Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että metsät ovat etelässä lähes lumettomat. Niinpä päätin nauttia kauniista kesäpäivästä ja samalla kaivella naftaliinista jälkiharrastusta. Koirani on luonnon lahjakkuus jäljestämisessä, mutta metsässä rämpiminen ei ole parina viime kesänä ollut minulle erityisen nautittavaa. niinpä jälkiharrastus on jäänyt melko vähille.
Tänään kuitenkin sain pitkän tauon jälkeen raahattua luuni metsään kahteen otteeseen. Ensin kävin tallaamassa puolen kilometrin jäljen ja pudottelin sinne kymmenkunta keppiä. Sitten hain koiran matkaan ja koira sai etsiskellä kepit metsästä. Hyvin se etsikin.
Päivän liikunnat ovat siis koostuneet metsäkävelystä sekä kävelystä metsään ja pois. Kyllähän siitäkin kävelyä kertyi useampikin kilometri. Ikävä kyllä loppumatkasta alkoi toinen lonkka hieman oireilemaan, eikä se antanut oikein venyttääkään ympäristön lihaksia. Hurjasti toivon, ettei se päätä tulehtua samalla tavalla kuin talvella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti