Tänään piti hoidella asioita kaupungilla ja koska lunta tuli taivaan täydeltä päätin kävellä. Auton kaivaminen hangesta ei houkutellut ja tulipa samalla harrastettua liikuntaa. Tunnin lenkin myräkässä ja lumihangessa kävelin, eikä kertaakaan tuntunut hengityksen suhteen pahalta. Olisikohan sittenkin niin, että olo rupeaa helpottamaan. Kyllä parempi olo kelpaa, vaikka jälleen jäi ahdistuksen syy selvittämättä.
Tänään hemmottelin itseäni hakemalla kebabin kotiin. Syömisen jälkeen olo oli vähän pettynyt - kyllä sillä nälkä lähti ja se maistui ihan hyvältä, mutta se herkuttelun fiilis jäi puuttumaan. Mietinkin, että alkaako minun suhteeni ruokaan normalisoitumaan. Ainakaan en saa sitä hyvänolon tunnetta mitä pitkään olen ruuasta hakenut. On aika yllättävä tunne syödä vain ravinnon saamisen takia, eikä hakea ruuasta myös hyvää oloa ja mielen piristystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti