Tänään aamulla oli sellainen olo, että voisin jäädä nukkumaan koko päiväksi. Olin kuitenkin päättänyt käydä kaupassa ja lähteä kotiin, joten sain itseni ylös sängystä ja liikkeelle. Kotiin päästyäni ajatuskin lenkistä tuntui todella vaikealta.
Sain kuitenkin itseni liikkeelle. Ehdottomasti kannatti jo sen takia, että näki koiran riemun vastasataneesta lumesta. Pienestä sitä tuollainen koira osaakin iloita. Itsekin pitäisi opetella olemaan innoissaan myös tuollaisista pienistä asioista. Tehtiin lenkin lomassa vielä hieman treeniäkin. Kovasti tuo lenkki piristi mieltä.
Kotiin päästyäni siirsin loppuviikon liikunnat sykemittarista tietokoneelle ja löysin syyn, miksi liikkeelle lähteminen oli kohtalaisen vaikeaa. Rasitusarvio oli lenkin jälkeen reilusti punaisella. Eli kroppa kyllä yritti saada oman äänensä kuuluviin, mutta minä en sitä kuunnellut. No otan tästä sen verran opikseni, että huomisen otan ihan levon kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti