Voi lentsu

Kyllä se flunssa ilmeisesti päätti kuitenkin tulla. Olo on samantyyppinen kuin ennen joulua flunssassa. Päässä on samanlainen olo, kuin kunnon lentsussa, paitsi räkä käytännössä puuttuu. Yöllä lihaksissa ja nivelissä tuntui kuin olisi kuumetta. Siis sellainen tietynlainen jäykkyys.

Iltapäivällä työmaalla kokeilin kuumemittaria ja se näytti vähän normaalia korkeampaa lämpöä. Kotiin päästyäni toinen mittari näytti lähes kuumetta, joten käytin koiran vain lyhyellä lenkillä ja päätin ottaa loppuillan rauhallisesti. Toivottavasti tämä tauti ei kaada minua tyystin sängyn pohjalle.

Positiivinen havainto

Tässä on muutamana päivänä ennättänyt miettiä maanantaista fysioterapeutti käyntiä. Oikeastaan ensimmäistä kertaa reuman puhkeamisen jälkeen oli vaikea valittaa mitään paikkaa. Tuoreessa muistissa oli toki selkäoireilu muutaman viikon takaa, mutta akuutisti ei ollut mitään kipuja. Kipupäiväkirjan tarkastelu osoitti havainnon oikean suuntaiseksi.  Selkeästi biologiset lääkkeet auttavat. Tosin kipupäiväkirja kertoi myös karua kieltään lääketauoista. Kun kroppa alkaa kipeytyä, mennään huomattavan nopeasti hyvin kipeäksi.

Eilinen ilta meni totutun teeman mukaisesti autoillessa. Hain koiran kotiin kasvattajalta ja sillä reissulla meni koko ilta. Kotimatkalla kävin hakemassa kaupasta eineksiä täksi päiväksi ja kotiin päästyämme painuin lähes suoraan nukkumaan.

Yöllä havahduin muutamaan otteeseen  ja mietin kuumeen mittaamista. Kuumemittari ei kuitenkaan ollut käden ulottuvilla, joten en jaksanut nousta mittaamaan kuumetta. Aamulla herätessäni olo oli kuumeinen, mutta kuumetta ei mittarin mukaan ollut. Muutenkin oli melkoisen tukkoinen olo. Aamulla tukkoisuus hävisi nopeasti.

Illalla uskaltauduin lenkille, koska olo oli edelleen hyvä. Lenkillä huomasi selvästi suorituskyvyn olevan huonompi kuin sunnuntaina. Kuitenkin hölkkäpätkiä hölkkäillessäni mietin eroa edelliseen juoksukouluun. Tämän kertaisessa juoksukoulussa hölkkäpätkät ovat huomattavasti helpompia kuin ensimmäisellä kerralla. Toisaalta niitä onnistumisen tunteita tulee huomattavasti vähemmän. Ensimmäisellä kerralla jokainen edellistä rankempi harjoitus oli voitto. Nyt vain yritän saavuttaa edellistä kuntotasoa.

Palautepäivä

Eilen illalla kärsin pitkästä aikaa päänsärystä. Nämä päänsäryt ovat selvästi lisääntyneet reumalääkityksen tehostuttua. Ei näitä vieläkään kiusaksi saakka ole, ehkä parin kuukauden välein, mutta ero on kuitenkin selkeä. Selvästi kipulääkkeiden vähentäminen on tuonut kädessään tilaa myös päänsäryille. Illalla siis vaihteeksi kipulääkenappeja naamariin ennen nukahtamista. Aamulla särky loisti poissaolollaan.

Olin ohjelmoinut arkikotipäiväni melko tehokkaasti. Aloitin aamulla lääkityksen turvakokeista. Labrassa oli melkoinen ruuhka ja lähes viimeisillä hetkillä pääsin näytteenottoon. Sujuvasti olin taas unohtanut virtsakokeen, joten sen vein vasta iltapäivällä. Labrasta autonrattiin ja suunnaksi kampaaja, jossa rauhoituinkin seuraavat pari tuntia.

Kun lähdin sieltä ajelemaan kohti kotia, eräs kaverini soitti ja kutsui kahville. Tuli siis hoidettua sosiaalisia suhteitakin ennen fysioterapeutille lähtemistä. Päätin jo aiemmin, etten kaunistele fysioterapeutille laiskuuttani ja näin teinkin. Ymmärtäväisesti hän suhtautui tekemisiini ja kannusti jatkamaan. Läksyksi tuli pari uutta liikettä ja edellisten liikkeiden jatkamista. Lupasin parantaa tapani.

Kropan kannalta pahin jotos oli ajelu takaisin Savoon. Alkuun olin uskossa, että haen kyläluutakoirani kotiin matkalla, mutta hoitotäti tarjoutuikin tuomaan koiran minulle. Se vähensi ajamistani yli tunnilla, joten suostuin moiseen erittäin mielelläni. Tosin suunnitelmilla on joskus tapana muuttua ja sainkin matkalle puhelun, jossa kysyttiin, saako koira olla kylässä vielä yhden yön. Kyllähän kyläluuta sai luvan kyläillä vielä yhden yön.

Aamulenkiltä koiranäyttelyyn

Aamulla kellon soidessa herääminen tuntui mukavalta ja ensitöikseni lähdin lenkille. Tällä erää juoksukoulun ohjelmassa oli pari lyhyttä hölkkäpätkää, jotka teinkin lenkillä. Tuntui mukavalta juoksennella talviaamussa. Selkeästi kuitenkin huomasi, ettei selkä ollut aamulla yhtä vetreä kuin illalla. Muutamaan otteeseen reippaassa kävelyssä tuntui pientä kipua selässä. Ei mitään pahaa, tai yllättävää, mutta kuitenkin selkeä tuntemus. Itse hölkät tuntuivat todella mukavilta ja rennoilta.

Päivä jatkui sitten koiranäyttelyreissulla. Itse keskityin jännittämään kehän laidalla oman ja tuttavien koirien arvosteluita. Jälleen tuli vietettyä mukava päivä mukavassa seurassa. Snautseri-ihmiset tuntuvat olevan melkoisen hauskaa porukkaa ja ainakaan tuon oman koiran kasvattien omistajien seurassa harvoin tulee tylsää. Tämäkään kerta ei ollut pettymys.

Rotukehän jälkeen pyörimme vähän aikaa näyttelypaikalla. Sitten minun oli aika lähteä ajelemaan kohti kotikuntaani. Koira jäi vielä päivän loppuhuipentumaan kasvattajaryhmään ja sen jälkeen menee yöksi kasvattajalle. Haen sen seikkailultaan huomenna.

Talvipäivällä kävelemässä

Aamulla olo oli todella hyvä, vaikka eilen illalla tosiaan mittasin kuumetta. Päätin luottaa ihan oloon ja kuumemittariin ja lähteä rauhalliselle kävelylenkille. Pieni pakkanen ja hentoinen lumisade kuitenkin houkuttelivat nauttimaan talvipäivästä ja päädyin kävelemään lenkin, jota olen jo pidempään miettinyt pitkäksi rauhalliseksi lenkiksi.

Kaiken kaikkiaan tuli käveltyä 14 kilometriä. Vauhti ei päätä huomannut, joten aikaa lenkkiin meni kolmisen tuntia, vaikka juoksin eilisen 2-3 minuutin lenkin. Koska en ajatellut kävellä noin pitkää lenkkiä, lähdin lenkille huonoissa kengissä ja ilman tukipohjallisia. Etenkin nilkat ottivat moisesta nokkiinsa ja kipuilivat jo lenkin lopulla eivätkä helpottaneet illan tullenkaan. Tukipohjalliset ovat siis selkeästi tarpeeseen.

Lenkin jälkeen nautin päiväunista koiran kanssa ja herättyäni tein fysioterapeutin ohjeistamat liikkeet. Olen tehnyt niitä aivan liian harvoin ja joudunkin maanantaina tunnustamaan moisen fyssarille. Selityksiähän voisi keksiä, mutta totuus taitaa olla, etten ole ollut riittävän motivoitunut niiden tekemiseen. Motivaatio olisi kyllä syytä löytää.

Vaihteeksi joku tauti

Tänään on koko päivän ollut vähän toisaikainen olo. Illalla kotiin tullessani ajattelin mielenkiinnosta mitata kuumeen. Melkoinen yllätys kuumemittarissa olikin, kun kuumeen raja meni yli. Otetaan siis rauhallisesti taas pari päivää. Ei jaksaisi yhtään sairastaa flunssaa.

Arki koittaa

Eilinen ilta meni koiran kasvattajan luona ja palattuani kotiin vähän ennen puolta yötä en viitsinyt edes avata tietokonetta. Eilinen päivä meni siis auton ratissa istuen ja siinä välissä keskustellen. Hyvä reissu oli kaikkiaan. Tämä on yksi näitä Savossa olemisen positiivisia puolia.

Yöunet jäivät reissun jälkeen melko vähiin, mikä tuntui aamulla. Kävin pitkän taistelun, että sain itseni ylös sängystä ja tällä erää siirsin aamiaisenkin työpaikalle, että sain nukkua vielä vartin pidempään. Siitä huolimatta pääni on tuntunut koko päivän hitaalta.

Illalla jatkoin juoksukoulua toisella hölkkä-kävelylenkillä. Ennen varsinaista lenkille lähtöä kokeilin koiran kanssa näyttelyesiintymistä. Koira loi uskoa omistajaansa ja juoksulenkkikin tuntui todella hyvältä. Erona ensimmäiseen juoksukouluun huomaan, etten yritäkään juosta näitä ensimmäisiä pätkiä kovaa, vaan löydän melko helposti vauhdin, jolla voin kuvitella juoksevani pidempiäkin pätkiä.

Lumen kaksi puolta

Tänään olen tehnyt lumensyvyysmittauksia empiirisin menetelmin. Käytännössä kävimme työkaverin kanssa tekemässä kuukausittaisia mittauksia, mikä vaati pääsemistä mittauspaikoille, joissa ei muuten käydä. Täytyy todeta, että jyrkän mäen kiipeäminen nivusiin ulottuvassa hangessa ei ole erityisen nautittava kokemus. No ainakin tuli hiki ja pääsi hengästymäänkin.

Illalla jatkoin vielä urheilua kävelemällä reippaan lenkin. Täytyy todeta, että lumisen metsän hiljaisuus on hyvin lumoavaa ja rentouttavaa. Tuntui kuin olisi ollut aivan yksin ja sai olla rauhassa omissa ajatuksissaan. Talvinen metsä on todella lumoava. Lumi tuo maisemaan sen verran valoisuutta, ettei lenkillä juuri tarvitse lisävaloa, vaikka pimeään aikaan liikkuisikin.

Juoksukoulun aloitus

Jo viime viikolla alkoi hölkkääminen hieman poltella. Tänään päätin kaivella esille Porin juoksukoulun ohjelman ja alkaa miettiä sen aloittamista. Eipä tarvinnut pitkään miettiä, vaan toteutin ensimmäisen päivän jo heti tänään. Helppo lenkki siitä tuli, vaikka kävelinkin pidemmän kuin ohjeen kaksi viiden minuutin pätkää.

Lumisilla metsäteillä oli hyvä hölkkäillä. Irtolumi teki kuvioon oman vastuksensa, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Pikku hölkkäpätkät tuntuivat todella mukavilta. Tällä erää kuitenkin maltoin pysyä ohjelman mukaisissa pätkissä, koska liian rankka aloitus on ennenkin koitunut turmiokseni. Jos tämä tästä lähtisi.

Rentoutumista

Eilen minun piti kirjoittaa mukava kertomus siitä, miten vietin vapaapäivää ensin aamulla kaverin kanssa koirapuistossa ja sen jälkeen suunnittelemalla Savoon lähteviä tavaroita. No aamu menikin juuri näin, mutta illalla kaveri houkutteli minut ensin elokuviin ja sitten syömään. No tulipa ainakin rentouduttua, vaikka yöunet jäivätkin vähiin ja tänään sitten pakkasin tavaroita ilman tarkempaa suunnitelmaa.

No sain kaikesta huolimatta valtaosan tavaroista pakattua ja vielä ahdettua autoon. Kaikki eivät mahtuneet, mutta tärkeimmät mieleen tulleet tavarat mahtuivat. Matkalla muistelin, että en ottanut koiralle kynsisaksia enkä kampaa. Toistaiseksi en ole keksinyt muuta unohtunutta. Eiköhän niitäkin vielä tule.

Oli muuten todella kiva tulla tähän mökin pihaan. Tuli todellakin olo, että tulin kotiin. Ehkä tämä kuitenkin on tällä hetkellä kaikista asumuksistani se, jota voi eniten pitää kotina. Onhan tämä mukavalla paikalla ja mukava mökki. Hyvä näin, olisi paljon ikävämpää tulla paikkaan, jossa ei viihdy ja johon ei halua tulla.

Reissun loppu

Yksitoista päivää se kesti, ennen kuin loppui. Tänään oli reissun pisin matkapäivä, mutta kyllä kotiin pääseminen helpotti. Koko reissun saldona oli hieman vajaat 3000 kilometriä bussissa istumista, 3 aktiivista luentopäivää, 4 kaivosvierailua, 6 hotellia, lukemattomia valokuvia, useampi pitkä ja reipas lenkki ja 11 päivää loistavassa seurassa. Mukavaa oli ja paljon tuli oppia. Nyt olisi kiva ottaa pari vapaapäivää ennen lähtöä Savoon, no puolitoista vuorokautta saa riittää.

Olen erityisen positiivisesti yllättynyt selästäni. Se ei hermostunut aivan kohtuuttomasti, vaikka osan matkasta lääkkeetkin olivat tauolla. Aivan muutamana päivänä se osoitti hermostumisen merkkejä ja yhden pätkän pötköttelin bussin takapenkillä.

Tänään en edes suunnittele liikuntaa, mutta huomenna päivä on uusi. Parin kilometrin päässä postissa olisi yksi paketti, joka pitäisi hakea. Kovasti houkuttaisi hölkkäillä sinne ennen saunaa. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu. Nyt vielä ainakin löytyy hiven intoa moiseen. Josko se juokseminen alkaisi taas maistua.

Kotia kohti

Aamu aloitettiin taas tälle viikolle tyypilliseen tapaan - kaivosvierailulla. Tämä kaivos olikin reissun viimeinen ja lopputentistä selvittyämme reissun päämäärä on päästä vain kotiin. Koska ajomatka on niin pitkä, ei kuljettajamme saa ajaa sitä yhtä perää. Vietämme siis vielä yhden yön hotellissa.

Yhdeksäs matkapäivä

Aamu aloitettiin kuten muutama edellinenkin yritysvierailulla. Tällä erää meitä oli vastassa minun kanssani yhtäaikaa opiskellut työntekijä. Minulta on kysytty useassa yhteydessä, tunnenko hänet, mutten ole voinut tunnustaa tietäväni. Hieman jännitti tapaaminen. En tunnistanut häntä, mutta vierailun edetessä tuli selväksi, että hän tunnisti kyllä minut. Kaikki siis tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään.

Jostain syystä selkä on oikutellut jo aamusta ja bussimatkalla selkä päätti suuttua todenteolla, joten vietin matkan pitkälti pötkölläni bussin takapenkillä. Onneksi oli sellainen bussi, jossa moinen oli mahdollista. Olisi ollut todella tuskainen reissu yrittää istua tuntikausia. Selkä on edelleen melko jäykkä ja epäilen, ettei yöstä tule kovin hyvä.

Paluu Suomeen

Kursio pohjoisessa jatkuu. Tänään palattiin Suomen puolelle ja reissumme pohjoisimpaan paikkaan. Pohjoisin piste saavutetaan huomenna Kevitsan kaivoksella. Aamulla päätin, ettei kunnon flunssaa tullut ja pistin biologisen lääkkeen. Tällä kertaa vaikutus oli melko sama kuin ensimmäisellä kerralla. Tuntuu kuin olisin saanut energiaa todella paljon lisää ja selkäkin tuntui parantuneen todella paljon.

Illalla oli pitkästä aikaa sellainen olo, että olisi kiva lähteä pienelle hölkälle. Tällä reissulla minulla ei ole mukana juoksuvarusteita, joten lenkille pääseminen taitaa jäädä viikonlopulle. Jokatapauksessa on todella mukavaa tuntea pitkästä aikaa olevansa energinen. Toivottavasti olotila on pysyvä.

Seitsemäs matkapäivä

Eilen illalla ajattelin selän tykänneen kävelystä ja koska nukkumaan mennessä selkä tuntui hyvältä, päätin olla ottamatta yöksi kipulääkkeitä. Yön mittaan se osoittautui virheeksi. Heräsin yöllä useaan otteeseen ja muutaman kerran yllätin itseni istumasta sängyn laidalta. Niin paljoa en kuitenkaan herännyt, että olisin ymmärtänyt käydä hakemassa kipulääkettä. Aamulla heräsin paitsi väsyneenä myös todella kankeana.

Tämän päivän ohjelmana oli tutustuminen paikalliseen kaivostoiminnan harjoittajaan ja heidän laitokseensa. Istuminen aamutuimaan vierailukeskuksessa tuntui selän kannalta lähes mahdottomalta. Epätoivoissani otin tulehduskipulääkkeen, joka auttoikin oireiluun melko nopeasti. Toivottavasti vatsa kestää edes silloin tällöin otetut kipulääkkeet, koska tulehduskipulääkkeet selvästi auttavat paremmin. Pitäisi varmaan jaksaa taas etsiä uutta vatsaystävällisempää tulehduskipulääkettä.

Selän lisäksi tänään ovat kiusanneet säären etuosan lihakset. Se on kuitenin puhdasta lihaskipua ja johtunee eilisestä mäkikävelystä. Erittäin positiivista kipua, vaikka elämää jonkin verran haittaakin. Olen yrittänyt venytellä jalkoja, mutten tiedä, onko siitä ollut erityistä apua.

Iltaa piristi vielä soitto firmasta, joka ehkä tarjoaisi minulle työpaikan. Vaikka soittaja soitti, kertoakseen, ettei hänellä ole juuri mitään kerrottavaa, pidin soittoa erittäin positiivisena yhteydenottona.

Epäonnistunut huiputus

Saimme kotitehtäviä Luulajasta ja eihän pyhäpäivänä olekaan juuri muuta tekemistä, joten käytimme ison osan päivästä kotitehtäväpelin pelaamiseen. Heti aamusta selälläni oli mielipide moiseen harrastukseen, mutta valitettavasti selälle ei ollut mahdollisuutta antaa vaihtoehtoa. No onneksi on kipulääkkeitä.

Iltapäivällä lounaan jälkeen otimme kuitenkin hetken Ruotsin lapille ja lähdimme huiputtamaan viereistä tunturia. Valitettavasti meidän ja taksikuskien välillä oli pienoisia kommunikaatiokatkoksia, joten emme saaneet kyytiä tunturin huipulle, kuten toivoimme, vaan pääsimme laskettelurinteen alapäähän. Emme kuitenkaan lannistuneet tästä, vaan lähdimme kävellen tarkastelemaan ympäristöä.

Päädyimme tunturin rinteessä olevan hotellin pihalle ja näimmekin melko hienoja maisemia. Emme siis päässeet huipulle, mutta ulkoilimme kuitenkin useamman tunnin erittäin raikkaassa talvi-ilmassa. Rauhallinenkin kameran ulkoiluttaminen sai hien kihoamaan pintaan, kun käveli reipasta ylämäkeä. Alaspäin tullessa hölköttelin kepeästi ja se tuntui todella hyvältä. Jos sitä taas saisi kiinni hölkkäämisen aiheuttamasta hyvästä olosta.

Viides matkapäivä

Juuri kun olimme löytäneet paikkamme Luulajan yöstä, oli aika siirtyä pohjoisemmaksi. Tällä erää osoite oli Jällivaara. Bussimatka oli todella hankala. Eilinen epäily flunssasta alkoi näyttää puolensa. Selkä ei meinannut kestää istumista ja lukuisten asennon vaihtojen jälkeen päätin ottaa lääkkeet selkään. En tiedä helpottiko lääkitys loppupeleissä paljoakaan, toisaalta ei selkä pahentunutkaan.

Yritin myös mitata kuumetta bussissa ja sainkin kuumemittarin kainaloon. Valitettavasti sitten unohdin koko mittausprojektin ja muistin sen vasta tunnin päästä kaverin kysyessä tulosta. Seuraavaksi sitten etsittiinkin kuumemittaria kissojen ja koirien kanssa, kunnes se löytyi bussin lattialta. Seuraava yritys sitten kaverin valvonnassa. Kyllähän mittari vähän lämpöä näytti, joten nyt pitäisi malttaa ottaa muutama hetkinen taas rauhallisesti.

Keilaillen

Reissu jatkuu ja meillä oli perjantai-ilta vapaata Luulajassa. Eräs ryhmästämme sai idean keilaamisesta ja näin hyvät ideathan ansaitsevat tulla toteutetuksi, joten vietimme illan keilahallilla. En ole keilannut vuosiin ja homma oli hyvin vahvasti hakemista. Selvästi huomasin, että käden lihakset ovat heikot ja nivelissäkin on toivomisen varaa. Todella pienellä pallolla jouduin pelaamaan ja silti tunnin session loppupuolella tekeminen tuntui kädessä todella paljon.

Päivällä kävimme kaverin kanssa kävellen tutustumassa kaupunkiin. Hienoja kuvia tuli otettua, vaikka aurinko keljusti menikin pilveen ennen kuin pääsimme matkaan. Pari tuntia tuli käveltyä melko reippaasti ja jutusteltua mukavia. Osan matkasta kuljimme jäällä retkiluisteluradan reunaa ja mietinkin, että moinen laji voisi olla ehdottomasti kokeilemisen arvoinen etenkin, jos pysyvämmin jää asumaan tänne pohjoisemmaksi.

Aamulla minulla oli myös hieman flunssainen olo, joten jätin biologisen lääkkeen pistämättä. Toivon todella hartaasti, että tauosta ei tule pitkä ja tämä ei ole oikeaa flunssaa. Pelottaa ajatuskin loppureissun heittämisestä nivelten oireillessa. Vähitellen alkaa kyllä palaa hihat tähän jatkuvaan sairasteluun.

Kolmas reissupäivä

Eilen pääsimme perille, joten tänään ei tarvinnut kamalasti matkustaa. Niinpä keskityimme istumaan luennolla ja oppimaan uutta. Päivä oli melkoisen raskas, koska uutta asiaa tuli tuutin täydeltä aivan jatkuvasti.

Selkä ei erityisesti arvostanut päivän istumista, mutta yllättäen se parani päivän edetessä. Olin aivan varma ensimmäisellä kahvitauolla, että päivästä tulee todella tuskainen, mutta jostain syystä selkä päästikin huomattavasti vähemmällä. Toivottavasti paranemissuunta jatkuu samana.

Toinen matkapäivä

Eilinen tahti ajelussa jatkui ja päästiin vihdoin perille Skandinavian pohjoisimpaan tekniseen yliopistoon. Yliopistolla odotti professori valmiina luennoimaan ja iltapäivä opiskeltiinkin ahkerasti. Illalla oli vielä jokunen tunti aikaa ennen ruokaa, joten kävimme muutaman opiskelukaverin kanssa kävelemässä ja tutustumassa ympäristöömme.

Ensimmäinen matkapäivä

Tänään alkoi sitten bussireissu pohjoiseen. Opintoihin liittyen kierretään vajaa kaksi viikkoa Pohjois-Suomea ja -Ruotsia. Tänään oli puhdas matkapäivä ja nyt yövymme noin puolimatkassa ja jatkamme huomenna matkaa. Bussimatka sai kyllä selän rukoilemaan armoa, mutta siitä selvittiin.

Viimeistä viedään

Tänään oli viimeinen koulupäivä. Selkä alkaa selvästi olemaan parempi ja pystyinkin istumaan lähes koko päivän ilman, että selkä suuttui kovin pahasti. Nyt ollaan taas vaiheessa, jossa joutuu etsimään luottoa selkään. Olen toista viikkoa joutunut varomaan tiettyjä liikkeitä ja nyt jaksaa hämmästyttää jatkuvasti, miten niitä liikkeitä voi tehdä ilman kipua. Joka tapauksessa selkä lienee paranemaan päin. Nyt pitää vaan toivoa, ettei takavasemmalta hyökkää jotain tautia, joka taas keskeyttäisi biologiset lääkkeet.

Pakkaaminen

Teoriaopinnot pääkaupunkiseudulla alkavat olla lopuillaan ja jäljellä on enää yksi perinteinen opiskelupäivä ja sen jälkeen reilun viikon linja-autoreissu pohjoiseen. Tänä viikonloppuna kävin kotonani vaihtamassa tavaroita ja pakkaamassa tavarat viikon reissulle.

Selkä ei erityisesti arvostanut matkustamista, mutta aina ei voi suunnitella elämäänsä pelkän selän perusteella. On se selvästi paranemaan päin, mutta vieläkään en uskalla luottaa siihen täysin vaan huomaan välttäväni tiettyjä liikkeitä, jottei selkään sattuisi kamalasti. Kuitenkin selän kanssa näkyy hyvinkin valoa tunnelin päässä.

Lääkepöllyssä

Eipä ole useampaan päivään tullut blogiin kirjoiteltua. Selkä on ollut sen verran kipeä ja hankala, että valtaosa energiastani on mennyt pelkästään koulupäivistä selviämiseen. Iltaisin olen lisäksi ollut melko kiireinen ja se yhdistettynä väsymykseen ei ole ainakaan lisännyt kirjoittamisintoa. Niinpä en sitten ole blogia päivitellyt. Ei sitä aina voi jaksaa.

Opinnoissa oli keskiviikkona ulkopuolinen luennoitsija ja halusin mennä kuuntelemaan hänen sanomisiaan. Niinpä hankkiuduin koululle, vaikka ehkä fiksumpi ratkaisu olisi ollut jäädä potemaan. Päivä meni kuitenkin kohtalaisesti riittävän kipulääkityksen, lihasrelaksanttien ja seisomisen turvin. Koulupäivä oli erityisesti henkisesti todella tärkeä, koska kämpillä ajan tappaminen oli todella tylsää ja huone rupesi jopa ahdistamaan.

Keskiviikkoiltana kävin puolestani katsomassa erästä koirapoikaa ihan uteliaisuudesta. Oli todella miellyttävää nähdä oman kurssin ulkopuolisia ihmisiä. Koirakin vakuutti minut. Toivottavasti tältä saralta on enemmän kerrottavaa loppuvuodesta. Aika näyttäköön.

Torstaina koulussa jatkettiin alkuviikolla aloitettua projektia. Minulla piti olla opintoihin liittyvä kehityskeskustelu puolilta päivin. Sovin keskiviikkona, että hankkiudun paikalle ainakin kehityskeskusteluun. Aamulla selkä tuntui melko hyvältä ja lähdinkin koululle jo aamusta. Koululle lähteminen oli virhe. Olin auttamattoman pihalla koko tehtävästä. Lisäksi jouduin istumaan väkisin turhan pitkiä aikoja. Päivästä tuli todella raskas ja kivulias.

Kun teki tehtäviä, joissa joutui oikeasti ajattelemaan, huomasin selvästi, miten lihasrelaksantit ja vahvemmat kipulääkkeet vaikuttavat. Kokoajan tuntui, kuin olisin ollut noin vartin jäljessä tapahtumista. Keskustelun seuraaminen oli poikkeuksellisen vaikeaa ja melko paljon henkistä energiaa kului pelkästään olemiseen. Kaiken huipensi se, että kehityskeskustelut siirrettiin jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Täysin turhaa kärsimystä koko päivä.

Perjantaina oli taas vuorossa ulkopuolinen luennoitsija, jota lähdin kuuntelemaan mielenkiinnolla. Hyvän luennon hän pitikin, mutta minua ärsytti melkoisesti numero, jonka koulutuksemme koordinaattori teki selästäni. En tykkää olla tuolla tavalla huomion keskipisteenä ainakaan kipujeni kanssa.

Muutenkin olen kokenut tuon koordinaattorin asenteen selkääni melko ikäväksi ja vähätteleväksi. Voi toki olla, että tulkitsen asiaa liikaa ja luen rivien välit väärin. Kuitenkin jo vastaus ilmoitukseeni sairauslomasta oli minusta aivan vääränlainen. Sisältö oli kutakuinkin sellainen, että minun olisi syytä olla paikalla eikä kipeä selkä oikein ole syy olla poissa.

Minä koen muutenkin huonoa omaatuntoa kaikista sairauspoissaoloista, enkä todellakaan tarvitse yhtään tilanteeni kyseenalaistamista. Ihan vapaaehtoisesti olen ravannut lääkärissä, syön lääkkeitä, jotka sekoittavat pään ja maksan tästä lystistä vähintään riittävästi. Tokihan selkäkipu on yksi niistä syistä, joita käytetään syynä vilpillisiin sairauslomiin. Silti toivoisi jotain kunnioitusta toisen oireita kohtaan.