Näköjään minulle kohtuudessa pysyminen on viime aikoina muodostunut
yllättävän vaikeaksi. Tänään oli taas sellainen päivä, että liikunnan annostelu
meni aikalailla yli. Aamupäivällä käytiin koiran kanssa tekemässä noin tunnin
lenkki, josta taisin hölkkäillä rauhakseen enemmän puolet. Jostain syystä
tänään sykkeet olivat taas alhaalla ja kroppa tuntui toimivan todella hienosti.
Niinpä siis innostuin juoksemaan. Lähinnä yhtään jyrkemmät ylämäet kävelin,
muuten pysyivät sykkeet järkilukemissa. Ehkä se juoksukuntokin sieltä jossain
kohti löytyy.
Iltapäivällä innostuin sitten tekemään pitkät ja rauhalliset venyttelyt.
Yllättävän vähän paikat olivat jumissa, vaikka olen luvattoman huonosti
jumppaillut tuota selkää viime aikoina. Toisaalta onhan se tuntunut jäykältä,
mutta koska kipu on lähes tyystin loistanut poissaolollaan, niin venyttelykin
on unohtunut. On paljon helpompi löytää aikaa sille venyttelylle, kun sen
vaikutuksen huomaa konkreettisesti.
Illalla sitten painuin vielä viikon "pakolliselle" jumpalle. Tällä
erää aiheena oli pumppi ja vakio-ohjaaja oli poissa ja tilalla oli sijainen.
Tällä erää sijaisen ohjelma oli huomattavasti kevyempi kuin vakkarin. Toisaalta
uskalsin ensimmäistä kertaa lisätä useimpiin liikkeisiin melko reilusti
painoja, joten tuskin jumppa jäi liian kevyeksi.
Jumpan jälkeen ajattelin vielä käydä pulahtamassa uima-altaassa uimassa
muutaman altaanvälin loppuverryttelyksi. No uin sitten vajaan puolitoista
kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Eli todellakaan en uinut rauhallista
ja rentoa loppuverryttelyä vaan painoin menemään oikeasti kovaa. Kun kömmin
ylös altaasta, niin totesin, että kroppa on aika loppu. No toivottavasti ensi
yönä nukuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti