Sieniretki ja salikäynti

Aamupäivällä nenä suuntautui kohti sienimetsää ja kävimme hakemassa syksyn viimeiset suppilovahverot. Sienestäminen ei jää sen takia, että sienet loppuisivat vaan sen takia, että kotoa löytyy todellakin vähintään vuoden tarpeiksi. Reilu puolitoista tuntia käveleskeltiin metsikössä. Vauhti ei ollut hirmuinen, matkaa taittui noin 7 kilometriä. Kotimatka tultiin ihan teitä pitkin ja selvästi huomasi, miten paljon reippaammin sitä kävelee selkeällä tiellä kuin umpimetsässä. Se nyt lienee muutenkin ihan järkeen käyvää.

Iltapäivällä lähdin salille ajatuksena treenata kädet. Kuitenkin sormet ja ranteet olivat niin jäykät ja kipeät, että käsipainojen pitäminen käsissä tuntui todella inhottavalta. Vajaan vartin kokeilin ja toivoin, että nivelet vertyisivät, mutta moista ei tapahtunut, joten lopetin treenin. Siis en käytännössä saanut salilla tehtyä kuin alkuverryttelyt.

Näitä päiviä vaan mahtuu tämän taudin kanssa elämiseen ja säiden viilentyessä ne päivät tuskin vähenevät. Taas huomaa sen, miten vaikea on nauttia niistä päivistä, kun kroppa suunnilleen toimii ja on terve. Kyllä sitä kipupäivinä muistaa, miten viikko sitten ei sattunut yhtään, mutta harvoinpa sitä erikseen muistaa nauttia niistä hyvistä jaksoista. Kipupäiväkirja auttaa tässä jonkin verran, koska ainakin minä unohdan kivun todella nopeasti ja toisaalta laskevasta kipukäyrästä ainakin insinööri näkee kivun suunnan paremmin kuin muistikuvien avulla. Silti pitäisi muistaa nauttia niistä päivistä, kun aamulenkki onnistuu tai salitreenin saa tehtyä täysipainoisesti.

Metsälenkki

Tämän päivän liikunnat ovat koostuneet lähinnä puolentoista tunnin metsälenkistä. Käytiin aamupäivällä kävelemässä tuossa lähimetsässä rauhallinen lenkki. Matkaa tuossa puolessatoista tunnissa tuli noin kuusi kilometriä, joten vauhti ei ollut hirmuinen. Kuitenkin lenkin aikana tuli lämmin ja selkäkin tuntui arvostavan.

Illalla tein pitkästä aikaa huolelliset venyttelyt ja totesin, että selkä oli taas tosi jäykkä. Jännästi kesällä selkä tuntui paljon notkeammalta, mutta oli samalla huomattavasti kipeämpi. Nyt syksyn tultua selkä tuntuu jäykemmältä, mutta se ei ole juuri kipuillut. Mieluummin tällainen jäykähkö selkä, joka kuitenkin vertyy päivän mittaan kuin se kesäinen notkea ja kipeä. Tietysti hienoa olisi jos saisi sen vetreän ja kivuttoman selän, mutta kovasti näyttäisi, ettei sellaista vaihtoehtoa ole tarjolla.

Vähän kaikenlaista

Tänään on taas ollut liikunnan sekametelisoppapäivä. Olen tänään pyöräillyt, saleillut, uinut ja kävellyt. Mitään en tehnyt täydellä kapasiteetilla vaan vähän vasemmalla kädellä. Tänään tuo viikonlopun ja alkuviikon flunssa tuntui painavan enemmän kuin parina edellisenä päivänä.

Ainoa liikuntasuoritus, johon voin olla tyytyväinen, oli pyöräily. Salin alkuverkan maltoin kerrankin tehdä rauhassa ja pyöräilypätkä oli järkevän kevyt. Jostain syystä tuota rauhallista pyöräilyä pitää oikeasti harjoitella, kun muuten tuppaa olemaan liian kiire ja sykkeet sen mukaiset.

Salitreenistä ei juuri jää jälkipolville kerrottavaa. Treenin kohteena olivat jalat ja jostain syystä en tuolla uimahallin salilla saa vaan jalkoja tehtyä riittävän rankasti. Jalkaprässi on nykykäsitysten mukaan turvallisempi malli, mutta minusta se käsittämättömän hankala käyttää. Tankoja ja painoja ei löydy, joten jalkakyykytkin joutui jättämään tekemättä. Jostain syystä sekä etu- että takareisilaitteissa en vaan saa suoritusta lähtemään oikeilla lihaksilla. Kotisalilla moinen onnistuu vielä kohtalaisen helposti. En siis saanut tehtyä mitään harjoituksen osa-aluetta mielestäni hyvin.

Salin jälkeen menin uima-altaaseen ja jostain syystä uiminen oli tänään todella vaikeaa. Tuntui, ettei henki kulkenut oikein mitenkään eikä muutenkaan rankahko aerobinen liikunta tuntunut hyvältä. Niinpä uin vartin ja päätin lopettaa. Ei ole pakko, jos tuntuu pahalta.

Päivän viimeiseksi liikuntaharjoitukseksi jäi sitten koiran lenkittäminen. Kolmen vartin lenkki käveltiin ja se mentiin tosi rauhallisesti. Sykkeet pysyivät tällä kertaa järkevissä lukemissa, mutta päkiät päättivät kipeytyä, joten loppumatka oli aikamoista klenkkaamista. Koira vielä näki mörköjä joka puun takana ja jouduin oikeasti tosissani tekemään töitä, että sain pidettyä hihnan kädessäni

Aamu-uinnilla

Kolmas kerta toden sanoo. Näköjään tälläkin erää. Kaverin kanssa on yritetty jo pidempään päästä lähtemään uimaan, mutta reissut on aina jouduttu perumaan jomman kumman flunssan takia. Tänään kuitenkin päästiin matkaan ja pitkästä aikaa oikeasti uin sen puoli tuntia. Huomasi hyvin, että flunssa painoi taustalla edelleen ja uinti tuntui melko raskaalta. Mutta sain kuitenkin uitua kilometrin ja siitä valtaosan vapaauintia. Tekniikka on edeleen hakusessa, mutta ehkä sieltä vähitellen löytyy se rentous ja turhan työn tekeminen loppuu.

Hikinen rautakanki

Tänään kävin taas venyttelyjumpassa ja totesin olevani notkea kuin rautakanki. Tuntui, ettei taipunut oikein mihinkään suuntaan ja kaikki lihakset olivat todella jäykät.  Lisäksi flunssa painoi sen verran, että hiki lensi oikein huolella. Tällä kertaa tunnuttiin tekevän paljon liikkeitä, joissa oltiin varpaiden ja käsien varassa. Kipeähkö päkiäni eivät suuresti moista rääkkäystä arvostaneet, joten osa niistä jäi tekemättä ihan vaan, koska sattui.

Rauhallinen salitreeni

Koska eilinen kävely ei saanut aikaan muutosta olossa, päätin tänään uskaltautua salille vähän tunnustelemaan oloa aavistuksen rankemman treenin kanssa. Kyllä salilla huomasi, ettei kroppa aivan täydessä kuosissa ollut. Hiki virtasi reilusti normaalia enemmän ja tein treenin kohtalaisen pienillä treeneillä. Salilta kotiin kävellessä olo oli aika voipunut, mutta ei samalla tavalla väsynyt kuin yleensä treenin jälkeen.

Päivän mittaan olo parani ja iltasella koiran kanssa lenkillä ei juuri edes huomannut olleensa kipeä. Kotiin tullessa hiki kyllä virtasi reilusti enemmän kuin tavallisesti, mutta muuten olossa ei ollut juuri eroa. Voisiko olla niin, että tästä flunssasta selvittiin näin vähällä. Kerrankin oikeasti oli mahdollisuus potea se pari päivää flunssan alussa.

Toipilas

Eilinen meni käytännössä kokonaan lepäillessä. Pieni kävelylenkki tehtiin koiran kanssa. Olisiko ollut vartin lenkki ja sen jälkeen oli aivan hullu hiki. Eli sekin oli liikaa, mutta pakko se on koiran tarpeista huolehtia. Muuten päivä menikin sitten sängyn ja tietokoneen välillä siirtyillessä.

Tänään aamulla, kun heräsin, olo oli aika hirmuinen, mutta pikainen käynti lääkekaapilla (Panadolia ja Duactia) ja parin tunnin unet muuttivat olon aivan tyystin. Heräsin siihen, että olin aivan litimärkä hiestä ja suihkun jälkeen elämä alkoi voittaa ja vähitellen usko, että tauti alkaa olla nujerrettu.

Tänään otin vielä hyvin rauhallisesti ja ainoat liikunnat olivat pari puolen tunnin kävelylenkkiä koiran kanssa. Rauhakseen, kun meni, niin olo tuntui ihan melko normaalilta. Tosin sykkeet olivat rasitukseen nähden melko korkealla ja kotiin kiivetessä hengityskin oli aika raskaan tuntuista, vaikka sykkeet eivät hirmuisen korkealle nousseet. Ei kroppa vielä täydessä kunnossa ole, mutta eiköhän tauti ole jo voiton puolella.

Flunssa

Jo muutaman viikon on ollut vähän väsähtänyt olo, mutta nyt se väsähdys päätti sitten muuttua flunssaksi. Tämän päivän liikunnat ovat koostuneet hunajan hakumatkasta lähikauppaan ja muutamasta koiran pissitysreissusta. Ihan riittävän koville ottaa jo kiipeäminen kolmanteen kerrokseen. Eipä tule pieneen mieleenkään lähteä liikkeelle. Vielä ei ole edes kunnon nuhaa, vain ikävästi kurkkukipua ja pientä lämpöä. Nyt yritän itselleni epätyypillisesti levätä parisen päivää ja toivoa, että se riittää. Eli lepoa vielä ainakin huominen, todennäköisesti myös alkuviikko.

Jalkarääkkiä

Tänään sain pitkästä aikaa tehtyä salilla jalat oikein huolella. Aikaa meni puolisentoista tuntia, mutta kyllä kannatti. Pitkästä aikaa jaksoin keskittyä hommaan huolella ja sain tehtyä hyvän treenin koko jaloille. Lisäksi eräs salikaveri opetti uuden liikkeen takareisille. Vielä en näillä painoilla saanut sitä oikein kunnolla tuntumaan, mutta eiköhän senkin vähitellen opi. Mukavaa vaihtelua tavanomaiselle laitteessa ähräämiselle.

Aqua zumba

Aamulla raahauduin uimahallille vesijumppaan. Kassalla kuitenkin oli lappu, että tänään olisi tarjolla Aqua zumbaa. Meinasin siinä kohti kääntyä ympäri, koska olin henkisesti varautunut ihan perinteiseen jumppaan. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja osallistuin jumppaan. Täytyy myöntää, että homma yllätti erittäin positiivisesti. Minä en ole ikinä juurikaan nauttinut mistään tanssimisesta tai muuten liikunnasta, jonka pitäisi näyttää hyvältä. No sitähän toki tämäkin jumppa oli, mutta kaiken kaikkiaan sai hymyn huulille. Veden alla voi olla ihan vapaasti solmussa kaikkine raajoineen, eikä kukaan oikeasti näe.

Illalla lähdin sitten koiran kanssa lenkille. Tarkoituksena oli kävellä reipas lenkki, mutta juoksujalkaa kutkutteli sen verran, että hölkkäilin joitakin pätkiä. Olisikohan lenkistä mennyt joku 40 % hölkäten ja loput kävellen. Tämä tuntuu olevan sangen tehokas tapa pitää sykkeet kurissa. Normaalilla kävelyllä en nykyään saa sykkeitä nousemaan kunnonkohotusalueelle kuin oikein keskittymällä nopeaan kävelyyn. Toisaalta hölkkäämällä sykkeet tahtovat nousta helposti liian korkeiksi. Selkeästi tällaisella sekamuotoisella liikkumisella saa ne sykkeet pysymään kohtuullisina ilman järjettömän suurta työpanosta.

Kaiken kaikkiaan huomaan, että olen vähentänyt huomattavasti hölkkäämiäni matkoja, mutta samalla olen päässyt sykkeiden pudotustavoitteeseen. Eli kaiken kaikkiaan rauhassa pitää vaan edetä ja uskoa sitä sykemittaria. Kyllä se kunto sieltä vähitellen kohoaa, vaikkei aina täysillä vetäisikään.

Tiistainen syvien vatsalihasten treeni selkeästi auttoi löytämään moiset lihakset. Tänään ne ovat olleet niin kipeitä, että jopa syvään hengittäminen sattuu. Enpä ole ennen ajatellutkaan, että vatsalihaksia käytetään apuna hengittämisessä. Olen myös yrittänyt harjoittaa niitä edelleen, mutta ilmeisesti yritän liikaa, enkä enää löydä oikeita lihaksia.

Salitreeniä

Tänään kävin salilla rääkkäämässä kädet. Tällä kertaa painotin olkapäitä ja tein niiden treenit heti treenin alkuun. Suhteessa aloituspainoihin olkapäiden lihaksissa on tapahtunut huomattavasti vähemmän kehittymistä kuin muissa lihaksissa. Pohdiskelinkin, voisiko moinen johtua siitä, että olkapäät ovat yleensä treeniohjelmani viimeinen treenattava lihasryhmä, jolloin paukkuja niiden treenaamiseen ei enää samalla tavalla ole. Toisaalta olen selkeästi mieltänyt käsitreenipäivän nimenomaan käsien lihaksien treenaamiseksi enkä ole ajatuksissani liittänyt niihin olkapäänlihaksia. Todennäköisesti jo sen takia olkalihakset ovat jääneet heikommalle huomiolle.

Salitreenin jälkeen kävin vielä uimassa. Uinti ei jostain syystä juuri kulkenut. Tekniikka tuntui olevan täysin hajalla ja sen lisäksi uiminen tuntui fyysisesti todella rankalta. Siksi uinkin vain kymmenisen minuuttia ja totesin sen lähinnä salitreenin jälkeiseksi loppuverrytelyksi.

Uusia lihaksia

Tänään oli taas vuorossa käynti fysioterapeutilla. Tällä kerralla teema oli syvät vatsalihakset ja niiden löytäminen. Seuraavan kuukauden kotiläksyksi tuli ko lihaksiin tutustuminen ja jännittämisen harjoitteleminen. Kuulostaa teoriassa helpolta. Käytännön toteutuksen voi nähdä muutaman viikon kuluttua. Odotan vaan mielenkiinnolla, miten kipeiksi nuo syvät vatsalihakset tulevat, kun niitä on nyt rääkätty ensimmäistä kertaa tietoisesti.

Päivän aikana askelmittariin kertyi 15000 askelta, joten ihan hukkaan päivä ei liikuntamielessä mennyt, vaikken aktiivisesti liikuntaa harrastanutkaan. Jalat ovat kyllä sen tuntuiset, että koko päivä on niiden päällä oltu enemmän tai vähemmän.

Rötväyspäivä

Tänään olen viettänyt lähes täydellistä rötväyspäivää. Nenäni en ole ovesta ulos laittanut ja päivän aktiviteetit ovat olleet lähinnä koneella istumista ja nukkumista. Koirakin on hoidossa, joten on saanut löhötä koko päivän. Harvoin nykyään tällaisia päiviä tulee vietettyä, mutta nyt tällainen tuli tarpeeseen. En tiedä tarvitsiko tätä päivää enemmän pää vai ruumis, mutta kumpikaan ei pahasti ole valitellut. Totaalilepo on siis päivän teema.

Liikuntaa ilman sykemittaria

Viisaasti reissuun lähtiessä pakkasin liikuntatavarat yhteen reppuun. Matkaan lähti myös sykemittarin muut osat, mutta lähetin jäi kotiin. Tänään sitten ensimmäisen kerran tällä reissulla kävin liikkumassa tosimielellä. Kyllä harmitti, kun totesin, etten muistanut ottaa lähetintä mukaan. Hassusti tuli sellainen olo, että liikunta menee hukkaan, koska en mittaa rasitusta sykemittarilla. Eli siis liikunnasta on tullut kovin teknistä.

Joka tapauksessa tein salilla yläkropan lihakset ja pitkät rauhalliset venyttelyt treenin päätteeksi. Löysin tuolta uimahallin salilta nk. seniorisalin, jossa on huomattavasti enemmän tilaa venyttelyyn ja yleensä myös vähemmän muita ihmisiä. Ainakin muut tekevät paljon rauhallisempaa treeniä kuin salin "rautapuolella". Lisäksi sieltä löytyy myös hyödyllisiä apuvälineitä kuten jumppapalloja lihashuollon avuksi.

Alkuverryttelyn tein pyöräilemällä. 20 minuuttia poljin ja hiki virtasi, eikä takamuskaan suuresti noista pyöränsatuloista pidä. Yllättävän hankalaa pyöräily on pitkän tauon jälkeen, mutta eiköhän siihen totu ajan kanssa. Koko talven, jos polkee vähintään kerran viikossa, niin luulisi keväällä ainakin takapuolen kestävän paremmin.

Koska olin uimahallin salilla, kävin tekemässä loppuverryttelyn altaassa. Tällä kertaa kuitenkin uin muutaman altaanmitan vapaauintia. Taas huomasi, miten paljon sitä oppii todella lyhyessä ajassa. Uinti oli paljon helpomman tuntuista. Välttämättä vauhtia ei vielä ole tullut lisää, mutta kokonaisuutena homma tuntuu paljon vaivattomammalta. Nyt vain tämänkin lajin osalta reilusti lisää harjoitusta, niin eiköhän se ala luistaa.

Turistina opiskelukaupungissa

Kaveri juhli syntymäpäiviään ja kutsui minutkin kylään. Päätin lähteä reissuun lomailu asenteella ja otin oikein hotellihuoneen, jotta ei tarvitse yötä myöten ajella kotiin. Sää oli mukava ja päädyin lähtemään hyvissä ajoin. Päädyin katselemaan kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä - Saimaan kanavaa ja satamaa. Kumpikaan ei liene parhaimmillaan lokakuun puolessa välissä, mutta silti oli mielenkiintoista katsella nähtävyyksiä turistin näkökulmasta. Miksi ihmeessä oman kotikaupungin nähtävyyksiin tutustuminen jää niin helposti tekemättä?

Illalla rentouduin sitten hyvässä seurassa. Oli todella mukava istua iltaa ja jutustella aikuisessa seurassa. Vaikka lähteminen tuntui kovin vaikealta, niin kyllä teki hyvää. Todellakin kannatti lähteä.

Treeniä salilla

Tänään ennätin toista kertaa tällä viikolla salille. Päivän teemana olivat jalkojen lihakset ja tavallisesta treenistä poiketen päätin aloittaa pohjelihaksilla, koska usein ne jäävät vähemmälle huomiolle treenin viimeisinä lihaksina. Alkuun tein kyllä kyykyt, mutta yksittäisistä lihaksista aloitin pohkeilla. Kumman paljon sai pohkeisiin laittaa painoja ennen kuin tuntui missään. Jalkojen rääkin jälkeen tein vielä vatsa- ja selkälihakset.

Illalla äitini puhui minut lenkille. Yleensä perjantaisin käydään tämä keskustelu toisinpäin, mutta nyt minut sai puhua ympäri. Vajaan tunnin lenkki käveltiin ja samalla puhuttiin monen monta asiaa halki. Kyllä äiti on viisas nainen.

Uimakoulu, osa kaksi

Tänään oli sitten vaparikoulun toinen ja viimeinen päivä. Ennen ohjattuja harjoituksia uin hetken aikaa itsekseni ja löysin jotain pieniä palasia rentoon uintiin. Kurssilla sitten harjoiteltiin lähinnä räpylöiden kanssa ja kovasti hyvin sitä tekniikkaan sai uusia ulottuvuuksia. Käsivedossa on vielä paljon harjoiteltavaa, mutta luulen, että sain tuolta kurssilta sen, mitä hainkin: ne omat ongelmakohdat, joita voi harjoitella itsenäisesti. Muutama kiinnostavan oloinen treenivälinekin mahtui joukkoon, joten jossain kohti uimavälinekauppaan käy tieni - räpylät eivät ole ensimmäinen ostos.

Iltapäivällä tein ihan omaehtoisesti pitkän ja rauhallisen venyttelyn sekä ahnehdin liikkuvuusliikkeitä. Vähän oli jumia yläselässä, joten pitää taas aktivoitua jumpan suhteen. Selvästi selän jumppaamisen kanssa huomaa kausiluontoisuutta. Kun selkä yhtään oireilee niin jumpan muistaa tehdä, mutta ilman oireita se vaan jää. Toisaalta onneksi jumppa on kuitenkin helppo ja auttaa nopeasti, joten suurta vahinkoa ei tapahdu, vaikka se jäisikin joskus tekemättä.

Tehovenyttelyä

Tänään oli vuorossa taas voima&venyttely-jumppa. Vakiovetäjä oli poissa ja tilalla oli sijainen. Sijainen aloitti jumpan tasapainoharjoituksilla ja jatkoi pitkäkestoisilla venytyksillä. Tämä jumppa oli juuri sitä, mitä oletin saavani, kun ensimmäisen kerran jumppaan menin. Nyt kuitenkin havaitsin itsessäni muutosvastarintaa. Olisin halunnut sellaisen aikaisempien tyyppisen jumpan, missä oikeasti hiki lentää ja tietää tehneensä. Toisaalta tulipa kerrankin venyteltyä kunnolla, joten ei tunti hukkaan mennyt.

Jumpan jälkeen pulahdin uima-altaaseen ja muistelin vartin maanantain uimakoulun oppeja. Hurjasti on muistettavaa, mutta kummasti sitä rupeaa huomaamaan itse omassa tekniikassa virheitä ja osaa niitä korjatakin. Hirvittävän suurta muutosta en huomaa, mutta harjoitteluahan liikeratojen muuttuminen tarvitsee. Opettajan mukaan vapaauinnissa tärkeintä on rentous. Kummasti se rentous vaan unohtuu, kun keskittyy esimerkiksi hengitykseen tai käsien liikkeisiin uinnin aikana. Ehkä tämä paketti kuitenkin saadaan joskus vielä paketoitua nautittavaksi tavaksi liikkua vedessä.

Pitkä kävelylenkki

Tälle päivälle olin suunnitellut lenkin, jossa kävelen pääosan ja hölkkäilen mielen mukaan sinne sekaan. Lopputuloksena oli reilun tunnin kävelylenkki, jonka aikana hölkkäsin muutaman lyhyehkön pätkän. Syystä jostain sykkeet olivat taas korkealla, joten hölkkäpätkät jäivät todella lyhyiksi. Tietenkään mäkinen lenkkireitti ei helpottanut tilannetta. Lisäksi lenkin kauimmaisessa nurkassa päkiänivelelläni oli mielipide liikkumisen suhteen. Kun sain jalan puhuttua ympäri, taivas repesi ja vettä satoi vartin verran niin paljon kuin taivaasta mahtui. Kotiin siis pääsin litimärkänä ja jalkavaivaisena.

Uimakoulu

Ilmoittauduin varasijalle vapaauintiuimakouluun jossain kohti alkusyksystä. Silloin ryhmässä oli jäljellä enää varapaikkoja ja iloisesti unohdin koko asian. Kunnes tänään aamulla seitsemän jälkeen tuli puhelimeen viesti "sinulle on vapautunut paikka tekniikkauimakoulussa tänään ja torstaina". Hetki piti muistella, että mikä juttu tämä oikein on. Tein sitten muutoksia tämän viikon liikuntaohjelmaan, koska pakosta tulee pari uintikertaa.

Ensimmäinen kerta oli sitten tänään. Käytiin läpi tekniikkaa. Ensin opeteltiin potkimaan, sitten hengittämään ja lopuksi vielä käsivedot. Eli periaatteessa koko vapaauinnin tekniikka käytiin läpi. Ajatus tekniikasta oli olemassa, mutta kyllä sitä kehitettävää kovasti on. Tärkeintä on vaan muistaa uida rauhassa eikä repiä liikaa - vauhti ei kasva rehkimisellä yhtään, mutta sykkeen saa nousemaan ihan taivaisiin.

Aamupäivällä kävelin terveyskeskuksen ja verikokeiden kautta salille. Päivän rääkin kohteena olivat kädet ja olkapäät. Selvästi huomasi, miten vähälle treenille olkapäät ovat jääneet. Nyt päätin aloittaa treenin olkapäiden kiusaamisella ja todella pienillä painoilla joutui sarjat tekemään. Olkapäiden jälkeen tsemppi ei oikein enää riittänyt muiden lihasten treenaamiseen, mutta sain niillekin jotain treeniä tehtyä.

Kaunis syyspäivä

Tänään olen saanut viikon teemasta poiketen tehtyä kohtuullisen liikuntapäivän. Aamupäivällä käytiin metsässä tekemässä puolentoista tunnin kävelylenkki. Pitkä ja todella rauhallinen liikuntaharjoitus oli tarjolla. Sieniä kerättiin yksi pienehkö korillinen, joten paikallaankin tuli oltua. Kaikkiaan virkistävä tulipa tehtyä lenkki kivassa syyssäässä. Hiukan olisi juoksujalkaa kutkutellut, mutta kunnon kenkien puutteessa kävely sai riittää.

Iltapäivällä innostuin käymään salilla ennen kauppaan menoa. Tällä kertaa yritin värkätä yläkropan treeniä, mutta treeni jäi osaltaan melko torsoksi. Kipeä ranne vaikeutti kovasti etenkin rintalihasten treenaamista. Olkapäitä en edes yrittänyt tehdä. No sain joka tapauksessa tehtyä edes jotain lihaskuntotreeniä tällekin viikolle.

Alkuverryttelyn tein taas polkupyörällä. Jostain syystä sykemittari asetti sykerajat todella matalalle. Edelleen kovasti epäilen jotain oireetonta flunssaa elimistössä. Tiedän, että kipeänä ei saisi treenata, mutta toisaalta kun varsinaisia oireita ei ole. Sykemittari ja laiskotus ovat oikeastaan ainoat asiat, jotka ovat epänormaaleita. Laiskotus ja väsymys on selitettävissä niin miljoonalla asialla, että en oikeasti osaa pitää niitä flunssan oireena. Lisäksi sykemittari on aina pyöräharjoituksiin antanut minulle matalammat rajat kuin esim. kävelylenkille ja nyt pohjalla kuitenkin oli tuo metsälenkki.

Erilaista liikuntaa

Tänään lähdimme koiran kanssa aamulla kauan ennen auringonnousua kohti tottelevaisuuskoetta. Perillä olimme heti kahdeksan jälkeen ja suorituksetkin alkoivat yhdeksältä. Kotiin tuomisina oli se, mitä lähdettiin hakemaan: ykköstulos. Mielenkiinnosta laitoin suorituksen ajaksi sykemittarin ja yllättävän suuria lukemia se näytti: vartin suorituksen aikana kului kolmisen sataa kaloria - eli ei se ihan turhaa huvia liikuntamielessäkään ole.

Iltapäivällä sain puhuttua itseni uimaan. Yhtään ei olisi huvittanut ja lähteminen oli todella vaikeaa. Selvisin kuitenkin altaaseen ja uin reilun vartin. Ei vaan uinti kulkenut eikä tuntunut hyvältä. Jännästi koko viikko on mennyt jonkinlaisessa liikuntaväsymyksessä. Ympärillä ihmiset sairastelevat flunssaa, joten olen miettinyt, olisiko itselläkin joku sellainen elimistössä ja reumalääkkeet estäisivät kehon normaalit flunssareaktiot. Vai onko tämä vain syysmasennusta. Joka tapauksessa tällä viikolla on todella monta kertaa joutunut pakottamaan itsensä liikkeelle.

Kävelyä ja venyttelyä

Aamulla ajattelin, että käyn salilla ja uimassa. Pohdiskelin, että käynkö uimahallin salilla vai omalla salilla. Riittävän pitkään, kun pohdin tätä, kaveri ehdotti, että mennään syömään. Syömisen jälkeen lähdin kyllä ajelemaan, mutta sujuvasti päätin uimahallin kohdalla olla menemättä sinne. Eli en siis uinut enkä käynyt salilla.

Iltasella puhuin sitten äitini kävelyseuraksi pihalle ja kävelimmekin vajaan tunnin lenkin. Lenkin jälkeen venyttelin koko kropan huolellisesti läpi. Selkäjumpan tein jo aamupäivällä, koska selkä hieman jäykisteli. Selkeästi selästä kyllä huomaa, jos jumppaaminen jää vähemmälle. Pitäisi vaan päivittäin muistaa repäistä se vartti ja tehdä liikkuvuusharjoitteet. Kummasti se vaan tahtoo unohtua, kun selkä on paremmassa kunnossa.

Liikkeellä

Pari päivää on mennyt aika vähällä liikunnalla ja sen kyllä huomaa ainakin mielialassa. Kovin on ollut masentunut fiilis koko päivän ja hieman haikeakin olo. Kävin eilen todennäköisesti viimeistä kertaa terveysasemalla, jonka henkilökunta on elänyt tämän reuman ilot ja surut kanssani. Nyt sitä sitten ollaan "omillaan". Kovasti tuli positiivisia sanoja siltä suunnalta ja onnentoivotuksia.

Aamupäivällä kävin uimahallin kuntosalilla ja tein alkuverryttelyt kuntopyörällä. Poljin matalilla sykkeillä puolisen tuntia ja totesin, että triathlon kuntoon on vielä matkaa ja paljon. Pitää vaan yrittää talvi aktiivisesti pyöräillä kuntopyörällä, jotta saa sen pyöräilykunnonkin kohoamaan. Ei se mahdottomuus voi olla, opinhan juoksemaankin. Työtä vaan on tehtävä ja oikeasti muistettava, miten pohjalta lähdetään.

Salilla treenasin jalat. Koska en taaskaan ollut omalla salilla, jalkatreeni ei ollut kovin tehokas. En pysty ymmärtämään, miksi jalkojen treenaaminen tehokkaasti uudemmissa ja hienommissa laitteissa tuntuu olevan kovin vaikeaa. En vain saa samalla tavalla puristettua viimeisiä voimia lihaksista kuin kotisalilla. Toki taas tilanteeseen vaikutti, että väkeä oli melko paljon enkä oikein kehdannut puuskuttaa ihan täysillä. Omalla salilla senkin jo kehtaa tehdä.

Illalla kotona jumitin jonkin aikaa koneen ääressä pohtimassa kävisinkö päiväunille. Päätin kuitenkin lähteä vesisateeseen lenkille. Juoksukoulu olisi varmasti sanonut juoksulenkistä jotain, mutta en viitsinyt alkaa miettimään, mitä olen juossut viimeksi ja mitä pitäisi tänään juosta. Niinpä päätin lähteä täysin sykemittarin ohjaamalle lenkille. Lenkistä tulikin sitten noin neljän kilometrin lenkki, josta matkallisesti hölköttelin ehkä puolet. Menin intervalliperiaatteella, eli juoksin sykkeet kunnonkohotussykealueen alarajalta ylärajalle ja sitten kävelin, kunnes sykkeet taas putosivat. Todella lyhyitä pätkiä tänään oli tarjolla, mutta sykerajat olivat melko alhaiset ja muutenkaan oma olo ei ollut niin kamalan energinen. Tuli kuitenkin vajaa tunti sateessa liikuttua ja mielialakin parani kummasti.

Kehonkuva

Tänään keksityin saattamaan opintojani loppuun ja liikunta jäi yhteen rauhalliseen kävelylenkkiin kaverin kanssa. Päätinkin siis pohtia kehokuvaani.

Olen tässä viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, miten eritavalla itsensä voi nähdä peilistä. Yhtenä kertana peilistä katsoo takaisin lihava ja saamaton ihminen. Toisinaan taas saatan keskittyä ihailemaan esimerkiksi pientä hauistani tai kauniita nilkkojani. Joskus kokonaiskuvakin miellyttää silmää enemmän kuin toisinaan.

Ikinä minua ei ole inhottanut katsoa itseäni peilistä ja olen ollut sinut oman peilikuvani kanssa. Monelle ylipainoiselle tyypillistä peilin välttelyä en ole koskaan harrastanut. Olen aina jollain tapaa ollut tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni. Ehkä kohtuullisen vahva itsetuntoni vaikuttaa siihen, etten ole ikinä hävennyt itseäni ulkonäkösyistä. Ulkonäkö on ollut lähinnä välttämätön paha.

Tokihan voisin olla kauniimpi, mutta kuka nyt ei löytäisi itsestään jotain epämiellyttävää kohtaa. Kun kerran olen tyytyväinen itseeni, en osaa ahdistua toisten ihmisten kommenteista. Läski kommentteja olen kuullut ison liudan, mutta lähinnä suhtaudun niihin toisen käytöksen huonoutena. Harvoin minä niistä olen itseeni ottanut, ainakaan mitään pysyviä henkisiä vammoja en ole saanut.

En tiedä, kuinka paljon oma suhtautuminen vartalon ulkomuotoon vaikuttaa, mutta en juuri huomaa painonpudotuksen muutoksia vartalossani. Vaikka vyötärönympäryksestä on hävinnyt lähes 10 cm ja painoa sen 12 kg, en huomaa eroa ulkomuodossani. Muut ihmiset kyllä väittävät, että eron huomaa, itse en sitä huomaa.  Selitykseksi tähän ei oikein käy, että katselen kroppaani pelistä jatkuvasti. Itse asiassa en edes katsele. Hiusten asentoa voin katsoa tai naamaa, mutta todella harvoin katson koko kroppaa pelistä, vaikka kokovartalopeilistä hiuksiani katselisinkin.

Laiskotus

Tänään on taas ollut sellainen päivä, että takamuksen nostaminen tietokoneen äärestä on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Juoksuohjelmassa olisi ollut juoksupäivä ja salillekin olisi ollut syytä hankkiutua. Mutta kerta kaikkiaan ei huvittanut. Ei huvittanut edes sitä vähää, että kokisin syyllisyyttä liikkumatta jättämisestä. Teki mieli jättää blogikin päivittämättä, mutta sille laiskotukselle en antanut periksi.

Eli lepopäivä tästä tuli - ja jos yhtään vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tulee huomisestakin. Nimittäin suunnitelmissa on viimeinen koulutehtävä, joka käytännössä tarkoittaa parin sadan kilometrin autossa istumista ja mukavia juttutuokioita tuttavien kanssa. Illalla, jos viitsi, käyn uimahallilla, katsotaan viitsinkö.

Pumppipäivä

Koska tämä viikko menee enemmän autonratissa kuin kotosalla, päätin aloittaa viikon rankalla lihaskuntotreenillä. Eli kävin pumpissa rääkkäämässä koko kropan läpi. Tänään uskalsin laittaa jonkin verran painojakin jo tankoon. Ensimmäisellä kerralla tein kaikki liikkeet pienimmillä painoilla. Nyt laitoin ylävartalon ja käsien liikkeisiin enemmän painoja ja hyvin onnistui. Olkapäät olivat taas vähän äkäiset olkapääliikkeissä ja ne teinkin lähinnä tyhjällä tangolla. Vaikkei vertailuita toisiin pitäisi tehdäkään, totesin, että käytän jalkaliikkeissä muihin verrattuna hyvin pieniä painoja ja toisaalta yläkropassa ja etenkin rintalihaksissa samoja painoja kuin muut. Minä olen pitänyt jalkalihaksiani hyväkuntoisina.

Kävin sitten vesijuoksemassa jumpan jälkeen. Alun perin ajattelin käydä uimassa rauhallisen vaparitreenin, kun pahimmat mehut ovat poissa. Altaassa oli niin paljon väkeä, etten viitsinyt yrittääkään änkeä uimaradoille vaan tyydyin juoksemaan. Oli niitä vesijuoksijoitakin altaassa ihan riittämiin, mutta samalle radalle mahtuu ainakin tuplaten juoksijoita. Kun vauhtikin on hitaampi, on helpompi olla törmäilemättä.

Kevyen rauhallinen päivä

Aamupäivällä käytiin kaverin kanssa treenailemassa koiria. Hyvää häiriötreeniä oli tarjolla. Usko koiraan kasvoi taas - ei se häiriöistä välitä, jos minä en välitä. Muuten mukaan mahtui hauskoja ja yllättäviä tilanteita, ihan tuttua tavaraa tuon koiran kanssa. Oman liikunnan kannalta homma meni hyväksi selän liikkuvuus- ja ryhtiharjoitukseksi. Pakko oli pitää ryhti kasassa ja toisaalta taivutella selkää hassuihin asentoihin ja poimia tavaroita maasta.

Iltapäivällä löydettiin äidin ja koiran kanssa ihan uusi omakotitaloalue. Ajateltiin käydä katsomassa, mitä läheisen pulkkamäen vieressä tehdään, kun tie on ollut poikki kesästä saakka. No sieltähän löytyi uusi tien pohja, joka tietenkin piti käydä katsastamassa. Tien mutkan takaa löytyi liuta omakotitontteja ja lähes sama määrä rakenteilla olevia omakotitaloja. Kivan oloinen omakotitaloalue sinne on rakentumassa ja ihan hyvälle paikalle. Onpahan jatkossa lenkeille mielenkiintoinen kohde, kun voi käydä katselemassa talojen edistymistä.