Asiat etenevät taas

Eilinen asioiden eteneminen vauhdilla jatkui tänään. Ennätin jo kirota, kun reumahoitaja ei soittanut ennen puolta päivää. Olin aivan varma, että lääkärin viesti oli hävinnyt eilisen puhelun ja tämän aamun välillä. Heti, kun olin asiasta valittanut kaverille, puhelin soi ja sihteeri kertoi, että olivat sopineet minulle biologisen aloituksen tiistaille. Näin olin toivonutkin. Aikarajakin oli melkoisen joustava, menen sinne ravitsemusterapeuttikäynnin jälkeen.

Eilinen uutinen on piristänyt mieltä jo melkoisesti ja tänään on ollut reuman suhteen huomattavasti parempi päivä. Toki paikat ovat kipuilleet melkoisesti, mutta kipujen kanssa jaksaa paremmin, kun tietää helpotusta olevan tulossa. 

Hoitoneuvotteluita

Tänään oli kauan odotettu päivä, jolloin ortopedi kertoo näkemyksensä polven vamman jatkohoidosta. Lääkäri soittikin - totuttuun tapaan myöhässä. Hänen näkemyksensä oli, että vammoille ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta jätti asian kuitenkin minun päätettäväkseni. Lopputulos oli, että hän laittoi minut leikkausjonoon.

Hänen puhelunsa jälkeen mietin, että yritänkö soittaa reumapolille soittoaikaa lääkärille, vaikka puhelinaika on aamupäivällä. Päätin kuitenkin olla soittamatta. Reumalääkäri kuitenkin yllätti minut soittamalla ihan oma-aloitteisesti illalla, jotta voidaan sopia hoidon jatkoista.

Melko pitkän keskustelun jälkeen päätettiin aloittaa biologinen lääkitys nyt, vaikka leikkaus on edessä. Alun perin hän oli sitä mieltä, että odotetaan tähystyksen ohi aloitusta, mutta ymmärsi näkemykseni ja kiireeni. Lopputuloksena huomenna reumahoitajan pitäisi soittaa minulle ja sovitaan lääkityksen aloitusajankohta.

Loppuillan vietinkin soittelemalla apteekkeihin ja etsimällä lääkettä. Ikävästi viikonloppu tulee sotkemaan kuvioita ja lääkkeen saaminen alkuviikkoon oli melkoisen hankalaa. Onneksi sitä loppupeleissä löytyi varastosta yhdestä apteekista. Nyt aloittamisen määrittelee reumahoitajan aikataulu.

Mieliala laskusuunnassa

Työmatkalla heräsin tosiasiaan, että mielialani on viime aikoina ollut todella matalalla. Mielialanlasku on ihan ymmärrettävää, koska viime aikoina on tullut eteen melkoisesti sulateltavia asioita. Osa on ollut positiivisia ja osa negatiivisia. Joka tapauksessa kaikki ne syövät henkisiä voimavaroja ja jossain kohti voimavarat yksinkertaisesti loppuvat.

Minä huomaan itsessäni, että syömisten hallinta vaikeutuu huomattavasti, kun mieliala on matalalla ja näin on käynyt nytkin. Toisaalta poden huonoa omaa tuntoa kaikesta syömisestäni, mikä osaltaan lisää järjettömissä syömisiä. Tämä puolestaan näkyy sekä vaa'alla että jaksamisessa. Negatiivinen oravanpyörä on valmis.

Nyt pitäisi vaan jostain löytää tapa kääntää pyörän pyörimissuuntaa. Olen moneen kertaan huomannut, että oravanpyörä voi olla myös positiivinen, jossa positiiviset asiat ruokkivat toisiaan.

Huomaan myös monessa kohti aliarvioivani pystymistäni ja toisaalta koen harvoin onnistumisen tunteita. En edes jaksa alkaa ratkoa mitään monimutkaisempia ongelmia, joka myös vähentää henkisesti tärkeitä onnistumisia. Nämä taitavat olla ihan perinteisiä masennuksen oireita. Vielä on kuitenkin olemassa usko paremmasta tulevaisuudesta. Haluan uskoa, että asioiden ratketessa vähitellen, mielialakin lähtee paranemaan.

Unta etsimässä

Yöunet ovat viime aikoina jääneet melko vähiin. Osin syy on ollut järjettömissä aikatauluissa. Niinäkin öinä, joina olen ennättänyt nukkumaan hyvin, yöunen laatu on ollut varsin huonoa. Vähitellen alan olla valmis selvittelemään tätä asiaa lääkärin kanssa. Tällä hetkellä on vain niin monta avointa asiaa, etten jaksa ottaa kuvioon enää yhtään lisää.

Tänään viimeistään tuli selväksi, ettei viime viikolla selkään pistetty kortisonipiikki osunut kohdalleen. Nyt vain odottelen ortopedin soittoa ja sen perusteella yritän saada pistosajan ensiviikolle lääkärille, joka sen osaa pistää. Päivä päivältä selän kanssa temppuilu ärsyttää vain enemmän.

Terveystarkastus

Tänään oli jännittävä päivä. Kävin työhöntulotarkastuksessa uuden työpaikan tiimoilta. Tunnin verran jutusteltiin hoitajan kanssa ja sen jälkeen varattiin aika lääkärille, koska olen kuitenkin kroonisesti sairas. Olin ajatellut tarkastuksen olevan läpihuutojuttu, mutta ei se sellainen ollutkaan. Nyt saan jännittää reilun viikon, että mitä lääkäri asiasta sanoo.

Terveystarkastus aiheutti melkoisesti ajelemista. Kun vihdoin pääsin mökille, selkä alkoi olla melkoisen lopussa enkä olisi jaksanut ajaa kovinkaan paljon pidemmälle. Nytkin jouduin pitämään taukoja kolmen vartin välein, kun istuminen muuttui vaikeaksi.

Näyttelyä

Toisinaan ihminen tekee päätöksiä, jotka eivät jälkikäteen tunnu kovin viisailta. Näin minäkin tein reilu kuukausi takaperin; ilmoitin koirani näyttelyyn, vaikka itse liikuin keppien varassa. No näyttelypäivä tuli ja minäkin pääsin koirineni paikalle. Vaikken enää keppejä käytäkään, en pysty liikkumaan normaalisti.

Tällä erää olin henkisesti valmistautunut menemään kehäänkin, mutta onneksi yksi kaveri esitti koiran laatuarvostelussa. Pääsin minäkin kehään käsiparien loppuessa. Hienoin tuloksin sai lähteä kotiin helteisen päivän jälkeen. Ehdottomasti kannatti, vaikka aamulla mietinkin reissun järkevyyttä.

Polvi on nyt parina päivänä rasittunut selvästi, vaikken mielestäni ole rasittanut sitä normaalia enempää. Kuitenkin tänäänkin illalla polvi oli jopa hieman turvoksissa eikä käveleminen ilman polvitukea ollut mitenkään miellyttävää. Kun kuvioon yhdistetään jäykistelevä selkä, alkaa taas olo olla melkoisen rikkinäinen.

Kaupunkipäivä

Viikonlopun kunniaksi ajelin tänään välttämättömyysostoksille naapurikaupunkiin. Koska pelkkä ostosreissu tuntui huonolta syyltä moiseen ajeluun, kävin myös uimassa, kun paikallinen uimahalli on viikonloppuisin auki toukokuun loppuun eli tänä viikonloppuna on viimeinen mahdollisuus uimiseen.

Polvi hermostui uimisesta melkoisesti, vaikka en uinut rintauintia kuin 50 metriä. Uimisen jälkeen polvea sai varoa jokaisella askeleella. Polvituki helpotti hieman tilannetta, mutta ei sekään täysin arkuutta poistanut.

Kävi mielessä, voiko tieto polven vaurioista lisätä kivun tuntemusta. Ehkä sitä ainakin hieman herkempi kivulle polvessa. Toisaalta polvi on ollut muutaman viikon jo melko kivuton, joten tuntuu aika ihmeelliseltä, että se juuri nyt alkaa taas oirehtia. Toisaalta antaapa jotain taustatukea ensiviikon lääkärin puheluun.

Huonompi päivä

Nukuin yöni yllättävän hyvin. Selkä oli kuitenkin sen verran kipeä, että olen ilmeisesti nukkunut koko yön täysin paikallani. Ainakin puhelimen unenseuranta ja aamun olo puhuvat sen puolesta. Aamulla kävin melkoisen taistelun, että pääsi ylös sängystäni, koska pienikin liikahdus sai kyyneleet silmiin. Onneksi selkä helpotti todella nopeasti, kun pääsin liikkeelle.

Työpäivän aikana selkä kesti yllättävän hyvin, vaikken sitä erityisesti varonutkaan. Pitkää istumista se ei kestänyt, mutta sen kanssa kuitenkin pärjäsi. Polvi onkin oikutellut selänkin puolesta. Jostain syystä se on pettänyt alta useampaan otteeseen ja se oli illalla jopa hieman turvoksissa.

Mielialani on tänään ollut poikkeuksellisen alhaalla. En tiedä, mikä mielialaa on laskenut, mutta tänään olen tuntenut itseni ihmisenä huonoksi. Yleensä en tähän sorru enkä tiedosta olevani masentunut. Toivon todella, että tämä on vain joku hetkellinen mielialan muutos.

Piikillä

Reumalääkärin eilisen ohjeen mukaan selvittelin mahdollisuutta saada piikki selkään täkäläisestä terveyskeskuksesta. Vastaanottohoitaja ei ollut kamalan luottavainen siihen, että lääkäriltä saisi piikin, mutta antoi kuitenkin ajan, että saan jotain ensiapua tuolle selälle.

Lääkäri olisi halunnut kirjoittaa minulle kortisonikuurin, mutta ymmärsi täysin, miksi en sitä halua. Hetken neuvottelun jälkeen pisti kuitenkin kortisonipiikin, koska se on ennenkin auttanut. Tällä erää ei tosin käyttänyt puudutteellista kortisonia, joten pistospaikka on ollut kipeä piikistä lähtien. Toivottavasti kuitenkin auttaa, koska muuten kärsimys meni täysin hukkaan.

Odotetaan - taas

Tänään oli odotettu reumalääkärin soittoaika. Odotin soittoa jo aamusta, vaikka ilmoitettu aika oli iltapäivällä. Kokemus on aiemmin osoittanut, että lääkäri ei taatusti soita annettuun aikaan. Ei soittanut nytkään, tosin tällä erää soitto tuli vasta soittoaikaa myöhemmin. Jaksan edelleen ihmetellä, miksi lääkärille ylipäätään annetaan tarkka soittoaika, josta lääkäri ei pysty pitämään kiinni.

Reumalääkäri kertoi hermoratatutkimuksesta sen, minkä jo tiesinkin. Siis ei löytynyt hermoista mitään vikaa. Samaa rytinää lääkäri kertoi myös polven magneettikuvan tulokset. Polvesta löytyi useampikin vamman aiheuttava vaurio. Reumalääkärin näkemys oli, että polvi tarvitsee tähystystä, mutta ortopedihan sen päätöksen lopulta tekee.

Koska polvesta löytyi selkeitä vammoja, reumalääkäri ei halunnut aloittaa vielä biologista lääkitystä. Alkaa vähitellen nyppiä tuo biologisen lääkityksen siirtyminen jatkuvasti kauemmas. Kävi jo mielessä, että lääkäri ei sitä haluaisi aloittaa, muttei saa sanottua sitä ääneen. Luultavasti kuvittelen, onhan kaikille aloituksen siirroille ollut perusteltu syy.

Vessa on ystävä

Viikonloppuna ennätin jo ihmetellä, miten vatsani ei suutu tästä antibioottikuurista lainkaan. Edellisen kerran, kun söin tätä lääkettä, suolistolla oli mielipide jo kolmantena päivänä.

Nyt kuuria oli takana jo viikon verran ennen kuin ripuli eilen aamulla alkoi. Vatsa tosin päätti sitten ottaa kerralla takaisin kaiken, mitä se oli joutunut kestämään ja valveilla oloajan pisin tauko vessakäyntien välillä taisi olla kolme varttia. Iltaa kohden suolisto alkoi myös kehittää kaasuja ja kramppailla. Välillä oli todella vaikea löytää hyvää asentoa ja ajatus sikiöasennossa nyyhkyttämisestä kävi mielessä useampaankin otteeseen.

Tietysti olin sopinut illaksi koiran trimmauksesta, joten jouduin vielä ajelemaan autolla useamman tunnin. Välillä oli pakko käydä puskassa, ettei tarvinnut tehdä housuun. Kotiin lähtiessä kasvattaja vielä huolehti, miten minä pystyn ajamaan takaisin mökille. Pystyinhän minä, kun ajelin rauhassa ja pidin tarvittaessa taukoja.

Kotimatkalla mietin muutamaan otteeseen, mitä yöstä mahtaa tulla, kun vatsassa korvensi ja alkoi olla jo etova olo. Ajatuskin iltalääkkeiden ottamisesta tuntui vastenmieliseltä, joten jätin ne suosiolla ottamatta ja kaivoin yöksi ämpärin sängyn viereen. Koska olo oli myös kuumeinen, päätin tyrkätä mittarin kainaloon, mutta mittarin mukaan en kuumeillut.

Yllättäen vatsaoireet tuntuivat helpottavan välittömästi, kun pääsin sänkyyn pötkölleni. Vaikka olin varautunut vaikeaan yöhön, sain nukuttua todella hyvin. En edes kipulääkkeitä arvannut ottaa illalla, joten hyvä yöuni yllätti.

Aamulla tiesin kyllä, että kipulääkkeet olivat ottamatta, mutta vessaan juostessa ei paljon tuntenut sääliä muita kipeitä paikkoja kohtaan. Vasta hampaiden harjauksen jälkeen ennätin miettimään, mihin kaikkialle sattuukaan. Loppupeleissä sekä selkä että pienet nivelet olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Aamupäivällä soitin terveyskeskukseen ja pyysin lupaa antibioottikuurin keskeyttämiseen vatsaoireiden vuoksi. Sain luvan ja tänään vatsa on ollut huomattavasti ystävällisempi. Ei se kunnossa vieläkään ole ja on se oireillut vähintäänkin kotitarpeiksi, mutta vessassa ravaamista on saanut huomattavasti vähentää.

Iltaa kohden puolestaan alkoivat selkä ja muut nivelet kipeytyä. Ilmiselvästi se tulehduskipulääke on tarpeeseen ja otan sen tänään varmuuden vuoksi, vaikka mahassa alkaakin tuntua ärsytystä. Toivottavasti ärsytys kuitenkin pysyisi poissa siihen saakka, kun biologinen lääkitys jälleen aloitetaan.

Mökkiasumisen hyviä puolia

Aamulla liki yhdentoista tunnin yöunien jälkeen pääsin nauttimaan keväisen toukokuun parhaista puolista. Ulkona oli lämmintä yli 20 astetta ja siirryinkin juomaan aamukahviani terassille. Pieni tuulenviri hätisti hyttyset, koski kohisi kilpaa lintujen laulun kanssa. Totesin, että jos tarvitsisi määritellä onni, tämä voisi olla aika lähellä sitä.

Yön nukuin huonosti ja aamullakin selkä oli melkoisen kipeä. Kuitenkin riittävän kipulääkityksen ja rauhallisen kävelyn myötä päivä on ollut melko siedettävä. Tosin kamalan pitkään en tämän kaltaisia päiviä jaksa.

Olen luonut kamalasti toiveita keskiviikkoiselle lääkärin puhelulle. Toivottavasti edes osa toiveista toteutuu. Pahimmillaanhan lääkäri voi todeta, että reumalääkitys on nykyisellään kunnossa ja sitä ei ole syytä muuttaa. Toisaalta hän voi olla myös sitä mieltä, että biologista lääkettä ei ole syytä vaihtaa, koska enmg oli normaali. Ei pitäisi maalata piruja seinille, mutta niin monesti olen tämän taudin kanssa joutunut pettymään.

Apuvälineiden vastustaminen

Jossain kohti rikoin useamman kalliin ja painavan lautasen pudottamalla. Yksinkertaisesti eivät pysyneet kipeissä käsissä. Jo ensimmäisen lautasen rikkoonnuttua keksin ongelmaan ratkaisun - muovilautaset. Kuitenkin meni vielä kuukausia ja monia rikottuja lautasia ennen kuin annoin periksi ja ostin lautaset. Vetkuttelin sen takia, että koin lautasten hankkimisen olevan periksi antamista taudille. Olihan se sitä, piti muuttaa totuttuja tapoja, koska en vaan pystynyt totuttuun.

Toisen taistelun kävin fysioterapeutin suositellessa tukipohjallisia. Minulle on jo lapsesta saakka todettu, miten minulla on lattajalat. Olin siihen saakkakin pärjännyt ilman erikoispohjallisia, joten miksi jonkun reuman takia, tarvitsisin moisia. Päätin kuitenkin ottaa ne kokeiluun, koska sain ne yhteiskunnan laskuun. Nykyään en pysty ymmärtämään, miksi niiden hankkiminenkin oli näin vaikeaa.

Olen myös käynyt useampaan otteeseen taistelua samasta asiasta kipulääkkeiden kanssa. Toisinaan kyse on taistelusta ottaako lääke vai ei. Nykyään tätäkin taistelua tulee käytyä harvemmin. Toinen toistuva taisteluaihe on kipulääkityksen tehostaminen. Jostain syystä minun on todella vaikea pyytää lääkäriä vaihtamaan kipulääkettä. Monesti käytössä oleva kipulääke on auttanut edes jonkin verran, mutta uusi voisi auttaa enemmän. Koen kuitenkin valittavani turhasta.

Vielä on paljon apuvälineitä, joita en ole hankkinut, koska koen sen olevan taas periksi antamista. Tavaroiden nosteluun lattialta on saatavilla pihtejä. Pitkävartinen kenkälusikka auttaisi kankeina päivinä kenkien laitossa. Fysioterapeutti ehdotteli rannetukia ranneoireita helpottamaan. Lista tuntuu olevan loputon. Toisaalta kokemus biologisista lääkkeistä osoitti, että olen lähes oireeton, jos lääkitys on kohdallaan.

Kun kipu näkyy

Yön uniseuranta kertoi, että olen nukkunut yöni todella levottomasti. Pisin pätkä, jonka olen ollut paikallani, taisi olla puolisen tuntia. Ilmeisesti selkä on vaatinut jatkuvaa liikettä, vaikken olekaan käynyt valveilla liikkumisen yhteydessä. Sekin hetki todennäköisesti koittaa piakkoin, koska selkä tuntuu vain kipeytyvän kipeytymistään. Kipu paikantuu selkeästi tuonne vasemman SI-nivelen seutuville.

Aamulla töissä kävellessäni parikin työkaveria kysyi, miksi näytän niin tuskaiselta. En ajatellut olevani niin kipeä, mutta ilmeisesti selän oireilu näkyi myös ulospäin. Polvikin on ollut tänään poikkeuksellisen ärhäkällä päällä, joten alan taas uskoa olevani kipeä. Jostain syystä olen viime viikkoina epäillyt kuvitelleeni kaikki oireet, koska olo on ollut melko hyvä, vaikka biologinen lääke on ollut pitkään tauolla.

Posti toi tänään myös positiivisia uutisia. Vakuutusyhtiö oli päättänyt, että polven vamma oli työtapaturma ja korvaa ainakin Savossa polvesta aiheutuneet kulut. Yli kaksi kuukautta asian päättämiseen meni, mutta nyt ainakin osa kustannuksista menee vakuutusyhtiölle. En vielä tiedä, mikä kaikki vakuutusyhtiön piikkiin menee.

Sananen valittamisesta

Olen joskus ennenkin maininnut, että päätin jo alle kouluikäisenä jättää valittamisen muille. Seurasin liian läheltä mummini valittamista ja päätin, että minun läheisteni ei tarvitse kestää samaa minulta. Tämä päätös on pitänyt liiankin hyvin, mutta se on tuonut myös toisen puolen asiasta. Olen viimeisen kuukauden aikana kuullut useammaltakin ihmiseltä ihmettelyä siitä, miten vähän valitan. Kummasti tämäkin on pirstänyt mieltäni.

Tuttavapiirissäni on myös ihmisiä, jotka kertovat kaikille, miten huonosti heillä menee. Tällainen krooninen valittaja tuntuu olevan todellinen tunnelman tappaja. Asiasta saa, ja jopa pitää, valittaa, mutta jatkuva valittaminen käy lähipiirillekin äkkiä raskaaksi.

Lisäksi uskon vakaasti, että oma asenne ratkaiseen paljon. Jos kaikista asioista kokee tarpeelliseksi valittaa ja miettiä vain huonoja puolia, asiat saavat varmasti isomman merkityksen. En tiedä saako siitä joku energiaa, mutta ainakin minusta on helpompi elää, kun ei täysin vaivu vaivojensa pauloihin.

Kortisonipiikin teho

Pääsin eilen illalla nukkumaan ajoissa ja nukuinkin hyvin aamuyöhön saakka. Joskus neljän aikaa kuitenkin heräsin ja sen jälkeen nukuin lyhyitä pätkiä. En tiedostanut, mistä huono uni johtui ennen ylös nousemista. Huhtikuun alussa pistetyssä SI-nivelessä tuntui painostava kipu.

Kipu paheni päivän mittaan ja iltapäivällä autossa istuminen töyssyisellä tiellä tuntui todella kivuliaalta. Autoreissun jälkeen piti kaivaa kipulääkettä, jotta selvisin loppupäivästä. Illan lenkki piti keskeyttää, koska käveleminen väänsi niveltä melko kivuliaasti.

Tässä oli jo muutama viikko hyvää kivutonta aikaa viimeisimmän kortisonipiikin jälkeen. Pitänee muutama päivä kuulostella tuota selkää ja varmaankin ensi viikolla selvitellä, mistä siihen saisi piikkiä. Tosin toivon, että biologinen lääkitys saataisiin käyttöön ennen kuin piikkiä tarvitaan. Tältä viikolta jää solumyrkkykin ottamatta tuon antibioottikuurin takia.

Paluu arkeen

Lähes viikon terveydenhoitovapaan jälkeen palasin tänään sorvin ääreen. Päivä ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan ja päivä olikin paikasta toiseen hyppäämistä. Vaikka olen liikkunut päivän mittaan vähemmän kuin viime aikojen keskimääräisenä päivänä, polvi päätti suuttua ja vihoitella koko illan. Jos tietäisin, mikä oli polvelle liikaa, voisin ehkä välttää ylirasitusta.

Poskiontelotulehdus on puolestaan loistanut poissaolollaan. Aamulla herätessä olo oli aivan erilainen kuin eilisaamuna. Koko päivänä olo ei ollut tukkoinen ihan työpäivän loppua lukuunottamatta. Pääsin kuitenkin kotiin ja huuhtelemaan ontelot, joten sekin tuska oli hyvin lyhyt. Toivottavasti tämä tauti ymmärtää parantua näin helposti.

Ristiriitaisin tunnelmin

Tänään oli kauan odotettu päivä ja hermoratatutkimus. Sinällään tutkimus ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin, mutta menen paljon mieluummin viidesti magneettikuvaukseen kuin uudelleen tuohon tutkimukseen. Tutkimuksessa ei löytynyt viitteitä hermovaurioista, joten jalkojen oireet johtuvat jostain muusta. Nyt sitten odotellaan reumalääkärin näkemystä hoidon jatkosta.

Tutkimustulos on taas sellainen, että saan käydä muutaman päivän kamppailua itseni kanssa. Eihän se mukavaa olisi, jos jotain vakavaa ja mahdollisesti parantumatonta olisi löytynyt. Toisaalta taas tuli liitettyä yksi oire listaan selittämättömistä oireiluista.

Syy viikonloppuna vaivanneelle huonolle ololle löytyi jälleen poskionteloista. Tällä kertaa molemmissa vahva tulehdus, joka ilmeisesti yleiskunnon lisäksi vaikutti lämmönsääntelyyn. Yllättäen jo ensimmäinen antibioottitabletti auttoi ja illalla olo oli melkein hyvä. Toivotaan, että tämä jää viimeiseksi poskiontelotulehdukseksi, koska seuraavaa lääkäri uhkasi tutkia tarkemmin.

Äitien päivän viettoa

Lämmintä on taas pidetty ja olo on ollut ihan yhtä kurja kuin eilenkin. Tänään kuitenkin hankkiuduin koiran kanssa lenkille, mutta lenkin jälkeen oli vielä karmeampi olo. Illalla lääkkeiden oton yhteydessä mittasin kuumeen ja lämpöä oli jälleen, vaikka aamulla mittari näytti ihan normaaleita lukemia.

Äitien päivää vietettiin syömällä hyvää ruokaa. Muuten ei moista juuri juhlittu. Toki äiti lahjottiin, mutta muuten äitien päivä on lähinnä tavallinen sunnuntai. Minua alkaa rasittaa tämä vanhempien nurkissa majailu ja olen erittäin tyytyväinen, että pääsen huomenna lähtemään takaisin Savoon.

Huono olo

Minulla on tänään ollut koko päivän todella vetämätön olo. Ajattelin moisen johtuvan helteestä, mutta iltaa kohti poskiontelot alkoivat oireilla ja muutenkin tukkoisuus lisääntyi. Kuumemittarin ymmärsin työntää kainaloon vasta, kun iltakipulääkkeen jälkeen nousi hiki pintaan. Mittari näytti siinä kohti lievää lämmönnousua, joten veikkaan, että ennen lääkettä lämpö oli kuumeen puolella. Johan minä useamman hetken olinkin terveenä.

Turvakokeissa

Koska kerrankin olen tällä suunnalla, kävin reumalääkityksen turvakokeissa aamulla. Oikeastaan ne olisi pitänyt ottaa vasta loppukuusta, mutta eipä noista ennenkään kovin tarkkoja ole oltu. Pitkästä aikaa sain huonon kokemuksen näytteenotosta. Olen jo pidemmän aikaa osannut sanoa harjoittelijoille, etteivät saa pistää. Tällä erää hoitaja oli tavanomaista harjoittelijaa vanhempi, joten mieleenikään ei tullut, etteikö näytteenotto onnistuisi. No seitsemännellä pistolla ja kolmannella pistäjällä löytyi suoni.

Epäonnisen labrareissun jälkeen lähdin kaverin kanssa koirapuistoon juoksuttamaan koiria. Tosin koirapuistossa oli tällä erää sellaista sakkia, ettemme uskaltaneet laskea omiamme joukon jatkoksi. Päädyimme siis hiekkamontulle rikkomaan lakia. Kerrankin jopa minun koirani innostui juoksemaan ja minäkin kävelin jonkin verran. Illalla polvi oli sen verran turvoksissa, että se selvästi rasittui reissusta.

Iltapäivällä sain reumahoitajalta turvakoetulokset. Tulokset näyttivät pitkälti samalta kuin ennen biologista lääkitystä. Tulehdusarvot ovat jälleen noususuunnassa ja muutama muukin merkki kertoi maallikolle, että reuma on aktivoitumassa. Katsotaan, vaikuttavatko muutokset uuden biologisen lääkityksen aloitukseen.

Metsässä

Selkä oli koko yön hankala ja tänään oli pakko yrittää keksiä jotain keinoja sen lepyttämiseksi. Aloitinkin aamun puolentoista tunnin metsälenkillä. Selkä piti moisesta ajatuksesta, mutta polvi ei. Vähän toista tuntia polvikin kesti hyvin, mutta kävely asfalttia pitkin kotiin tuntui jo epämiellyttävältä.

Loppupäivä menikin sitten polvea lepuuttaessa. Ei se ihan rajattomasti menoa kestä, vaikka kotona sen kanssa käveleekin jo ilman tukea. Liikkumaan ei vielä ole mitään asiaa ja portaatkin tuntuvat epämiellyttäviltä.

Selkä tulee uniin

Yöllä näin unta, että selkääni pistettiin neljä kortisonipiikkiä. Yksikään piikki ei ollut kivuton, mutta piikkien jälkeen olo helpottui. Taisi selkä oireilla melko rankasti, kun pääsi uniinkin saakka.

Ei selkä ollut kunnossa päivälläkään eikä melkein 400 kilometrin ajelu ainakaan helpottanut tilannetta, joten iltaa kohti selkä kipeytyi edelleen. Olihan se hyvä jo melko pitkään.

Illalla oli polven magneettikuvaus ja pääsin jälleen pötköttelemään kuvauslaitteeseen. Oli sama hoitaja, joka kuvasi selän pari viikkoa sitten ja sovittiin, että ainakaan hän ei kuvaa minua taas kahden viikon kuluttua.

Tuubissa pötköttely oli huomattavasti vaikeampaa kuin edellisellä kerralla. Makaaminen sattui selkään ja paikallaan pysyminen tuntui kohtuuttoman vaikealta ja yksi kuvasarja jouduttiin uusimaan, koska en pysynyt paikallani. Kuvauksen jälkeen en meinannut päästä ylös pediltä, koska nouseminen sattui sen verran rankasti selkään.

Usvassa

Aamulla herääminen oli poikkeuksellisen vaikeaa. Torkutin melkein tunnin. Kun viimein sain luuni ylös sängystä, oli jo kiire. Jostain syystä myös koko päivä on mennyt, kuin en olisi herännyt ollenkaan. Kävin koko työpäivän poikkeuksellisen hitaalla ja muutenkin olo oli kuin olisin kävellyt sumussa.

Äkkiä tuli mieleen kaksi syytä moiseen väsymykseen. Toinen on huonosti nukutussa yössä ja toinen lääkkeissä. Kuitenkin nukuin yöni poikkeuksellisen hyvin ja heräilemättä. Illalla otin normaalit iltalääkkeet, mutten mitään, mikä selittäisi näin väsyneen olon. 

Nyt suunnittelen käyväni ajoissa nukkumaan ja nukkuvani pitkät yöunet. Jos se poistaisi edes osan tästä väsymyksestä olisin melko tyytyväinen. Toivottavasti tällaisia päiviä ei tule heti perään uusia.

Lähes terve polvi

Polvi oli tänään niin kivuton, että jopa unohdin sen olevan vammautunut. On todella mukavaa päästä tekemään myös niitä mukavia työtehtäviä, joihin kuuluu liikkumista. Kävin tänään ensimmäistä kertaa polvivamman jälkeen ajelulla työkaverin kanssa ja tulihan siinä keskusteltua huomattavan paljon asiaakin. Vasta autossa tajusin, miten ikävä minulla onkaan ollut näitä reissuja.

Illalla lähdin koiran kanssa koirapuistoon ja sujuvasti unohdin laittaa polvituen. Otin sen työpäivän jälkeen hetkeksi pois, että iho saisi hengittää. Puistossa seistessä ja kävellessä sitten muistin, että minulla tosiaan on vammautunut polvi. Reissun jälkeen polvi oli ehkä hieman turvoksissakin.

Sadepäivän ratoksi

Toisinaan tasaiset sateet ovat hyväksi. Tällä erää en joutunut potemaan huonoa omatuntoa, etten viettänyt aikaani pihalla nauttien. Tämän sadepäivän käytin hyväkseni laskemalla matkakustannuksia verottajalle. Ei ollut liian helppoa, koska olen viime vuonna asunut virallisesta kahdella paikkakunnalla ja ollut koulutukseen liittyen kahdella paikkakunnalla. Tämän lisäksi työvoimapoliittinen koulutus tuo oman järjestelynsä verovähennyksiin. Neljä tuntia meni ja sitten laskelma oli valmis. Enää tarvitsee ilmoittaa asia verottajalle, mikä ei ole ihan yksinkertainen tehtävä.

Illalla sade hieman helpotti ja minä pääsin nauttimaan sadesään lenkkeilystä. Valitettavasti tuo lenkkikaverini ei ole erityisen innokas sadesäällä. Minusta mukava kevätsade on miellyttävä lenkkeilysää. Ilman on puhdasta ja hapekasta eikä kaduilla tule liikaa ihmisiä vastaan. Koiran raahaaminen perässä vie osansa sadelenkkeilyn iloista.

Kaakeleita laskemassa

Vapaapäivän kunniaksi päätin tänään lähteä uimahallille kokeilemaan vesiliikuntaa. Vesijuoksu sujui jo melko helposti, mutta koska se on kuolettavan tylsää, päädyin kokeilemaan myös uintia. Rintauintipotkut tuntuivat polvessa melko ilkeiltä, joten en uinut rintaa kuin yksittäisiä altaanmittoja. Vaparipotkusta taas ärtyivät jalkapöydät. Uin kuitenkin kilometrin lähinnä käsivedoilla. Aikaa uimiseen meni huomattavan paljon, mutta altaasta noustessa oli silti itsensä voittanut olo.

Samalla reissulla nautiskelin myös kauppojen kiertelystä. Vaikka kävelin päivän aikana reilut 15 000 askelta, polvi ei juuri kipeytynyt. Ilmiselvästi polvituki oikeasti auttaa. Näyttäisi, että arjen askareista selviää melko kivuttomasti tuen avulla. Kovin syviä kyykkyjä en ole tuen kanssa yrittänyt, mutta esimerkiksi portaiden kulkeminen onnistuu kivuttomasti.

Jostain syystä kuivat silmät ovat kiusanneet minua melkoisesti. Olen joutunut tiputtelemaan tippoja oikein urakalla ja siitä huolimatta silmäoireet ovat häirinneet. Piti käydä apteekistakin tyhjentämässä silmätippareseptit. Minulla ei ole mitään allergiaa ollut ainakaan edellisinä vuosina, mutta voihan tämä olla siitepölyihin liittyvää tai aivan sattumaa.

Selän tuomio

Sain tänään viime viikolla tehdyn selän magneettikuvauksen tulokset. Ei löytynyt mitään langettavaa eikä selitystä noille jalkaoireille. Reumalääkäri ei syönyt minua puhelimitse, kun kerroin, etten ole aloittanut biologista lääkettä. Päätettiin pitää se tauolla hermoratatutkimukseen saakka, jos vaan mahdollista.

Työpäivän jälkeen kävin hakemassa matkahuollosta polvituen ja lähdin saman tien kokeilemaan sitä lenkille. Polvi kipuili työpäivän jälkeen ja ajatuskin lenkistä koiran kanssa tuntui epämiellyttävältä. Päätin kuitenkin kokeilla, miten paljon polvituki oireita helpottaa. Päädyin kävelemään puolentoista tunnin lenkin eikä polvi kipeytynyt siitä juuri lainkaan. Tuki auttoi todella paljon.

Työn parissa

Päätin lopettaa sairauslomani pitämisen ja olin tänään töissä. Tällä erää pääsin jo liikkumaan työpaikallani jonkin verran. Mieli piristyi kummasti, kun pääsin pois työpöytäni takaa. Liikkumisella oli kuitenkin hintansa ja polvi kipeytyi selvästi iltaa kohden. Illalla se tuntui olevan jopa turvoksissa. No ehkä siitä kuitenkin tulee vielä kelvollinen.

Iltaa kohti aloin panikoida huomista reumalääkärin puhelua. Hän soittaa huomenna ja kertoo selän magneettikuvauksen tulokset. Tulokset toki jännittävät itsessään. Toinen jännityksen aihe on lääkärin suhtautuminen lääkitykseeni. Hän määräsi minut aloittamaan biologisen lääkkeen uudelleen, mutta minä en ole sitä aloittanut. Tämä täytynee tunnustaa lääkärille. 

Polven ehdoilla

Eilen ja tänään olen uskaltautunut kävelylenkille ilman keppiä. Sekä eilen että tänään lenkki on ollut polvelle hieman liian pitkä. Viimeisen kilometrin olen selvästi varonut polvea. Vähän kipua tuntuu polvessa, mutta huomattavasti enemmän varominen vaikuttaa toisen jalan isoihin niveliin.

Lisäksi polven väsyessä polvi on myös tavanomaista epävakaampi. Toivon kovasti, että tähän saa apua polvituesta. Toisaalta luotto polveen on edelleen melko rajallista. Toivottavasti sekin paranee, kun polvea pääsee käyttämään enemmän.