Tänään ajattelin lähteä nautiskelemaan syyssäästä valoisaan aikaan ja samalla tarkastaa, miten läheisen moottoritien rakennusprojekti etenee. Suuntasin siis mäkisille metsäteille. Vaihteeksi sykemittari asetti rajat melko korkealle ja päädyinkin hölkkäämään useamman pätkän. Kaiken kaikkiaan saldona siis kahdeksan kilometrin lenkki, josta hölkkäsin alamäet. Oikeasti on mukavaa, kun tuo hölkkääminenkin alkaa taas luistaa. Pitkään se ei juuri huvittanut ja hölkkälenkit tuntuivat pakkopullalta.
Aamulenkit olisi hieno saada takaisin päiväohjelmaan, mutta käytännössä taitavat jäädä vain kesäajan ihanuuksiksi. Tämä reuma on sen verran kelju kaveri, että se vaikeuttaa aamuja, ettei mieleen juuri tule lähteä lenkille. Eivätkä nuo synkät marraskuiset aamut ainakaan lisää intoa lähteä lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti