Onni onnettomuudessa

Paluu flunssan töihin flunssan jälkeen ei mennyt ihan putkeen. Eilinen oli ihan normaali päivä, mitä nyt töitä oli vähintään riittävästi rästissä. Toisaalta myös pää tuntui levänneen viikon aikana ja sain poikkeuksellisen paljon aikaan.

Tämä päivä ei ollutkaan niin loistava. Tein erästä viikoittaista rutiinityötä, jonka yhteydessä onnistuin kaatumaan ja vääntämään polveni oikein huolella. Könkkäsin takaisin työhuoneelle ja ilmoitin työkaverille, että joku muu saa hoitaa kuvion loppuun. Kun siinä asiaa selviteltiin tarkemmin todettiin yhteisymmärryksessä, että polvea on syytä näyttää lääkärille.

Loppupäivän ohjelma koostuikin sitten terveysasemilla odottamisesta. Ensimmäisessä paikassa tuntui tapahtuvan koko ajan ja melko pian lääkärikin tuli jututtamaan minua. Tutkimusten jälkeen hänen mielestään polven sivuside oli hieman vammautunut, mutta sekin hoidetaan toistaiseksi konservatiivisesti. Varmuuden vuoksi polvi kuitenkin kuvattiin ja lääkärikin kysyi ohjeita isommasta sairaalasta.

Koska jokaisella pikkukylällä ei ole mielekästä pitää röntgeniä, jouduin lähtemään naapurikuntaan röntgenlaitteen luokse. Siellä kuvaus sujuikin kohtalaisen nopeasti ja päivän pisin odotus oli tämän terveysaseman aulassa taksia odotellessa. Taksilla sitten kotimökkiin pötköttämään ja huomenna työmaalle uusiin haasteisiin.

Täytyy todeta, että sain todella hyvää ja huolehtivaista palvelua molemmilla terveysasemilla. Ensimmäisellä jopa toinen hoitajista muisti minut - kävin joulukuussa hänen luonaan ihmettelemässä flunssaa. Ensimmäisellä ehdin olemaan lyhyitä hetkiä yksin, mutta odottavan aika ei tullut pitkäksi missään vaiheessa. Toisellakin asemalla sain vain positiivista palvelua.  Jälleen kerran pikkupaikkakuntien terveyskeskukset näyttivät kyntensä.

Nyt sitten seuraavat päivät tai viikot keskitytään kuuntelemaan polvea. Ainakin tällä hetkellä ilman keppejä käveleminen on lähinnä kaukainen haave. Toivotaan todella hartaasti, että polvi paranee pian ja pääsen taas liikuttamaan selkääkin. Vielä en uskalla lähteä edes uimahallille.

Tässä tilanteessa oli kuitenkin onni onnettomuudessa sikäli, että tilanteessa oli ainekset paljon pahempaan tapaturmaan ja paikkakin olisi voinut olla vaikeampi. Tällä erää lopputulos oli, etten saanut yhtään sairauslomapäivää - osa kiitoksesta kuuluu pääasiassa toimistotyölle. Taitaa minulla sentään olla joku suojelusenkeli matkassa.