Yöllä näin unta, että selkääni pistettiin neljä kortisonipiikkiä. Yksikään piikki ei ollut kivuton, mutta piikkien jälkeen olo helpottui. Taisi selkä oireilla melko rankasti, kun pääsi uniinkin saakka.
Ei selkä ollut kunnossa päivälläkään eikä melkein 400 kilometrin ajelu ainakaan helpottanut tilannetta, joten iltaa kohti selkä kipeytyi edelleen. Olihan se hyvä jo melko pitkään.
Illalla oli polven magneettikuvaus ja pääsin jälleen pötköttelemään kuvauslaitteeseen. Oli sama hoitaja, joka kuvasi selän pari viikkoa sitten ja sovittiin, että ainakaan hän ei kuvaa minua taas kahden viikon kuluttua.
Tuubissa pötköttely oli huomattavasti vaikeampaa kuin edellisellä kerralla. Makaaminen sattui selkään ja paikallaan pysyminen tuntui kohtuuttoman vaikealta ja yksi kuvasarja jouduttiin uusimaan, koska en pysynyt paikallani. Kuvauksen jälkeen en meinannut päästä ylös pediltä, koska nouseminen sattui sen verran rankasti selkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti