Selkä vaivaa

Tänään päätti jostain syystä selässä joku pieni nivel lukkiutua ja kipeytyä. Luultavasti lihakset kramppaavat pienehkön tulehduksen takia ja nivelen liikkeen väheneminen vahvistaa vain tulehdusta ja lihakset kramppaavat lisää. Noidankehä on siis valmis. Tietenkin paikka on sellainen, etten pääse siihen normaaleilla venytyksillä käsiksi. Nyt pitää siis keskittyä toivomaan, ettei jumitus kauheasti vaikuta muun rangan liikkuvuuteen.

Tänään oli myös venyttelyjumpan vuoro. Yllättävän paljon selkäkin häiritsi sitä, vaikka kyseisen jumpan pitäisi juuri liikkuvuutta parantaa. Useampi liike jäi tekemättä, koska sattui vaan ihan liikaa. No tulipa kuitenkin jonkun verran venyteltyä ja tukilihaksia kiusattua, joten tuskin jumppa hukkaan meni.

Nyt keksin, että edellinen hengenahdistusepisodi alkoi juuri vastaavalla kivulla selässä. Ennen en ole osannut moisia yhdistää. Nyt pitää seurailla, kuinka hengityksen käy. Jos hengitys menee ahtaalle, niin tietää, että todennäköisesti se johtuu tuosta selän oireilusta.

Uima-allas

Tänään oli taas vesijumppapäivä. Suosikkivesijumppani ei pettänyt tänäänkään. Lihaskuntoa tehtiin ja etenkin rintalihaksissa tuntui eilinen pumppi. Eli ajatus siitä, että rintalihaspainot olivat kohdallaan, oli oikea. Tuo vesijumppaohjaaja pitää erilaisista koordinaatioharjoituksista. Taas on rasitettu aivoja tekemällä eri ruumiin osilla eri juttuja ja todettu, että koordinaatiossa on reilusti parannettavaa. Tuo mukavaa vaihtelua tasaisten jumppien joukkoon nämä aivojumpat.

Ennen vesijumppaa uin vajaan puolituntia. Uimalasit jäivät pukukaappiin, joten uin rauhakseen pää pystyssä. Tuntui pitkästä aikaa mukavalta vain uiskennella. Pää pystyssä uiminen tuntui kyllä niskoissa, mutta onneksi vesijumppa laukaisi lihasjumit.

Syksyn viimeinen pumppi

Näin se aika vaan kuluu ja joulu lähestyy. Tänään oli vuoden viimeinen maanantaipumppi. Yritin tehdä todella rankan treenin, mutta käytännössä se onnistui vain rintalihasten osalta. Kaikkiin muihin liikkeisiin olisi voinut laittaa vielä reilummin painoja. Aika jännästi myös tuollainen pitkäkestoisempi kunto kasvaa todella nopeasti - lisäsin painoja melkein kaikkiin liikkeisiin ja siitä huolimatta olisi voinut lisätä vielä reilummin.

Jumpan jälkeen pulahdin muutamaksi altaan mitaksi altaaseen. Tällä erää jopa maltoin uida rauhakseen ja nousta pois noin vartin uinnin jälkeen. Harmittavasti altaassa oli taas melkoinen ruuhka, joten ihan täysin ei pystynyt uimisesta nauttimaan, mutta vähän sai kuitenkin liikuteltua kroppaa. Jossain kohti pitäisi ottaa ihan asiakseen suunnitella uintitreeni ja toteuttaa se. Viimeaikoina olen selvinnyt altaaseen lähinnä jonkun toisen suorituksen jälkeen tai muuten ilman motivaatiota.

Vettä

Aamusella katselin sadetutkasta, että jos koiran kanssa lenkkeilee aamulla, ei välttämättä kastu aivan totaalisesti. Niinpä aamiaisen jälkeen otin koiran naruun ja käveltiin tunnin lenkki. Lenkin loppuvaiheessa taivaasta tuli kyllä hyvin kastelevaa tihkua. Koiralla oli vahva mielipide sateesta - jonkun olisi pitänyt pelastaa se sateensuojaan välittömästi.

Iltapäivällä innostuin sitten lähtemään uimaan. Tällä kertaa tein rauhallisen vesijuoksun. Puolisen tuntia sahasin allasta edestakaisin ja vakuutuin jälkeen, että moinen laji on todella tylsä. Ehkä se voisi olla mukavaa hyvässä seurassa, mutta yksin sitä jaksaa useita minuutteja kerrallaan. Ehkä joku vedenkestävä musiikkisoitin voisi tuoda vähän mielenkiintoa, mutta onkohan sellaista kukaan edes keksinyt. Muu uimahalliväki ei varmasti arvosta, jos tuo oman mölytoosan altaan laidalle huutamaan.

Uuden polun perässä

Pitkään on jo kiinnostanut, mihin eräs polku johtaa. Koska oli kauniin aurinkoinen päivä, niin uskalsin lähteä pois tutulta ja rajatulta metsäläntiltä. Ihan hyvä ratkaisu muuten, mutta alueella oli tehty harvennushakkuita eikä marraskuinen sääkään puoltanut helppokulkuista ja kuivaa metsää. Puolisen kilometriä viitsin kulkea hakkuilla ja kahlata mudassa. Sen jälkeen totesin, etten halua enää jatkaa rämpimistä ja palasin takaisin. Jälkeen päin kartasta katseltuna ajatus siitä, mihin polku johtaa, oli oikea. Täytynee odottaa hieman kuivempia aikoja ja käydä sitten katsastamassa polku uudelleen.

Väsymystä ja lepoa

Tänään on ollut todella vetämätön päivä. Selkä oli vahvasti mieltä koko viikon kestäneestä kurssista. Viime yönä nukuin vartin pätkiä ja jouduin nousemaan useampaan otteeseen ylös sängystäkin, että sain selän rauhoittumaan. Maksimi kipulääkkeillä taas mentiin, mutta rajallinen on niidenkin kyky vaivuttaa kemialliseen uneen.

Aamulla olo olikin sitten todella väsynyt ja tuhnuinen. Toisaalta mitä muuta voi odottaakaan, jos nukkuu todella huonosti ja ottaa vielä väsyttäviä lääkkeitä. Luistin kävelystä ja menin autolla reilun kilometrin päähän. Koko päivän koulutus tuntui järjettömän hankalalta ihan istumisen takia. Kovasti pistää taas miettimään, että kestääkö tuo selkä työntekoa.

Tästä päivästä tuli siis lepopäivä. Ainakin yritän mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua juuri niin pitkään kuin nukuttaa. Aamullakaan en pidä kiirettä mihinkään suuntaan ja todellakin nautin vaan olemisesta. Jossain kohti päivää käyn koiran kanssa metsässä ja hieman varmaankin treenailen tottista, jos sää on yhtään suosiollinen.

Aamuhölkkä

Tänään sain itseni taas aamulla lenkille. Jalka oli hyvin kevyt ja tuli hölkkäiltyä melko pitkiä pätkiä. Jostain syystä jalat olivat edelleen väsyneet ja voimattomat, mutta huomattavasti vähemmän kuin alkuviikosta. Pitäisi vaan keksiä syy, mikä väsyttää jalkojen lihakset.

Pitkät venyttelyt

Tänään oli taas venyttelyjumpan vuoro ja tällä kertaa vakivetäjä oli poissa. Sijainen veti minusta hyvän liikkuvuutta lisäävän jumpan. Kerrankin tuli tehtyä pitkiä venytyksiä ja rauhallisia liikkuvuusharjoituksia. Reuman kannalta tuollaisella jumpalla kannattaisi käydä parikin kertaa viikossa. Oikein harmittaa, ettei ohjattua venyttelyä ole tarjolla edes kerran viikossa. Tuon seuraksi jaksaisi hyvinkin käydä vielä uimassa tai jumpalla.

Aamulenkki

Tänään aamulla sain itseni aamulenkille. Lenkin jälkeen oli todella hyvä olo, vaikka alku tuntuikin tosi takkuiselta ja sykerajat olivat melko alhaiset, niin kummasti vaan kroppa herää aivan eri tavalla. Viimeisetkin jäykkyyden rippeet selästä jäivät lenkkipolun varteen. Ilman eilistä selän kiukuttelua, en taatusti olisi selvinnyt lenkille saakka.

Tänään selkä oli aamupäivän paljon mukavampi, mutta alkoi ärtyä iltapäivällä. Kokopäiväinen istuminen on vaan selälle ainakin tässä vaiheessa liian rankkaa. Eikä tilannetta ainakaan helpottanut, että unohdin ottaa aamulääkkeet. Yhtään en muistanut lääkkeitä tai niiden ottamattomuutta ennen kuin hain dosetista iltalääkkeet. Siellä olivat kauniisti myös aamun napit odottamassa ottamista. Voisi siis päätellä, että tuo uusinkin tulokas vaikuttaa ainakin jonkin verran. Se on kuitenkin kaksi kertaa päivässä otettava lääke, joten voisi olettaa, ettei sen vaikutus kestä kovin pitkään.

Istumista ja pumppia

Olen kaksi viikkoa työnhakukurssilla ja jo ensimmäinen päivä tuntui selässä oikein mojovalta. Siis siitä huolimatta, että tietoisesti seisoin tai kävelin kaikki tauot. Lisäksi ihan tarkoituksella kävelin aamulla koiran kanssa reilusti normaalia aamulenkkiä pidemmän lenkin ja vielä koulutuspaikkaan. Huomisaamuna ajattelin kokeilla aamuhölkkää, jos jalat vaan sallivat.

Illalla kävin sitten pumpissa. Tänään oli sellainen olo, että useimpiin liikkeisiin olisi voinut laittaa reilusti enemmän painoja. Nämä siitä huolimatta, että aika moneen laitoin jo enemmän kuin edellisellä kerralla tämän vetäjän jumpissa. Tässä tulee vaan vastaan se, että kun käy vain muutaman kerran kuussa ei edes muista paljon painoja on ollut.

Sellaisen mielenkiintoisen havainnon tein, kun vertailin omia painojani kanssajumppaajien painoihin. Jalkaliikkeissä minulla oli järjestää reilusti vähemmän painoa, mutta sitten ylävartalon ja kädet tein vähintään samoilla painoilla, tietyissä liikkeissä jopa reilusti painavammilla kuin vertailuni kohteet. Kotimatkalla pohdin moista ja tulin siihen lopputulokseen, että elopainoni aiheuttaa melkoisesti lisärasitusta jalkojen lihaksille. Eli saattaa hyvinkin olla, että jalkani tekevät jopa enemmän töitä kuin sen viereisen normaalipainoisen jalat.

8 satunnaista asiaa itsestäni

Kaveri heitti haastella, joka oli todella kiinnostava. Niinpä tavoistani poiketen otin haasteen vastaan, vaikken sitä eteenpäin lähetäkään. Lisäksi tämä haaste luultavasti poikkeaa ainakin osin blogin aiheesta, mutta itsetutkiskelu lienee aina paikallaan.

1. Minulle on huomauteltu lapsesta saakka matalista jalkaholveista ja vasta nyt asialle katsotaan aiheelliseksi tehdä jotain.

2. Liikuin tästä kunnonkohotusprojektistani ensimmäiset kolme kuukautta pakolla ennen kuin totesin olevani koukussa liikuntaan.

3. Olen hyvin kärsimätön tulosten suhteen. Kaiken pitäisi näkyä heti tai viimeistään huomenna. Kuukauden päästä on jo tosi kaukana

4.  Minun on todella vaikea kuunnella tautiani. Jos olen päättänyt lähteä tunnin hölkälle, niin saan käydä todella suuren taistelun itseni kanssa, että saan jättää lenkin välistä tai lyhentää sitä - vaikka joka askel sattuisi todella.

5. Teen syömisistäni itselleni aivan liian vaikeaa, vaikka ulospäin yritänkin väittää, että syön rennosti enkä stressaa.

6. Inhoan ryhmäliikuntaa enkä voisi kuvitellakaan lähteväni porukassa juoksulenkille. Koen ne tilanteet kilpailuksi ja itseni reilusti muita huonommaksi. Siksi puurran mieluummin yksinäni ja haen ryhmäliikunnasta vain uusia ideoita.

7. Lapsena ja nuorena toivoin salaa, että minulla puhkeaisi joku krooninen sairaus, ettei aina tarvitsisi jaksaa. Nyt toivoisin kovasti, että tämä krooninen sairauteni paranisi.

8. En halua puhua ihmisten kanssa laihduttamisesta tai liikunnasta. Muutaman hyvän ystävän kanssa asiasta saatan keskustella, mutta yhtään vieraampien kanssa koen aiheet todella ahdistaviksi, vaikka minulla nykyään olekaan mitään hävettävää.

* * *

Kävin tänään myös kävelylenkillä ja vesijuoksemassa.

Onnistunut päivä

Tänään oli sellainen päivä, että kaikki tuntui menevän hirvittävän helposti ja mukavasti. Aamulla lähdin housukauppaan, koska edelliset housuni eivät enää tahtoneet pysyä päällä. Todella kivuttoman housujen etsimisen lisäksi löysin kaksi paitaa. Kaikki nämä löytyivät ensimmäisestä (ja ainoasta) kaupasta.

Jatkuva vaatteiden ostaminen on yksi laihtumisen ärsyttäviä puolia. Nuo edelliset housut taisin ostaa elokuussa ja nyt ne ovat jo todella epämukavat päällä. Onhan se mukavaa, kun vaatteet kasvavat kaapissa. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt vaatekaupassa käymisestä, enkä pidä siitä vieläkään. Nyt tosin pääsee kohtalaisen helpolla, kun tietää, millaiset housut haluaa - samanlaiset kuin edelliset mutta kokoa pienemmät. Entä sitten, kun tuota housumallia ei enää myydä?

Illan hämärtyessä käytin tekemässä lähes puolentoista tunnin lenkki, tällä erää ihan kävellen. Sinällään kauheasti lenkistä ei jää jälkipolville kerrottavaa, mutta tulipa kuitenkin tehtyä. Vesisade tietysti yllätti lenkin puolessa välissä ja kotiin päästyä oli aika märkä olo. Sehän kuuluu syksyyn ja aika harvoin sitä on tänä syksynä joutunut sadelenkkiä tekemään.

Makaronijalat

Tänään innostuin lähtemään hölkkälenkille selän motivoimana. Kovin pitkään en kuitenkaan hölkännyt, koska jalat tuntuivat lähinnä keitetyltä spagetilta. Kovin miellyttävältä juoksu ei tuntunut ja kun taivaasta alkoi vielä tihuttaa vettä, päätin jättää leikin kesken.

Illalla sain sitten lähdettyä kävelylenkille ja tunnin verran kävelinkin. Tällä erää jalat eivät tuntuneet ollenkaan niin väsähtäneiltä, mutta ei ajatus juoksemisesta kuitenkaan tuntunut mukavalta. No tunnin reipas kävely syysilmassa kuitenkin täytti tämänkin päivän liikuntatavoitteet.

Illalla innostuin tekemään pitkät ja rauhalliset venyttelyt. Puolisen tuntia vääntelin itseäni erilaisiin asentoihin ja totesin olevani itsekseni harvinaisen jäykkä. Siinä venyttelyiden lomassa huomasi, miten kroppa vetristyy vähitellen venyttelyn myötä. Saisi vaan pysyä notkeana.

Fysioterapiaa

Tänään on akkaa rääkätty useammankin fysioterapeutin toimesta. Ensin kävin hakemassa tukipohjalliset ja sain ison liudan vinkkejä niiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan aika hassulta tuntuu, kun pohjallinen pakottaa jalan oikeaan asentoon. Kun melkein 30 vuotta kävelee väärin, niin onko se ihmekään, jos jalat ihmettelevät uutta asentoa. Kovasti odotan, että jalat tottuvat pian ja nuo tuovat apuja päkiäongelmiin.

Seuraavaksi vaihdoin fysioterapeuttia muutaman sadan metrin päähän. Vuorossa oli siis tutumpi fysioterapeutti ja aiheena selän omahoito. Kertailtiin viime kerran syvien lihasten treeniä. Olin epäilyistäni huolimatta treenannut ihan oikeita lihaksia ja selvästi huomasi, miten kehitystä on tapahtunut. Jatkettiin sitten tälle pohjalle ja fysioterapeutti opetti minulle selkärangan syviä lihaksia herätteleviä harjoituksia. Yllättävän pienellä liikkeellä saa uusia lihaksia rääkättyä. Käytiin myös läpi syvien vatsalihasten kiusaamisharjoitus, jolla on tarkoitus hieman horjuttaa sitä tasaista tukea ja sitä kautta vahvistaa lihaksia ja opetella käyttämään niitä erilaisissa tilanteissa.

Tänään on taas pitkästä aikaa selkä muistutellut itsestään. Useamman tunnin bussissa istuminen ei ainakaan helpottanut tilannetta. No muistuupa taas mieleen, miksi selkää kuvailtiin viime kesänä. Toisaalta selkä taas kertoo, että olen ehkä luistanut liian usein selkäjumpasta. Onpa taas syy ottaa itseään niskasta ja liikutella tuota selkää. Hirvittävän pitkään se onkin ollut rauhallinen. Nyt on selän kanssa kuitenkin huomattavasti paremmat työkalut pärjätä kuin viime kesänä. Joten huomenna käy tieni selkää kuunnellen juoksulenkille.