Lepoa

Tänään olen viettänyt päivän Vuorimiespäivillä ja keskittynyt antamaan itsestäni kohtalaisen hyvin käyttäytyvän kuvan. Suoraan tilaisuudesta lähdin serkun kyydillä vanhemmilleni, joten lepopäivä sopi päivän ohjelmaan kuin nakutettu.

Venytellen

Koska alkuviikko oli mennyt melko raskaan liikunnan parissa, päätin tehdä tästä päivästä rauhallisemman ja lähdin ohjattuun venyttelyyn. Ainoa aikataulullisesti sopiva jumppa oli kolmen vartin matkan päässä, mutta päätin kuitenkin tuhlata aikaa matkustamiseen, jotta tulisi kerrankin venyteltyä huolella. Valitettavasti tällä kertaa venyttely oli pettymys. Kovin monimutkaisia venytyksiä peruslihasryhmille enkä onnistunut tekemään niitä hyvin. No tiedänpä vastaisuuden varalle, ettei tuohon jumppaan kannata hakeutua.

Palauttava treeni

Tänään oli tarkoitus mennä hydrospinningiin, mutta sujuvasti unohdin lipun kotiin, joten en ennättänyt jumpalle. Päätin kuitenkin nauttia uinnista pitkässä altaassa, mutta sykkeet nousivat rauhallisesta vauhdista taivaisiin, joten päätin siirtyä vesijuoksun pariin.

Selkälihakset kyllä kertovat, että jotain liikuntaa on tullut harrastettua. Enpä ole ennen saanut selkälihaksia näin jumiin pelkästään liikkumalla. Vaikka selkä on jäykkä ihan lihasjumin vuoksi, tunne on aivan erilainen kuin reumakivussa. Ihan rehellisesti lihakset vaan ovat väsyneet ja maitohapoilla.

Jatkoa lajikokeiluille

Eilisen tutun ja turvallisen jälkeen oli jälleen aika palata uusien lajien pariin. Päivän laji oli kahvakuulailu. Eilinen salirääkki tuntui käsilihaksissa ja mietinkin koko tunnille lähtemistä. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ajatuksella, että ensimmäisellä kerralla ei ole pakko tehdä täysillä.

No arvatahan saattaa osasinko tehdä muuten kuin täysillä. Tunnin henki oli treenataan yhdessä ja kovaa. Niinpä hetken tekniikkaopetuksen jälkeen huomasin kehottavani paria entistä kovempaan vastukseen ja piiskasin itseäni puristamaan viimeisetkin voiman rippeet kropasta. Loppuverryttelyssä en meinannut jaksaa käsiä heilutella haaraperushypyistä puhumattakaan. Silti oli kokoajan todella hyvä olo, eikä itsensä rasittaminen tuntunut lainkaan vastenmieliseltä.

Tunnin jälkeen lihakset olivat melko väsyneen tuntuiset ja parisen tuntia loppumisen jälkeen selkälihaksissa tuntuu selvästi arkuutta, joten ainakin jotain on tullut tehtyä. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että löysin yhden kiinnostavan oloisen lajin. Muutama treeni kerta on saatava lisää, ennen kuin pystyn muodostamaan lopullista kuvaa lajista, mutta ensivaikutelma on kuitenkin erittäin positiivinen.

Lepopäivä jaloille

Viime päivien liikunta on rasittanut melko paljon jalkoja ja jättänyt yläkropan vähemmälle. Niinpä päätin tänään antaa jaloille kevyemmän päivän ja keskityin yläkropan rääkkiin. Jotta jalat eivät olisi päässeet täysin lepäämään, kävelin uimahallin salille. Salilla tein sitten yhdistetyn yläselän ja käsien treenin.

Tällä kertaa en edes yrittänyt säästellä ja vedin treenin täysillä. Kerrankin sain oikeasti laitettua riittävästi painoja ja yhtä liikettä lukuun ottamatta viimeinen sarja jäi vajaaksi. Tähän saakka olen yleensä vain pyrkinyt tilanteeseen, jossa lihakset tulee vedettyä aivan loppuun. En toki nytkään loppuun saakka vetänyt, vaan jätin treenin kolmen sarjan jälkeen.

Salitreenin jälkeen uimahallin saunassa oli todellinen voittaja fiilis. Se olo, kun on antanut treenille kaikkensa, löyly hellii väsyneitä lihaksia ja voi vain nauttia olosta. Jo pelkästään tuon olon takia kannatti lähteä salille.

Notkea kuin näkkileipä

Helsingissä oleskelu on saanut aikaan hingun kokeilla uusia liikuntalajeja. Toistaiseksi olen pidättäytynyt erilaisissa jumppakokeiluissa. Tänään oli vuorossa spinningin toinen mahdollisuus, tällä kertaa tosin uima-altaassa. Suhtauduin melkoisella varauksella ajatukseen, mutta varautuneisuuteni osoittautui turhaksi ja laji oli todella miellyttävä. Sykkeet sai mukavasti ylös ja vesi toi eri tavalla haastetta.

Illalla kävin vielä harrastamassa lihashuoltoa venyttelytunnin merkeissä. Ohjaajan sanoja lainatakseni, kaikilla on niitä päiviä, jolloin kokee olevansa notkea kuin näkkileipä. Tänään minulla oli hyvinkin sellainen päivä, joten venyttely tuli todella tarpeeseen. Salista lähtiessä oli mukavan rentoutunut olo, eivätkä jalat kiristäneet ollenkaan niin paljoa kuin mennessä.

Palloillen

Viikonloppu pääkaupunkiseudulla sai hyvän alun, kun innostuin lähtemään pallojumppaan. Fyssari joskus aikanaan suositteli jumppapalloa ja onhan siitä paljon hyvää kuulunut muualtakin, mutten silti ole onnistunut moista hankkimaan, enkä toisaalta oikein kokeillutkaan. Jumppa rääkkäsi kyllä huolella syviä vatsalihaksia ja vaati tasapainoilua. Ehdottomasti hankin jumppapallon, kunhan johonkin vakiinnun.

Jumppa oli Mäkelänrinteen uintikeskuksessa ja samalla kävin ihmettelemässä moista uimahallia. Onhan se aika eri kaliiberia kuin hallit, joissa olen aikaisemmin käynyt. Vielä en malttanut uida matkaa pitkässä altaassa, mutta eiköhän sekin hetki koita. Nyt tyydyin vesijuoksemaan ja katselemaan lasten uimahyppyharjoituksia.

Väsymys

Kouluviikko on takana ja kovin se käy voimille. Tänään oli sen verran väsynyt olo, etten lähtenyt edes yrittämään liikkumista. Olisi tullut vain paha mieli. Lisäksi nivelet ovat oikutelleet tänään enemmän kuin aikohin, joten sitäkin kautta liikuntamotivaatio on ollut vähissä.

Penkkiurheilua

Tänään opiskelukaverit houkuttelivat minut jumpan sijasta katsomaan jääkiekkoa. Halliin ei enää saanut lippuja, joten päädyimme baariin katsomaan isoilta screeneiltä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin katsomassa lätkää baarissa ja se oli erittäin mukava kokemus. Ehdottomasti kannatti lähteä.

Odotettavissa kipeitä lihaksia

Tänään opiskelukaveri sai houkuteltua salille ja tunnin verran tulikin rääkättyä jalkoja. Yritin ottaa melko rauhallisesti, mutta yritys jäi yritykseksi jo ensimmäisessä liikkeessä. En vetänyt kuitenkaan jalkoja ihan piippuun, mutta rankahkon treenin sain kuitenkin aikaiseksi. Useamman kuukauden pituinen salitauko kostautuu taatusti.

Salin jälkeen oli todella mukava olo. Sellainen liikkuneen rentoutunut ja terveesti väsynyt. Sinällään sääli, että säännöllinen salitreenaus on jäänyt. Pitänee yrittää herätellä harrastusta jälleen henkiin. Tauon aikana olen kuitenkin tehnyt selkeästi käyttänyt lihaksiani, koska melkein kaikkiin liikkeisiin sai laittaa ainakin entisen verran painoja. Todennäköisesti levänneet lihakset olisivat jaksaneet enemmänkin.

Kohtuus ja keveys

Tänään on ollut kohtalaisen normaali olo, joten uskaltauduin illalla lenkille. Ajatuksena oli kävellä rauhallinen puolen tunnin lenkki jaksamisen ja olon mukaan. Rauhallisella kävelyllä eivät sykkeet juuri nouseet ja päädyin kävelemään aina vain reippaammin. Melko pian oltiin maksimikävelynopeudessa, jota on erittäin hankala pitää yllä pidempään. Niinpä päätin kokeilla pientä pätkää rauhallista hölkkää, jotta saan selville, miten toipuminen lentsusta etenee.

Havahduin vajaan tunnin kuluttua kotoa lähdöstä, että lyhyeksi ajateltu juoksupätkä jatkuu edelleen ja tuntuu hyvältä. Kotiin päästyäni tarkastelu kertoi, että hölkkäilin viitisen kilometriä. Lenkki ei ollut mitenkään erityisen hidas hölkkälenkiksi, vaan sellaista luonnollista hölkkävauhtiani.

Lenkin jälkeen henki pihisi jonkin aikaa. Ei varsinaisesti ahdistanut samalla tavalla kuin hengenahdistuskohtauksissa aikaisemmin. Kunhan vain vinkui ja jokin tuntui hieman värähtelevän hengitysteissä. Harkitsin astmapiippuun tarttumista, mutta vinkuminen helpotti iltapalan aikana, joten jäi avaavan lääkkeen vaikutus kokeilematta.

Paluu arkeen

Arkinen aherrus koulunpenkillä jatkuu ja flunssakin moisen salli. Kyllä päivän mittaan portaiden nouseminen oli normaalia raskaampaa, mutta muuten päivästä selvisi ihan kohtuudella. Liikunnan osalta keskityin toipumiseen.

Lentsu

Tämä tunnollinen koululainen on viettänyt viikonlopun lähes sängynpohjalla parantelemassa flunssaa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä alkoi pää täyttyä limasta ja lauantai menikin lähinnä sohvalla televisiota ihmetellessä. Sunnuntaina olo alkoi hieman parantua ja totesinkin, että todennäköisesti kerrankin osasin antaa periksi riittävän aikaisin ja selvisin melko vähällä. Toki edelleen on voipunut olo ja liikunnan ajatteleminenkin saa hien pintaan.

Kipeitä niveliä bussissa

Tänään on kokopäivän tuntunut pientä kipua nivelissä ja selkäkin on jäykistellyt. Koska on perjantai, sen sijaan, että olisin lähtenyt liikkumaan hyppäsin bussiin ja matkustin pois pääkaupungin hulinoista. Lopputuloksena oli todella hankala ilta. Ratakiskokin tuntu tällä erää notkealta.

Lajikokeilu

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja kävin kokeilemassa spinningiä. Tällä kertaa löytyi laji, josta en edes osaa sanoa, miksi ihmiset jäävät siihen koukkuun. Kovin tylsältä tuntui pyöräillä palloiluhallissa ilman, että maisemat vaihtuivat. Lisäksi selällä oli mielipide asiasta. Aikanaan lupasin kaverille, että kokeilen uutta lajia kolme kertaa. Jos ei tunnu hyvältä sen jälkeen, saan sanoa, etten pidä. Eli pitänee käydä vielä kahdesti kokeilemassa.

Peilin edessä

Eilen uimahallissa katselin itseäni alasti peilistä ja totesin ilokseni, että minulla on vatsassa roikkuvaa nahkaa. Tuli todella hyvä fiilis. Tulkitsin asian siten, että nyt ulkopuolinenkin voi katsellessaan nähdä, että olen laihtunut melkoisesti, eikä näe minua vain ylipainoisena.

Tänään totesin vastaavan yliopiston vessan peilistä. Minua katsoi takaisin siististi pukeutunut kivan näköinen nainen. Ei missään nimessä häiritsevän lihava tai muuten epämiellyttävä. Toki varmasti täysin mustalla vaatetuksella oli osansa ulkonäöstä, mutta siitä huolimatta olin todella tyytyväinen ulkonäkööni.

Uimassa

Tänään päätin käydä tutustumassa uimahalliin. Kerrankin asun kävelymatkan päässä hallista. Sainkin opiskelukavereistani matkaseuraa ja puolitoista kilometriä meni aivan hujauksessa. Altaassa oli valitettavasti sen verran paljon väkeä, ettei oikein mahtunut uimaan omaa tahtia ja päädyinkin parin altaanmitan jälkeen vesijuoksemaan. Uinti ei muutenkaan tuntunut kovin hyvältä, vaan henki ei oikein tahtonut kulkea.

Muutenkin on ollut melko räväköiden kipujen päivä. Pitkästä aikaa aamulla pienet nivelet olivat niin kipeät, että kädet olivat lähes käyttökelvottomat. Onneksi ei tarvinnut availla lääkepurkkeja vaan lääkkeet ovat valmiiksi dosetissa. Lisäksi myös polvet ja lonkat oireilivat jonkin verran. Onneksi aamujäykistely helpotti päivän edetessä ja illalla olo oli melkein normaali.

Hyötyliikuntaa

Tänään en varsinaisesti ole harrastanut liikuntaa, mutta jos kysytään asiaa askelmittarilta, niin olen ainakin kävellyt reilusti. Mutta kun se on hyötyliikuntaa, ei se tunnu samalla tavalla aktiiviselta liikkumiselta, kuin lenkille lähteminen.

Maalainen kaupungissa

Tänään on sitten suoritettu muuton toinen osa - pääsin tänään seuraavan kahden kuukauden asumukseeni. Nyt opettelen siis elämää ihmisten ilmoilla. Aika suuri muutos on siirtyä metsän keskeltä ison kaupungin keskustaan. Kauppareissulla otin muutaman hölkkäaskeleen ja kyllä tuntui tosi hyvältä juosta sulalla asfaltilla.

Autossa

Tänään olen taas vaihteeksi autoillut. Neljän viikon harjoittelu Savossa on ohi ja maanantaina lähden kuuntelemaan koulun penkille, mitä olen kuukauden aikana nähnyt. Tämä tarkoitti sitten reilun viiden tunnin ajorupeamaa kotiin. Selkä ei tykännyt moisesta, vaikka pidinkin matkalla useamman tauon. Ei vaan ole selkää tehty pitkiin istumisiin.

Uni

Selkä on vähän keljuillut koko viikon. Välttämättä päivisin ei ole selän olemassaoloa edes muistanut, mutta öisin olen palannut jälleen kellon vilkuiluun. En ole hereillä välttämättä viittä minuuttia pidempään, mutta sekin on riittävästi kellon katsomiseen ja kyljen kääntämiseen. Nyt olen ensimmäistä kertaa kiinnittänyt huomiota heränneeni selän jäykkyyden takia.

Selvästi taas huomaa, miten paljon yöuni vaikuttaa virkeyteen. Vaikka teoriassa nukunkin edelleen hyvin ja riittävästi, muutamakin herääminen yöllä vähentää unen virkistävyyttä huomattavasti ja väsymys puolestaan vääristää kivun tuntemusta. Tästä oli puhetta jo joulun alla reumalääkärin kanssa, mutta asia on jäänyt kiireisempien asioiden alle. Nyt huomaan, että uneen pitäisi jälleen alkaa kiinnittää huomiota.

Housut

Tänään kaivoin kaapista housut, jotka ovat olleet lähes kuukauden päivät käyttämättä. Kun vedin ne jalkaan, niin totesin niiden löystyneen melkoisesti. Vaikka olen täällä Savossa ilman vaakaa, niin vaatteet puhuvat omaa tarinaansa siitä, mihin suuntaan paino on menossa.

Kuukausi sitten pelotti tämä hyppy tyhjyyteen, eli melko täydellinen elämän muutos. Päivisin olen töissä ja iltojen aika on hyvin rajallinen. Edellisen kerran olen ollut vastaavassa tilanteessa ennen tämän kunnonkohotusprojektin alkamista ja silloin ruokailut menivät hyvin vahvasti eineslinjalle. Sen takia olenkin erittäin yllättynyt, että olen kaikista näistä muutoksista huolimatta pystynyt pitämään yllä viime vuonna opeteltuja elämäntapoja.

Toki esimerkiksi liikunta on jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi kuin kotona ollessa, mutta työpäiviin kuuluu sen verran höytyliikuntaa, että olen aika huoletta jättänyt rauhallisen liikunnan harrastamatta ja keskittynyt vain kuntoa kohottaviin treeneihin. Niitäkään en ole tehnyt joka päivä, mutta silti askelmittari on näyttänyt paljon positiivisempia lukemia. Keskiverto työpäivänä 10 000 askelta tulee melko helposti.

Kauppamatka mökiltä on melkoinen, joten ihan pienien kiusauksien perässä ei tule kauppaan lähdettyä. Tämä on tuonut myös tullessaan sen, että muutamaan otteeseen olen illalla todennut olevani nälkäinen, mutta koska kotona ei ole ollut kaurapuuroa kummempaa ruokaa, olen vain kärsinyt nälän. Pitkän päälle se ei ole pysyvä tapa laihtua ja juuri sitä, mitä olen koko projektin välttänyt, mutta lyhytaikaisesti se toimii. Ei ainakaan tule päättömiä ahmimiskohtauksia niin helposti.

Kevyttä liikuntaa

Tänään totesin, että kevytkin liikunta muuttuu jossain kohti raskaaksi, kunhan sitä harrastaa riittävästi. Tänään lähdin naapurikuntaan ajatuksena hölkätä ensin pieni lenkki ja sen jälkeen uida vähän matkaa. No innostuin sitten liikaa ja hölkkäilin rauhallisesti pohjille viiden kilometrin kevyen lenkin. Lenkki meni yllättävän helposti, kun muisti pitää vauhdin riittävän alhaisena, niin sykkeetkin pysyivät kurissa.

Lenkin jälkeen painuin uima-altaaseen ajatuksena jälleen uida sen verran, mikä tuntuu kivalta. No tänään uinti kulki ja lopputuloksena oli rauhallinen kaksi kilometriä. Vielä olisi mennyt huomattavasti pidemmälle, mutta järki sanoi, että on parempi lopettaa.

Pukuhuoneella katselin sykemittarin arviota tehdyistä treeneistä. Kaloreita paloi puolisentoistatuhatta ja aikaa tuli käytettyä karvan alle kaksi tuntia. Palautusjuoma maistui harvinaisen hyvältä ja perään meni vielä toinen mokoma ihan puhdasta vettä. Kotiin ajellessa oli mukavan raukea olo ja ennustankin, ettei tänään juuri tarvitse unta etsiskellä.

Hölkällä

Tänään aamulla selkä oli jäykkä, mutta työmaalle sen kanssa oli kuitenkin lähdettävä. Päivän mittaan selkä vertyi melko paljon, koska työpäivä koostui lähinnä paikasta toiseen kävelystä. Istumisesta selkä ei järjettömästi tykännyt, mutta onneksi pitkiä aikoja ei joutunutkaan istumaan, vai sai pysyä liikkeessä jatkuvasti.

Työpäivän jälkeen lähdin hölkälle ja hölkkäilin puolisen tuntia ja vajaan kolme ja puolikilometriä. Alku oli jälleen takkuista, mutta kun hölkkä lähti kulkemaan, niin mökki tuli vastaan turhan aikaisin. Toisaalta on hyvä tehdä joskus kevyt ja lyhyt lenkki, jonka jälkeen voimia riittää vielä pitkälle. Hyvin taas huomaa miten äkkiä juoksukunto kehittyy, kun muistaa levätä riittävästi.

Selän mielipide

Eilen juoksulenkki tuntui helpottavan selän tilannetta, mutta tänään selkä oli täysin toista mieltä. Jo käveleminen oli kohtalaisen hankalaa ja juokseminen lähes mahdotonta. Niinpä muutaman askeleen jälkeen päädyin kääntymään takaisin ja pitämään lepopäivän.

Todellakin toivon, että selkä antaisi periksi ja palautuisi melkein normaaliksi. Huomenna on hankkiuduttava uima-altaaseen ja toivottava, että reipas uintitreeni helpottaa oloa. Muuten alkaa olla kaikki omat käytössä olevat keinot tuon selän kanssa käytetty. Eihän siinä muuten mitään, mutta ainakin perjantaina häiritsi jonkin verran työntekoa ja todellakin haluan pysyä työkykyisenä.

Selkälenkki

Yöllä ja aamulla selkä jumitteli vielä melkoisesti ja päätin kokeilla, mitä selkä tykkää juoksemisesta, vaikka kävelykin tuntui todella vaikealta. Hienossa säässä oli hyvä hölkkäillä suojasäätä seuranneen pakkasen kovettamilla teillä. Tuolla pikkutiellä nastakenkä oli todella hyvä ja pitävä, mutta isompi tie oli autojen sileäksi hioma ja tyydyin juoksemaan sitä yhteensä vajaan kilometrin.

Kaiken kaikkiaan lähdin lenkille ajatuksella, että juoksen sen, mikä tuntuu kivalta. Ensimmäinen kilometri oli aika tuskaa ja tahmeaa menoa, mutta sitten helpotti. Lopulta kivalta tuntui neljän kilometrin lenkki ja melko reippaasti. Pidemmällekin olisi kulkenut, mutta tällä erää neljän kilometrin kohdalla olin kotiovella, joten päätin lopettaa lenkin siihen, enkä lähtenyt enää kiertämään jo juostuja teitä.

Selkä tykkäsi lenkistä todella paljon. Muutenkin lenkki piristi. Lenkin jälkeen venytellessä totesin, että selkä on edelleen jäykkä, mutta kivuton. Ehkä nilkan aiheuttama pakkolepo oli riittävän pitkä jumittamaan selän. Vielä töissä tuli tehtyä lähinnä seisomatyötä, joka tuntuu olevan kaikista pahinta tuolle selälle.

Ratakisko

Työpaikkani lähistöltä on muutama vuosi sitten purettu junarata, koska sitä ei uskottu tarvittavan. Minä löysin tänään pätkän sen radan ratakiskoa - selästäni. Selkä on jäykistellyt tänään reilusti enemmän kuin aikoihin. Ei se ole jatkuvasti kipeä ja antaa istua, mutta liikkeelle lähteminen on todella vaikeaa. Tuntuu. etteivät jalat kanna ja askeleiden ottaminen on vaikeaa, koska ei vaan saa siirrettyä jalkaa eteenpäin. Kyllähän siihen toki kipuakin liittyy, mutta jäykkyys on se elämää vaikeuttava tekijä.

Kävin uimahallissa kokeilemassa auttaisiko uiminen selkään, mutta selkä oli niin kipeä, ettei uimisesta tullut juuri mitään ja vesijuoksukin onnistui vain vaivoin. Vesikävelin puolisen tuntia ja totesin, että se on tylsää, eikä auta selkään, joten lopetin. Nyt kokeilen yöksi melkoista lääkekoktailia, jos se auttaisi edes hieman.

Nilkan nyrjähdys

Onnistuin tiistaina nyrjäyttämään nilkkani. Tiistaina se oli vähän kipeä, mutten juuri haitannut liikkumista. Nilkka kipeytyi ja turposi eilisen työpäivän aikana niin reilusti, etten meinannut saada saapasta työpäivän jälkeen jalasta. Työpäivän se kesti kävellä, mutta illalla oli pakko linkuttaa. Eipä siis tullut pieneen mieleenkään käydä lenkillä, vaan keskityin lepuuttamaan jalkaa.

Tänään nilkka on ollutkin parempi. Vielä se on astuessa hieman epävakaan oloinen ja arka, mutta sille kuitenkin pystyy jo astumaan. Tämänkin päivän olen lepuuttanut nilkkaa, jotta se joskus paranisi. Turvotus on laskenut eilisestä reilusti, joten eiköhän tuosta vielä jalka tule. Huomenissa hankkiudun uimahallille ja lauantaina voisi kokeilla lenkkiäkin.

Kaiken kaikkiaan tuo nilkkakipu on yllättänyt minut monella tapaa. Tähän saakka olen ajatellut, että yhdistän kaikki nivelten seudussa olevat kivut reumaan, mutta tuo on selkeästi erilaista. Toki selkeä vamma helpottaa asian ymmärtämistä, mutta kuitenkin on jännä huomata kivussa erilaisia vivahteita. Ehkä tästä jonain päivänä oppii erottamaan reumaoireet normaalin ihmisen elämään liittyvistä kivuista.