Muuttamisen ihanuus

Tällä kertaa en ole muuttanut fyysisesti yhtään mitään, mutta kotikunnan vaihdon myötä piti selvittää myös reuman hoito uudella kotipaikkakunnalla. Tänään ennätin keskustelemaan hoidosta tai lähinnä lääkityksen seurannasta. Hieman hirvitti, mitä tuleman pitää, koska oma aikatauluni on melkoisen haastava. Helsingistä arkivapaapäivien järjestäminen on paljon vaikeampaa kuin Savosta, mutta toisaalta Savosta on paljon pidempi matka.

No hetken asioita väänneltyämme pääsimme yhteisymmärrykseen aikatauluista ja kävin samalla reissulla verikokeissa. Lääkärin kanssa asiaa katsellaan loppukuusta ja sen jälkeen toivotaan, että hoito menee samalla tavalla omalla painollaan kuin on toistaiseksi mennyt. Kaiken kaikkiaan tuntuu hirmuisen toimivalta uuden kotikunnan hoitoketju. Aika näyttää, onko ensivaikutelma vain silmänlumetta.

Pihatöitä

Tänään en ole juuri aktiivisesti liikkunut. Toki koira on päässyt kävelylle. Muuten olen keskittynyt pihatöiden tekemiseen ja omenapuun oksien paloitteluun. Mukavasti päivä on touhuillessa mennyt, vaikka selkä onkin ollut vahvasti mieltä epäergonomisista asennoista.

Tänään on sekä selkä että lonkka muistutellut olemassa olostaan. Eivät ne ihan mahdottomia ole olleet, mutta on sitä parempiakin hetkiä ollut. Varmasti osittain vaikuttaa tuo jatkuva istuminen oppitunneilla. Oikein odotan, että pääsen taas työpaikalle tekemään käytännön töitä.

Jälkikausi

Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että metsät ovat etelässä lähes lumettomat. Niinpä päätin nauttia kauniista kesäpäivästä ja samalla kaivella naftaliinista jälkiharrastusta. Koirani on luonnon lahjakkuus jäljestämisessä, mutta metsässä rämpiminen ei ole parina viime kesänä ollut minulle erityisen nautittavaa. niinpä jälkiharrastus on jäänyt melko vähille.

Tänään kuitenkin sain pitkän tauon jälkeen raahattua luuni metsään kahteen otteeseen. Ensin kävin tallaamassa puolen kilometrin jäljen ja pudottelin sinne kymmenkunta keppiä. Sitten hain koiran matkaan ja koira sai etsiskellä kepit metsästä. Hyvin se etsikin.

Päivän liikunnat ovat siis koostuneet metsäkävelystä sekä kävelystä metsään ja pois. Kyllähän siitäkin kävelyä kertyi useampikin kilometri. Ikävä kyllä loppumatkasta alkoi toinen lonkka hieman oireilemaan, eikä se antanut oikein venyttääkään ympäristön lihaksia. Hurjasti toivon, ettei se päätä tulehtua samalla tavalla kuin talvella.

Lenkki

Tänään kävin koulupäivän ja matkustamisen jälkeen koiran kanssa hölkkäämässä. Hölkkä ei oikein kulkenut, mutta jolkottelin kuitenkin vajaan viisi kilometriä. Lenkistä ei juuri jäänyt muuta kerrottavaa.

Lenkin jälkeen keskustelin tuttavan kanssa, joka on minun innostamanani aloittanut saman juoksukoulun kuin minä vajaa vuosi sitten. Oikein havahduin, että vuosi sitten juokseminen oli joko jotain todella epämiellyttävää tai asia, jota olisi kiva tehdä joskus. Missään tapauksessa se ei ollut mitään, minkä voisi saavuttaa lähitulevaisuudessa.

Selässä on tällä hetkellä joku ihme jumitus, jonka pelkäsin tuntuvan juoksulenkillä hengityksessä, mutta en ilmeisesti juossut niin kovaa, että olisin pahasti hengästynyt tai sitten se ei vaikuta hengitykseen. Samoilla seuduilla se kipupiste kuitenkin on, missä kipu on aikaisemmin ennakoinut hengenahdistusta. Toivottavasti tällä kertaa ajatus on väärä ja kyseessä on vain rehellinen lihasjumi, joka laukeaa venyttelyllä ja rentoutumisella.

Yllättäviä vaikeuksia

Oikea etusormeni on kipuilut jonkin aikaa. Eilen ja tänään olen ollut tilanteessa, jossa joudun valitsemaan syömiseni sen mukaan, millaista ruokaa sormi antaa syödä. Veitsen käyttö on ollut melko haastavaa, joten on pitänyt valita ruokia, joissa ei tarvitse kamalasti leikellä mitään. Täytyy myöntää, että tällaiset hetket ovat henkisesti yllättävän vaikeita, kuten muutenkin taudille periksi antaminen.

Illalla pohdin opiskelukaverin kanssa juoksemisen tavoitteiden asettelua ja vähän treenaamistakin. Kyllä on mukava keskustella ihmisen kanssa, jolla on asiasta vähän kokemusta ja vahvat mielipiteet. Kaikkia hänen ajatuksiaan en suostu nielemään, mutta onpa ainakin toinen näkemys.

Suhtautuminen muiden kipuun

Olen huomannut itsessäni häiritsevän piirteen, vähättelen muiden kipua. Kun itse sairastaa sairautta, johon liittyy välillä koviakin tuki- ja liikuntaelimistön kipuja, huomaa suhtautuvansa toisen kipuun kärttyisästi ja vähättelevästi. Haluaisin ajatella, että jokaisen kivun kokemus on erilainen, mutta silti käytännössä suhtaudun asiaan eri tavalla.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa ihminen valittaa rannekipua. Ensimmäinen tunteeni on, että mitä pienestä valittamaan, tietäisi vaan, kuinka kipeät ja hankalat minun ranteeni ovat joskus olleet. Toki osaan sen verran sosiaalisia koodeja, etten moista sano ääneen. Silti minua ärsyttää, etten luonnostani osaa olla empaattinen.

Toisaalta tiedän, että minun kipukynnykseni on kohtalaisen suuri ja olen jo pienestä pitäen oppinut, että kivuista valittaminen on toisille todella rasittavaa. Lapsuuden kesät kuuntelin mummin valitusta ja silloin jo päätin, etten itse valita. Tätä olen sitten soveltanut, jopa turhan tehokkaasti. Minun on vaikea sanoa lääkärillekin, että jokin tutkimus sattuu. En vaan osaa valittaa, vaan pyrin selviämään mahdollisimman pitkään mainitsematta asiasta.

Kipu on kuitenkin ensisijaisesti subjektiivinen kokemus, eikä todellakaan käy kateeksi lääkäreitä, jotka joutuvat päivittäin kohtaamaan ihmisten kipua ja tekemään arvioita esimerkiksi ihmisen kipukynnyksestä ja kivun kokemuksesta. Lisäksi kivun kokemukseen vaikuttaa hurjasti monet muutkin tekijät esimerkiksi mieliala.

Joogan toinen mahdollisuus

Tänään kävin taas joogailemassa ja venyttelemässä. Hiukan hirvitti joogaan lähteminen, kun oikeasta kädestä on poissa pelistä sekä etusormi että ranne, mutta yhtään kertaa en tuntenut kipua joogatessa. Totesin taas olevani notkea kuin ratakisko ja tasapainossakin on huimasti kehitettävää. Kuitenkin tällä kertaa liikesarjat menivät huomattavasti vähemmillä sekoiluilla kuin ensimmäisellä kerralla.

Olen toistaiseksi kokeillut vain HOT joogaa, eli käytännössä uimahallitilassa joogaamista. Ainakin siinä hiki virtaa ja nestettä kuluu. Jossain kohti voisi olla mukava kokeilla joogaa myös tavallisessa urheiluhallissa. Näkisin, että tuleeko siinäkin aivan järjetön hiki.

Joogaa seurannut venyttely olikin sitten hieman haastavampi. Tällä erää kiertoliikkeet menivät hyvin, mutta eteentaivutukset olivat todella huonoja. Näin se keho vaan muuttuu päivien välillä. Kaiken kaikkiaan venyttelyä pitää jatkaa ja nuo ohjatut venyttelyt ovat hyvä tapa käydä läpi koko kroppa. Valitettavasti vain vuorokaudesta loppuvat tunnin kesken. Ei varmasti haittaisi, vaikka venyttelisikin melkein päivittäin ohjatusti.

Lepopäivän jumppaa

Tälle päivälle olin suunnitellut lepopäivää, koska edellisestä on kulunut jo sievoinen tovi. En kuitenkaan malttanut mieltäni, kun pääsin varasijalta syvän veden hydrobiciin. Vesijumppa syvässä vedessä on yleensä rankempaa kuin jalat pohjassa. Tälläkin kertaa näin oli, mutta silti jumppa oli melko kevyt.

Totesinkin saunassa, että vuosi sitten vesijumppa oli hyvä liikuntalaji. Tällä hetkellä se on lähinnä palauttavaa liikuntaa tai nivelten liikuttelua reuman ollessa pahassa vaiheessa. Kaiken kaikkiaan suhtautumisestani vesijumppaan huomaa selvästi kunnon kehittymisen. Toisaalta vedessä saisi aivan varmasti hyvinkin raskasta treeniä, mutta usein jumpat on vain tehty turhan kevyiksi.

Kovaa ja rauhallisesti

Tänään olen liikkunut sekä rajusti että hyvin rauhallisesti. Aamupäivällä kävin pumpissa ja ohjaajan innostamana tein ison osan liikkeistä huomattavasti aikaisempaa suuremmilla painoilla ja se tuntuikin etenkin selän lihaksissa. Pumpin jälkeen oli todella hyvä olo.

Kotona tavaroita kuivumaan laittaessani totesin, ettei minulla ole kuivia vaatteita illaksi varattuun venyttelyyn. Olen jo pitkään miettinyt, että tarvitsisin lisää jumppavaatteita, koska käytänkin niitä melko paljon. Lisäksi vanhat vaatteeni alkavat olla turhan isoja ja kuluneita. Niinpä raahasin itseni urheiluvaatekauppaan ja mukaan lähtikin kasa housuja ja paitoja.

En tiedä oliko syy uusissa vaatteissa, aamupäivän jumpassa vai tähtien asennossa, mutta jalkojen lihakset olivat tänään erityisen venyväiset. Venyttelyn alussa tulikin reilusti onnistumisen kokemuksia. Valitettavasti onnistumiset vähenivät, kun siirryttiin selän ja lonkkien alueen lihasten venyttelyyn. Osa liikkeistä kävi nilkkojen päälle ja ne joutui jättämään tekemättä. Myös selän kiertoliikkeet tuntuivat olevan hyvin rajalliset ja lonkkien kipuilu vielä häiritsi venytyksiä.

Kuitenkin kokonaisuutena päivä oli sangen mukava. Yhdistelmä aamulla lihaskuntoa illalla venyttelyä ei ainakaan näin illalla tunnu huonolta. Katsotaan, miten pahasti lihakset kipeytyvät pumpista. Sen verran rankasti se kuitenkin tuli tehtyä, että ihme on, jos ei huomenna tunnu.

Viikon lajikokeilu

On muodostunut tavaksi kokeilla uutta jumppaa noin kerran viikossa. Tänään oli Zumban vuoro. Menin avoimin mielin tunnille ja jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen totesin olevani aivan väärässä ryhmässä. En vaan ole luotu tanssimaan, joten en viihtynyt tanssillisella tunnilla. Tuntui että liikuin aina väärään suuntaan ja lähinnä törmäilin muihin. Sain kyllä kiinni siitä, miksi ihmiset koukuttuvat moiseen, mutta minä en saanut siitä mitään mielihyvää.

Zumban jälkeen oli body&core-tunti, jollaisella en ole ennen ollut. Tämä oli kuitenkin huomattavasti perinteisempi jumppatunti ja tuntui sangen tehokkaalta. Kuten nimestäkin voi päätellä jumpalla keskityttiin lähinnä keskivartalon tukilihaksiin. Liikkeet olivat melko yksinkertaisia, mutta samalla tehokkaita.

Hiukan hirvitti mennä peräkkäin kahteen jumppaan, etenkin kun ensimmäinen oli lajikokeilu, mutta rohkeasti päätin yrittää ja hyvä, että yritin, koska zumbatunnin jälkeen olisi jäänyt huono maku suuhun, jos siihen olisi joutunut lopettamaan. Nyt sai loppuun vielä onnistumisen kokemuksen.

Kahvakuularääkki

Tänään kävin tutustumassa uuteen urheiluhalliin kahvakuulailun merkeissä. Oli taas melkoisen raskas tunti oli vuorossa ja tehtiin taas liuta uusia liikkeitä. Vähitellen alkaa avautua koko lajin hienous ja monipuolisuus. Saa tehtyä hyvinkin rankkaa treeniä ja toisaalta rauhallisia staattista voimaa kehittäviä liikkeitä. Tunnin jälkeen oli jälleen kaikkensa antanut olo ja sauna tuntui taivaalliselta.

Kahvakuulakoulu

Tänään kävin käyttämässä liikuntakorttiini kuuluvan kunto-ohjaajan palvelun. Käytin sen opettelemalla kahvakuula tekniikkaa ja samalla sain kahvakuulaohjelman kesäksi. Tarkoitus olisi tehdä Savossa myös lihaskuntoharjoituksia ja kahvakuula olisi siihen hyvä apu.

Kahvakuulailun jälkeen olisi vielä ollut mahdollisuus kokeilla pilatesta, mutta päätin ottaa järjen käteen ja jättää sen kokeilun johonkin tulevaisuuteen. Viikonlopuksi olen suunnitellut melko rankan liikuntaohjelman, joten senkin takia voisi olla hyvä pitää muutama vähän rennompi päivä väliin.

Pettymys

Tänään kävin taas hydrospinningissä ja ensimmäistä kertaa olin pettynyt. Tunti oli lähinnä käsiliikkeiden tekoa samalla, kun jalat polkivat tasaisen tappavaa tahtia eteenpäin. Tämä puolestaan teki jumpasta paitsi vesijumppamaisen myös huomattavan kevyen. Hydrospinningissä ihastuin juuri siihen, että sykkeet nousevat ja taistellaan omaa jaksamista vastaan. Siitä saa samoja endorfiineja kuin intervallilenkistä tai tehokkaasta salitreenistä.

Taidan pistää kyseisen jumpan mieleen ja jatkossa yritän käydä muiden vetäjien spinningeissä. Onneksi vaihtoehtoja löytyy ja jos ei löydy voi aivan omaehtoisesti pitää lepopäivän tai käydä vaikka juoksemassa. Ajallisesti vaan tämä iltaspinning on sangen mainio, mutta niin paljon riippuu ohjelmasta ja ohjaajasta

Aktiivista venyttelyä

Tänään oli taas venyttelypäivä. Vaihteeksi oli uusi ohjaaja, vaikka paikka oli tuttu. Tämä ohjaaja piti hyvänä venyttelytapana aktiivisen ja passiivisen venytyksen yhdistämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että välillä venytettiin lihasta täysin rentona ja välillä taas jännitettiin venytettävää lihasta. Tein ensimmäistä kertaa tällaisia venytyksiä ja ne tuntuivat todella hyviltä ja tehokkailta. Useammassa venytyksessä rentoutusvaiheessa lihas antoi enemmän periksi kuin perinteisellä menetelmällä venytellessä.

Matkalla venyttelyyn totesin, että kipu ei näy ulospäin. Ratikassa oli vapaana vain vanhuksille varattuja penkkejä ja istuin sellaiseen, koska polviniveleni olivat sen verran kipeät, ettei suuresti innostanut ajatus seisomisesta liikkuvassa kulkuneuvossa. Istumiseeni puuttui eräs keski-ikäinen alkoholin vaikutuksen alainen herrasmies. Ystävälliseen huomautukseen invalidipaikasta totesin olevani tietoinen istuvani sellaisella. Keskustelu ei jatkunut tästä, mutta jäin pohtimaan, että minusta ei vieraampi näe ulospäin hyviä ja huonoja päiviä.

Tuskien taival

Tänään suunnittelin lähteväni käymään kahvakuulailemassa ja koska kuulailu meni aikataulusyistä puihin pääsin varapaikalle pumppiin. Tällä kertaa varasijalta ei auennut paikkaa, joten päädyin harrastamaan liikuntaa aivan omaehtoisesti. Ratkaisuksi päädyin juoksemaan uintikeskukselle.

Hölkkä tuntui tänään jostain syystä erityisen tukkoiselta. Tuntui kuin jalat olisivat olleet puupökkelöt ja ensimmäiset neljä kilometriä olivat todella vaikeita. Sitten jalat jostain syystä alkoivat toimia ja uintikeskus tuli vastaan jopa turhan nopeasti. Reilun viiden kilometrin jälkeen tuli olo, että olisin voinut jatkaa vielä toisen mokoman perään. Selvästi harvoin juokseminen tuntuu lenkin alussa. Ainakin kuvittelen, että säännöllisempi juokseminen helpottaisi myös lenkin alkuja.

Uima-altaassa uin kerrankin matkaa. Hölkkä pohjilla oli vienyt suurimman virran ja maltoin uida riittävän rauhallisesti ja rennosti. Uinti tuntui kulkevan todella mukavasti ja pitkä allas oli yllättävän lyhyt. Moneen kertaan pääty tuli vastaan melko paljon nopeammin kuin odotin. Kellokin piti. Rauhallisella ja rennolla menolla kilometri tuli uitua 28 minuuttiin, mikä on pitkässä altaassa melko hyvä vauhti.

Dagen efter

Tänään olen viettänyt pitkästä aikaa rehellistä krapulapäivää. Jotain pientä olen saanut aikaan, mutta pääsääntöisesti päivä on mennyt lepäillessä ja nukkuessa. Alkuillasta kävin kuitenkin ohjatussa venyttelyssä, koska vetäjä on niin hyvä. Venyttelykin tuntui melko hankalalta, vaikka kroppa venyikin huomattavan hyvin.

Sukujuhlat

Tämän päivän olen viettänyt suvun kanssa hautajaisissa. Vaikkei vainaja ollut erityisen tuttu, olivat hautajaiset henkisesti raskaat. Kovasti suunnittelin käyväni joko uimassa tai salilla, mutten yksinkertaisesti jaksanut kotiin päästyä edes ajatella moista. Niinpä tyydyin nollaamaan vähemmän terveellisesti viinipullon kanssa.

Vesijumppaa

Tänään alkoi selkä olla sitä mieltä, että jotain liikuntaa olisi syytä harrastaa, mutta nivelet sanoivat painavan sanansa liikunnan muodosta. Niinpä päädyin sitten kokeilemaan paikallista vesijumppaa. Neljänkymmenen minuutin vesijumpassa tuntui jonkun verran kipuja isoissa nivelissä, joten jouduin tekemään melko matalalla teholla.

Henkisesti tämä taudin aktivoituminen tuntuu ottavan taas melko koville. Jotenkin tuntuu, ettei aikaisemmat episodit ole olleet henkisesti näin vaikeita, mutta ihmismieli on erittäin tehokas unohtamaan ikävät kokemukset. Toki tässä on huomioitava, että tällä hetkellä elämäntilanteeni on sellainen, että kamalasti ei olisi aikaa kipuilla ja sairastaa. Opiskelu melko tiivistahtisesti ei kaipaa yhtään ylimääräistä poissaoloa.

Väsymyksen jatkoa

Reuma meinaa taas sanoa sanottavansa allekirjoittaneen elämään ja olenkin tänään selvinnyt koulupäivästä lähinnä kipulääkepurkin voimalla. Väsymys on aivan järisyttävää ja välillä on saanut taistella hereillä pysymisen suhteen. Ajatuskin jostain liikunnasta tuntui todella vastenmieliseltä, joten en edes harkinnut liikkumaan lähtemistä.

Uuvahdus

Olin tänään suunnitellut meneväni pumppiin. Kuitenkin koko päivän keksin tekosyitä, ettei sinne tarvitsisi mennä. Olo oli melko väsynyt ja muistelin jotain aikaisempaa kertaa, kun olen lähtenyt pumppiin, vaikkei ole huvittanut. Niinpä päätin tyynesti perua pumpin ja unohtaa liikunnan koko päiväksi.

Tehopäivä

Tänään olen lentänyt lähes koko päivän. Aloitin aamun hydrospinningillä ennen aamupalaa. Uima-altaassa polkemisessa on jotain kummaa hohtoa ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen olo oli erittäin virkeä. Jopa niin virkeä, että aamupalan jälkeen päätin painua vaatekaupoille ja parturiin.

Päivän opiskelurupeaman jälkeen oli viikon ensimmäinen lajikokeilu. Tällä kertaa vuorossa oli jooga ja heti suosiolla lämpimässä tilassa. En kuolettavasti ihastunut lajiin, mutta ymmärrän, mikä siinä koukuttaa ihmisiä. Jäi vähän vastaava fiilis kuin aikanaan ensimmäisestä pumpista. Myöhemmin jäin koukkuun pumppiin, joogasta en vielä tiedä.

Joogan jälkeen jatkoin samassa lämpimässä tilassa venyttelyiden parissa. Oli todella hyvä venyttelykerta, joka paneutui lähinnä jalkalihaksiin ja selän liikkuvuuteen. Venyttelyn jälkeen oli todella hyvä ja rentoutunut olo. 

Tavanomainen päivä

Tänään on jälleen ollut niin tavanomainen päivä, etten oikein tiedä, mitä blogiin kirjoittaisin. Liikunnat ovat koostuneet perusteellisesta venyttelystä ja keppijumpasta sekä reilun tunnin kävelylenkistä. Muuten päivä menikin sitten auton kevätsiivouksen parissa ja televisiota katsellen.

Reuma on taas päättänyt vähän aktivoitua. Aamulla heräsin siihen, että varpaiden liikuttelu sattui ja sormet ovat jumitelleet pitkin päivää. Tiedä sitten, mistä moinen johtuu. Yleensä kuitenkin ilmojen lämpeneminen on helpottanut oireita. No täytyy keskittyä toivomaan, ettei tästä kovasti enää pahene.

Kauniita koiria

Tämä päivä on mennyt koiranäyttelyssä tuttujen ja tuntemattomien koiria katsellessa. Olen jo monena vuonna käynyt Lappeenrannassa pääsiäisnäyttelyssä tervehtimässä tuttuja ja ihailemassa koiria. Tällä kertaa sisko oli menossa oman koiransa kanssa ja minä hyppäsin kyytiin. Ehdottomasti kannatti - tuttavien koirat pärjäsivät loistavasti.

Kahvakuulakaupassa

Tänään aamulla olin pitkästä aikaa todella jäykkä. Yleensä selän ja pikkunivelten tulehdukset ovat vuorotelleet, tällä erää ne päättivät aktivoitua yhtä aikaa. Aamulla selkä herätti muutaman tunnin yöunien jälkeen ja pakotti nousemaan ylös. Ylösnoustessa totesin, että päkiät ovat todella tönköt ja vessaan köpötellessä huomasin myös polvien tuntuvan turvonneilla. Aamun edetessä totesin, että myös sormet ja ranteet ovat melkoisen jäykät. Osa jäykkyydestä oli ihan selkeästi aamujäykkyyttä, mutta varsinkin kädet kipuilivat pitkin päivää. Kummasti sitä hyvinä jaksoina unohtaa, miten hankalaa elämä on, jos ranteisiin tai sormiin sattuu.

Päivän liikunnat koostuivatkin sitten autolla liikkumisesta ja kaupassa käynnistä. Jottei liikunta ihan olisi jäänyt unholaan katselin läheisen Prisman kahvakuulavalikoimaa ja totesin, ettei sieltä ainakaan löydy minulle kuulaa. Olivat turhan hintavia ja kahvat olivat niin kapeita, ettei niitä olisi pystynyt kahdella kädellä liikkeitä tekemään. Oli helppo jättää kuulat kauppaan ja todeta, että kohtuuhintaisen kuulan etsimistä pitää vielä jatkaa.

Kahvakuulien vierestä löytyi myös salihanskoja. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että salitreeniin olisi hyvä hankkia hanskat, koska ne parantavat pitoa painoista ja sitä kautta vähentävät puristusvoiman tarvetta. Muutenkin aina silloin tällöin tuntuu kivalta ostella uusia harrastusvälineitä ja tuovat ne osaltaan lisää motivaatiota, koska uusia välineitä pitää tietenkin kokeilla.

Kävelyllä

Tämän päivän liikunta koostui rauhallisesta kävelylenkistä ja pitkistä venyttelyistä. Teki todella hyvää vain kävellä miettimättä sen tarkemmin mitään liikuntasuoritusta. Lisäksi sain mukavia onnistumsien kokemuksia koiran kanssa, kun ohitukset onnistuivat kerrankin kohtalaisen sivistyneesti. Loppupäivä menikin sitten herkutellessa ja pitkää perjantaita juhliessa.

Aamukahvakuula

Tulevan pääsiäisen kunniaksi saimme kiirastorstaista etäpäivän. Käytännössähän etäpäivä tarkoittaa sitä, että päivän ohjelman voi suunnitella aivan erilaisilla ehdoilla kuin tavallisen arkipäivän ohjelman. Niinpä aloitin aamuni aamupalan jälkeen kahvakuulajumpalla. Sinällään jumppa oli hyvä, mutta siitä ei jäänyt ihan samalaista fiilistä kuin edellisestä kahvakuulailusta. Tässä jumpassa ei minusta käytetty kahvakuulan ominaisuuksia hurjasti hyödyksi ja saman treenin olisi voinut tehdä hyvin millä tahansa painolla.

Jumpan jälkeen pakkasin tavarat ja siirryin vanhemmilleni pääsiäisen viettoon. Pakatessani mietin sitä, miten olen joskus kokenut aamuliikunnan piristävän. Nyt oli sellainen olo, että jos ei olisi ollut pakko lähteä, olisin luultavasti kuluttanut päivän löhöilemällä sängyllä ja surffaamalla netissä.

Illalla kävin vielä tekemässä rauhallisen ja palauttavan kävelylenkin. Hiukan olisi houkuttanut juosta, mutta pidin kuitenkin järjen päässä ja tyydyin kävelemään. Oli mukava pitkästä aikaa kävellä koiran kanssa lapsuuden maisemissa ilman kiirettä ja suorituspaineita. Toivottavasti kevyt liikunta helpottaa jalkojen palautumista kahvakuulatunnista.

Työn ja harrastusten yhteensovittaminen

Olen harjoitellut säännöllistä elämää parisen kuukautta ja huomaan törmääväni ongelmaan ajankäytön ja jaksamisen suhteen. Kun vietti päivät pääsääntöisesti kotona, oli aikaa harrastaa liikuntaa reilustikin. Kun taas käyttää päivästä noin kahdeksan tuntia töissä tai koulussa käymiseen, huomaa iltojen olevan yllättävän lyhyitä. Aamulenkeistä voi vain haaveilla ja illallakin on kotiutumisen jälkeen ehkä neljä tuntia tehokasta aikaa.

Olen huomannut, että jos harrastaa raskasta liikuntaa liian lähellä nukkumaan menoa, se vaikuttaa yöuniin. Niinpä liikkumaan olisi jaksettava lähteä lähes heti kotiuduttua. Vaikka liikkeelle pääsisikin järkevässä ajassa, on turha haaveillakaan tekevänsä kovin pitkää ja raskasta liikuntasuoritusta. Niinpä arkena liikunta tahtoo jäädä melko helposti korkeintaan tunnin suoritteisiin.

Toisaalta urheilusta tulee suunnitellumpaa, koska on pakko miettiä tarkemmin, mitä liikuntaa minäkin päivänä harrastaa. Myös lepopäivien viettäminen tuntuu olevan helpompaa, kun aikaa on kulutettavana vain jokunen tunti, eikä kokonaista päivää. Liikkumaan puolestaan motivoi päivän asioiden nollaus ja liikunnan mukanaan tuomat hyvät yöunet.

Haastetta siis riittää ja opeteltavaa on, mutta kun huomio elämän realiteetit, uskallan silti sanoa, että valtaosa syistä jättää liikkumatta on tekosyitä. Pitää vain asettaa tavoitteet oikealle tasolle ja muistaa olla itselleen armollinen.

Venyttelyä lämpimässä

Eilinen pumppi tuntui tänään jonkin verran lihaksissa ja muutenkin flunssa tuntuu tekevän jälkeen tuloaan, joten päätin ottaa rauhallisemman päivän ja kävin kokeilemassa HOT venyttelyä. Venyttely tapahtui uimahallin kuuman kosteassa tilassa.

Sinällään lämpimässä tuntui venyvän paremmin kuin tavallisessa liikuntahallissa, eikä vaatetta tarvinnut samalla tavalla. Huomasin kuitenkin jälleen, miten valikoiva venyttelijä olen. En saanut osaa liikkeistä tuntumaan lähes lainkaan ja loputkin tein pääsääntöisesti ohjaajan ohjeista poiketen. On useita sellaisia perinteisiä venyttelyasentoja, jotka tuntuvat jossain nivelessä epämiellyttävänä. Niitä venytyksiä joutui soveltamaan jonkin verran.

En voi erityisesti väittää pitäväni ohjatuista venyttelyistä, mutta on niissä se hyvä puoli, että tulee venyteltyä huolella edes kerran viikossa ja joku toinen katsoo kellosta aikaa. Itsekseen venytellessä tulee herkemmin jätettyä pitkäkestoiset venytykset kesken. Toisaalta fysioterapeutilta saamissani venyttelyohjeissa on huomattavasti enemmän dynaamisia venytyksiä, jotka tuntuvat sopivan kropalleni paremmin kuin perinteiset staattiset.

Pumppia

Tänään kävin pitkästä aikaa pumpissa. Tällä kertaa ohjelma oli melko kevyt ja biisit lyhyitä. Vaikka laitoin useampaan liikkeeseen reilusti painoja, olisin jaksanut enemmänkin. Toki jumppa näilläkin painoilla tuntui, mutta se ihan loppuun saakka ei tarvinnut puristaa ja jumpan jälkeen ei ollut kaikkensa antanut olo. Ehkä ihan tervettä olla vetämättä itseään ihan piippuun, mutta jotain tuntui fiiliksestä puuttuvan.

Jalkalihasliikkeitä jäi tekemättä, koska päkiät olivat sen verran arat, että liikkeet sattuivat. Askelkyykyt jätin suosiolla väliin ja tavallisissakin kyykyissä joutui hieman himmailemaan. Muuten pääsi kyllä kaikki liikkeet tekemään, joten ei jumppa ihan hukkaan mennyt.

Ergonomian kukkanen

Olen kaksi päivää käyttänyt koiran trimmaamiseen. Eilisen nypin koiraa ja tänään viimeistelin eilisen jäljen ja siistin ne paikat koirasta, joita ei nypitä. Tottahan toki tämä piti tehdä saunalla matalalla penkillä istuen koira jalkojen välissä. Molempien päivien rupeaman jälkeen selkä huusi hoosiannaa ja oli viimeyönäkin vähän haastava. No nyt on taas hetken siisti koira ja voin keskittyä liikkumiseen.