Aamulla olo oli todella hyvä, vaikka eilen illalla tosiaan mittasin kuumetta. Päätin luottaa ihan oloon ja kuumemittariin ja lähteä rauhalliselle kävelylenkille. Pieni pakkanen ja hentoinen lumisade kuitenkin houkuttelivat nauttimaan talvipäivästä ja päädyin kävelemään lenkin, jota olen jo pidempään miettinyt pitkäksi rauhalliseksi lenkiksi.
Kaiken kaikkiaan tuli käveltyä 14 kilometriä. Vauhti ei päätä huomannut, joten aikaa lenkkiin meni kolmisen tuntia, vaikka juoksin eilisen 2-3 minuutin lenkin. Koska en ajatellut kävellä noin pitkää lenkkiä, lähdin lenkille huonoissa kengissä ja ilman tukipohjallisia. Etenkin nilkat ottivat moisesta nokkiinsa ja kipuilivat jo lenkin lopulla eivätkä helpottaneet illan tullenkaan. Tukipohjalliset ovat siis selkeästi tarpeeseen.
Lenkin jälkeen nautin päiväunista koiran kanssa ja herättyäni tein fysioterapeutin ohjeistamat liikkeet. Olen tehnyt niitä aivan liian harvoin ja joudunkin maanantaina tunnustamaan moisen fyssarille. Selityksiähän voisi keksiä, mutta totuus taitaa olla, etten ole ollut riittävän motivoitunut niiden tekemiseen. Motivaatio olisi kyllä syytä löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti