torstai 6. lokakuuta 2011

Liikkeellä

Pari päivää on mennyt aika vähällä liikunnalla ja sen kyllä huomaa ainakin mielialassa. Kovin on ollut masentunut fiilis koko päivän ja hieman haikeakin olo. Kävin eilen todennäköisesti viimeistä kertaa terveysasemalla, jonka henkilökunta on elänyt tämän reuman ilot ja surut kanssani. Nyt sitä sitten ollaan "omillaan". Kovasti tuli positiivisia sanoja siltä suunnalta ja onnentoivotuksia.

Aamupäivällä kävin uimahallin kuntosalilla ja tein alkuverryttelyt kuntopyörällä. Poljin matalilla sykkeillä puolisen tuntia ja totesin, että triathlon kuntoon on vielä matkaa ja paljon. Pitää vaan yrittää talvi aktiivisesti pyöräillä kuntopyörällä, jotta saa sen pyöräilykunnonkin kohoamaan. Ei se mahdottomuus voi olla, opinhan juoksemaankin. Työtä vaan on tehtävä ja oikeasti muistettava, miten pohjalta lähdetään.

Salilla treenasin jalat. Koska en taaskaan ollut omalla salilla, jalkatreeni ei ollut kovin tehokas. En pysty ymmärtämään, miksi jalkojen treenaaminen tehokkaasti uudemmissa ja hienommissa laitteissa tuntuu olevan kovin vaikeaa. En vain saa samalla tavalla puristettua viimeisiä voimia lihaksista kuin kotisalilla. Toki taas tilanteeseen vaikutti, että väkeä oli melko paljon enkä oikein kehdannut puuskuttaa ihan täysillä. Omalla salilla senkin jo kehtaa tehdä.

Illalla kotona jumitin jonkin aikaa koneen ääressä pohtimassa kävisinkö päiväunille. Päätin kuitenkin lähteä vesisateeseen lenkille. Juoksukoulu olisi varmasti sanonut juoksulenkistä jotain, mutta en viitsinyt alkaa miettimään, mitä olen juossut viimeksi ja mitä pitäisi tänään juosta. Niinpä päätin lähteä täysin sykemittarin ohjaamalle lenkille. Lenkistä tulikin sitten noin neljän kilometrin lenkki, josta matkallisesti hölköttelin ehkä puolet. Menin intervalliperiaatteella, eli juoksin sykkeet kunnonkohotussykealueen alarajalta ylärajalle ja sitten kävelin, kunnes sykkeet taas putosivat. Todella lyhyitä pätkiä tänään oli tarjolla, mutta sykerajat olivat melko alhaiset ja muutenkaan oma olo ei ollut niin kamalan energinen. Tuli kuitenkin vajaa tunti sateessa liikuttua ja mielialakin parani kummasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti