Piikki pistää

Yöllä päätin, että olen sen verran kipeä, että sijoitan itseeni sievoisen summan rahaa. Niinpä tänään päädyin ortopedille piikitettäväksi. Hyvin hän pistikin, mutta selkä on jälleen jopa kipeämpi kuin aamulla. Sitä se kortisoni teettää. Toivottavasti huomenna olo on huomattavasti parempi.

Kun kerran aloitin tuhlaamisen, jatkoin sitä apteekissa ja hain vuoden toisen annoksen biologisia lääkkeitä. Sielläkin sai maksaa riittävän suuren summan. No tällä ostolla meni kelan lääkekatto rikki ja loppuvuoden lääkkeet ovatkin sitten edullisempia ja tästäkin ostosreissusta kela maksaa osan takaisin.

Lääkäriä etsimässä

Tämä päivä on kulunut selvitellessä, mistä mahdollisesti saisin kortisonipiikin selkääni. Aika hankalaksi kuvio tuntuu  menevän ja ainoa vaihtoehto näyttäisi olevan yksityinen ortopedi. Muuten ei ole pistotaitoisia lääkäreitä saatavilla täällä eikä kotikunnassani. Nyt pitäisi tehdä päätös, että olenko valmis maksamaan yksityiselle piikistä, eli käytännössä kuinka kipeä oikeasti olenkaan.

Surkeudesta selkäkipuun

Eilinen meni pitkälti oman surkeuden suremiseen. Huonot päivät tuntuvat seuraavan kipuepisodeja kuin junan vaunut veturia. Kun luulee, että pahin on ohi ja kivut jälleen hanskassa, hyökkää takavasemmalta ahdistus ja alemmuuden tunne. Näin siis silloin, kun moista vähiten osaa odottaa. Eilen pakotin itseni elokuviin, mutten erityisesti nauttinut reissusta, vaan tuntui henkisesti todella raskaalta hankkiutua ulos ovesta.

Tänään aamulla heräsin henkisesti paljon paremmassa kunnossa. Kunpa fyysisestä kunnosta olisi voinut sanoa samaa. Alaselkä oli kuin tulessa ja sängystä ylös pääseminen oli todella haastavaa. Käsiäkään ei voinut juuri nostaa, koska silloin viilsi alaselästä todella kovaa. Taistelin kuitenkin itseni liikkeelle ja hankkiuduin vesijumppaan. Vesijumppa ei pitkään aikaan olekaan ollut näin tuskaista. Kaikki kiertoliikkeet sattuivat hurjasti ja altaasta ylös kiipeäminen meinasi jäädä tekemättä.

Ajattelin vielä kokeilla kävelemistä paikasta toiseen, mutta koska se ei auttanut hankkiuduin terveyskeskuspäivystykseen. Kolmen tunnin jonottamisen jälkeen tapasin kandin, joka hyväksyi diagnoosiehdotukseni, muttei osannut pistää kortisonia. Käytiin läpi aika iso liuta hoitovaihtoehtoja, joista valtaosasta kieltäydyin.

Tunsin olevani melkoisen hankala potilas, koska minulle ei kelvannut tulehduskipulääke piikkinä eikä suun kautta eikä kortisonikuuri. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, että kokeilen lihasrelaksantteja ja jos ne eivät auta, hankkiudun jonkun pistämiskykyisen vastaanotolle. Samalla lääkäri kirjoitti minulle viikon sairausloman selän takia.

Vatsan väänteitä

Jotta elämä ei menisi liian helpoksi, tänään vatsa suuttui kipulääkkeiden syömisestä. Koska biologiset lääkkeet ovat olleet tauolla, on tulehduskipulääkkeitä mennyt melko paljon, että olen pysynyt toimintakykyisenä. Näköjään vatsa ei kestä noitakaan tulehduskipulääkkeitä edes vatsasuojan kanssa. Tänään kuitenkin pistin biologisen lääkkeen ja kovasti toivon, että edes reumaoireet helpottavat.

Henkinen väsymys

Tänään on ollut henkisesti raskas päivä. Osallistuin soveltuvuusarviointiin ja psykologitoimistolla meni koko päivä. Kokoajan oli aktiivista tekemistä ja montaa hengähdyshetkeä ei ollut. Testin jälkeen olo oli todella sekava. Pää oli tyhjennetty kaikesta järjellisestä, mutta kroppa olisi halunnut koheltaa.

Mummokävelyä

Päätin pitää tämänkin päivän vapaata koulusta toisaalta eilisen vatsataudin toisaalta selän takia. Vatsatauti tuntuisi olevan voitettu kanta, mutta reumapolin ohjeen mukaan en aloita biologista lääkettä vielä, vaan odotan vielä muutaman päivän. Selällä on asiasta erittäin vahva mielipide ja niinpä olen hoitanut tänään asioita kävellen.

Selkä pitää pienestä liikkeestä, joten ulkoilutin kameraa useamman tunnin. Reippaasti ei selän kanssa pysty kävelemään. Jos askel pitenee liikaa, kertoo selkä mielipiteensä. Samoin liian tiheä askellus saa selän kipuilemaan. Niinpä liikkuminen muistutti mummojen raahustamista paikasta toiseen. Selkä kuitenkin piti.

Tänään selvittelin myös lääkkeiden viemistä ulkomaille. Lähinnä sitä selvitin, miten nykyisten lääkkeideni kanssa saa matkustaa. Lukuisista lääkkeistä löytyi vain yksi lääke, joka tarvitsee erillisiä todistuksia. Tämän todistuksen hankkiminen tuntui olevan erittäin vaikeaa. Se on yksinkertainen paperi, jonka apteekki kirjoittaa. Lomakkeen täyttäminen tuntui kohtuuttoman vaikealta, mutta enköhän saa sen ensi viikolla. Tällä viikolla se ei muutaman yrityksen jälkeen onnistunut.

Vatsatauti

Jotta sairastelu ei loppuisi, sain koulukaverilta vatsataudin. Jouduin lähtemään pois koulusta kesken päivän. Ilmeisesti selvisin melko helpolla taudilla, mutta siitä huolimatta pitänee huomenna soitella reumapolilta ohjeistus vatsatautiin. Toivottavasti biologisten tauko ei taas pitene kamalasti moisen takia.

Tänään olen kokenut muutaman ihmisen osalta todella hyvää huolenpitoa. En todellakaan olisi heiltä moista odottanut, mutta erikseen kyselivät vointia useampaan otteeseen ja pitivät huolta, että tunnen oloni hyväksi. Yrittivät tosin patistaa koulusta kotiin heti aamusta, mutta tekivät sen minun takiani. On todella ihanaa, että tällaisiakin lähimmäisistä välittäviä ihmisiä löytyy.

Paska akka

Tänään on iskenyt karu totuus päin näköä. Edellisestä biologisesta piikistä on kaksi viikkoa ja tänään tuntuu tauti räjähtäneen käsiin. Sinällään kivut eivät invalidisoineet, mutta pinnaa ne lyhensivät huomattavasti. Päivän opinnot käsittivät mielenkiintoisen ryhmätyön tekemistä. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät toimi samoin ja tuntui, ettei ryhmätyö etene ja muut häiritsevät vähintään riittävästi. Pariin otteeseen tuli sanottua todella pahasti.

Eivät niveletkään hurjasti päivästä tykänneet ja kotimatkalla oli todella huono olo sekä fyysisesti että henkisesti. Voisin selittää huonoa käytöstäni kivuilla, mutta minusta ihmisen pitää pystyä käyttäytymään, vaikka sattuukin. Olisi varmasti ollut parempi jäädä kotiin täksi päiväksi. Ei olisi tullut käyttäydyttyä typerästi ja fyysinen olokin olisi varmaankin parempi.

Flunssa vs reuma

Eilen illalla totesin, että flunssan olisi syytä parantua lähes välittömästi, jottei flunssa itsessään pidennä biologisen lääkkeen taukoa. Tänään aamulla olo oli huomattavasti parempi kuin aikoihin. Toivottavasti tämä on pysyvä olotila ja pääsen taas käyttämään tuota biologista lääkettä.

Tämän päivän olen sitten katsellut, miten koirani harrastaa liikuntaa. Se sai joululahjaksi koirauimalareissun ja tänään lahja muuttui todeksi. Puolentunnin uimavuoron aikana koiran uintitekniikassa näki todella ison parannuksen. Voi kuin olisi uintipaikka lähempänä, tulisi varmasti käytyä toistamiseenkin.

Illalla huolehdin sitten omista lihaksistani ja kävin venyttelyssä. Venyttelystä tuli todella paha mieli, koska lähes puolet venytyksistä jouduin jättämään tekemättä, koska sattui johonkin. Pahimmat oireet tuntuivat SI-nivelissä, lonkassa ja nilkoissa. Hirvittävästi olo voi muuttua viikossa, koska viime viikolla samat liikkeet tuntuivat oikeasti todella mukavilta.

Riittäisi jo

Flunssa ei nyt tunnu helpottavan lainkaan. Poskiontelo-oireet vähenevät kyllä ja uskallan epäillä, että se on jo voiton puolella. Mutta silti olo ei ainakaan ole helpottanut. Nyt on kuvioon tullut yskäkin ja korvissakin tuntuu oireita. Eli rauhallisesti on otettu taas pari päivää, että tauti paranisi.

Tänään olen ensimmäisen kerran huomannut lääketauon vaikutukset. Nyt alkaa pienissä nivelissä tuntua jäykkyyttä ja arkuutta. Samoin selkä on osoittanut taas kipeytymisen merkkejä. Todella jännä, että selkä kipeytyy lääketauosta näin ärhäkästi, vaikka ennen biologisen aloitusta se oli hyvinkin rauhallinen.

Tällä hetkellä on olo, etten jaksa tätä jatkuvaa taistelua. Mieluummin olen tasaisesti kipeä kuin käyn tämän henkisen taistelun jokaisen lääketauotuksen yhteydessä. Kun ei ole kokemusta näistä lääkkeistä, en osaa sanoa, mikä on normaalia ja koska pitäisi pohtia lääkkeen vaihtoa. Sairastaisiko jollain toisella lääkkeellä vähemmän? Olisivatko tauot toisilla lääkkeillä helpompia? Koska viitsin esittää näitä kysymyksiä reumapolille? Vai valitanko vain turhasta?

Vatsalihakset rääkissä

Tänään toteutin uhkaukseni ja päädyin pilatestunnille. Edellisellä kerralla pilates tuntui todella tylsältä, mutta joko olen oppinut lajista jotain tai vetäjä oli hyvä. Kuitenkin vajaan tunnin rääkin jälkeen syvät vatsalihakset tuntuvat erittäin liikkuneilta. Muutenkin oli hyvä ja selkeä tunti, joskin vatsalihakseni ovat aivan luvattoman huonossa kunnossa ja hallitsen ne vielä huonommin. Lisää rääkkiä siis.

Olen nyt maanantaista saakka tehnyt myös kyykkyjä fysioterapeutin ohjeen mukaan. Tänään oikein hämmästelin, miten paljon paremmin pääsin kyykkyyn kuin alkuviikosta ja kokonaisuudessaan asento oli paljon vakaampi. Ihanaa huomata kehitystä näin nopeasti.

Poskiontelovaivatkin alkavat olla voitettu kanta. Vähän on vielä tukkoisuutta, mutta kivut ovat tyystin hävinneet. Lääketauotkaan eivät vielä tunnu nivelissä, joten tällä hetkellä olo on hyvä. Kauhulla odottelen kuitenkin lääketauon viimeisiä päiviä. Tosin viimeksikin se pahin hetki tuli lääketauon loppumisen jälkeen.

Puolikunnossa

Kova hinku olisi ollut liikkumaan, mutta kuumemittari päätti kuitenkin patistaa minut lepäilemään. Hinku kevyeen vesijumppaan oli melkoinen, mutta järki voitti kaverin avustuksella. Tiedän, ettei sairaana saa liikkua, mutta en ole riittävän sairas, jotta osaisin olla potematta huonoa omaa tuntoa makoilusta.

Päivän jaksoi ihan hyvin, mutta kämpille pääsyn jälkeen olen ollut melko puhki. Kuumemittari näytti kuitenkin pientä lämmönnousua ja illalla oli vähän kuumeinen olokin. Alkaa vähitellen ärsyttää tällainen puolikuntoisena oleminen. Olisi mieluummin kunnolla kipeä.

Lepoa

Tälle päivälle olin alun perin suunnitellut joogaa ja venyttelyä. Fysioterapeutti kielsi eilen joogaamisen, joten ajattelin ottaa siihen tilalle keskivartalojumpan. Päivän mittaan olo kuitenkin huononi ja palasin koululta pankin ja apteekin kautta kotiin. Pankista hain uuden tunnuslukulistan ja apteekista kuumemittarin.

Ensimmäinen kuumemittari varmastikin mittasi ihan hyvin, muttei pitänyt lukemaa ylhäällä, joten oli pitkälti käyttökelvoton. Onneksi ostin sen tuosta lähiapteekista ja vaihtaminen oli melko helppoa. Uusi mittari suostui sitten kertomaan mittaustuloksensakin ja lopputuloksena oli pientä lämmön nousua. Päätin sitten jättää kaikki suunnitellut jumpat käymättä ja lepäsin illan kämpillä.

Tein tänään myös eilen saamani jumppaliikkeet. Aika kevyeltä näin alkuun tuntui, mutta luotan ainakin vielä fysioterapeutin osaamiseen enkä tee liikkeistä rankempia. Kaikki liikkeet kuitenkin onnistuivat eivätkä aiheuttaneet kipua. Aika näyttää, onko niistä mitään iloa.

Flunssan vastaisku

Viikonloppuna alkoi tuntua pientä painetta poskionteloissa ja tänään aamulla päätin varmuuden vuoksi soitella terveyskeskuksesta hoito-ohjeita. Sinällään oireiden takia näytille ei olisi tarvinnut lähteä, jos ei olisi tuota biologista lääkitystä. Näiden todella vähäisten oireiden taustalta paljastuikin koko pää täynnä märkää. Lopputuloksena viikon antibioottikuuri. Onkohan tämä jäänyt muhimaan siitä joulunalusflunssasta?

Iltapäivällä minulla oli aika fysioterapeutille, jonka kanssa käytiin läpi kropan liikkuvuutta. Melko hyvin kroppa liikkuikin eikä löytynyt mitään liikerajoituksia, yliliikkuvia niveliä senkin edestä. Puolitoista tuntia keskusteltiin ja ihmeteltiin kroppaa. Lopputuloksena oli uusia jumppaliikkeitä ja vähän vanhojenkin muokkausta. Oli hyvä käynti, vaikka laiskuudesta jumppien kanssa jäin kiinni.

Valitettavasti fysioterapeutti tiukensi entisestään salikieltoa ja lisäsi kieltolistalle myös joogan. Ohjatussa venyttelyssä saan käydä, kunhan huolehdin, etten taivuta niveliä yli. Pitänee varmaan kokeilla pilatesta, jos siitä oppisi pitämään.

Ratakisko tanssii

Kaveri houkutteli minut zumbaamaan ennen sunnuntai-illan venyttelyä. En vieläkään suunnattomasti jaksa innostua kyseisestä lajista, mutta en tuntenut olevani ollenkaan niin väärässä paikassa kuin ensimmäisellä kerralla.

Sinällään tanssahtelu varmasti olisi hauskaa ja tehokasta, mutta en kykene henkisesti omaksumaan kaikkea sitä, mikä pitäisi omaksua. Muutama ensimmäinen biisi meni hyvin, mutta sitten aivot tulivat yli ja lopputunnista valtaosa kuvioista meni täysin ohi. Harjoittelemalla varmaan oppisi, mutta en tiedä kiinnostaako.

Zumban jälkeen oli mukavasti hetki aikaa ennen venyttelyä, joten ennätin nauttimaan saunan lämmöstä. Venyttely puolestaan palautti maanpinnalle todella nopeasti. Olin melkoisen jäykkä ja ennen helpoilta tuntuvat liikkeetkin tuntuivat todella haastavilta. Ilmeisesti ajatus jäykkyydestä ei ollut täysin tuulesta temmattu. 

Palloilua

Yö meni muuten kohtalaisesti, mutta vietin vatsakipujen kanssa pöntöllä toista tuntia keskellä yötä. Selkeää syytä vatsakrampille en keksinyt, mutta tovin vessassa istuminen helpotti ja vaikeutti aamua melkoisesti.

Pääsin kuitenkin aamulla ylös sängystä ja kiireisen aamiaisen jälkeen lähdin kohti pallojumppaa. Vajaa tunti rääkättiin itseämme jumppapallon kanssa ja kyllä noinkin yksinkertaisilla välineillä saa hyvinkin hien pintaan. Odotan pelonsekaisin tuntein syvien vatsalihasten mielipidettä. Silti hauskaa oli.

Aamulla herätessä olo oli vähän tukkoinen, mutta päätin kuitenkin lähteä harrastamaan liikuntaa, koska tukkoisuus hävisi, kun pääsi liikkeelle. Jumpan jälkeen saunassa oli kuitenkin melko tukkoinen olo ja iltapäivällä alkoi poskionteloissa tuntua tulehdusoireita. Vielä ei ole kunnon tulehdusta päällä, mutta päätin varoiksi siirtää Trexanin ottamisen ainakin huomiselle.

Hydrospinning

Tänään mukavan lyhyen koulupäivän jälkeen sain paikan uima-allaspyöräilytunnille, joten sinne oli lähdettävä. Tauon jälkeen ensimmäiseksi tunniksi tunti oli hyvä, mutta kokonaisuutena melko tylsä. Paljon tehtiin melko tylsiä käsiliikkeitä eikä tehty oikeastaan lainkaan kovia spurtteja. Kiva laji hydrospinning silti on, vaikkei kaikilla tunneilla viimeisiä mehuja kropasta puristetakaan.

Illalla spinningin jälkeen olo oli todella hyvä, mutta onnistuin suututtamaan selän ihan vain istumalla koneen ääressä huonolla tuolilla. Illalla nukkumaan käydessä rintarangassa tuntui jäykkä kohta ja sänkyyn oikaistessa tuntui, ettei selkä yksinkertaisesti oikene.

Lumikengät

Nukuin yöni ilmeisen syvään, koska aamulla niska tuntui olevan epäjärjestyksessä ja jo herätessäni osasin aavistaa, että päivästä tulee taistelu päänsäryn kanssa. Ennuste osui oikeaan. Välillä tuntui, että pään pitäminen pystyssä oli liian raskasta. Kokemuksesta tiedän, ettei tähän kipuun saa juuri helpotusta kipulääkkeistä. Hetkellisen avun niistä ehkä saa, mutta olo paranee vasta pitkien unien jälkeen.

Sinnittelin kuitenkin koulupäivän ja kävin vielä hakemassa kotimatkalla lumikengät. Kova hinku olisi päästä kokeilemaan niitä. Katsotaan, selviänkö jonain viikonloppuna kokeilemaan vai venyykö kokeilu seuraavalle Savon jaksolle. Pitää selvittää lähialueiden lumikenkäilymahdollisuuksia.

Tohelo ratakisko

Tänään on ollut sellainen päivä, joka tuntuu lyöneen itsetunnon todella alas. Kaikki alkoi aamulla bussissa hyvästä keskustelusta, jossa tarvittiin wikipedian apua. Minä tietysti puhelinta kaivamaan, sillä seurauksella, että pudotin kännykän suojapussin linja-autoon enkä huomannut mitään ennen kuin koululla. Eikä siinä vielä kaikki. Pussin sivutaskussa oli mm. pankkikortti. Eipä siinä muuta kuin kortteja kuolettamaan.

Illalla hankkiuduin sitten perinteiseen tiistaisettiin eli joogaa ja venyttelyä. Tiesin kyllä olleeni laiska sekä venyttelyiden että liikkuvuusharjoitteiden kanssa, mutten tiennyt olevani aivan noin kankea ja voimaton. Tuli todella paha mieli kaikesta siitä, mihin ei pystynyt. Sinällään etenkin jooga oli kivaa ja tämän hetkinen ohjelmakin on edeltäjäänsä mukavampi, mutta kun ei taivu, niin ei taivu ja vatsakin on tiellä.

Viimeistä viedään

Niin se vaan kävi, että vajaa vuosi sitten alkanut koulutus on päässyt siihen vaiheeseen, että viimeinen kampusjakso alkoi tänään.  Jo tänään selkä ilmaisi mielipiteensä istumisesta. En odota kovin innolla selän mielipidettä istumisesta. Tämä jakso on melko pitkälti istumista ja oppitunteja.

Illalla kävin hakemassa kuntoilukortin kuukaudeksi. Mietin pitkään, onko mitään järkeä hakea korttia tänään käymättä liikkumassa. Mutta liikkuminen ei huvittanut pätkän vertaa, joten päätin olla liikkumatta. Huomiseksi kaavailin kuitenkin joogaa ja venyttelyä, jos vain mahdun ryhmiin.

Tänään sain myös kuulla, että minusta on puhuttu eilen ja erityisesti on kommentoitu sitä, miten valita, vaikka aihetta ehkä olisi. Minä mielestäni valitan siinäkin seurassa melko paljon, mutta heidän mielestään en valita juuri lainkaan. Oli todella yllättävä mielipide. Tämän kuuleminen sai minut hyvälle mielelle. Minut on pantu merkille, eikä minua pidetä turhasta valittajana, vaikka reumaatikot usein sellaisiksi leimataankin.

Oma kaappi

Aamulla pääsin heräämään pitkästä aikaa oikeasti hyvästä sängystä. Ostin pari vuotta sitten itselleni hyvät lämpömuovautuvat patjat. Valitettavasti en ole niillä ehtinyt juuri nukkumaan, koska olen keskittynyt lähinnä reissaamaan. Nyt ne kuitenkin olivat käytössä serkullani ja minulla. Yön nukkui melkein samassa asennossa, eikä aamulla silti ollut puutunut olo.

Aamulla pienet nivelet olivat poikkeuksellisen jäykät. En tiedä vaikuttiko iltainen raskas ruoka juomineen vai lähestyvä piikki. Melko nopeasti olo vertyi ja puolen tunnin päästä tuskin muistin mokomaa aamujäykkyyttä.

Aamuteen jälkeen lähdimme aamupalalle kohti vanhempiamme. Illalla ajelimme taksilla kämpille, mutta aamusta ajattelimme olla reippaita ja kävelimme reilun viiden kilometrin matkan mukavassa pakkasessa. Mukava tapa aloittaa sunnuntaiaamu.

Loppupäivä menikin sitten suvun kanssa keskustellessa ja illalla sain vielä tädiltäni kyydin pääkaupunkiin, jotta huomenna voin aloittaa taas ankaran opiskelun. Muutama viikko vanhempieni nurkissa kävi kyllä hermoille ja nyt on kiva olla pienessä kaapissa ihan yksin ja suunnitella elämäänsä melko vapaasti. Eikä yhtään haittaa, että saatavilla on myös pääkaupungin liikuntamahdollisuudet.

Sukulaisia

Serkussarjamme nuorimmainen tuli tänään täysi-ikäiseksi ja sitä sitten juhlittiin syömällä ravintolassa. Koska serkku tuo tullessaan myös pari koiraa aloitin jo aamusta oman koirani väsyttämisen lenkkeilemällä sen kanssa ja tarjoamalla sille mahdollisuuden myös leikkimiseen toisten koirien kanssa.

Illalla hankkiuduimme toisen serkkuni kanssa isäni harrastusasunnolle yöpymään. Tuli hyvää päänhoitoa ja koirienkin oli helpompi rentoutua, kun ei ollut vieraiden laumojen koiria samassa taloudessa.

Jännekipuja

Tänään ovat kädet jostain syystä kipuilleet. Tällä erää on selkeästi kyse jänteiden kiinnityskohtien tulehduksista tai muista vastaavista. Vaikka kipu häiritsee jonkin verran, se ei missään nimessä ole nivelissä. En edes muista, koska olen viimeksi kärsinyt näistä kivuista. No huomenna on solumyrkkypäivä ja maanantaina piikkipäivä, joten viimeistään silloin olo helpottaa.

Aamulla ajattelin, että lähtisin tänään hölkkälenkille, mutta kaveri houkutteli lenkille ja sosiaalistumaan ja minähän lähdin. Niinpä tyydyin kävelemään rauhakseen ja enemmän huoltamaan sosiaalista puolta. Oli jälleen mukavaa, mutta odotan silti pääsemistä juoksulenkille, mutta etelän jäiset jalkakäytävät eivät kamalasti houkuttele.

Sijoituksia itseeni

Alan tuntea itseni terveyspalveluiden suurkäyttäjäksi. Olen muutamana aamuna herännyt siihen, että rinnassa tuntuu kipua. Sydänperäiseksi kivuksi se on melko erikoista, mutta tulee kuitenkin sydämen tienovilta, joten tänään aamulla otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin terveyskeskukseen. Ei hoitaja mitenkään erityisen huolestunut ollut. Laittoi lähetteen sydänfilmiin.

Menin sitten aamupäivällä labran kautta kenkäkaupoille ja nyt odottelen lääkärin lausuntoa alkuviikkoon. Kenkäkaupasta löytyi hyvin edullisesti mukavan oloiset kengät. Muutama asia niissä on, mistä en yleensä kengissä pidä, mutta menkööt koekappaleina, kun eivät liikaa maksaneetkaan.

Kenkäkauppareissun jälkeen jatkoin terveyteni hoitamista ja kävin apteekissa hakemassa alkuvuoden lääkkeet. Täytyy todeta, että kyllä loppusumma pisti mietityttämään. Biologiset lääkkeet ovat pirullisen kalliita, vaikken ottanut kuin kuukauden annoksen. No kuukauden päästä tulee vielä iso apteekkilasku ja sitten loppuvuosi tuleekin vain pieniä laskuja.

Lihashuoltoa

Tänään päästin itseni helpolla ja keskityin seisomaan aitauksessa, kun koirani juoksutti itsensä väsyksiin. Toki tässä oli apuna kaverin koirat, mutta ei moinen harrastuneisuus suoranaisesti lisää minun kuntoani. No nautitaan näistä tilaisuuksista, joissa koira voi seurustella kaltaistensa kanssa.

Tänään sain itsestäni viimein irti ja tein pitkät venyttelyt. Olen tässä venytellyt selkää ja jalkoja vähän silloin tällöin kortisonipiikin jälkeen, mutta tänään venyttelin pitkään ja hartaasti ilman kiirettä. Pitäisi muista venytellä useammin.

Yhteenveto

Vuoden vaihteen tienoilla on hyvä vetää yhteen kulunutta vuotta ja pohtia odotuksia seuraavalle. Tällä erää tyydyn vain yhteenvetoon. Reuma on sen verran yllätyksellinen sairaus, etten uskalla sen suhteen asettaa mitään toiveita ja reuma liittyy niin vahvasti myös liikkumiseen, etten mitään liikuntatavoitettakaan oikein voi asettaa. Eli siis kertaan viime vuotta.

Vuoden alku meni aika epäuskoisissa tunnelmissa. Reuman hoito siirrettiin terveyskeskuksen vastuulle ja heti vuoden alkuun tuli vielä hengenahdistusepisodi, joten tunsin kyllä olevani melko epävarmoissa käsissä. Lääkitysmuutos suututti lonkan, joka on siitä asti ollut mukana kuvioissa vaihtelevasti.

Helmikuussa aloitin koulutuksen, joka vaikutti merkittävästi loppuvuoteen. Pääasiassa koulutuksen takia muutin kirjani toisaalle, jossa lääkärini oli vahvasti sitä mieltä, etteivät nykyiset lääkitykseni ole riittävät ja muutaman kuukauden seurannan jälkeen lähetti reumapolille arvioon. Poliklinikkakäynnit poikkesivat todella paljon edellisistä kokemuksistani ja kaiken pohdinnan ja ihmettelyn jälkeen joulukuussa aloitettiin biologinen lääkitys.

Liikunnan suhteen vuosi ei missään nimessä ollut edeltäjänsä veroinen. Opiskelu ja työ verotti vahvasti vapaa-aikaa ja välillä oireillut reuma ei ainakaan lisännyt liikuntaintoa. Puolet vuodesta olin metsän keskellä liikkumassa täysin omaehtoisesti, eikä juokseminen pimeitä ja jäisiä metsäteitä kamalasti houkuttanut. Tekosyiksikin ne voisi lukea, mutta syitä olivat kuitenkin. Tänä vuonna en lupaa liikkua enempää. Liikun sen, mikä tuntuu hyvältä.

Kaiken kaikkiaan oli todella vaiherikas vuosi, eikä alkuvuodesta olisi millään pystynyt aavistamaan, mitä kaikkea vuoden aikana tapahtuu. Luulen, että asiat menivät kuitenkin pääasiassa hyvään suuntaan ja tehdyt päätökset eivät aikaan olleet kovin vääriä.