Juuri, kun sai edelliset opinnot loppuun, on aika suunnitella seuraavaa
siirtoa elämässä. Tähän siirtoon liittyy töiden hakemisen lisäksi myös
pohdintaa siitä, haluanko tehdä insinöörin töitä. Koska elämässä voi tehdä
useita siirtoja yhtä aikaa, päädyin hakeutumaan sosiaali- ja terveysalalle.
Kutsu soveltuvuustesteihin napsahti postilaatikkoon parisen viikkoa sitten ja
vei insinöörin Savon sydämeen kalakukkojen kaupunkiin.
Koska matka oli kohtalaisen pitkä otin tilanteen matkailun kannalta ja
lähdin jo eilen hyvissä ajoin junailemaan, jotta saisin viettää iltaa
Kuopiossa. Melko vähäiseksi jäi kaupunkiin tutustuminen. Päädyin kuitenkin
muikkuravintolaan nauttimaan muikuista. Liikuntaakin ajattelin hyötyliikunnan
lisäksi - kävin katsomassa hotellin kuntosalin. Edes salivaatteita en viitsinyt
vaihtaa.
Tänään olikin sitten päivän täydeltä soveltuvuuskokeita. Kaiken kaikkiaan
mielenkiintoinen kokemus, vaikkei opiskelupaikka aukeaisikaan. Onpahan kerran
tullut harjoiteltua lippusten täyttelemistä ja saa kuviosta ihan kirjallisen
palautteenkin, joten oletettavasti tilanteen voi ottaa omaan itseensä
tutustumisena.
Hyötyliikuntanäkökulmasta tämä päivä oli huomattavasti parempi. Aamusella
kävelin hotellilta koululle ja testien päätyttyä hieman mutkien kautta junalle.
Aamulla sykkeet nousivat jostain syytä todella herkästi. Yhdessä loivassa
ylämäessä ihmettelin, kun henkeä rupesi ahdistamaan ja vilkaisin sitten
sykemittaria - 183 lyöntiä minuutissa. Mielestäni en edes kävellyt kovaa, mutta
hidastin tahtia entisestään. Iltapäivällä sykkeet olivatkin sitten
huomattavasti matalammat. Toisaalta jalat olivat sen verran kipeät, että tahti
hidastui senkin takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti