Jäykistellen

Jo aamulla herätessä selkä tuntui jäykältä, mutta vääntäydyin kuitenkin ylös sängystä. Koska selästä piti saada työkykyinen aloitin aamun poikkeuksellisesti lihaskunnolla. Kahvakuulailin puolen tunnin aamujumpan ja selkä tuntuikin vertyvän moisesta. Valitettavasti vertyminen jäi väliaikaiseksi ja viimeistään iltapäivällä selkä hidasti menoa melkoisesti.

Muutenkin reuma on yrittänyt nostella päätään. Useammassa pikkunivelessä on tuntunut jäykkyyttä ja vähän kipuakin. Lisäksi toinen polvi on oikutellut jonkin verran, joten reuma todellakin kertoo olevansa olemassa. Yllättäen viime aikoina kiukutellut lonkka on jättänyt mielipiteensä tällä kierroksella kertomatta.

Vetämätön

Tänään olen työpäivän kunniaksi liikkunut melkoisesti. Käytiin tarkastamassa padot ja siihen sisältyi jonkin verran kävelemistä, vaikka isot linjat ajettiinkin autolla. Joukkoon mahtui jonkin verran kiipeilyä jyrkkiä valleja pitkin, joten liikuntaakin tuli. Polvella oli selvästi mielipide kiipeämisestä, mutta kesti se kuitenkin könyämisen.

Kotiin ajellessani ajattelin tekeväni kahvakuulatreenin, mutta taitaa väsymys yllättää ennen kuin selviän tuonne pihalle jumppailemaan. Jostain syystä väsymys on painanut koko päivän pitkähköistä yöunista huolimatta. Eilen kuitenkin nukahdin lähes heti kotiin tultuani ja nukuin lähes kellon ympäri.

Iltalenkki

Tänään on sitten palattu sorvin ääreen. Oli todella kiva nähdä talvelta tuttuja työkavereita ja huomata, ettei minua ollut unohdettu. Töiden makuunkin vähän pääsin, joten ihan turha päivä ei muutenkaan ollut.

Illalla lähdin sateen jälkeen hölkkäämään. Ajattelin hölkkäillä fiiliksen mukaan sellaisen lenkin, mikä hyvältä tuntuu. Kartasta yritin katsella sopivaa lenkkiä, mutten oikein löytänyt. Useampikin lenkki meni, mutten oikein saanut selvyyttä, ovatko reitit juoksukelpoisia. Nimittäin lauantaiaamun lenkki näytti kartalla menevän ihan teitä pitkin. Niinpä tyydyin juoksemaan edestakaisin hiekkatietä. Matkaa kertyi reilut kahdeksan kilometriä ja juokseminen tuntui loppuun saakka hyvältä.

Aamut

Reumaanhan kuuluu tyypillisesti, että aamulla olo on huono ja paranee päivän mittaan. Tämä selkeä sykli on ollut nähtävissä minunkin taudissani. Tosin sen jälkeen, kun lääkitykset on saatu suurin piirtein kohdalleen, aamuoireet ovat olleet melkoisen lieviä.

Tänä aamuna tauti päätti poiketa viime aikoina totutusta ja sängystä ylös nouseminen oli todella haastavaa. Selkä oli herätellyt jo muutamaan otteeseen yöllä ja oli aamullakin melkoisen kipeä. Sinällään pelkästään kipeällä selällä sängystä nouseminen vielä onnistuu (kontalleen lattialle ja siitä sitten käsillä tukien seisomaan), mutta selän lisäksi päättivät oireilla myös nilkat ja toinen lonkka, joten normaali reitti ei oikein luonnistunut.

Sänkyynkään ei auttanut jäädä makoilemaan, koska olin lupautunut lähtemään näyttelyyn tänäänkin. Tällä erää oli siis vain irvistettävä ja saatava luut liikkeelle. Koko aamu meni kovin köntyksenä ja monien vaiheiden jälkeen pääsin kuitenkin matkaan. Eipä tuo reilun tunnin ajomatka ainakaan parantanut tilannetta ja tuttavien seuraan päästyäni, ensimmäinen tervehdys oli "näytätpä kamalalta". No parin tunnin pyörimisen jälkeen aamujumituksesta ei ollut jälkeäkään. Huomisaamua odotellessa.

Aamureippailu

Tänään aamulla sain ajatuksen, että käyn aamu-uinnilla. Hetken aikaa oloa kokeiltuani päätin lähteä ensin aamulenkille ja käydä lenkin jälkeen uimassa. Muuten hyvä suunnitelma, mutta unohdin uimisen. Lenkin ajattelin ottaa rauhallisena hölkkänä, mutta päädyin reitille, joka koostui kapeasta polusta, jota en uskaltanut juosta. Niinpä taisin kävellä ainakin puolet lenkistä. Lenkin jälkeen päätin hieman kiusailla kahvakuulaa ja tein sillä noin vartin treenin.

Aamupalaa söin mökin kuistilla ja nautiskelin auringonpaisteesta, kosken kohinasta ja käen kukunnasta. Mietin, että tällaisiin maisemiin voisi hyvinkin jäädä pysyvästi. Tosin taitaa olla aika eri asia asua talvella ja vastata itse esimerkiksi lumitöistä. Näin mökkiasujana moiset ovat yleensä isännän vastuulla.

Päivän vietin sitten koiranäyttelyssä ja tuli käveltyä ja seisoskeltua riittävästi. Jo kotiin lähtiessä nivelissä tuntui jäykkyyttä ja mökillä en meinannut päästä ulos autosta, kun kaikki isot nivelet ja selkä tuntuivat kipeiltä ja voimattomilta. Tilannetta ei taatusti auttanut, että kastelin aamulla tukipohjalliset ja jouduin kulkemaan päivän ilman niitä.

Muuton loppu

Nyt on vihdoin reilun viikon muuttoprojekti saatu päätökseen ja olen majoittunut Savoon kesäksi. Samaan mökkiin en tällä erää päässyt, mutta taisin voittaa vaihdossa. Mökki on melko paljon uudempi ja paremmassa kunnossa. Lisäksi paikka lienee rauhallisempi, vaikka naapurustossa olisikin muita mökkeilijöitä.

Liikkumiset ovat tänäänkin jääneet lähinnä autossa istumiseen, mutta kannatti istua. Kävin vaateostoksilla ja uusin rintaliivejäni. Vaihteeksi sain taas ostaa kokoa pienempiä liivejä, jotta löysin sopivat. Vaikka vaaka ei suurta muutosta näytäkään, vaatekaupasta ilouutisia kuitenkin tulee.

Väsähdys

Neljän päivän täysipäiväinen ahkerointi tuntuu olossa. Tänään en ole saanut aikaan juuri mitään hotellille saapumisen jälkeen. Olen lähinnä torkkunut ja lukenut. Olo on sellainen, että tarvitsisin ainakin päivän aikaa vain nukkua ja olla ilman mitään paineita. Saas nähdä, koska moiselle löytyy aikaa.

Kiire

Eilen ja tänään on painettu opintojen parissa melkoisen pitkää päivää. Eilen hotellille päästyäni olin aivan valmis nukahtamaan samoin tein eikä saunan jälkeen juuri tarvinnut unta odotella.

Tänään oli hieman lyhyempi päivä, joten kaveri sai houkuteltua uimahallin salille. Salitreenistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Tein vartalon lihakset, mutten saanut treenin sopivaa tsemppiä. Salin jälkeen pulahdin uima-altaaseen, mutta jostain syystä paikalliset olivat valloittaneet altaan niin tehokkaasti, ettei sekaan meinannut mahtua. Muutaman altaan mitan maltoin uida.

Pukuhuoneesta soittelin kavereita ruokaseuraksi ja päädyinkin seuraamaan leikkimielistä lentopallopeliä. Itse en peliin osallistunut kuin kannustajana. Kuitenkin oli mukava viettää iltaa tervehenkisissä tunnelmissa ulkoilemalla. Veikkaan, ettei tänäänkään Nukku-Matti ole kaukana.

Aamulenkki ja kauniita maisemia

Tänään aamulla heräsin yhtä aikaa auringon kanssa, eikä uni tuntunut tulevan kovin helposti silmään. Niinpä lähdin hölkkäilemään ja tutustumaan hotellin ympäristöön. Alunperin ajattelin juosta lauantaisen intervallilenkin, mutta jalat olivat niin hapoilla, että päädyin mieluummin pidempään ja rauhallisempaan hölkkään. Kiersin lenkin kahden kaivostornin ympäri. Matkaa kertyi yhteensä kuutisen kilometriä ja aikaa tuhlaantui viitisen kymmentä minuuttia. Eli kovaa en mennyt, mutta nautiskellen.

Illalla opiskelupäivän jälkeen saatiin idea. lähteä käymään Kolilla. Todellakin kannatti istua tunti suuntaansa autossa. Maisemat olivat huikaisevat, eikä ötököitä juuri tavattu. Blogin tyylistä poiketen hehkutuksen sijaan luotan kuvien kykyyn välittää sanomaa.

Ajopäivä

Tänään olen suorittanut seuraavan vaiheen muutossani Savoon. Tänään ajoin sen pisimmän rupeaman ja olen viikon Outokummussa. Sinällään ajaminen meni yllättävän hyvin. Lonkka hieman keljuili, mutta senkin kanssa tuli kuitenkin toimeen.

Illalla olisi ollut hyvää aikaa käydä lenkillä, mutten saanut luitani ulos hotellihuoneesta, joten päädyin surffailemaan netissä ja nauttimaan ihan omasta ajasta. Näitä hetki on seuraavan viikon aikana melko vähän, kun jaan hotellihuoneen opiskelukaverin kanssa.

Rauhallisesti

Tänään olen pääasiassa keskittynyt liikkumaan rauhallisesti. Tehtiin puolentoista tunnin kävelylenkki äidin ja siskon koiran kanssa. Hauska oli kävellä jälleen metsässä ja ihastella kevään etenemistä. Lonkka oli jälleen sitä mieltä, että pitkä ja rento kävely ei ole hyvä harrastus, joten osa tasamaasta tuli hölkättyä.

Tänään löysin kaupasta myös kahvakuulan. Tosin vain 12 kiloisen, joten luultavasti keskityn tekemään lähinnä kokokehon liikkeitä, mutta en anna sen häiritä. Jätetään pikku näpertelyt siihen, että saan pienemmän kuulan tai lihaskunto ja tekniikka kasvavat riittävästi.

Lääkäri ja hölkkää

Tänään aamulla keskityin reuman hoidon käytännön järjestelyihin. Käytännössä kävin siis jutustelemassa puolisen tuntia lääkärin kanssa ja sain uusittua lääkereseptit. Samalla pääsin kertomaan lonkasta lääkärille, joka tutki sen. Lopputuloksena oli seurantalinja ja vähän lääkitysmuutoksia. Toivotaan, että se riittää, koska muuten tulee komento takaisin reumapolin hoitoon.

Illalla päätin lähteä kokeilemaan, mitä lonkka tykkää hölkkälenkistä. Eilen jäi suunniteltu lenkki juoksematta, joten tänään moinen oli syytä juosta etenkin, kun posti toi puhelimelle hihakotelon. Lenkillä hihakotelo osoittautui oivalliseksi kapistukseksi. Yhtään ei haitannut juoksemista, mutta puhelin oli kuitenkin käytettävissä paljon helpommin kuin taskussa.

Sinällään lenkki jäi vähän turhan lyhyeksi, koska juoksu ei oikein kulkenut. Toisaalta rankka oli lenkki - intervallivauhtia kolmen kilometrin lenkki. Menin kyllä vauhtia, mutta juoksin vain kaksi kilometriä. Pidemmällekin olisin varmasti jaksanut, mutta tuntui jo nyt niin pahalta, etten jaksanut tsempata itseäni pidemmälle. Lonkka kuitenkin piti lenkistä.

Tavaroiden raahaamista

Tänään olen jättänyt pääkaupungin pölyt taakseni ja jatkan sunnuntaina kohti maalaismaisemia. Liikkuminen ei ole suuresti innostanut, etenkin kun lonkka on kiusaillut koko päivän. Niinpä muiltaosin päivästä tuli lepopäivä.

Lonkan ehdoilla

Tälle päivälle minulla oli selkeä liikuntasuunnitelma: aloitetaan aamu pumpilla ja käydään hakkaamassa viimeiset hikipisarat combatissa alkuillasta. Tällä kertaa reuma, tai lähinnä toinen lonkka, oli eri mieltä. Yöllä nukkuminen oli haastavaa ja neljän aikoihin kävin perumassa ilmoittautumiseni pumppiin.

Aamulla lonkka oli edelleen jäykkä ja arka, joten päädyin perumaan combatinkin. Päätin kuitenkin ottaa ilon irti viimeisestä illasta isolla kirkolla ja ilmoittauduin kahteen vesijumppaan. Ei vesijumppakaan erityisen nautittavaa ollut enkä osallistunut toiseen jumppaan. Silti lonkka jaksoi vihoitella illallakin. Se on varmaan levon paikka vähitellen.

Aamuliikuntaa

Tämän päivän aikataulu näytti siltä, että hetken kalenteria selailtuani päätin lähteä aamulla jumppaan. Tiistai aamuisin on tarjolla hyvän ohjaajan vetämä hydrospinning, joten tieni kävi sinne. Päivälle oli suunniteltu myös hölkkälenkki, joten päätin herätä aamulla aavistuksen aikaisemmin ja hölkätä uimahallille.

Hölkkä oli tälläkin erää intervallilenkki. Tänään onnistuin ensimmäistä kertaa juoksemaan selkeät intervallit ja rauhalliset hölkät sinne väliin. Tämä toki laskee lenkin keskinopeutta, mutta tekee lenkkeilystä huomattavasti miellyttävämpää ja nopeitakin pätkiä jaksaa juosta melko hyvin.

Hydrospinning oli puolestaan tavanomainen. Hauskaa se edelleen on. Aamuspinning on hieman lyhyempi kuin iltaspinning, mutta hyvin sillä saa kropan hereille kuitenkin. Valitettavasti puolen välin jälkeen alkoivat molemmat polvet hieman kipuilemaan ja jouduin polkemaan lopputunnin vajaalla teholla. Altaasta noustessakin polvet tuntuivat ikäviltä.

Päivä olikin huomattavasti normaalia lyhyempi ja sain tehtyä asiat hyvissä ajoin, joten pääsin illalla venyttelyyn. Jo venyttelyyn mennessä arvelin, ettei tänään liikkuvuus ole parhaimmistoa, mutten arvannut olevani aivan näin jäykkä. Toinen lonkka esti monet venytykset ihan tyystin ja vaati muissakin huomiota. Muutenkaan venyttely ei tuntunut erityisen nautittavalta, joten tuli tehtyä puolella teholla. Silti tuo lonkka ärtyi venyttelystä ja kotimatka oli melko haastava.

Penkkiurheilua

Tänään olen keskittynyt hankkimaan elämyksiä. Sain kohtuuhintaisen lipun Kazakstan - Suomi jääkiekkomatsiin. Näin siis ensimmäistä kertaa Suomen lätkämaajoukkueen hallissa. Tunnelma hallissa erosi huomattavasti liigapeleistä, joita olen käynyt katsomassa. Muuten ajan olisi voinut viettää monellakin tapaa paremmin, koska pelinä ottelu ei ollut katsomisen arvoinen.

Laatuaikaa

Tänään olen keskittynyt laatuajan viettämiseen koiran kanssa. Aamupäivällä käytiin treenikentällä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Treeni oli todella hyvä ja hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Treenin jälkeen koira oli erittäin tyytyväinen itseensä ja kertoi sen taatusti kaikille, jotka sitä viitsivät huomioida. Todellakin pitäisi olla enemmän aikaa laittaa sen kanssa tekemiseen.

Liikunnan saralla en sitten olekaan tehnyt juuri mitään. Ei vaan ole oikein tehnyt mieli liikkua ja lepopäivä on muutenkin ihan tarpeeseen. Tosin aikataulusyistä huomisestakin tulee lepopäivä, mutten suostu vaipumaan epätoivoon moisen takia.

Kahvakuulan metsästys

Tänään olen ajellut ympäri kotikaupunkiani ja etsinyt kahvakuulia kesäksi Savoon. Eipä löytynyt. Valtaosa malleista oli sellaisia, etteivät minun lapiokourani mahtuneet kahvalle. Aika turha ostaa sellaista kuulaa, ainakaan sitä painavampaa, joten jäivät kauppaan. Yhdessä kaupassa oli sopiva malli, mutta valitettavasti siitä oli vain liian painavia kuulia ja malli oli loppu maahantuojalta.

Iltapäivällä kävin sitten koiran kanssa tekemässä rauhallisen metsälenkin ajatuksena saada rauhallista ja palauttavaa liikuntaakin johonkin väliin. Ihan mukava lenkki, mutta selvästi huomasin, miten selkä inhoilee kävellessä. Pitkien askelten ottaminen oli todella haastavaa ja polvetkin tuntuivat jäykiltä.

Illalla kävin sitten juoksemassa intervallilenkin, koska en viitsinyt jättää toista lenkkiä samalla viikolla juoksematta. Juoksu tuntui todella raskaalta ja etenkin jälkimmäisellä kovalla pätkällä jalat menivät maitohapoille. Jälkikäteen datan tarkastelu kertoi useammankin syyn raskaudelle. Olin juossut ensimmäisen intervallin huomattavasti kovempaa kuin oli tarkoitus. Toisaalta intervallien välisen hölkkäpätkänkin juoksin melkein intervallivauhtia, joten kovin vahvasti palauttava se ei ollut.

Hydrospinning

Tänään kävin ennen viikonlopun viettoon lähtemistä pyöräilemässä uima-altaassa. Sinällään pyöräilyssä ei ollut mitään uutta ja ihmeellistä. Kohtalaisen kevyesti otin koko tunnin. Tunnin puolen välin jälkeen toinen polvi suuttui jostain ja lopputunti menikin lähinnä poljeskellessa, koska polvi ei juuri kestänyt voiman siirtämistä polkimeen. Toivottavasti oli joku ohimenevä hämminki.

Laiskotuspäivä

Tälle päivälle oli suunniteltu hölkkälenkki, mutta yhtään ei huvittanut lähteä, joten lenkki jäi juoksematta. Kyseessä olisi ollut melko reipas kolmen kilometrin lenkki, joka ei kiinnostanut pätkääkään, joten päätin noudattaa periaatteitani, ettei ole pakko juosta, jos ei huvita.

Illalla kävin kuitenkin joogaamassa. Tällä kertaa jooga oli tavallisessa jumppasalissa ja silti siinä tuli hiki. Tunnin jälkeen mietin, että on aika kummallista, että minä olen jäänyt koukkuun tuohon joogaan, mutta pilates on mielestäni lähinnä tylsää. On lajeilla toki eroa, mutta silti voisin kuvitella, että näin jäykkänä ihmisenä pitäisi enemmän lajista, jossa ei vääntäydytä käsittämättömiin asentoihin.

Combat

Useampikin ystävä on kehunut minulle combattia lajina ja kovasta yrityksestä huolimatta en ole päässyt kokeilemaan sitä aikaisemmin. Tänään viimein uskaltauduin tunnille ja totesin todellakin löytäneeni lajin, josta selkä todellakin pitää.

Tunnille mennessä selkä oli todella jäykkä ja alkuverryttelyssä henkikin meni ahtaalle. Päätin kuitenkin kokeilla lajia vartin ja poistua sen jälkeen tunnilta, jos en moisesta pidä. Viisas päätös, koska alkuverryttelyn jälkeen tunti muuttui paljon miellyttävämmäksi ja nyrkkeily mukavasti avasi jumituksia selästä. Vajaan tunnin nyrkkeilyn ja potkimisen jälkeen lähes kaikki viitteet selän jäykkyydestä tuntuivat vain muistoilta.

Tämä lajikokeilu oli sangen onnistunut. Saunassa tunnin jälkeen laskeskelin, että olen kokeillut vajaata kymmentä lajia ja niistä rakastunut kolmeen lähes välittömästi ja niiden lisäksi yhden liikuntaohjelmaan. Helpolla en halua itseäni päästää, joten ne huippulajit ovat hydrospinning, kahvakuula ja tuo combat. Lisäksi hyvältä on tuntunut jooga, vaikkei se samalla tavalla sytytäkään.

Kokeilua

Tänään on ollut taas selän kanssa hyvin haastava päivä. Koko päivän lähes kaikki taivutukset ovat olleet lähes minimissään ja iltapäivällä alkoi henkeäkin ahdistaa siihen malliin, että olo oli sangen epämiellyttävä.

Olosta huolimatta päätin käydä kokeilemassa juoksuohjelman mukaista intervallilenkkiä. Poiketen aikaisemmista intervallilenkeistä ohjelmassa tehtiin reippaita pätkiä huomattavasti pidempään, kuin aikaisemmin olen tehnyt. Tokihan se laskee nopeutta, mutta kuitenkaan koko lenkkiä ei tarvitse mennä kovaa.

Hengitys tuntui tosi ahtaalta, mutta juoksin silti pari reipasta pätkää ja sinne väliin rauhallisen hölkän. Jälkeen päin tarkasteltuna kyseinen 2,5 kilometrin lenkki oli juoksuhistorian keskinopeudeltaan nopein lenkki, joten jotain kehitystä kunnossa on tapahtunut, vaikken hurjasti olekaan juossut talvikaudella.

Lenkin jälkeen olo ei ollut erityisen hyvä ja lähinnä ärsytti, kun ei saanut juoksemiseen sitä hyvää fiilistä, jonka olen lenkeiltä löytänyt. Reipas liikunta ei helpottanut selän oireita tai hengenahdistusta. Toipa kuvioon lisäksi kipuilevat päkiät.

Jotain ihan muuta

Tänään olen keskittynyt pääasiassa kaikkeen muuhun kuin liikkumiseen. Aamusta innostuttiin kaveriporukalla hankkimaan alennusliput Suomen lätkämatsiin, kun kerran sai neljä lippua yhden hinnalla. Koulupäivän jälkeen keskityin sitten tuhlaamaan jäljelle jääneitä rahoja lankakaupassa.

Selkä on tänäänkin keljuillut. Tunneilla istuminen on onnistunut yllättävän hyvin, mutta istumisen jälkeen liikkeelle lähtiessä silmissä näkyy tähtiä ja tuntuu kuin joku puukottaisi tuonne SI-nivelten seutuville. Onneksi kipu helpottaa muutaman askeleen jälkeen.

Päättämätön selkä

Eilen illalla tämä akka simahti hyvissä ajoin ja sainkin nukuttua peräti 11 tuntia. Aamulla olo ei silti ollut erityisen virkeä. Vain pienin terä väsymykseltä oli nujerrettu. Kuten aina sikeästi nukutun yön jälkeen selkä päätti ryhtyä hankalaksi. Aamulla olin tosi jäykkä. Eteentaivutukset onnistuivat kohtalaisen hyvin, mutta sivutaivutukset ja kierrot olivat lähes olemattomat. Lisäksi selkää ei saanut suoraksi, joten tänään minulta olisi saatu mitattua takaraivo-seinä-mitta.

Selästä huolimatta tai sen vuoksi lähdin hydrospinningmaratonille. Näin sunnuntaiaamuisin on tarjolla kaksi hydrospinningiä peräkkäin ja pitihän sitä omaa kestävyyttään kokeilla. Poljin siis vedessä vajaan puolitoistatuntisen ja jälkimmäisen tunnin loppupuolella huomasi, miten jalat olivat aivan puhki. Kaiken kaikkiaan tarjolla olivat hyvät tunnit.

Kun nousin toisen tunnin jälkeen altaasta tuntui, kuin joku olisi viiltänyt puukolla toisen SI-nivelen seutuun ja piti taas hetki töpötellä aivan pikkuaskelin ennen kuin selkä antoi peräksi normaaleille askeleille. Hieman taas pelästytti, että tuliko tehtyä selälle karhunpalvelus. Ainakin loppupäivän kokemusten perusteella, selkä pääsääntöisesti tykkäsi pyöräilystä.

Illalla oli vielä venyttelytunti ja selkä taas yllätti. Kierrot ja sivutaivutukset olivat edelleen hyvin rajalliset, mutta selkä taipui eteenpäin jopa paremmin kuin normaalisti. Sain ensimmäistä kertaa aikuisiällä heitettyä selällään jalat pään yli ja vielä maahan, eikä tuntunut missään kohti edes pahalta.

Hölkäten jumppaan

Aloitin tämän aamun melko räväkästi liikunnan saralla. Olin varannut pallojumppatunnin ja päätin taitaa matkan uimahallille juosten. Juostessa mietinkin, onko kyse hyötyliikunnasta, jos kulkee matkat juosten. Toki hölkkäsin jo hölkkäämisen takia, joten sinällään kyse ei ollut hyötyliikunnasta, vaikka hölkkä veikin minut paikasta toiseen. Onnistuin vielä eksymään matkalla, joten lenkistä tuli hieman pidempi kuin olin suunnitellut. Silti hölkkä tuntui hyvältä eikä lenkin jälkeenkään hurjasti väsyttänyt, joten ei se lenkki hukkaan mennyt.

Pallojumpassa en tällä kertaa juuri säästellyt ja jumpan jälkeen vatsan seudun lihakset tuntuivat todella väsyneiltä. En oikeastaan kovin innokkaasti odota, mitä mieltä ne ovat moisesta rääkistä huomenissa. Toivottavasti eivät hurjasti kipeydy, vaikka rääkätyiksi tulivatkin.

Venytellen

Tänään olen ollut niin väsynyt, että totesin parhaimmaksi tyytyä tänään ohjattuun venyttelyyn. Vaihtoehtoja olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta tiistainen hölkkä taitaa painaa edelleenkin. Yhtään ei olisi huvittanut lähteä edes venyttelemään, mutta kotiin lähtiessä oli hyvä ja notkea olo.

Juoksua ja pilatesta

Tänään oli taas hölkkäpäivä ja hölkkäilinkin rauhakseen viitisen kilometriä. Vieläkään en päässyt vauhtitavoitteeseeni, vaan hölkkäsin liian kovaa. Kuitenkin lenkki tuntui todella rauhalliselta ja kevyeltä. Hölkällä ei oikeastaan tullut edes hiki eikä muutenkaan kovin liikkunut olo. Tiistainen lenkki tuntui jaloissa, mutta muuten olossa ei juuri huomannut eroa ennen ja jälkeen hölkän.

