Aamu aloitettiin kuten muutama edellinenkin yritysvierailulla. Tällä erää meitä oli vastassa minun kanssani yhtäaikaa opiskellut työntekijä. Minulta on kysytty useassa yhteydessä, tunnenko hänet, mutten ole voinut tunnustaa tietäväni. Hieman jännitti tapaaminen. En tunnistanut häntä, mutta vierailun edetessä tuli selväksi, että hän tunnisti kyllä minut. Kaikki siis tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään.
Jostain syystä selkä on oikutellut jo aamusta ja bussimatkalla selkä päätti suuttua todenteolla, joten vietin matkan pitkälti pötkölläni bussin takapenkillä. Onneksi oli sellainen bussi, jossa moinen oli mahdollista. Olisi ollut todella tuskainen reissu yrittää istua tuntikausia. Selkä on edelleen melko jäykkä ja epäilen, ettei yöstä tule kovin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti