle myös sen lähetetekstin nähtäväksi, eikä se ollut kovin kaunista luettavaa. Tekstin sisältö oli täysin totta, mutta asian lukeminen toisen kirjoittamasta paperista, ei tunnu kovin mukavalta.
Tämä lähete kuitenkin poiki ajan mielenterveyskeskukseen ja muutama käynti siellä on näyttänyt, että asian eteen kannatti todellakin taistella. Tie tälläkin saralla tulee olemaan pitkä, muttei toivottavasti kovin kivinen. Tältä osalta ollaan kuitenkin täysin erilaisen hoidon alussa. Jo nämä pienet askeleet mielenterveydenhoidossa ovat näyttäneet, että hoito tulee olemaan täysin erilaista, kuin mihin olen reuman kanssa tottunut.
En suoranaisesti tiedä, mitä tulevaisuus tuo tältä osalta tullessaan, mutta uskon, että tämän asian jälkeen olen ainakin yhtä kokemusta rikkaampi ja varmasti ainakin tietyllä tapaa vahvempi ihminen. Ainakin alku vaikuttaa lupaavalta.
maanantai 27. tammikuuta 2014
lauantai 11. tammikuuta 2014
Voiko hoidon saaminen todella olla näin vaikeaa?
Jos olisin tiennyt, mihin suohon itseni laitan, kun lähdin etsimään psyykkistä tukea, en taatusti olisi lähtenyt edes ajamaan asiaa yhtään eteenpäin. Koen taistelevani tuulimyllyjä vastaan, kun yritän löytää itselleni apua. En voi kuin ihmetellä, miten hoidon saaminen voi olla näin vaikeaa.
Tasaisin välein kuulee valitusta siitä, miten erilaisten fyysisten oireiden kanssa ei tutkita ja hoideta, vaan lääkäri määrää buranareseptin ja lähettää kotiin. Kuitenkin minun kokemukseni on täysin päinvastainen. Minua on tutkittu ja hoidettu jopa liiallisuuksiin ja olenkin moneen kertaan hämmästellyt, miten hyvin minua kohdellaan.
Tämä mielenterveyskuvio on sitten oikein huolella palauttanut minut takaisin maanpinnalle. Ensimmäinen lähetehän palautui takaisin, koska ei kuulemma ole hoidon tarvetta. Lääkäri oli kuulemma luvannut kirjoittaa uuden lähetteen heti saatuaan lisätietoja. Kyselin viikolla tämän lähetteen perään, koska en ole saanut siihen vielä vastausta. Selvisi syy vastauksen puutteelle - lääkäri ei ollut vielä edes laittanut uutta lähetettä eteenpäin.
Vaikka aloitin viikon todella hedelmällisellä keskustelulla psykiatrinen sairaanhoitajan kanssa, tämä tieto pudotti taas aika syvälle. Suurin syy pudotukselle oli se, että vastaus kyseiseen lähetteeseen oli erittäin merkittävässä roolissa tiistaina luodulla vaihtoehtoisella reitillä tuen saamiseksi. Onneksi kuitenkin tiedän saavani apua ainakin jollain aikataululla. Psykiatrinen sairaanhoitaja lupasi tarvittaessa järjestää minut keskussairaalan psykologin puheille, joten ihan tyhjän päälle en tule putoamaan, vaikkei minua otettaisikaan vastaan mielenterveystoimistossa.
Tasaisin välein kuulee valitusta siitä, miten erilaisten fyysisten oireiden kanssa ei tutkita ja hoideta, vaan lääkäri määrää buranareseptin ja lähettää kotiin. Kuitenkin minun kokemukseni on täysin päinvastainen. Minua on tutkittu ja hoidettu jopa liiallisuuksiin ja olenkin moneen kertaan hämmästellyt, miten hyvin minua kohdellaan.
Tämä mielenterveyskuvio on sitten oikein huolella palauttanut minut takaisin maanpinnalle. Ensimmäinen lähetehän palautui takaisin, koska ei kuulemma ole hoidon tarvetta. Lääkäri oli kuulemma luvannut kirjoittaa uuden lähetteen heti saatuaan lisätietoja. Kyselin viikolla tämän lähetteen perään, koska en ole saanut siihen vielä vastausta. Selvisi syy vastauksen puutteelle - lääkäri ei ollut vielä edes laittanut uutta lähetettä eteenpäin.
Vaikka aloitin viikon todella hedelmällisellä keskustelulla psykiatrinen sairaanhoitajan kanssa, tämä tieto pudotti taas aika syvälle. Suurin syy pudotukselle oli se, että vastaus kyseiseen lähetteeseen oli erittäin merkittävässä roolissa tiistaina luodulla vaihtoehtoisella reitillä tuen saamiseksi. Onneksi kuitenkin tiedän saavani apua ainakin jollain aikataululla. Psykiatrinen sairaanhoitaja lupasi tarvittaessa järjestää minut keskussairaalan psykologin puheille, joten ihan tyhjän päälle en tule putoamaan, vaikkei minua otettaisikaan vastaan mielenterveystoimistossa.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Yllätyksiä verikokeissa
Flunssa tuntuu jatkuvan aina vaan. Tällä erää tulehdusarvojen varmistaminen tapahtui lääkityksen turvakokeiden yhteydessä. Tuloksia kysyessäni sain todella yllättävän vastauksen. Veriarvoni olivat täyttä priimaa. Ainoastaan yksi tulehdusta kuvaava labra-arvo oli minulle koholla, mutta sekin oli viitearvoissa. Toisaalta tämän seurannan aikana se on pääsääntöisesti ollut viitearvoissa. Muut tulehdusarvot ovat kohonneet herkemmin ja tällainen tilanne onkin todella epätyypillinen.
Kaivoin esille kaikki helposti löydettävät labravastaukset ja sieltä löytyi tasan yhden kerran turvakokeet, jossa kaikki tulehdusarvot ovat olleet viitteessä. Nämä verikokeet oli otettu reilu vuosi sitten. Silloinkin tilanne terveydentilan suhteen oli melko vastaava. Biologinen lääkitys oli aloitettu hetkeä aikaisemmin ja juuri ennen verikokeita oli ollut ensimmäinen flunssan aiheuttama lääketauko. Erotuksena tämän kertaiseen biologinen lääke oli aloitettu tauolta muutamaa päivää aiemmin.
Täytyy todeta, että labratulos todella yllätti, vaikka flunssan aikana CRP:tä seurattiinkin melko tarkkaan. Jotenkin ajattelin, että crp jostain syystä huijaa ja noissa laajemmissa verikokeissa paljastuu totuus. Ehkä sieltä paljastui totuus, mutta se oli aika erilainen kuin uskalsin odottaa.
Ajattelin flunssan olevan voitettu kanta ja aloitin viikonloppuna Trexanin. Kuitenkin jo seuraavana aamuna olo tuntui hieman tukkoiselta. Pitänee seurata oloa vielä pari päivää ennen kuin uskallan pistää tehokkaamman lääkkeen.
Kaivoin esille kaikki helposti löydettävät labravastaukset ja sieltä löytyi tasan yhden kerran turvakokeet, jossa kaikki tulehdusarvot ovat olleet viitteessä. Nämä verikokeet oli otettu reilu vuosi sitten. Silloinkin tilanne terveydentilan suhteen oli melko vastaava. Biologinen lääkitys oli aloitettu hetkeä aikaisemmin ja juuri ennen verikokeita oli ollut ensimmäinen flunssan aiheuttama lääketauko. Erotuksena tämän kertaiseen biologinen lääke oli aloitettu tauolta muutamaa päivää aiemmin.
Täytyy todeta, että labratulos todella yllätti, vaikka flunssan aikana CRP:tä seurattiinkin melko tarkkaan. Jotenkin ajattelin, että crp jostain syystä huijaa ja noissa laajemmissa verikokeissa paljastuu totuus. Ehkä sieltä paljastui totuus, mutta se oli aika erilainen kuin uskalsin odottaa.
Ajattelin flunssan olevan voitettu kanta ja aloitin viikonloppuna Trexanin. Kuitenkin jo seuraavana aamuna olo tuntui hieman tukkoiselta. Pitänee seurata oloa vielä pari päivää ennen kuin uskallan pistää tehokkaamman lääkkeen.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Mennyttä ja tulevaa
Vuoden vaihteen tienoilla on tapana pohtia mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. Otan haastetta niskasta ainakin osittain.
Vuosi 2013 meni hyvin eritavalla kuin olin suunnitellut. Ainoita suuria suunnittelemiani asioita oli työvoimapoliittisen koulutuksen saaminen loppuun. Toisaalta koulutus tähtäsi työllistymiseen, mikä ei toteutunut. Parikin kiinnostavaa työpaikkaa oli tarjolla, mutta ne kaatuivat jossain kohti rekrytointiprojektia.
Niitä yllättäviä asioita mahtui vuoteen huomattavasti enemmän. Vuoden teemana tuntuivat olevan vastoinkäymiset ainakin reumalääkityksen osalta. Jos vuosi 2012 oli reuman hoidon suhteen matalalentoa, vuosi 2013 oli yhtä vuoristorataa. Mukaan mahtui niin hyviä ja oireettomia hetkiä kuin lääketaukoja ja vaikeita aikoja.
Suuremmat vaikeudet terveyden kanssa alkoivat maaliskuussa, kun onnistuin vääntämään polveni. Se kiusailikin jonkin verran pitkin vuotta. Se tuntui paranevan melko hyvin kevään mittaan ja vaihdettu reumalääkitys vei polvesta viimeisetkin kivut. Kuitenkin juhannuksena polvilumpio mitä ilmeisimmin kävi sijoiltaan ja aiheutti välillisesti nilkkamurtuman.
Nilkkaa parannellessa menikin kaunein kesä ja polvi operoitiin melko pian kipsin poiston jälkeen. Kaikkien näiden operaatioiden toipumisen ajan biologinen reumalääkitys oli tauolla ja se toi toipumiseen oman haasteensa.
Kuitenkin jalka vähitellen parani, mutta mennessäni poistattamaan polvesta tikkejä, alkoi flunssa oireilla. Tämän flunssan jälkimainingeissa ilmeni, että poskiontelossa on kysta, joka oli alkuun reumalääkärin mielestä este biologiselle lääkitykselle. Kystakuviota selvitellessä vierähti taas kuukausi jos toinenkin ja juhannukselta alkanut lääketauko jatkui marraskuun lopulle.
Lääketauolla jouduin tekemään valitettavan paljon tuttavuutta myös reumalääkärini kanssa. Johonkin kyselyyn laskin, että kävin pelkästään lääkärin vastaanotolla tai sairaalassa 25 kertaa. Lisäksi olen käynyt hoitajan vastaanotolla ja puhunut lääkäreiden ja hoitajien kanssa puhelimessa lukemattomia kertoja.
Tuntuu, että valo tunnelin päässä on ollut liian usein vastaan tuleva juna. Onneksi se ei ole tehnyt pahinta mahdollista tuhoa, mutta ei niistä törmäyksistä ole kolhuitta selvitty. Toisaalta kolhut ovat opettaneet paljon ja uskon olevani joltain osalta huomattavasti vahvempi ihminen kuin vielä vuosi sitten.
Yhtään uuden vuoden lupausta en tehnyt vuodelle 2014, mutta useita toiveita silti esitän. Ensiksikin toivon, että vastoinkäymiset terveyspuolella jäävät vuoteen 2013 ja tie lähtee vähitellen nousemaan vakaasti. Osana tähän terveydentilan paranemiseen liittyy myös sopivan ja tehokkaan reumalääkityksen löytäminen.
Toinen suuri toive on oman paikan löytäminen työelämässä. Kovasti toivon, että löydän itselleni sopivaa ja mielekästä työtä, jossa viihdyn. Vaikka selkeää paikkaa ei löytyisikään, haluaisin kuitenkin nähdä selkeän tavoitteen, jota kohti lähden ponnistelemaan. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ainakin loppuvuoden 2013 vain ajelehtinut eteenpäin ilman sen suurempaa tavoitetta ja päämäärää.
Kolmas toive liittyy suuresti tämän blogin alkuperäiseen ideaan. Haluan olla siinä kunnossa, että voin aloittaa tavoitteellisesti Teräs-Kaislan rakentamisen. Vuosi 2013 meni sekä painon pudotuksen että kunnon kohotuksen osalta pahasti pakkasen puolelle. Haluan uskoa, että tämä on vain väliaikainen romahdus ja minulla on vielä mahdollisuus saada itseni hyvään fyysiseen kuntoon.
Neljäs edellisiä ehkä pienempi toive liittyy omaan mielenterveyteen. Sitä on koeteltu vuonna 2013 vähintään riittävästi ja todella toivon, että vuosi 2014 tuo mukanaan työkaluja myös omasta mielenterveydestä huolehtimiseen. Sekä sairastuminen krooniseen sairauteen nuorena että vuoden 2013 vastoinkäymiset syövät henkisiä voimavaroja paljon ja nyt koen niiden olevan todella vähissä. Toivottavasti voi vuoden vaihteessa 2014/2015 kertoa olevani henkisesti paljon vahvempi ihminen.
Vuosi 2013 meni hyvin eritavalla kuin olin suunnitellut. Ainoita suuria suunnittelemiani asioita oli työvoimapoliittisen koulutuksen saaminen loppuun. Toisaalta koulutus tähtäsi työllistymiseen, mikä ei toteutunut. Parikin kiinnostavaa työpaikkaa oli tarjolla, mutta ne kaatuivat jossain kohti rekrytointiprojektia.
Niitä yllättäviä asioita mahtui vuoteen huomattavasti enemmän. Vuoden teemana tuntuivat olevan vastoinkäymiset ainakin reumalääkityksen osalta. Jos vuosi 2012 oli reuman hoidon suhteen matalalentoa, vuosi 2013 oli yhtä vuoristorataa. Mukaan mahtui niin hyviä ja oireettomia hetkiä kuin lääketaukoja ja vaikeita aikoja.
Suuremmat vaikeudet terveyden kanssa alkoivat maaliskuussa, kun onnistuin vääntämään polveni. Se kiusailikin jonkin verran pitkin vuotta. Se tuntui paranevan melko hyvin kevään mittaan ja vaihdettu reumalääkitys vei polvesta viimeisetkin kivut. Kuitenkin juhannuksena polvilumpio mitä ilmeisimmin kävi sijoiltaan ja aiheutti välillisesti nilkkamurtuman.
Nilkkaa parannellessa menikin kaunein kesä ja polvi operoitiin melko pian kipsin poiston jälkeen. Kaikkien näiden operaatioiden toipumisen ajan biologinen reumalääkitys oli tauolla ja se toi toipumiseen oman haasteensa.
Kuitenkin jalka vähitellen parani, mutta mennessäni poistattamaan polvesta tikkejä, alkoi flunssa oireilla. Tämän flunssan jälkimainingeissa ilmeni, että poskiontelossa on kysta, joka oli alkuun reumalääkärin mielestä este biologiselle lääkitykselle. Kystakuviota selvitellessä vierähti taas kuukausi jos toinenkin ja juhannukselta alkanut lääketauko jatkui marraskuun lopulle.
Lääketauolla jouduin tekemään valitettavan paljon tuttavuutta myös reumalääkärini kanssa. Johonkin kyselyyn laskin, että kävin pelkästään lääkärin vastaanotolla tai sairaalassa 25 kertaa. Lisäksi olen käynyt hoitajan vastaanotolla ja puhunut lääkäreiden ja hoitajien kanssa puhelimessa lukemattomia kertoja.
Tuntuu, että valo tunnelin päässä on ollut liian usein vastaan tuleva juna. Onneksi se ei ole tehnyt pahinta mahdollista tuhoa, mutta ei niistä törmäyksistä ole kolhuitta selvitty. Toisaalta kolhut ovat opettaneet paljon ja uskon olevani joltain osalta huomattavasti vahvempi ihminen kuin vielä vuosi sitten.
Yhtään uuden vuoden lupausta en tehnyt vuodelle 2014, mutta useita toiveita silti esitän. Ensiksikin toivon, että vastoinkäymiset terveyspuolella jäävät vuoteen 2013 ja tie lähtee vähitellen nousemaan vakaasti. Osana tähän terveydentilan paranemiseen liittyy myös sopivan ja tehokkaan reumalääkityksen löytäminen.
Toinen suuri toive on oman paikan löytäminen työelämässä. Kovasti toivon, että löydän itselleni sopivaa ja mielekästä työtä, jossa viihdyn. Vaikka selkeää paikkaa ei löytyisikään, haluaisin kuitenkin nähdä selkeän tavoitteen, jota kohti lähden ponnistelemaan. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ainakin loppuvuoden 2013 vain ajelehtinut eteenpäin ilman sen suurempaa tavoitetta ja päämäärää.
Kolmas toive liittyy suuresti tämän blogin alkuperäiseen ideaan. Haluan olla siinä kunnossa, että voin aloittaa tavoitteellisesti Teräs-Kaislan rakentamisen. Vuosi 2013 meni sekä painon pudotuksen että kunnon kohotuksen osalta pahasti pakkasen puolelle. Haluan uskoa, että tämä on vain väliaikainen romahdus ja minulla on vielä mahdollisuus saada itseni hyvään fyysiseen kuntoon.
Neljäs edellisiä ehkä pienempi toive liittyy omaan mielenterveyteen. Sitä on koeteltu vuonna 2013 vähintään riittävästi ja todella toivon, että vuosi 2014 tuo mukanaan työkaluja myös omasta mielenterveydestä huolehtimiseen. Sekä sairastuminen krooniseen sairauteen nuorena että vuoden 2013 vastoinkäymiset syövät henkisiä voimavaroja paljon ja nyt koen niiden olevan todella vähissä. Toivottavasti voi vuoden vaihteessa 2014/2015 kertoa olevani henkisesti paljon vahvempi ihminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)