Illalla oli sitten vuorossa viikon lajikokeilu. Tällä kertaa kyseessä oli pilates. Valta osa liikkeistä oli tuttuja erilaisista jumpista. Niitä tylsiä vatsalihasrääkkejä, jotka joko käyvät vatsalihaksiin tai lonkkaniveliin. Totesin tunnin aikana, ettei homma todellakaan ole minun juttuni. Pidin joogaa hitaana ja tylsänä lajina, mutta siinä tapahtuu paljon kaikenlaista, kun tuohon pilatekseen vertaa. Ne tehokkaat liikkeet olivat kyllä tuttuja fysioterapeutin jumppaliikkeistä, joten mitään uutta ei tullut vastaan. Aika näyttää tarvitseeko toistamiseen mennä.

Tärkeysjärjestys

Tälle aamulle olin suunnitellut meneväni pumppiin. Koska eilinen juoksulenkki venähti, niin päätin jo illalla peruuttaa pumpin ja varasin tilalle vesijumppaa. Aloitin siis aamuni jumppaamalla altaassa ja hyvä aloitus se olikin. Kyllä tuo aamuliikunta piristää kummasti.

Illalle olin suunnitellut meneväni hydrospinningiin, mutta kaveri houkutteli elokuviin, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu. Jalat alkoivat vähitellen kertomaan, että jotain liikuntaa on harrastettu, joten kevyempi päivä tähän väliin oli varmasti täysin paikallaan. Tänään olen siis keskittynyt muihin asioihin kuin liikuntaan.

Tänään selkä on vaihteeksi kiukutellut istumisesta. En oikein keksi, mistä moinen johtuu. Välillä selkä kestää koulupäivät ilman mitään ongelmia ja sitten tulee taas näitä päiviä, jolloin ei meinaa päästä liikkeelle lainkaan oppitunnin istumisen jälkeen. Ensimmäiset askeleet ovat töpöttämistä ennen kuin selkä vertyy ja pääsee kävelemään normaalisti.

Erilainen vappu

Päätin - taas - aloittaa aktiivisen hölkkäämisen ja tein juoksuohjelman. Tälle päivälle ohjelma antoi tehtäväksi hölkkäillä erittäin hitaan viiden kilometrin lenkin. Juokseminen tuntui tänään hyvältä ja päätin hölkkäillä sen, mikä hyvältä tuntuu ja katsoa jälkikäteen paljonko matkaa taittui. Periaatteena oli mennä melko rauhallisesti ja ihailla samalla kaunista kevätpäivää.

Hölkkäilin rantoja pitkin tuulen mukavasti viilentäessä. Jossain kohti päädyin Kaivopuiston tietämille ja totesin, etteivät ihmismassat ole minua varten. Mieluusti hölkkäsin ohi enkä jäänyt piknikille muiden valkolakkien seuraan. Vastaan tuli myös raitiovaunu, joka kertoi päämääräkseen "hauskaa vappua". Jossain kohti alkoi askel painaa ja tuntui ettei oikein jaksa hölkätä jyrkempää mäkeä ylös. Tässä kohden katsoin sykemittaria, joka väitti minun hölkänneen puolitoista tuntia. Niinpä otin suunnan kotia kohti. Rautatientorilla mietin, että näköjään aina kun hölkkään ilman päämäärää päädyn sinne.

Kotiovella sykemittari väitti minun hölkänneen vähän yli kaksi tuntia ja kotona tarkempi tarkastelu kartasta antoi matka-arvion 12 kilometriä. Eli kyllä lenkille mittaakin kertyi myös matkassa. Tämä onkin sitten juoksuennätykseni. Ikinä ennen en ole juossut näin pitkää lenkkiä. Jotenkin riemu pitkästä lenkistä on vaisua, koska ennätys syntyi lähes vahingossa.