Minun on jo jonkun aikaa tehnyt mieli vetää syöminen ihan överiksi ja syödä yksi päivä, mitä sattuu. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että mistä moinen halu on lähtöisin. En usko sen olevan nälkää, eikä mitään erityistä mielitekoakaan. Enemmän sellainen henkimaailman juttu, että silloin tällöin pitää syödä itselleen paha olo.
Tänään ei ruuan laittaminen juuri houkuttanut, joten päätin antaa itselleni luvan hakea herkkuja kaupasta ja viettää niiden seurassa koko illan. Ensimmäinen yllätys tuli vastaan jo kaupan kassalla. Ennen ostoskassi on täyttynyt lähinnä sipsihyllyn ja karkkihyllyn sisällöstä. Tällä erää kassiin päätyi päiväysjuustoa, mutakakkua, pähkinöitä ja viinirypäleitä. Kaiken kaikkiaan ostokset olivat terveellisempiä ja niiden määrä oli hyvinkin kohtuullinen.
Olen viimeisen vuoden aikana selvästi oppinut kuuntelemaan mielihalujani aivan eri tavalla ja toisaalta päässyt eroon siitä, että on pakko ostaa tiettyjä herkkuja, kun on antanut itselleen luvan herkutella. Tämä salliva linja on selkeästi hyvä tapa lähestyä syömistä. Koska ei voi repsahtaa tai sortua johonkin herkkuun, tulee kuunneltua paljon paremmin, mitä oikeasti haluaa. Eikä tule sellaista luovuttamisoloa läheskään niin helposti. Herkuttelu on osa elämä, eikä siitä tarvitse syyllistää itseään turhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti