Jossain kohti rikoin useamman kalliin ja painavan lautasen pudottamalla. Yksinkertaisesti eivät pysyneet kipeissä käsissä. Jo ensimmäisen lautasen rikkoonnuttua keksin ongelmaan ratkaisun - muovilautaset. Kuitenkin meni vielä kuukausia ja monia rikottuja lautasia ennen kuin annoin periksi ja ostin lautaset. Vetkuttelin sen takia, että koin lautasten hankkimisen olevan periksi antamista taudille. Olihan se sitä, piti muuttaa totuttuja tapoja, koska en vaan pystynyt totuttuun.
Toisen taistelun kävin fysioterapeutin suositellessa tukipohjallisia. Minulle on jo lapsesta saakka todettu, miten minulla on lattajalat. Olin siihen saakkakin pärjännyt ilman erikoispohjallisia, joten miksi jonkun reuman takia, tarvitsisin moisia. Päätin kuitenkin ottaa ne kokeiluun, koska sain ne yhteiskunnan laskuun. Nykyään en pysty ymmärtämään, miksi niiden hankkiminenkin oli näin vaikeaa.
Olen myös käynyt useampaan otteeseen taistelua samasta asiasta kipulääkkeiden kanssa. Toisinaan kyse on taistelusta ottaako lääke vai ei. Nykyään tätäkin taistelua tulee käytyä harvemmin. Toinen toistuva taisteluaihe on kipulääkityksen tehostaminen. Jostain syystä minun on todella vaikea pyytää lääkäriä vaihtamaan kipulääkettä. Monesti käytössä oleva kipulääke on auttanut edes jonkin verran, mutta uusi voisi auttaa enemmän. Koen kuitenkin valittavani turhasta.
Vielä on paljon apuvälineitä, joita en ole hankkinut, koska koen sen olevan taas periksi antamista. Tavaroiden nosteluun lattialta on saatavilla pihtejä. Pitkävartinen kenkälusikka auttaisi kankeina päivinä kenkien laitossa. Fysioterapeutti ehdotteli rannetukia ranneoireita helpottamaan. Lista tuntuu olevan loputon. Toisaalta kokemus biologisista lääkkeistä osoitti, että olen lähes oireeton, jos lääkitys on kohdallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti