Kirjat painavat

Minulla on edessä jälleen elämänmuutos ja se tarkoittaa, että jollain aikataululla muutan. Vielä ei ole ihan tarkkaa selvyyttä minne, vai työnnäkö tavarat vain varastoon, mutta asunnosta luovun joka tapauksessa. Tänään sain sitten vihdoin aloitettua pakkaamisen kirjoista. Kirjahylly on tällä hetkellä aika tyhjillään ja hyötyliikuntaa on tullut harjoitettua kantamalla samaa vauhtia kirjat ulos asunnosta - ne muuttavat vanhemmilleni määrittelemättömäksi ajaksi.

Eilen ajattelin tämän päivän vielä lepopäiväksi, mutta noin kymmenettä kertaa asuntooni kiivetessä totesin, että ei tämä taida oikein levosta mennä. Pitää tälle viikolle oikeasti yrittää löytää jostain vapaapäivä. Loppuviikko näyttää onneksi sen verran kylmältä, että luultavasti hölkkälenkit jäävät välistä.

Lonkka testissä

Päätin lähteä pumppiin kokeilemaan, mitä tuo lonkka kestää. Yllättävän hyvin lonkka kesti. Kaikki ne liikkeet, joiden oletin lonkassa tuntuvan, olivat täysin kivuttomia. Hieman askelkyykyt tuntuivat ja osan niistä jätin sujuvasti tekemättä. Yllätys tulikin sitten vatsalihasliikkeissä. Vinot vatsalihakset sattuivat lonkkaan tosi hurjasti ja jonkin ajan jälkeen myös suorat tuntuivat niin ikäviltä, että oli pakko jättää treeni kesken.

Pumpin jälkeen kävin uimassa. Ajattelin uida puolisen tuntia, mutta pumppi oli sen verran rankka, että sykkeet nousivat vaparissa hurjan korkealle. Rintauintia uin vartin verran ja sitten alkoi tuntumaan sen verran, että päätin lähteä kotiin. Jännästi nivelystävälliseksi väitetty uinti on ensimmäinen laji, jonka tuo lonkka estää.

Lihasjumi

Viime yö meni lähinnä pyöriessä. Tuon kipuilleen lonkan ympäristön lihakset olivat niin jumissa, ettei hyvää nukkumisasentoa löytynyt. Venyttelin yöllä isot lihakset pariinkin otteeseen, jotta pystyi hetken nukkumaan. Nyt olenkin sitten päivän aikana venytellyt lihaksia useaan otteeseen. Toivottavasti se helpottaa ensi yötä.

Illan jo hämärtyessä sain itseni lenkille ja juoksinkin intervallilenkin. Se oli selkeästi tämän viikon lenkeistä raskain enkä ollut palautunut edellisistä rasituksista kovin hyvin. Alun perin olin ajatellut hölkätä koko lenkin ja ottaa intervallit rauhallisesti. Sykkeet olivat kuitenkin jo lähtiessä sen verran korkealla, että päädyin tekemään juoksu-kävely-intervalleja ja sen lisäksi vielä pidin juoksupätkät hyvin lyhyinä. Hyvältä tuntui juosta lyhyitä matkoja reilusti matkavauhtia reippaampaa tahtia.

Rentoa uintia

Kävin tänään kaverilla ja samalla reissulla uimassa. Ajattelin uida tänään rauhallisen ja rennon puolituntisen rintaa. Totesin kuitenkin jo ensimmäisellä altaanmitallisella, että rintauinti ei ole tänään hyvä laji. Lonkassa tuntui ikävä kipu jokaisella potkulla, joten uituani 50 metriä päätin siirtyä vapaauinnin pariin.

Tällä kertaa vaparipotku onnistui hyvin ja uinkin puolituntia rennon letkeää vapaauintia. Yllättävän hyvin sai pidettyä sykkeet kurissa kun oikein aktiivisesti keskittyi rauhallisen uintiin. Vaikka tein volttikäännökset altaan päissä, sain hyvän ja rauhallisen treenin. Taas totesin, että vaparin tekniikka paranee vähitellen harjoittelemalla ja uimalla. Kesällä jaksoin hädin tuskin uida vaparia viisikymmentä metriä, nyt meni helposti ilman taukoja vajaa puolikilometriä. Toki lopussa huomasi, miten kroppa rupesi väsymään. Jaksoin kuitenkin uida puolituntia vapauintia ihan helposti.

Hölkkää lepopäivänä

Olin suunnitellut tälle päivälle lepopäivän, mutta koska alkuviikko on mennyt huomattavasti vähemmällä rasittavalla liikunnalla kuin olin suunnitellut, päätin käydä kokeilemassa, miten lonkka kestää jaloillaan oloa tänään. Mukavalta se tuntuikin ja kilometrin kävelyn jälkeen päätin kokeilla kevyttä hölkkää. Jostain syystä tänään sykkeet olivat korkeammalla kuin toissa päivänä.

Hölkkäsin tällä erää reilun neljä kilometriä, vaikka lonkka hiukan loppuvaiheessa vihoittelikin. Melko yllättävästi taas huomasin, että lonkka tykkää enemmän hölkästä kuin kävelemisestä. Kaikkialla varoitetaan juoksemisen rasittavuudesta nivelille, joten lonkkani on ymmärtänyt jotain väärin. Pienet tuntemukset lonkasta hävisivät taas hölkän aloittamisen jälkeen.

On jännä huomata, miten hyvin hölkkä kulkee, vaikka juoksemissa on ollut melkoinen tauko. Toki sykkeet ovat korkeammalla ja vauhti reilusti hitaampi kuin loppukesästä, mutta kuitenkin jaksaa helposti juosta neljän kilometrin lenkit. Pidemmällekin olisi varmasti jaksanut, nyt vain lenkki sattui olemaan tuon mittainen, enkä erikseen halunnut lähteä keksimään siihen jotain jatkolenkkiä. Muutenkin lienee parempi juosta vähän lyhyempiä lenkkejä kuin vetää itsensä aivan piippuun.

Vesiliikuntaa

Tänään tuo lonkka on hankaloittanut elämää reilusti enemmän kuin eilen. Sinällään se on ollut vähemmän kipeä, mutta enemmän jäykkä ja epämiellyttävän tuntuinen. Lonkan takia päätin ottaa tänään koiran ulkoiluttamisen helpomman kautta ja käveltiin vajaan kilometrin lenkki ennen koirapuistoon menemistä. Koira löysi mieleistään seuraa puistosta, joten se ei kamalasti kärsinyt lonkkani lepopäivästä.

Illalla kävin sitten kokeilemassa naapurikunnan uimahallin viimeisen kokeilemattoman vesijumpan: allascircuitin. Tämä siitä syystä, että pumppiin en uskaltanut lähteä kokeilemaan lonkan kestoa, mutta jotain lihaskuntoliikuntaa piti saada. Allascircuit on ajatuksena ihan hyvä, mutta käytännössä se jäi jälleen melko kevyeksi. Joko minä en osaa tehdä vedessä liikkeitä yhtä tehokkaasti tai sitten veden pehmentävä vaikutus vie pois tehoakin.

Ennen vesijumppaa uin jonkun hetken ja yllättävästi potkiminen rasitti lonkkaa sen verran, että keskityin lähinnä käsivetoharjoitteluun. En jaksanut ottaa lättäreitä mukaan, joten uin ihan tavallisesti. Hyvin huomasi kuitenkin, miten tekniikka on jo muutaman lättäritreenin jälkeen parantunut. Uiminen oli huomattavasti sulavamman tuntuista, mutta vauhdikkaampaa. Eli jotain teen oikein uimatreeneissäni.

Sekavia tunteita

Eilen illalla alkoi toinen lonkka kipuilla. Vesijumpassa tuntui hieman ja illalla koneelta noustessa meinasi jalka pettää alta. Tänään aamulla herätessäni totesin lonkan olevan melko jäykkä ja varovasti sitä jumppailin ennen nousemista. Olin ajatellut lähteä aamulenkille, mutta hetken kotona liikuttuani hylkäsin ajatuksen ja tyydyin roskiskäyntiin.

Päivällä jäykkyys sitten hieman helpotti ja päätin kuitenkin lähteä lenkille. Päätin kokeilla lonkan kestoa oikein todenteolla ja juoksin omien tuntemusten mukaisen pätkän. Jälkeen päin tarkasteltuna pätkä oli noin 3,5 kilometriä. Lonkka oireili hieman alussa, mutta parani matkan edetessä ja ensimmäisen kilometrin jälkeen en edes muistanut koko lonkkaa ennen juoksupätkän loppumista. Kotiin kävellessä lonkka sitten kertoili mielipiteensä pariinkin otteeseen.

Tuon lenkin jälkeen on päässä pyörinyt hirmuinen liuta ajatuksia. Lonkan kipu on aivan erityyppistä kuin aikaisemmat kivut, eikä venytellessäkään tunnu kireyttä lihaksissa. Kovasti epäilyttää, että reuma olisi päättänyt iskeä tuohon lonkkaan ja niveltulehdus aiheuttaisi nämä oireet. Lonkka on sitten aivan uusi aluevaltaus reumalle ja niitä niveliä, joita ihminen oikeasti tarvitsee. Huoli reumamuutoksista ja tulevaisuudesta on tällä hetkellä kova, vaikka tiedänkin, ettei mitään peruuttamatonta tapahdu hetkessä.

Lumisadetta

Tänään on vaihteeksi tullut lunta ja päivän lenkki olikin lähinnä hangessa kahlaamista. Todella hyvin täällä on lumet aurattu, mutta ei se aurauskalustokaan pysty teitä täysin puhtaina pitämään, jos lisää tulee kokoajan taivaan täydeltä. Kummasti pienikin lisävastus tekee liikkumisesta raskaampaa.

Iltapäivällä kävin sitten suosikkivesijumpassani, joka oli tällä kertaa pettymys. Jostain syystä jumppa oli kovin kevyen oloinen ja kaiken lisäksi tylsä. Sykkeet eivät oikein nousseet edes alkuverryttelyssä ja jumppa oli muutenkin tavanomainen. Joko kuntoni on kohonnut reilusti tai sitten ohjaaja on keventänyt jumppia, mutta jumpan jälkeen ei ollut lainkaan liikkunut olo.

Herkkukaupassa

Minun on jo jonkun aikaa tehnyt mieli vetää syöminen ihan överiksi ja syödä yksi päivä, mitä sattuu. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että mistä moinen halu on lähtöisin. En usko sen olevan nälkää, eikä mitään erityistä mielitekoakaan. Enemmän sellainen henkimaailman juttu, että silloin tällöin pitää syödä itselleen paha olo.

Tänään ei ruuan laittaminen juuri houkuttanut, joten päätin antaa itselleni luvan hakea herkkuja kaupasta ja viettää niiden seurassa koko illan. Ensimmäinen yllätys tuli vastaan jo kaupan kassalla. Ennen ostoskassi on täyttynyt lähinnä sipsihyllyn ja karkkihyllyn sisällöstä. Tällä erää kassiin päätyi päiväysjuustoa, mutakakkua, pähkinöitä ja viinirypäleitä. Kaiken kaikkiaan ostokset olivat terveellisempiä ja niiden määrä oli hyvinkin kohtuullinen.

Olen viimeisen vuoden aikana selvästi oppinut kuuntelemaan mielihalujani aivan eri tavalla ja toisaalta päässyt eroon siitä, että on pakko ostaa tiettyjä herkkuja, kun on antanut itselleen luvan herkutella. Tämä salliva linja on selkeästi hyvä tapa lähestyä syömistä. Koska ei voi repsahtaa tai sortua johonkin herkkuun, tulee kuunneltua paljon paremmin, mitä oikeasti haluaa. Eikä tule sellaista luovuttamisoloa läheskään niin helposti. Herkuttelu on osa elämä, eikä siitä tarvitse syyllistää itseään turhaan.

Liikkeellä

Tänään olen sitten vaihteeksi liikkunut jopa turhan paljon. Aamupäivällä käytiin koiran kanssa lumisateessa tekemässä reilun tunnin kävelylenkki. Sykkeet pysyivät kohtuullisella tasolla, tosin hengitys jälleen hieman rajoitti tahtia. Tekee vaan hyvää kävellä rauhallisiakin lenkkejä välillä.

Iltapäivällä harrastin sitten taivaan mahdollistamaa höytyliikuntaa ja tein lumitöitä sen verran, että isäni sai tehtyä isot alueet lingolla. Tuntui todella hyvältä tehdä lihastyötäkin. Melko paljon vähemmällä selvisin kuin edellisellä kerralla, mutta tuli kuitenkin nautittua ulkoilmasta.

Illalla heitin sitten serkun bussille ja kävin samalla reissulla vesijuoksemassa. Uimista en edes harkinnut, koska raskasta liikuntaa oli kuitenkin tullut harrastettua koko viikonloppu. Juoksin puolituntia matalilla sykkeillä ja samalla seurasin uimaseuran treenejä. Vesijuoksun ehdottomia hyviä puolia on, että samalla voi seurata ympäristön tapahtumia.

Kivun hallintaa

Tänään olen kokenut todellista liikunta-addiktiota. Koko päivän reuma on vähän oikutellut ja oireet helpottavat liikkumisen myötä. Kieltämättä on hieman ärsyttävää, kun kipuilu alkaa viimeistään vartin paikallaolosta. Yleensä selkä on oireillut näin, mutta tänään lähinnä sormet jäykistelivät.

Olenkin sitten yleisen aktiivisuuden lisäksi käynyt kävelemässä kolme lenkkiä. Yhteensä on melko rauhallista liikuntaa tullut harrastettua yhteensä kolmisen tuntia.

Vaihtoehtona paljolle liikkumiselle olisi ollut kipulääkkeiden syöminen. Niihin koskeminen ei houkuta, koska olen joulusta saakka selvinnyt ilman. Vatsakaan ei kohtuuttomasti ole niistä pidä. Yritänkin välttää tulehduskipulääkkeiden syöntiä, mutta mieluummin kuitenkin syön niitä ja säilytän toimintakykyni.

Hyötyliikuntaa

Aamupäivällä olo oli melkoisen jäykkä. Eipä ole aikoihin ollut herääminen näin vaikeaa. Onneksi jäykkyys helpotti vähitellen ja iltapäivällä sain raahattua luuni uima-altaaseen. Uin puolisen tuntia ja tällä erää otin teemaksi intervallitreenit. 25 metriä on pitkä matka, kun sen yrittää uida täysillä. Selvästi rentous häviää, kun uintiin yrittää saada lisää vauhtia. Rennon letkeää matkavauhtia pystyy kyllä uimaan, mutta vauhdin lisääntyessä tekniikka hajoaa. Ei ole helppolaji vapaauinti.

Illalla tarjoutui sitten mahdollisuus hyötyliikuntaan. Tunnin verran tein lumitöitä ja kyllä siinä lämmin tuli. Sykemittarikin väitti kulutusta vähintään kohtalaiseksi. Kyllä oli mukava nauttia pikku pakkasesta ja tehdä samalla jotain hyödyllistä.

Lumihanki

Tänään piti hoidella asioita kaupungilla ja koska lunta tuli taivaan täydeltä päätin kävellä. Auton kaivaminen hangesta ei houkutellut ja tulipa samalla harrastettua liikuntaa. Tunnin lenkin myräkässä ja lumihangessa kävelin, eikä kertaakaan tuntunut hengityksen suhteen pahalta. Olisikohan sittenkin niin, että olo rupeaa helpottamaan. Kyllä parempi olo kelpaa, vaikka jälleen jäi ahdistuksen syy selvittämättä.

Tänään hemmottelin itseäni hakemalla kebabin kotiin. Syömisen jälkeen olo oli vähän pettynyt - kyllä sillä nälkä lähti ja se maistui ihan hyvältä, mutta se herkuttelun fiilis jäi puuttumaan. Mietinkin, että alkaako minun suhteeni ruokaan normalisoitumaan. Ainakaan en saa sitä hyvänolon tunnetta mitä pitkään olen ruuasta hakenut. On aika yllättävä tunne syödä vain ravinnon saamisen takia, eikä hakea ruuasta myös hyvää oloa ja mielen piristystä.

Kevyttä vesijumppaa

Vähitellen pää alkaa sanomaan mielipiteensä jatkuvasta liikkumattomuudesta. Niinpä päätin lähteä vesijumppaan, jota olen kokeillut kertaalleen ja todennut sen tylsäksi ja turhan kevyeksi. Tähän väliin se kuitenkin oli aivan varteenotettava vaihtoehto. Kevyt jumppa se tälläkin kertaa oli, mutta silti välillä joutui himmaamaan hengityksen takia.

Kävelylenkki

Tänään on ollut kohtalaisen hyvä päivä hengityksen suhteen, joten päätin illalla lähteä kokeilemaan, miltä liikunta tuntuu. Tein kolmen vartin kävelylenkin, joka oli viimepäivien teemaan sopien erittäin rauhallinen. Vaikka pyrin tekemään rauhallisen lenkin ja kuuntelemaan hengitystä, niin olo oli välillä aika vaikea. Aikaisemmista lenkeistä poiketen myös sykkeet nousivat melko korkealle. Kotona seurailin palautumista vielä sykemittarista ja melko pitkään sykkeet pysyivät korkealla.

Voi hengitys

Tänään on taas hengitys ollut sen verran ahtaalla, että olen keskittynyt lepäämään. Aamupäivällä kävin lääkärillä toistamiseen ihmettelemässä asiaa ja lopputuloksena selvittelyitä jatketaan huomenissa.

Hengityksen ehdoilla

Tänään olen oikein urakalla kokeillut, kuinka paljon hengitykseni kestää rasitusta. Lopputulos oli, että reilusti vähemmän kuin normaalisti. Ensin kävin vesijuoksemassa ja juoksu meni lähinnä kävelyksi. Jo normaalin rauhallinen juoksutahti oli liian raskas ja sai hengästymään melko reippaasti.

Illalla lenkitin vielä koiran. Tällä erää otin äitini mukaan, mutta nopeus jäi vielä eilistäkin alhaisemmaksi. Jostain syystä tuota pakkasilmaa on kuitenkin helpompi hengittää kuin lämmintä ilmaa, joten sykkeet nousivat korkeammalle kuin uimahallilla. Sisälle tullessa huomasi, miten paljon normaalia enemmän aikaa kului palautumiseen. Puolisen tuntia meni ihan vain istuessa ja palautuessa.

Rauhallinen lenkki

Tänään oli pakko lenkittää koira oikein kunnolla. Se on ollut muutaman päivän lähes minimilenkeillä, koska minua ei ole huvittanut kamalasti liikkua hengenahdistusta vastaan. Nyt kävimme kävelemässä vajaan viiden kilometrin lenkin. Aikaa moiseen tuhlaantui melkein puolitoista tuntia. Lenkin vauhdin määritti hengitys ja pyrinkin liikkumaan kiusallisen ja epämiellyttävän rajalla. Aikaisemmin liikunta on helpottanut oireita, mutta tällä kertaa en moista huomannut.

Hengitellen

Tänään on olo ollut melko lailla eilisen lainen. Ilmeisesti mitään välittömästi hengen vaarallista ei labroissa ilmennyt, koska tänään ei kukaan soitellut perään. Tästä huojentuneena päätin käydä illalla kokeilemassa miltä uiminen tuntuu. Vuosi sitten ensimmäisen hengenahdistusepisodin aikana huomasin, että uinti ei saa niin pahasti hengästymään kuin muut liikunnat. Olen järkeilyt asian johtuvan uinnin hyvin hallitusta hengityksestä.

Kyllä sen altaassa huomasi, että aivan kaikki ei ole kunnossa. Sykkeet olivat huomattavasti normaalia korkeammalla ja heti kun rasitusta lisäsi, tuntui jopa pientä kipua keuhkoissa. Niinpä uin puolisen tuntia korostetun rauhallisesti. Vielä saunassa tuntui, että treeni olisi ollut huomattavasti todellisuutta raskaampi. Sinällään hengenahdistusoireeseen liikunta ei tuntunut vaikuttavan.

Lepoa

Tänään olen sitten viettänyt suunniteltua lepopäivää, tosin en ihan suunnitelmieni mukaan. Hengenahdistus valvotti käytännössä koko yön ja aamulla soittelin ensitöikseni lääkäriaikaa, jonka sainkin aamupäivälle. Pohdiskeltiin sitten tilannetta lääkärin kanssa. Lopputuloksena lähdin labran kautta kotiin lepäämään. Katsotaan selviääkö mitään. Jos ei selviä, niin toivotaan, että menee itsestään ohi, tai pitää peukaloida reumalääkityksiä.

Uimahallipäivä

Tänään oli kevään ensimmäinen venyttelyjumppa ja sinnehän se oli suunnattava. Pumppi tuntui lihaksissa ja varmaan osittain siitä syystä tunsin olevani notkea kuin ratakisko. Samoin pitkät staattiset pidot olivat hyvin haastavia, koska lihakset kertoivat vahvasti mielipiteensä. Kaiken kaikkiaan yllättävän vähän tuntui selän alue olevan jumissa. Kaikki avaavat liikkeet onnistuivat hyvin ja ainoat kiristykset tuntuivat olkapään lihaksissa.

Jumpan jälkeen päätin jälleen kerran olla epäviisas ja menin uimaan. Altaassa oli taas tungosta, mutta tällä erää päädyin silti uimaan puolen tunnin intervallitreeni. Tällä erää treeni olikin melko raskas. Tein normaalista tavastani poiketen niin, että uin 25 metriä kohtuullista tahtia ja sen jälkeen jäin päätyyn odottelemaan sykkeen ja hengityksen tasaantumista. Hengitys oli taas melko ahtaalla. Vaikka sykkeet pysyivätkin kurissa, niin viimeinen pätkä oli todella tuskainen hengityksen suhteen.

Kotiin ajellessani nautiskelin mukavan raukeasta olosta. Samalla tuli mietittyä miten paljon suhtautumiseni liikkumiseen on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Liikuntaa seuraavan hyvänolontunteen kyllä tunnistin, mutta en millään olisi uskonut näkeväni näin paljon vaivaa saadakseni sen hyvän olon.

Palauttava lenkki

Eilisen pumpin jälkeen on lihaksissa jonkin verran tuntunut rääkki. Kuitenkin tuntemuksia on huomattavasti vähemmän kuin oletin. Lähinnä tulee vastaan asentoja, joissa lihas joutuu venytykseen ja siinä tuntuu. Kyykkyjä en ole kokeillut, mutta muuten lihakset ovat kyllä tehtävänsä hoitaneet.

Tänään päivällä lähdin koiran kanssa lenkille ajatuksella päästä tekemään rauhallinen ja kohtalaisen kevyt lenkki. Koska moottoritietyömaa tulee katkaisemaan yhden suosikkilenkeistäni, päätin käydä katsomassa, missä vaiheessa työt ovat. Ensimmäiseltä tieltä jouduin kääntymään takaisin, koska vastaan tuli risurekka, joka oli lastaamassa, eikä siinä kohti ollut toivoakaan mahtua ohittamaan rekkaa. Päätin kävellä lenkin sitten toisin päin, jos rekka saisi lastinsa lastattua ja päästäisiin kävelemään.

Toisen tien varressa olivat rakennustyöt alkaneet ja päätin sitten kävellä rakennustyömaan läpi ja sen jälkeen lähteä etsimään kartasta joskus näkemääni pikkutietä, jota pitkin olisi pitänyt päästä tekemään lenkki. Arvelin löytäneeni tien pään, mutta päädyin ampumarata-alueelle. Tovin käveltyäni eteeni tuli vielä sulkupuomi ja ajattelin, että ehkä minun ei ole tarkoituksen mukaista jatkaa sitä tietä.

Käännyin siis ympäri ja jatkoin lenkkiäni väärinpäin. Pääsin taas sen samaisen rekan luokse ja jouduin jatkamaan matkaani tietyömaan läpi. Näin sen kuitenkin turvallisemmaksi kuin seiskatien ylittämisen mutkaisella ja kapealla osuudella ruuhka-aikaan.

Lopputuloksena lenkkeilyä vajaat kaksi ja puolituntia, josta valta osan kävelin parin kymmenen sentin lumihangessa. Rauhallisesta ja palauttavasta lenkistä olivat yhtä mieltä sykemittarini ja jalkalihakset. Sitä tuo lenkki ei taatusti ollut, mutta mikä sitä on kauniissa talvisessa metsässä pikkupakkasessa kävellessä.

Kohtuus

Tänään olen sitten liikkunut ja reilusti. Kohtuudessa pysyminen on näköjään erittäin vaikeaa. Onnistun sujuvasti suunnittelemaan viikon liikunnat niin, että osa päivistä on kohtuuttoman rankkoja ja loput menevät lähinnä palautumiseen näistä rankemmista päivistä. Samat harjoitukset voisi toki jakaa rauhallisemmin pitkin viikkoa.

Tänään kävin koiran kanssa kunnon aamulenkillä. Tehtiin reilun tunnin kävely lumisateessa. Kummasti piristi mieltä, vaikka sinällään lenkkinä oli aika kevyt, koska hengitys oli jälleen melko ahtaalla. Menin lähinnä hengityksen mukaan ja kotona havaitsin tehneeni todella matalasykkeisen lenkin.

Illalla menin sitten pumppiin ja jatkoin siitä, mihin kuukausi sitten jäin. Eli lisäilin painoja viimeisen pumpin fiiliksen mukaan. Jumpan jälkeen tuli mieleen, että pidemmän tauon jälkeen olisi ehkä kannattanut ottaa hieman rauhallisemmin. No huomenna tai viimeistään ylihuomenna tietää kyllä tehneensä.

Tämäkään ei riittänyt, vaan painuin vielä uima-altaaseen. Totesin jättäneeni uimalasit kotiin, joten tyydyin vesijuoksuun. Samalla katselin vesijumppaa, jota mietin vaihtoehtona pumpille. Joskus olen ryhmässä käynyt enkä pitänyt sitä erityisen hyvänä jumppana. Ei se vaikuttanut siltä nytkään. No sainpa taustamusiikkia vesijuoksuun ja kerrankin tuli juostua reippaammin.

Nyt on sellainen onnellisen liikkunut. Lihakset ovat mukavan voimattomat ja pääkin on saanut hoitonsa. Jos yöllä ei nukuta, niin on aika ihme.

Lepoa

Tänään olen keskittynyt pitämään lepopäivää. Aamulla totesin puurohiutaleiden olevan niin lopussa, etten saa huomenna aamupalaa, jos en käy tänään kaupassa. Niinpä päivän liikunta koostui kauppareissusta. Samalla tuli koirakin käytettyä.

Aamulla oli todella vetämätön olo ja 11 tunnin yöunien jälkeen sängyn pohjalle jääminen tuntui erittäin houkuttelevalta. Sain kuitenkin luuni liikkeelle ja selvisin tälle päivälle suunnittelemistani asioista eli kaupassa käynnistä ja kalasopan keittämisestä.

Lumi-iloa

Tänään aamulla oli sellainen olo, että voisin jäädä nukkumaan koko päiväksi. Olin kuitenkin päättänyt käydä kaupassa ja lähteä kotiin, joten sain itseni ylös sängystä ja liikkeelle. Kotiin päästyäni ajatuskin lenkistä tuntui todella vaikealta.

Sain kuitenkin itseni liikkeelle. Ehdottomasti kannatti jo sen takia, että näki koiran riemun vastasataneesta lumesta. Pienestä sitä tuollainen koira osaakin iloita. Itsekin pitäisi opetella olemaan innoissaan myös tuollaisista pienistä asioista. Tehtiin lenkin lomassa vielä hieman treeniäkin. Kovasti tuo lenkki piristi mieltä.

Kotiin päästyäni siirsin loppuviikon liikunnat sykemittarista tietokoneelle ja löysin syyn, miksi liikkeelle lähteminen oli kohtalaisen vaikeaa. Rasitusarvio oli lenkin jälkeen reilusti punaisella. Eli kroppa kyllä yritti saada oman äänensä kuuluviin, mutta minä en sitä kuunnellut. No otan tästä sen verran opikseni, että huomisen otan ihan levon kannalta.

Energiapiikki

Tänään on jostain syystä löytynyt hurjasti energiaa liikkumiseen. Aamupäivällä kävin koiran kanssa puolentoista tunnin lenkillä. Reipas kävelylenkki siitä tuli. Jostain syystä kävellessä sykkeet nousevat todella korkealle – aika yllättävä vaikutus viikon kävelytauolla. Kuitenkin olen liikkunut melko paljon, eli kyse ei ole ollut täydellisestä levosta.

Lenkin jälkeen marssin uimaan ja uin puolituntia rauhalliseen tahtiin rintaa. Uintitreenistä ei ole erityistä kerrottavaa. Uidessa ärsytti jälleen muiden uimareiden käytös ja huomavaisuus. Tuossa hallissa oli poikkeuksellisesti rajattu uimareille kaksi rataa - yleensä on vain yksi. No eipä lisäradasta juuri ollut iloa, koska yksi perhe parkkeerasi syvään päähän leikkimään lastensa kanssa - käytännössä siis blokkasivat koko radan liikenteen.

