Ylivirkeydestä uuvahdukseen

Kortisoni aiheuttaa tunnetusti ylivireyttä ja tällä erää sen vaikutus oli kohtuuttoman suuri. Oli aivan ylivireessä ennen masennuslääkityksen aloittamista. Masennuslääke hieman helpotti tilannetta, mutta virtaa oli silti melkoisesti.

Kahden viikon kortisonikuurin jälkeen ilmoitin lääkärille, etten halua ko lääkettä enää syödä ja sovimmekin, että saan lopettaa sen kuin seinään. Tein työtä käskettyä ja tuntui kuin kaikki energia olisi hiipunut lopetuksen myötä. Toisaalta väsymys ei kuitenkaan ole ahdistavaa, vaan olen vain todella uupunut. Toivottavasti nukkuminen helpottaa.

Mielenterveystiellä

Vielä joulukuussa minulla oli erittäin vahva käsitys masennuslääkkeistä ja niiden sopimisesta minun tilanteeseeni. En nähnyt mitään järkevää syytä ottaa lääkitystä käyttöön ja suhtauduin moisen ehdottamiseenkin melko kielteisesti. Minun mielenterveysongelmani johtuvat huonossa tasapainossa olevasta reumasta ja ne hoidetaan tasapainottamalla reuman hoito.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja päästyäni mielenterveystoimiston asiakkaaksi omahoitajani otti masennuslääkityksen puheeksi. Hänen osasi markkinoida lääkkeen minulle oikein ja painottaa sitä, että masennuslääkitys auttaa yleensä myös kipuun, koska kyseessä on samat välittäjäaineet. Muutaman viikon sulattelun jälkeen suostuin kokeilemaan.

Masennuslääkkeen aloitus oli tyrmistyttävä. Jo ensimmäisen annoksen jälkeen nukuin yön todella levollisesti ja heräsin aamulla virkeänä. Lääkkeen teho tuntui vain lisääntyvän käytön jatkuessa. Se todellakin on auttanut kipuun. Nyt olen voinut jättää lähes kaikki iltaiset kipulääkkeet ottamatta ja silti nukun paremmin kuin aikoihin.

En tiedä vaikuttaako parantunut yöuni näin paljon virkeyteen vai vaikuttaako masennuslääke muutenkin, mutta olen päivisin huomattavasti aikaansaavempi kuin aikoihin. Nukkumiseen menee vähemmän aikaa, mutta selvästi nukun paremmin ja aamulla herääminen on helpompaa, koska reumakivut ovat huomattavasti siedettävämpiä.

Mielenterveyteni hoito ei missään tilanteessa jää pelkästään lääkityksen varaan, vaan minulla on lisäksi tukena omahoitaja, jonka luona käyn säännöllisesti - alkuun viikottain. Ehdottomasti hän on isona tukena tässä tilanteessa.

Hyvä lääkärikäynti

Viimeaikojen blogipäivityksistä poiketen keskityn tänään vain yhteen tapahtumaan. Tänään aamulla kävin hampaiden vuositarkastuksessa ja lääkärikäynti oli todella hyvä. Hammaslääkäri teki työnsä hyvin ja ystävällisesti. Minusta oli todella helpottavaa, että lääkärikäynnillä oli yksi simppeli tarkoitus ja se saatiin hoidettua ihan rauhassa. Viimeaikoina lääkärikäynneillä on ollut jopa ahdistavan paljon asioita, joten henkisesti helppo käynti oli mukava lisä tähän väliin.

Voi kortisoni

Olen sanonut muutamaankin kertaan ääneen viime päivinä että vihaan kortisonia. Tk-lääkäri oli kysynyt reumapolilta ohjeita tulehdusarvoihini ja saanut ohjeeksi aloittaa kortisonikuurin. Niinpä olen torstaista saakka syönyt kortisonia ja olotila on sen mukainen.

Ensimmäisenä haittana kortisoni vei yöunet ja äskettäin vaihdettu kipulääke puolestaan väsyttää. Olen siis ollut unettomana melko tokkurassa jo lähes viikon. Sen lisäksi tuo kortisoni antaa melko paljon ylimääräistä virtaa. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen esimerkiksi siivonnut kämpän lattiasta kattoon. Pahimmillaan tilanne on ollut sellainen, että "sisäinen pakko" käskee tekemään kaikkea, vaikka fyysisesti ei jaksaisikaan.

En tiedä, miltä mania tuntuu, mutta voisin kuvitella, että olo on aika lähellä tätä. Kortisonin sivuvaikutuksenahan on näitä piristäviä puolia. En muista, että ennen olisin kuurin alussakaan kokenut mitään tämän kaltaista olotilaa. Toisaalta tähän saakka minulla on ollut aina paikka, johon energia purkaa. Ensimmäisellä kuurilla opettelin juoksemista ja toisella pystyin tekemään töissä pitkää päivää. Nyt sairauslomalaisena ja vähän flunssaisena ei vastaavia kohteita tule heti mieleen. No onpa asunto ainakin siivottu.

Eilen mittasin verenpaineet, kun oli aiemmin keskustelua kaverin kanssa verenpaineeni tasosta. Oli melko yllätys, että paineet olivat melkoisen korkealla. Päätin siis aktiivisesti seurata ainakin viikon paineita. Onneksi tänään paineet olivatkin lähes optimaaliset, joten ehkä tässä on toivoa. Kortisonihan voi nostaa verenpainetta eivätkä elämäntapani muutenkaan ole erityisen verenpaineystävälliset.

Muutenkin kortisonista on tullut taas selvästi haittoja. Vatsa ei taaskaan kestä tulehduskipulääkettä ja finnejä tuntuu olevan naama täynnä. Vaa'alle en ole uskaltanut nousta, mutta ainakin ennen kuuri on tuonut useamman lisäkilon.

Onkohan tässä jo listattu riittävästi kortisonin aiheuttamia haittoja? Ensi viikolla lääkäri soittaa ja pääsen neuvottelemaan hänen kanssaan. Minä olen sitä mieltä, että tämä lääke ajetaan melko nopeasti alas, jos vaan yhtään pääsen asiaan vaikuttamaan.

Poskiontelot

Viime viikolla tuli yllättävä kirje ja aika poskiontelo-operaatioon. Odotin, että operaatio on joskus maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta se tehdäänkin jo maaliskuun alussa. Tämä on hyvä tieto, koska se tarkoittaa, että reumalääkitystäkin päästään tehostamaan uskottua aiemmin.

Operaatiota edeltävä lääketauon pituuden selvittäminen oli puolestaan melko haastava projekti. Minulla on kokemusta jo polvioperaatiosta ja silloin tuo Trexan piti tauottaa kahta viikkoa ennen. Näin arvelin nytkin toimittavan, mutta halusin varmistaa asian, koska viimeksi leikkaavan yksikön ja reumalääkärin välillä oli erimielisyyttä asiasta.

Tällä erää sain kolmannen reumahoitajalta kolmannen ohjeen. Ei kuulemma tarvitse tauottaa. Esitin ääneen kysymyksen, että miksi polvioperaation aikaan reumalääkäri halusi viikon tauon ja leikkaava yksikkö kaksi viikkoa ja hän sanoo, ettei tauoteta lainkaan. Meni hoitaja vähän hiljaiseksi ja päätti varmistaa asian lääkäriltä. Lääkäri oli kuulemma miettinyt asiaa pari hetkeä ja sen jälkeen ohjeistanut, ettei operaatiota edeltävällä viikolla saa ottaa. Odotan mielenkiinnolla, millaiset ohjeet saan päiväkirurgian polilta.

Flunssasta toipumista

Flunssahan äityi sitten melko hankalaksi kaveriksi ja maanantaina päädyin käymään terveyskeskuksessa varmistamassa keuhkojen kunnon ja tulehdusarvot. Pitkään lääkäri mietti, mitä tehtäisiin, vaikka tulehdusarvo olikin huomattavasti parempi. Lopputuloksena oli keuhkokuva ja komento kotiin lepäämään. Onneksi keuhkokuvakin oli puhdas ja tauti tuntuu vähitellen helpottavan.

Voi räkä

Vuoden vaihteen tienoo meni flunssaa sairastaessa ja sen jälkeen päätin pelata varman päälle ja odotin reilun viikon taudin paranemisesta biologisen lääkkeen aloitukseen. Taisi se viikkokin olla liian vähän, koska ei mennyt kuin vähän toista viikkoa ja alkoi taas olla flunssainen olo. En meinannut alkuun uskoa tilannetta todeksi, mutta viikon epäröinnin jälkeen flunssa oli selvä.

Tässä kohti päätin, että minä en tuohon biologiseen lääkkeeseen enää koske. Viime syksy meni kuitenkin paljon paremmalla mielialalla, vaikka biologista lääkettä ei ollutkaan käytössä. Reuma oli tasaisen aktiivinen, muttei estänyt esimerkiksi liikkumista. Tänä vuonna jatkuvat flunssat ovat estäneet liikunnan harrastamisen lähes täysin, mikä ei ainakaan helpota selän kanssa pärjäämistä.

Soitin sitten reumapolille ja kerroin reumahoitajalle päätöksestäni. Hän oli erittäin ymmärtäväinen, mutta totesi, että viimekädessähän lääkäri päättää lääkityksestä, joten laittoi asian lääkärin listalle lähinnä ilmoitusluontoisena asiana. Lääkäri soitti vielä perään samana päivänä ja onnitteli oikeasta ratkaisusta.

Minä kuvittelin tilanteen jatkuvan niin, että käyn poskiontelo-operaatiossa joskus hamassa tulevaisuudessa ja sen jälkeen aletaan miettiä, miten reumaa jatkossa hoidettaisiin. Reumalääkäri oli asiasta hieman erimieltä ja aloitti lääkepohdinnan saman tien. Itselleen tyypillisesti hän antoi minulle useita vaihtoehtoja, joista valita, mitä lähdetään seuraavaksi kokeilemaan. Samassa kirjeessä lääke-ehdotusten kanssa tuli myös liuta tutkimuskutsuja, joten ihan pelkällä lääkevaihdolla en selvinnyt tästäkään episodista.

Jotta tässä ei olisi tarpeeksi yhdelle viikolle, tulehdusarvot olivat loppuviikon turvakokeissa koholla, joten jokin muukin tauti kropassa jyllää. Reumahoitaja laittoi nämä tulokset tiedoksi lääkärille, joka ei kuitenkaan nähnyt tarkempia tutkimuksia tai antibioottikuuria tarpeelliseksi, vaikka tiedossa onkin, että myös flunssan kiusailee jälleen.

Ihmisen pää on kummallinen. Tämä flunssa joka on vain vähän häirinnyt elämää, päätti saman tien pahentua. Tänään en ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin katsella elokuvia. Muutenkin takaraivossa huutelee pelko useammasta vakavammasta tulehdussairaudesta, kärjessä tietenkin keuhkokuume. Ilmeisesti pelko keuhkokuumeesta hakkasi takaraivossa, koska viime yön nukuin poikkeuksellisen huonosti. Niinpä päätin, että jos olo ei helpota, hakeudun maanantaina terveyskeskukseen varmistamaan tulehdusarvojen suunnan.