Yöllä ja aamulla selkä jumitteli vielä melkoisesti ja päätin kokeilla, mitä selkä tykkää juoksemisesta, vaikka kävelykin tuntui todella vaikealta. Hienossa säässä oli hyvä hölkkäillä suojasäätä seuranneen pakkasen kovettamilla teillä. Tuolla pikkutiellä nastakenkä oli todella hyvä ja pitävä, mutta isompi tie oli autojen sileäksi hioma ja tyydyin juoksemaan sitä yhteensä vajaan kilometrin.
Kaiken kaikkiaan lähdin lenkille ajatuksella, että juoksen sen, mikä tuntuu kivalta. Ensimmäinen kilometri oli aika tuskaa ja tahmeaa menoa, mutta sitten helpotti. Lopulta kivalta tuntui neljän kilometrin lenkki ja melko reippaasti. Pidemmällekin olisi kulkenut, mutta tällä erää neljän kilometrin kohdalla olin kotiovella, joten päätin lopettaa lenkin siihen, enkä lähtenyt enää kiertämään jo juostuja teitä.
Selkä tykkäsi lenkistä todella paljon. Muutenkin lenkki piristi. Lenkin jälkeen venytellessä totesin, että selkä on edelleen jäykkä, mutta kivuton. Ehkä nilkan aiheuttama pakkolepo oli riittävän pitkä jumittamaan selän. Vielä töissä tuli tehtyä lähinnä seisomatyötä, joka tuntuu olevan kaikista pahinta tuolle selälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti