Fysioterapiaa

Tänään on akkaa rääkätty useammankin fysioterapeutin toimesta. Ensin kävin hakemassa tukipohjalliset ja sain ison liudan vinkkejä niiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan aika hassulta tuntuu, kun pohjallinen pakottaa jalan oikeaan asentoon. Kun melkein 30 vuotta kävelee väärin, niin onko se ihmekään, jos jalat ihmettelevät uutta asentoa. Kovasti odotan, että jalat tottuvat pian ja nuo tuovat apuja päkiäongelmiin.

Seuraavaksi vaihdoin fysioterapeuttia muutaman sadan metrin päähän. Vuorossa oli siis tutumpi fysioterapeutti ja aiheena selän omahoito. Kertailtiin viime kerran syvien lihasten treeniä. Olin epäilyistäni huolimatta treenannut ihan oikeita lihaksia ja selvästi huomasi, miten kehitystä on tapahtunut. Jatkettiin sitten tälle pohjalle ja fysioterapeutti opetti minulle selkärangan syviä lihaksia herätteleviä harjoituksia. Yllättävän pienellä liikkeellä saa uusia lihaksia rääkättyä. Käytiin myös läpi syvien vatsalihasten kiusaamisharjoitus, jolla on tarkoitus hieman horjuttaa sitä tasaista tukea ja sitä kautta vahvistaa lihaksia ja opetella käyttämään niitä erilaisissa tilanteissa.

Tänään on taas pitkästä aikaa selkä muistutellut itsestään. Useamman tunnin bussissa istuminen ei ainakaan helpottanut tilannetta. No muistuupa taas mieleen, miksi selkää kuvailtiin viime kesänä. Toisaalta selkä taas kertoo, että olen ehkä luistanut liian usein selkäjumpasta. Onpa taas syy ottaa itseään niskasta ja liikutella tuota selkää. Hirvittävän pitkään se onkin ollut rauhallinen. Nyt on selän kanssa kuitenkin huomattavasti paremmat työkalut pärjätä kuin viime kesänä. Joten huomenna käy tieni selkää kuunnellen juoksulenkille.