Toisella radalla taas oli eräs todella hidas uimari, joka ei yhtään katsellut ympärilleen saati antanut tilaa. En muista, koska olisin joutunut uimalla ohittamaan saman uimarin useita kertoja. Toisinaan joutuu jonkun ohittamaan kerran, mutta tämä henkilö ei antanut lainkaan tilaa toisille uimareille. Onneksi ei ollut kova ruuhka radalla - enimmillään 3 uimaria, joten ohittamaan pääsi yleensä kohtalaisen helposti. Todennäköisesti kyseisen henkilön treeni ei olisi suuresti häiriintynyt, vaikka hän olisikin pitänyt altaan päädyssä esimerkiksi 15 sekuntia pidemmän tauon.

Tämän parin tunnin liikuntarupeaman jälkeen tuntui vielä olevan ylimääräistä energiaa, jonka ohjasin perusteelliseen venyttelyyn. Tein kolmen vartin venytykset eli käytännössä venyttelin kaikki suuremmat lihasryhmät muutamaankin otteeseen. Pitäisi vaan saada useammin aikaan tällaiset pitkät ja rauhalliset venyttelyt. Vaikka selän jumppaankin lähes päivittäin, niin pidemmät venyttelyt tahtovat jäädä.

Uimaleluja

Tänään sain haettua postista paketin, joka sisälsi pullarin ja lättärit. Eipä iltapäivälle ollut sitten muita vaihtoehtoja, kuin mennä kokeilemaan kyseisiä leluja uima-altaaseen. Hyvin huomasi, että sai siirrettyä rasitusta käsille ja pystyi todella hyvin keskittymään käsivetojen tekniikkaan. Odotan mielenkiinnolla, mitä lihakset moisesta sanovat. Ainakin uidessa tuntuivat hyviltä apuvälineiltä ja toivat vaihtelua treeniin.

Kävin myös kokeilemassa kävelemistä ilman tukipohjallisia. Tunnin lenkillä ei tuntunut kipua jalassa oikeastaan lainkaan, joten kovasti tekisi mieli syyttää pohjallisia. Huomenna kokeilen vuorostaan pohjallisten kanssa. Toisaalta pohjalliset olisivat mukava syyllinen kivuille, koska niitä mahdollisesti saa muutettua tai ainakin niiden käytön voi lopettaa. Ne ovat kyllä tehneet todella hyvää nilkoille, joten ihan tyystin niistä en haluaisi joutua luopumaan. Maanantaina puhelin kouraan ja puhelua tekijälle, jos he osaisivat ottaa asiaan kantaa.

Viimeinen fysioterapia

Tänään kävin tätä erää viimeisen kerran fysioterapeutin vastaanotolla. Vajaan puoli vuotta kävinkin ja koin käynnit todella hyödyllisiksi. Opin paljon taudistani ja sain hurjan määrän työkaluja, joiden avulla pärjään jatkossakin. Nyt tiedän, että oikeasti voin vaikuttaa taudin kulkuun ja helpottaa omaa oloani. Uskallan myös antaa eri tavalla periksi taudille - jos jokin asia tuntuu pahalta sen voi jättää tekemättä ilman omantunnon tuskia.

Fysioterapeutti ei juuri ottanut kantaa tuohon päkiäongelmaani. Kehotti kokeilemaan lenkkiä ilman tukipohjallista. Kipeytyykö jalka samalla tavalla? Jos ei kipeydy, niin syy voi hyvinkin olla pohjallisessa. Sitten on vaan otettava yhteys pohjallisten tekijään ja keskustelua heidän kanssaan. Kuulemma yleensä pohjallisten aiheuttamat ongelmat tulevat eteen ensimmäisten käyttöviikkojen aikana, joten siinä mielessä syy voi olla joku muukin. Seuraillaan tämä viikko ja alkuviikosta tartun puhelimeen, jos ei helpota.

Nyt olen siis ehkä reumani suhteen uudessa tilanteessa. Vastuu hoidosta on siirtynyt minulle ja terveyskeskukselle. Asiassa on kaksi puolta. Tauti on hallinnassa ja reumalääkärin mielestä tällä hetkellä tauti on melko rauhallisessa vaiheessa ja pysyy kurissa näillä lääkityksillä. Toisaalta, jos tauti syystä tai toisesta aktivoituu uudelleen, reumalääkärin hoitoon pääsemiseen menee reilusti enemmän aikaa. Enää ei noin vain soitetakaan reumapolille ja kysytä lääkärin mielipidettä.