Yllätysparantuminen?

Polvi on ilmeisesti kokenut ihmeparantumisen viime yönä. Aamulla herätessä polvessa ei tuntunut juuri mitään jäykkyyttä ja se on koko päivän ollut lähes kivuton, eikä ole mennyt kertaakaan lukkoon. En jaksa uskoa, että tämä olisi pysyvä tilanne, mutta nautin siitä niin pitkään kuin tätä oloa kestää.

Selkäranka onkin sitten oikutellut senkin edestä. Rintalasta tuntui aamulla olevan kuin tulessa ja selkä oli todella jäykkä. Alaselkä kuitenkin vertyi melko pian ja rintarankakin napsahteli lupaavasti, kun sitä taivutteli.

Sosiaalistumista

Lähdin aamusta vapaapäivänä työmaalle, koska halusin lukea muutaman artikkelin kaikessa rauhassa ilman arkena kiusaavia käytännön asioita. Sainkin melko paljon aikaan, vaikka toisaalta aikaa meni melkoisesti myös ihmisten kanssa jutustellessa.

Illaksi olin sopinut tapaamisesta opiskelukaverin kanssa ja ajattelinkin käydä samalla reissulla uimassa. Kuitenkin aika humahti työmaalla niin hetkessä, etten ehtinyt mihinkään uimaan ja myöhästyin myös sovitusta aikataulusta. No pääsin kuitenkin perille ja rupattelimmekin melko pitkään hyvä ruuan äärellä.

Pitkäperjantai

Päivä oli todella hieno ja pitihän siitä lähteä nauttimaan ulos. Samalla tuli tehtyä polvivamman jälkeen ensimmäinen kävelylenkki. En oikein tiedä voiko sitä varsinaisesti lenkkeilyksi kutsua, mutta liikuskelin ulkona tunnin verran ja askelmittarikin väitti minun kävelleen melkein kilometrin. Ei siis mikään varsinainen liikuntasuoritus, mutta ensimmäinen kerta kuitenkin.

Polvi ei moisesta liikunnallisuudesta kamalasti pitänyt. Varsinaisesti sitä ei loppupäivänäkään särkenyt, mutta nivel tuntui olevan epäjärjestyksessä ja jäykkä. Koira pitäisi hakea kotiin viikon päästä ja hiukan ajatuskin sen lenkittämisestä hirvittää.

Polviprojekti etenee

Aamulla polvi kertoi mielipiteensä eilisestä vesijumpasta. Aamulla tarvitsi ottaa keppi mukaan vessareissulle ja muutenkin polvi oli melkoisen hankala. Vertyi se siitä vähitellen, mutta eilinen jumppa ei kuitenkaan tehnyt polvelle hyvää. Toisaalta selkä kiitti.

Olipa jotain konkreettista näytettävää lääkärille. Lääkäri kuunteli asian ja tutki polven jälleen huolella. Tällä kertaa polvi oli ensimmäistä kertaa sen verran kivuton, että lääkäri pystyi tutkimaan sen hyvin. Polvesta löytyi useampikin nivelkierukkavammaan viittaava oire. Käynnin lopputuloksena oli lähete eteenpäin. Nyt sitten keskitytään odottelemaan seuraavaa lääkäriaikaa.

Lääkäri onnistui ilmeisesti hyvin polven kiusaamisessa, koska se oireili enemmän kuin muutamana viime päivänä. Jouduin ottamaan jopa kipulääkettä, mitä en ole joutunut tekemään tällä viikolla aiemmin vielä kertaakaan.

Työpäivän jälkeen ajelin apteekkiin hakemaan reumalääkärin määräämiä kipulääkkeitä. Kun kerran olin tuolla naapurikunnassa, kävin samalla reissulla myös uima-altaassa. Vesijuoksin jälkeen vartin verran ja sitten polvelle riitti. No vähän liikuntaa kuitenkin tähänkin päivää.

Ensimmäisen uuden tulehduskipulääkkeenkin ennätin ottamaan jo matkan päällä ja ainakaan vielä se ei ole aiheuttanut mitään ei toivottuja sivuoireita. Jään jännityksellä seuraamaan, mitä tuleman pitää. Lääke voi olla hyvä, vaikka suhtaudunkin siihen hyvin skeptisesti.

Periaatteessa en pidä ajatuksesta, että tulehduskipulääke ja vatsasuoja ovat samassa tabletissa. Aiemman kokemuksen mukaan vatsasuojaa on syytä syödä vähän pidempään kuin tulehduskipulääkettä. Lisäksi tuota lääkettä pitää syödä säännöllisesti kuurina, joten sen lopettaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin nopeampien tulehduskipulääkkeiden. Toisaalta tämähän on toivottavasti vain väliaikainen tilanne, koska tavoitteena on löytää toimiva biologinen lääke.

Vesijumppakokeilu

Illalla päätin käydä kokeilemassa naapurikunnan uimahallin tarjoamaa vesijumppaa ja samalla kokeilla, mitä polvi kestää. Tuli tehtyä hyvä testi polven kunnolle ja todettua, ettei se ole kunnossa. Todella paljon joutui joko luistamaan liikkeistä tai tekemään ne puoliteholla. Polven varomisesta huolimatta epämiellyttävää kipua tuntui moneen otteeseen ja jäi polvi pakarajuoksussa hetkeksi lukkoonkin. Ei se siis kunnossa ole, katsotaan, mitä lääkäri sanoo siitä huomenna.

Lääkärit

Tänään on väännetty sitten kättä parinkin lääkärin kanssa. Ensimmäisen kanssa olin erimieltä siitä, miten polveani pitäisi hoitaa. Hän haluaisi seurata vielä toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Minä taas alan olla kypsä polven ehdoilla menemiseen ja haluan vähitellen toistakin mielipidettä. Alkaa olla luotto vähissä tähän lääkäriin.

Illalla puolestaan kinasin reumalääkärini kanssa kipulääkityksestä. Lopputuloksena sain lääkereseptin tulehduskipulääkkeeseen, jota olen ennenkin kokeillut. Silloin vatsa ei kestänyt kyseistä lääkettä vatsasuojalääkityksestä huolimatta. Lääkäri oli kuitenkin vakuuttunut, että juuri tämä lääke on hyvä ja sopii vatsalle. Uskottavahan se oli ja huomenna pitäisi lähteä lääkeostoksille.

Polvilukko

Eilen uskalsin kävellä melko paljon ilman keppiä ja polvi olikin melko kivuton. Päivällä se kuitenkin keksi uuden tavan hankaloittaa elämääni. Se meni lukkoon suoraksi ja vasta hetken suostuttelun jälkeen se suostui taipumaan. Illan mittaan se lukittui muutamaan otteeseen suoraksi ja kerran koukkuun. Ensimmäisen kerran jälkeen polven sai toimimaan helpommin, muttei se lukkiutumisesta tee yhtään miellyttävämpää.

Aamulla heräsin polvi suorana ja tietysti lukossa. Aamupäivällä otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin terveyskeskukseen kertoakseni asiasta. Lääkärini ei ollut tänään paikalla, mutta soittaa huomenna. Eiköhän tämä tarkoita jatkolähetettä johonkin suuntaan ja jollain aikavälillä lisätutkimuksia.

Selkäkin on tänään ollut melkoisen jäykkä, mutta kaikessa aamutohinassa unohdin soittaa asiasta reumapolille. Huomenna olisi sitten parempi muistaa soitella sinne päin ja kysellä, miten asian kanssa edetään. Selkä alkaa muuten aiheuttaa oikeasti isoja ongelmia.

Uimahallivertailua

Tuossa eräänä päivän vesijuostessani mietin, että olen viimeisen kolmen vuoden aikana tutustunut aika moneen eri uimahalliin. Pikaisella laskulla muistin 12 hallia, mikä ei välttämättä ole kokototuus. Kuitenkin totesin, että minulla alkaa olla aika määrä kokemusta erilaisista uimahalleista, vaikken varsinaisesti harrastakaan uintia.

Täytyy todeta, että jokainen halli on oma yksilönsä. Jossain määrin hallin olemuksesta pystyy näkemään pääasiallisen käyttäjäkunnan. Sinällään uimahallin ikä tai aika peruskorjauksesta, ei suoraan näy siinä, mitä hallista pidän. Niistä vähemmän mukavista halleista löytyy pääasiassa uusia tai vastikään uusittuja halleja. Vanhemmat hallit ovat usein keskikastissa - eivät erinomaisia eivätkä surkeimpia.

Yhdessä Savo-Karjalan alueen uimahallissa ärsyttää se, että pohjaan piirretty sininen viiva katkeaa kesken. Ei siinä muuten mitään, mutta jos altaassa ui vapaauintia, on todella vaikea uida loppumatka suoraan ja sen lisäksi pääty tulee melko yllättäen. No kyseisessä hallissa ainoa uintirata on kahden radan levyinen, joten muutenkin suunnistaminen vaparia uiden on haastavaa. Jos erottaisi nämä kaksi rataa toisistaan, olisi ainakin nopeamman uimarin helpompi sulautua joukkoon. Oikein radikaali suunnittelija nimeäisi toisen radan jopa nopeille kuntouimareille.

Minulla on ollut mahdollisuus uida kahdessa 50 metrin altaassa ja se tuo uimiseen ihan oman viehätyksensä. On paljon vähemmän käännöksiä ja mahdollisuuksia potkaista vauhtia seinästä. Toisaalta en näe mitään erityisen suurta eroa 25 metrin altaaseen, joten minusta on erittäin hyvä, ettei pitkiä altaita löydy läheskään jokapaikasta.

Kohtaamistani altaista kaksi on ollut jaettavissa 25 metrin ja 50 metrin radoiksi. Sinällään mielenkiintoinen lähestymistapa asiaan. Uimarit pystyvät harjoittelemaan molemmilla radoilla ja kilpailuihin on käytössä täysimittainen allas. Jakamalla allas 25 metrin altaisiin, saadaan ratakapasiteettia huomattavasti lisää. Yksi 50 metrin rata ei syö yhtä montaa uimaria kuin kaksi 25 metrin rataa.

Puku- ja peseytymistilat tuntuvat vaihtelevan kaikista eniten. Toki kaikista löytyy pukuhuone, suihkutila ja sauna. Yleensä saunoja löytyy kaksi, mutta ei sekään ole mikään sääntö. Joissain halleissa on perinteisen suomalaisen saunan lisäksi höyrysauna. Minun uimaretkeeni höyrysauna kuuluu harvoin, mutta kyllä sielläkin näyttää ihmisiä käyvän, joten tuskin ne ihan turhia ovat.

Portaiden määrä vaihtelee halleittain. Monessa joutuu kerroksen verran siirtymään jossain kohti, mutta on niitäkin halleja, joissa kaikki tapahtuu samassa kerroksessa. Viimeisin tuttavuus oli tältä osin uusi ja erilainen. Siinä hallissa naisten pukuhuone sijaitsi sisääntulo- ja allaskerrosta alempana. Polvivammaisena asia ärsytti hieman, koska jouduin kävelemään portaat sekä ylös että alas, kun miehet eivät joutuneet vaihtamaan kerrosta lainkaan.

No täytyy todeta, että vaikka halleissa on eroja, vielä ei ole tullut vastaan yhtään hallia, johon en halua mennä toistamiseen. Jokaisessa hallissa on myös hyviä puolia, vaikka niitä ei tässä juuri ole esiteltykään. Tuttuun halliin on yleensä paljon mukavampi mennä kuin vieraaseen, mutta joskus pitää niitä omia rajojakin laajentaa. Ensimmäinen reissu uudessa hallissa on kuitenkin aina uusi kokemus ja paikkoja tarvitsee hieman etsiä.

Kaupungilla

Aamulla heräsin taas polven oikutteluun ja ajatus pitkistä yöunista tuli haudattua samantien. No nousin ylös ja rauhallisen aamupalan jälkeen lähdin kohti isompaa kaupunkia ja kaupungin uimahallia. Tällä erää vesijuoksu onnistui jo melko hyvin ja pienen jumpan jälkeen polvikin taipui melko mukavasti. Kuitenkin polvi rutisi melko paljon ja altaasta nousemisen jälkeen polvi oli huomattavan kipeä.

Onneksi polvi rauhoittui saunoessa ja lähdinkin käymään vielä kaupoilla. Vaikken mielestäni hirveästi kävellyt, oli kävely haastavaa kuitenkin viimeisessä ruokakaupassa. Koko päivän kuljetin keppiä mukanani, mutta ilmeisesti en kuitenkaan riittävästi tukeutunut siihen, koska polvi noin pahasti suuttui. No tulipa jälleen todettua, ettei polvi missään nimessä ole kunnossa.

No joka tapauksessa jo vartin vesihölkkä auttoi selkään todella paljon. Kaupungilla pyöriminen puolestaan oli erittäin tarpeen pään hyvinvoinnille. Tuli sitten iskettyä kaksi kärpästä yhdellä reissulla.

Polven ehdoilla

Taas on työviikko takana. Sinällään viikko ei ollut kovin kummallinen. Polven ehdoilla on menty. Toimistotyöt alkavat vähitellen ärsyttää, mutta  eipä tuolla polvella mihinkään fyysisiin hommiinkaan pysty.

Mietinkin tässä, että onko tuo polvi parantunut tällä viikolla vai ei. Luotto siihen palautuu vähitellen, mutta ei se missään nimessä kunnossa ole. Se rajoittaa monella tapaa elämää. Öisin se häiritsee nukkumista yhteistyössä selän kanssa ja aamuisin se on melkoisen jäykkä. Päivän mittaan se kyllä vertyy, mutta kyllä siitä silti liikevajaus jää.

Selkeästi kipu on vähentynyt. Öisin en herää jokaiseen kyljen kääntämiseen ja päivisinkin polven olemassa olon unohtaa tasaisin välein. Normaalissa varovaisessa elämässä kipua ei välttämättä tunne lainkaan, mutta paljoa polven ei tarvitse kiertyä, ennen kivun löytämistä. Polvi myös vihlaisee, jos sen varaan yrittää laittaa painoa koukistettuna. Eli portaat kävellään askelma kerrallaan ja ylös noustaan terveen jalan varaan.

Täytyy todeta, etten tapaturman sattuessa olisi uskonut, että vielä vajaan kahden viikon kuluttua käytän polven takia kyynärkeppiä. Nyt arvaan jo hyvinkin touhuta kotona ilman keppiä, mutta ulkona liikkumiseen tarvitsen ainakin henkisen tuen. Muutenkin polvesta huomaa, jos pitkään kävelee ilman keppiä. Silloin polvi kyllä kipeytyy.

Tylsä päivä

Tänään on taas ollut päivä, jonka jälkeen blogitekstin kirjoittaminen on melko vaikeaa. Mitään erityistä uutta ei tänään ole tapahtunut. Reuma jatkaa aktivoitumistaan, flunssa ei vaihteeksi osaa päättää ja polvikin on entisellään.

Omituinen herätys

Viime yönä heräsin siihen, että istuin sängyn laidalla ja polveen sattui aivan silmittömästi. En tiedä, mitä olin ennen heräämistäni tehnyt, mutta polvi on koko päivän ollut huomattavasti kipeämpi kuin eilen. Aamulla jätin vielä toisen kepin mökille, mutta päivällä välillä kaipasin toistakin apukeppiä.

Myös selkä on ollut tasaisin välein melkoisen kipeä. Iltapäivällä iski epätoivo kaikkien näiden tautien kanssa. Mietin ihan rehellisesti, että mitä tapahtuisi, jos en jaksaisi vääntää tätä kuviota enää päivääkään. Onneksi epätoivon hetki oli melkoisen lyhyt. 

Kiinnostava polvi

En tiedä pelästyikö polvi eilistä lääkärikäyntiä, vai mikä siihen iski, mutta se oli aamulla lähes notkea. Se ei suoristunut täysin, mutta taipui kuitenkin sen verran, ettei sen jäykkyyttä huomannut nousemisen jälkeen. Toisaalta polvi oli selvästi kipeämpi kuin parina aikaisempana päivänä.

Tänään töissä oli jonkin sortin isojen kihojen päivä ja yllätyin todella paljon, miten muutama puolituttu kyseli polven kuulumisia. Eilen eräs samalla tontilla työskentelevä oli täysin tietämätön polveni tapaturmasta. Tänään tosiaan ainakin kaksi tontin ulkopuolella työskentelevää kyselivät polvestani. Hämäännyn joka kerta, kun polven kuntoa pitää kommentoida puolitutuille. Pitääkö oikeasti valittaa vai olla kaunistella tilannetta?

Tänään on sitten kurkkua kivistänyt melko rankasti. Sellainen flunssan alussa tuleva kurkkukipu. Johan siitä edellisestä lentsusta on aikaa melkein kaksi viikkoa. Toisaalta eipä biologisen lääkkeen kanssa ole ollut kertaakaan koko flunssan oirekirjoa, vaan aina on puuttunut joku oleellinen oire. Tosin en kaipaa koko flunssan oirekirjoakaan.

Sairaanhoitoa

Kun jo aamusta aloittaa terveydenhoitoasioiden selvittelyn, saattaa saada jopa jotain aikaiseksi. Tällä menetelmällä ainakin minä onnistuin tänään saamaan uuden vatsasuojalääkkeen. Toivottavasti se sopii paremmin kuin edeltäjänsä. Tulehduskipulääkkeitä alkaa kuitenkin vähitellen kaivata, etenkin kun biologisen lääkkeen tauko pitenee.

Iltapäivällä jatkoin terveysteemalla ja kävin näyttämässä polvea ihan naamakkain lääkärille. Lääkäri tutki polven ja totesi, että nyt hän epäilee ennemmin kierukkavammaa kuin sivusiteen ongelmaa. No oli niin tai näin vielä pari viikkoa voidaan seurata paranemista. Eli edelleen otetaan jalan kanssa rauhallisesti ja varotaan telomasta lisää.

Biologisten lääkkeiden tauon ja polven yhteisvaikutus alkaa näyttää huonot puolensa. Selkä on tänään muutamaan otteeseen ilmoitellut olemassa olostaan ja olenkin yrittänyt liikkua mahdollisimman paljon. Kävin työpäivän jälkeen uimahallissa vesijuoksemassa. Tai oikeastaan yrittämässä juoksua. Polvi ei tykännyt vesihölkästä juuri lainkaan, joten juokseminen jäi melko lyhyeksi. Tuli kuitenkin vähän harjoitettua polven liikkuvuutta veden tukemana.

Junaillen

Aamulla heräsin hyvien yöunien jälkeen. Ilmeisesti polvi on joko kivuttomampi tai sitten olen oppinut kääntämään kylkeä ilman, että satutan polvea. Kuitenkin ylös pääseminen oli haastavaa, koska polvi oli todella jäykkä. Selvästi kipujen vähentyessä jäykkyys lisääntyy.

Illan käytin sitten siirtämällä luuni kotipaikkakunnalta Savoon. Alkumatka meni isäni kyydissä, kun hän heitti minut muutaman kymmenen kilometrin päähän suoraan Savon junalle. Autoon vääntäytyminen jäykän polven kanssa oli epämiellyttävää. Kuskinpaikalle pääseminen olisi ollut paljon helpompaa, koska sinne voi työntää oikean jalan ennen kuin istuu.

Rautatieasemalta reissu jatkui junalla, jossa kävin myös kokeilemassa liikkuvassa junassa kävelemistä. Ei kamalan helppoa, kun ei uskalla luottaa jalkaan juuri lainkaan. Kuitenkin perässä kulkevat ihmiset olivat paljon ymmärtäväisempiä hitaaseen etenemiseen, kun käytin yhtä keppiä.

Kun autoilun jälkeen vihdoin pääsin perille mökilleni, raahasin tavarat sisälle ja aloin ihmetellä huomista kauppalistaa. Noin puolen tunnin pyörimisen jälkeen huomasin, etten ole käyttänyt keppiä mökissä lainkaan. Eli kyllä se polvi hetki hetkeltä paremmin kantaa, kun kepinkin jo unohtaa.

Lepopäivä

Tänään olen keskittynyt lepuuttamaan jalkaa eli käytännössä olen vähän vaihtanut istumapaikkaa. Selkä ei ole oikein arvostanut moista paikalla oloa ja se onkin alkanut pitkästä aikaa oireilemaan. Yritin keksiä liikuntamuotoa, jossa saisin sekä hikoiltua että liikuteltua selkää ja joka ei sattuisi polveen. En keksinyt.

Nyt alkaa päässä vähitellen keittää nämä tapahtumat. Tällä viikolla on tullut vastaan sen verran monta erilaista yllätystä, etten jaksa enää montaa. Toivottavasti yllätysten määrä vähän vähenisi ja saisin edes tämän viikon aiheuttamat ongelmat järjestykseen.

Vetkuttelun lopputulos

Minua on tammikuusta vaivannut toisessa jalkapöydässä ollut sähköiskumainen kipu. Se vaivaa todella harvoin, lähinnä nilkkaa ojentaessa tuntuu tietyssä kohti sähköisku. Lisäksi pahimmillaan paikka oli kosketusarka. Fysioterapeutti tutki sitä viime käynnillä ja huomasi siinä pienen tuntopuutoksen. Vaiva ei kuitenkaan juuri häirinnyt elämää, joten olin päättänyt mainita asiasta reumalääkärille seuraavalla käynnillä.

Viime viikonloppuna lueskelin lääkityksen potilasohjeita ja löysin sieltä hermo-oireet kohdasta vakavat sivuvaikutukset. Seuraavana oli komento ottaa yhteyttä lääkäriin viivyttelemättä, jos kyseisiä oireita ilmenee. Päätin kysyä asiaa terveyskeskuksen reumahoitajalta, mutta unohdin sen tiistaina, kun teloin polveni.

Unohdin myös kysyä asiaa reumapolilta, kun soitin sinne eilen. Eilen iltapäivällä kirjoittelin sitten viestiä terveyskeskuksen reumahoitajalle, joka komensi ottamaan yhteyttä reumapolille ennen seuraavaa pistosta. Tänään tein sitten työtä käskettyä ja reumahoitaja kuuntelikin huoleni, muttei osannut sanoa asiasta mitään vaan laittoi asian lääkärille.

Lääkäri olikin katsonut tietoni läpi ja kokonaisuutta katsoessaan päätti vaihtaa biologisen lääkkeen johonkin toiseen. Eli käytännössä olen pistänyt viimeisen piikin biologista joskus pari viikkoa sitten ja seuraava piikki seuraa joskus tulevaisuudessa. Minulla on lääkäriaika pääsiäisen jälkeen ja sen jälkeen joskus aloitetaan lääkitys.

Tällä hetkellä voin todeta, että asia ottaa päähän ja kovaa. En tiedä ottaako tässä päähän enemmän se, että huomasin jalkaoireiden löytyvän vakavien sivuvaikutusten listalta vasta nyt, vai lääkkeen yllättävä lopetus, minusta pieneltä tuntuvan sivuvaikutuksen takia. Toisaalta olin jo itsekin päättänyt, että kyseinen lääke vaihdetaan seuraavalla reumapolikäynnillä, joten tämä päätöshän vain aikaisti lääkkeen vaihtoa.

Erilainen polvi

Tänään aamulla polvi oli erituntuinen kuin eilen. Se oli vähemmän kipeä, mutta toisaalta paljon jäykempi. Sekä polven suoristaminen että koukistaminen tuntui tosi vaikealta. Polvi tuntui siltä, että jos sitä yrittää liikuttaa yhtään enempää, siihen sattuu paljon. En kuitenkaan kokeillut.

Päivällä soittelin ohjeita biologisten käyttämiseen vamman jälkeen. Kuulemma saa käyttää ihan normaalisti. Samalla puhelulla minun piti kysyä jalkapöytäoireistani, mutta unohdin. Kysyin sitten asiaa terveyskeskuksen reumahoitajalta, joka kehotti soittamaan polille. Eli huomenna otan jälleen puhelimen kouraan ja soitan reumapolille.

Työpäivän jälkeen ajoin naapurikuntaan uimahallille. Ajattelin vähän vesijuosta, mutta juoksuliike tuntui tosi epämiellyttävältä, joten tyydyin jumppaamaan polveen taivutuksia ja ojennuksia veden tukemana. Yllättävän  nopeasti polvi vertyi ja liikkuvuus palasi. Helpotus oli kuitenkin lyhyt aikainen ja jo pukuhuoneella polvi tuntui taas jäykältä.

Klenkka

Viime yönä sain nukuttua yllättävän hyvin. Polvi ei tykännyt kyljen kääntämisestä, mutta levossa paikallaan, se oli lähes kivuton. Valitettavasti vaan selkä ei erityisesti pidä paikallaan nukkumisesta, joten useampaan otteeseen sain ihmetellä, miten luuni järjestäisin, että saisin nukuttua.

Aamulla polvi oli kuitenkin huomattavasti eilistä parempi. Ei se missään nimessä kunnossa ole ja tämän päivän olenkin kulkenut melko tukevasti keppien tukemana. Kotosalla olen liikkunut jonkin verran myös ilman keppejä tai yhdellä kepillä. Yritän kuitenkin malttaa mieleni ja antaa tuolle jalalle mahdollisuuden parantua vähemmällä rasituksella.

Onni onnettomuudessa

Paluu flunssan töihin flunssan jälkeen ei mennyt ihan putkeen. Eilinen oli ihan normaali päivä, mitä nyt töitä oli vähintään riittävästi rästissä. Toisaalta myös pää tuntui levänneen viikon aikana ja sain poikkeuksellisen paljon aikaan.

Tämä päivä ei ollutkaan niin loistava. Tein erästä viikoittaista rutiinityötä, jonka yhteydessä onnistuin kaatumaan ja vääntämään polveni oikein huolella. Könkkäsin takaisin työhuoneelle ja ilmoitin työkaverille, että joku muu saa hoitaa kuvion loppuun. Kun siinä asiaa selviteltiin tarkemmin todettiin yhteisymmärryksessä, että polvea on syytä näyttää lääkärille.

Loppupäivän ohjelma koostuikin sitten terveysasemilla odottamisesta. Ensimmäisessä paikassa tuntui tapahtuvan koko ajan ja melko pian lääkärikin tuli jututtamaan minua. Tutkimusten jälkeen hänen mielestään polven sivuside oli hieman vammautunut, mutta sekin hoidetaan toistaiseksi konservatiivisesti. Varmuuden vuoksi polvi kuitenkin kuvattiin ja lääkärikin kysyi ohjeita isommasta sairaalasta.

Koska jokaisella pikkukylällä ei ole mielekästä pitää röntgeniä, jouduin lähtemään naapurikuntaan röntgenlaitteen luokse. Siellä kuvaus sujuikin kohtalaisen nopeasti ja päivän pisin odotus oli tämän terveysaseman aulassa taksia odotellessa. Taksilla sitten kotimökkiin pötköttämään ja huomenna työmaalle uusiin haasteisiin.

Täytyy todeta, että sain todella hyvää ja huolehtivaista palvelua molemmilla terveysasemilla. Ensimmäisellä jopa toinen hoitajista muisti minut - kävin joulukuussa hänen luonaan ihmettelemässä flunssaa. Ensimmäisellä ehdin olemaan lyhyitä hetkiä yksin, mutta odottavan aika ei tullut pitkäksi missään vaiheessa. Toisellakin asemalla sain vain positiivista palvelua.  Jälleen kerran pikkupaikkakuntien terveyskeskukset näyttivät kyntensä.

Nyt sitten seuraavat päivät tai viikot keskitytään kuuntelemaan polvea. Ainakin tällä hetkellä ilman keppejä käveleminen on lähinnä kaukainen haave. Toivotaan todella hartaasti, että polvi paranee pian ja pääsen taas liikuttamaan selkääkin. Vielä en uskalla lähteä edes uimahallille.

Tässä tilanteessa oli kuitenkin onni onnettomuudessa sikäli, että tilanteessa oli ainekset paljon pahempaan tapaturmaan ja paikkakin olisi voinut olla vaikeampi. Tällä erää lopputulos oli, etten saanut yhtään sairauslomapäivää - osa kiitoksesta kuuluu pääasiassa toimistotyölle. Taitaa minulla sentään olla joku suojelusenkeli matkassa.

Pitkähkö kävely

Pitihän sitä nauttia kauniista ja aurinkoisesta kevät päivästä. Niinpä innostuin kävelemään metsätietä pitkin tuonne vajaan viiden kilometrin päähän ja takaisin. Flunssa kyllä tuntui vielä suorituskyvyssä ja vauhti oli huomattavasti normaalia hitaampi. Kuitenkin liikkuminen tuntui hyvältä ja etenkin selkä piti lenkistä.

Selkä onkin ollut tämän päivän suurin harmi. Se herätti aamulla jo ennen antibiootin ottoaikaa ja jäykisteli huolella koko aamun. Helpotti kyllä lenkillä, mutta on taas iltaa kohti pahentunut. Odotan vähemmän innolla ensi viikkoa ja töitä, koska joudun kuitenkin istumaan ainakin jonkin verran.

Erilainen päivä

Nukuin viime yön huonosti. En tiedä oliko syyllinen selkä vai tämän päiväisen näyttelyn aiheuttama jännitys. Kuitenkin heräilin yöllä useaan otteeseen ja aamullakin nousin ylös kauan ennen herätyskellon soittoa. Yllättävästi en kuitenkaan tuntenut itseäni väsyneeksi.

Päivä kului sitten näyttelyssä mukavassa seurassa. Tällä kertaa menestystäkin tuli omalle porukalle vähintäänkin riittävästi, vaikka oma koira ei ihan täysosumaa saanutkaan. Sai sekin sen verran menestystä, että jatkamme näyttelyuraamme ainakin muutaman näyttelyn verran.

Voitto flunssasta?

Flunssa alkaa olla voiton puolella. Antibioottikuuria on vielä puolet jäljellä ja biologinen lääkekin on tauolla ainakin viikon päivät. Eilen ja tänään selkä on kertonut olemassa olostaan. Etenkin eilinen oli vaikea, koska olin vielä sen verran kipeä, etten jaksanut kamalasti liikkua. Istuminen ja makaaminen tuntuivat molemmat ikäviltä. Varsinaisesti selkä ei ollut lähelläkään pahimpia hetkiä, mutta muistutteli kuitenkin.

Yön nukuin sitten suosiolla kipulääkkeiden voimalla. Jälleen kerran aamu oli iltaa parempi, mikä on epätyypillistä reumaselälle. Aamulla selkä oli jäykkä, muttei se juuri kipuillut. Päivän mittaan selkä lisäsi kipuilua entisestään. Onneksi flunssa helpotti sen verran, että pystyin touhuilemaan hieman ja tuli selällekin liikuntaa.

Huomenna on sitten jo suunniteltua ohjelmaa. Kovasti toivon, ettei ohjelma heikennä oloa uudestaan, vaan tauti todellakin on voitettu tapaus. Ohjelmaan kuuluu myös melko paljon seisoskelua, joten toivon, ettei selkäkään kamalasti suutu moisesta.

Tauti kehittyy

Aamulla pitkien yöunien jälkeen heräsin melko pirteänä ja terveen oloisena. Mietin vakavissani töihin lähtöä huomenna. Mielipide kuitenkin horjui jo aamulla lumia lakaistessani. Tuntui, että pienikin rasitus sai kaiken liman liikkeelle ja olo oli todella kurja ja voimaton.

Päätin kuitenkin kokeilla jaksamistani vielä koiran kanssa lenkillä. Koira on ollut viime ajat todella vähällä liikunnalla ja tänään köpöttelin sen kanssa parisen kilometriä. Lenkilläkin huomasi, että vauhdin noustessa olosta tuli todella nopeasti kurja. Sai koira kuitenkin vähän revitellä ja minä varmuuden, etten ole vielä työkykyinen.

Tauti on tänään saanut taas uuden puolen. Lima tuntuu vihdoin lähteneen liikkeelle. Olen köhinyt ja aivastellut aivan eri tavalla kuin tähän saakka. Jos tämä olisi paranemisen alku. Ei limaa vieläkään varsinaisesti kiusaksi ole, mutta hyvä sen vähänkin on liikkua.

Tekniikan ihmelapsi

Aamulla sain itsestäni irti ja soitin reumapolille. Oli hoitaja kuulemma yrittänyt aamusta soittaa minulle päin, mutta ei ollut saanut yhteyttä. Mitä lie puhelin touhunnut. No pääsimme lopulta samalle linjalle ja hoitaja totesi, että jatkuvat flunssat saattavat olla aivan normaalia ja helpottaa ajan kanssa. Flunssakaudelle sattunut biologisten aloitus ei ainakaan helpota tilannetta. Ei varannut minulle mitään lääkäriaikaa, koska olen kuukauden kuluttua kuitenkin reumapolilla.

Tänään oli pakko lähteä kylille apteekkiin ja ruokakauppaan. Jo ajomatka tuntui todella raskaalta ja kaupassa asiointi kävi voimille. Kun perään lisättiin vielä säätö apteekissa, olin aika puhki, kun pääsin takaisin mökille.

Pienen huilaamisen jälkeen piti kuitenkin näyttää, että minulla on tekninen koulutus. Näyttötyöksi kelpasi auton lampun vaihto. Huomasin jo sunnuntaina sen palaneen, mutta vasta tänään muistin ostaa siihen lampun. Täytyy todeta, että isäni sanoista huolimatta lampun vaihto ei ollut kovin yksinkertaista. Kiitokset onnistuneesta lampun vaihdosta kuuluvat ehdottomasti googlelle ja nettisivulle, josta löytyi kuvalliset ohjeet. Nyt on autossa taas ehjät valot ja ehkä se on seuraavalla kerralla helpompaa.

Kokonaisuutena tänään on ollut huomattavasti parempi päivä kuin eilinen. En kuitenkaan ihan kunnossa ole, mutta jos olo jatkaa kohenemistaan tätä tahtia, pääsen todennäköisesti loppuviikosta töihin.

Unipäivä

Tämä päivä on mennyt pitkälti nukkuessa. Tauti tai lääkitys väsyttää melkoisesti. Limaa irrottavat lääkkeet ja aasialainen kanakeitto ovat saaneet rään liikkeelle ja tänään olenkin sitten joutunut niistämään paljon enemmän kuin koko vuonna yhteensä.

Iltapäivällä kävin koiran kanssa tekemässä pikku lenkin. Kovin oli voipunut olo, vaikka melko hissukseen kävelinkin. Oli vaan kertakaikkisen voipunut olo, ei sellainen kuumeinen tuskan hiki, vaan pelkästään väsynyt ja voimaton olo.

Aamulla oli sellainen olo, etten ymmärrä, miksi olen sairauslomalla enkä töissä, mutta päivän mittaan on tullut melko selväksi, ettei loma täysin hatusta heitettyä ollut. Olen nukkunut useammat päiväunet ja silti hereillä ollessa tuntuu, ettei meinaa jaksaa pysyä hereillä.

Antibioottikuurilla taas

Viime yö oli aika kamala hengityksen suhteen ja päätinkin lähteä heti aamiaisen jälkeen päivystykseen. Tällä erää hengitysoireiden syyksi epäiltiin flunssaa ja lääkäri löysikin poskionteloista selkeän tulehduksen. Lisäksi keuhkoista kuului joku hentoinen epämääräinen ääni. Röntgeniin en tällä erää päätynyt, koska se olisi vaatinut matkustamista kauemmas.

Nyt sitten ollaan taas antibioottikuurilla. Kauhulla odotan, mitä reuma sanoo tämän kertaisesta lääketauosta. Tähän saakka tauot eivät ole olleet erityisen helppoja. No ehkä on parempi olla murehtimatta sitä etukäteen ja keskittyä parantumaan nyt tästä taudista.

Kai se flunssa sitten tuli

Jälleen kerran aamulla olo oli hyvä, mutta päivän mittaan olo taas paheni. Koska aamulla olo oli hyvä, lähdin käymään lähikaupungissa ostamassa koiralle ruokaa ja itselleni vähän vaatteita. Takaisin tullessa alkoi olo taas heikkenemään ja jälleen kuumemittari hieman värähti.

Koira oli kuitenkin pakko lenkittää ja ajattelin lähteä käymään kokeilemassa lumikenkiä. Koskematon hanki ei kuitenkaan vielä kantanut, joten vaihdoin koiran lenkityksen tavalliseen kävelyyn. Kovin kauas ei menty ja hitaasti käveltiin, mutta silti lenkillä iski totaalinen voipumus. Lisäksi ylämäessä hengityskin tuntui paljon tavallista hankalammalta. Toivottavasti edessä ei ole flunssan lisäksi hengenahdistusepisodia.

Ollako vai eikö olla

Eipä tämä flunssa oikein osaa päättää tuleeko se päälle vai eikö tule. Välillä on hyvinkin voipunut ja väsähtänyt olo, välillä taas ihan normaali. Alan vähitellen toivoa, että jos flunssan on pakko kiusata, voisi tulla sitten kunnolla ja sairastuttaa oikeasti. Tällainen vähäinen kiusaaminen on äärimmäisen rasittavaa.