Aamut

Reumaanhan kuuluu tyypillisesti, että aamulla olo on huono ja paranee päivän mittaan. Tämä selkeä sykli on ollut nähtävissä minunkin taudissani. Tosin sen jälkeen, kun lääkitykset on saatu suurin piirtein kohdalleen, aamuoireet ovat olleet melkoisen lieviä.

Tänä aamuna tauti päätti poiketa viime aikoina totutusta ja sängystä ylös nouseminen oli todella haastavaa. Selkä oli herätellyt jo muutamaan otteeseen yöllä ja oli aamullakin melkoisen kipeä. Sinällään pelkästään kipeällä selällä sängystä nouseminen vielä onnistuu (kontalleen lattialle ja siitä sitten käsillä tukien seisomaan), mutta selän lisäksi päättivät oireilla myös nilkat ja toinen lonkka, joten normaali reitti ei oikein luonnistunut.

Sänkyynkään ei auttanut jäädä makoilemaan, koska olin lupautunut lähtemään näyttelyyn tänäänkin. Tällä erää oli siis vain irvistettävä ja saatava luut liikkeelle. Koko aamu meni kovin köntyksenä ja monien vaiheiden jälkeen pääsin kuitenkin matkaan. Eipä tuo reilun tunnin ajomatka ainakaan parantanut tilannetta ja tuttavien seuraan päästyäni, ensimmäinen tervehdys oli "näytätpä kamalalta". No parin tunnin pyörimisen jälkeen aamujumituksesta ei ollut jälkeäkään. Huomisaamua odotellessa.