Tänään on iskenyt karu totuus päin näköä. Edellisestä biologisesta piikistä on kaksi viikkoa ja tänään tuntuu tauti räjähtäneen käsiin. Sinällään kivut eivät invalidisoineet, mutta pinnaa ne lyhensivät huomattavasti. Päivän opinnot käsittivät mielenkiintoisen ryhmätyön tekemistä. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät toimi samoin ja tuntui, ettei ryhmätyö etene ja muut häiritsevät vähintään riittävästi. Pariin otteeseen tuli sanottua todella pahasti.
Eivät niveletkään hurjasti päivästä tykänneet ja kotimatkalla oli todella huono olo sekä fyysisesti että henkisesti. Voisin selittää huonoa käytöstäni kivuilla, mutta minusta ihmisen pitää pystyä käyttäytymään, vaikka sattuukin. Olisi varmasti ollut parempi jäädä kotiin täksi päiväksi. Ei olisi tullut käyttäydyttyä typerästi ja fyysinen olokin olisi varmaankin parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti