Olen harjoitellut säännöllistä elämää parisen kuukautta ja huomaan törmääväni ongelmaan ajankäytön ja jaksamisen suhteen. Kun vietti päivät pääsääntöisesti kotona, oli aikaa harrastaa liikuntaa reilustikin. Kun taas käyttää päivästä noin kahdeksan tuntia töissä tai koulussa käymiseen, huomaa iltojen olevan yllättävän lyhyitä. Aamulenkeistä voi vain haaveilla ja illallakin on kotiutumisen jälkeen ehkä neljä tuntia tehokasta aikaa.
Olen huomannut, että jos harrastaa raskasta liikuntaa liian lähellä nukkumaan menoa, se vaikuttaa yöuniin. Niinpä liikkumaan olisi jaksettava lähteä lähes heti kotiuduttua. Vaikka liikkeelle pääsisikin järkevässä ajassa, on turha haaveillakaan tekevänsä kovin pitkää ja raskasta liikuntasuoritusta. Niinpä arkena liikunta tahtoo jäädä melko helposti korkeintaan tunnin suoritteisiin.
Toisaalta urheilusta tulee suunnitellumpaa, koska on pakko miettiä tarkemmin, mitä liikuntaa minäkin päivänä harrastaa. Myös lepopäivien viettäminen tuntuu olevan helpompaa, kun aikaa on kulutettavana vain jokunen tunti, eikä kokonaista päivää. Liikkumaan puolestaan motivoi päivän asioiden nollaus ja liikunnan mukanaan tuomat hyvät yöunet.
Haastetta siis riittää ja opeteltavaa on, mutta kun huomio elämän realiteetit, uskallan silti sanoa, että valtaosa syistä jättää liikkumatta on tekosyitä. Pitää vain asettaa tavoitteet oikealle tasolle ja muistaa olla itselleen armollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti