Tänään oli taas venyttelypäivä. Vaihteeksi oli uusi ohjaaja, vaikka paikka oli tuttu. Tämä ohjaaja piti hyvänä venyttelytapana aktiivisen ja passiivisen venytyksen yhdistämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että välillä venytettiin lihasta täysin rentona ja välillä taas jännitettiin venytettävää lihasta. Tein ensimmäistä kertaa tällaisia venytyksiä ja ne tuntuivat todella hyviltä ja tehokkailta. Useammassa venytyksessä rentoutusvaiheessa lihas antoi enemmän periksi kuin perinteisellä menetelmällä venytellessä.
Matkalla venyttelyyn totesin, että kipu ei näy ulospäin. Ratikassa oli vapaana vain vanhuksille varattuja penkkejä ja istuin sellaiseen, koska polviniveleni olivat sen verran kipeät, ettei suuresti innostanut ajatus seisomisesta liikkuvassa kulkuneuvossa. Istumiseeni puuttui eräs keski-ikäinen alkoholin vaikutuksen alainen herrasmies. Ystävälliseen huomautukseen invalidipaikasta totesin olevani tietoinen istuvani sellaisella. Keskustelu ei jatkunut tästä, mutta jäin pohtimaan, että minusta ei vieraampi näe ulospäin hyviä ja huonoja päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti